Kirjoittaja Ros » 27 Touko 2009, 07:41
Rudyard
Komentaja seisoi yllättävän tyynesti lohikäärmeen syöksyessä häntä kohti.
Kun tuo oltiin saatu taltutettua, mies Rudyard vilkaisi olkansa yli.
Pienikokoinen nainen seisoi Rudyardin takana ja mies kääntyi hetkeksi tuon puoleen hymyillen. Lopulta hän lähti lähestymään lohikäärmettä mukanaan suurisilmäinen poika. Lapsen pehmeät, vaaleanpunaiset sormet olivat kietoutuneet miehen valkeiden sormien ympärille mutta kaksikon punaisista hiuksista saattoi olettaa noiden olevan läheistä sukua vaikkei muita yhtäläisyyksiä löytynytkään.
Punatukka nosti pikkuserkun poikansa - äidin puolelta - tukevasti syliinsä voidakseen joudttaa askeliaan matkalla lohikäärmeen luo.
"Kuulin, että pidät lapsista", mies totesi hymyillen, katsoen suoraan kahlittuun lohikäärmeeseen. "En valitettetavasti löytänyt sopivaa lohikäärmeen tai haltian penikkaa tähän tehtävään, mutta eiköhän pikku Leyton kelpaa."
Rudyard oli käyttänyt hyväkseen kaikkia mahdollisia heikkouksia, mitä oli käärmeestä kuullut. Sukulaispoika oli hänen kilpensä jonka vuoksi lohikäärme ei voisi harkitakaan hyökkäämistä, ainakaan jos sotilaan kuulema piti paikkansa. Leyton kuitenkin oli mahdottoman viattoman näköinen suurine, ruskeine silmineen, lapsuudenpulleine jäsenineen, vaaleanpunaisine raajoineen ja kiharine, punertavine hiuksineen sekä pisamisine kasvoineen.
Miksi mies oli valinnut oman sukulaispoikansa tähän? Hänen sukunsa ei ollut kovinkaan arvokasta, hän ei edes tuntenut pikkuserkkuaan joten lapsi olisi voinut olla täysin vieras. Sen lisäksi he sattuivat näyttämään samalta, isältä ja pojalta oletettavasti, joten lohikäärme tuskin uskaltaisi edes harkita komentajan vahingoittamista.
Rudyard ei ollut täysin tyytyväinen miestensä tänäiseen suoritukseen. Sotilaat olivat saaneet lohikäärmeen kiinni ja kaikki oli aluksi sujunut täydellisesti. Olento oli kuitenkin murtanut sotilaiden rivistön hetkeksi ja tuon pienen hetken ajan punatukkainen oli ollut varma, että joutuisi ottamaan lapsen kilvekseen liian aikaisin.
Mies laski lapsen alas ja kääntyi varajohtajan puoleen. Tuo mies oli hoitanut hommansa tällä kertaa hyvin.
"Tilanneraportti", Rudyard totesi pehmeästi, mihin pidempi mies kuittasi etteivät he olleet menettäneet yhtään miestä. Pian tilanneraportissa selvisi, että yksi oli murtanut muutaman kylkiluun ja toinen murtanut kätensä. Keihäitä oli katkennut muutama mutta yksikään verkko ei ollut rikkoutunut.
"Tarvitsemme lisää treeniä", perfektionistinen komentaja totesi huultaan purren. Hän oli toivonut tämän menevän täydellisesti - hän oli valinnut miehensä suuremmasta joukosta ja vaikka hänen joukkonsa oli suppea, se oli sitäkin intensiivisemmin koulutettu.
Komentaja asteli pehmeästi lähemmäs lohikäärmettä.
"Onnittelut, saat ilmaisen matkalipun kaupunkiimme."