Kirjoittaja Ay » 29 Marras 2009, 20:02
Tämä taistelu oli ärsyttävä, mutta hän ei halunnut luopua hengestäänäsä. Sivullisesti susi yritti katsoa missä pieni ihminen oikein asteli. Se oli aika vaikeata seurata, koska hyvin sulautui tähän maastoon. Täälä oli joissakin kohdissa pitkää ruohoa. Karhun muristen hänelle susi vastasi uudelleen, mutta ääni oli enemmän tasapaksuinen murina. Ruskeat silmät olivat koko ajan karhussa kiinni ja väisteli niin hyvin, kuin osasi vaarallisia käpäliä. Mielellään susi olisi jatkannut matkaan, mutta nähtävästi nämä halusivat hänet itselleensä. Onneksi ei ollut minkäälaista häkkiä ympärillä se olisi saanut suden vielä enemmän villin puolelle. Unohtettuaan jollakin tavalla pienen ihmisen, joka yllätti kovasti sutta. Nopeasti se oli hänen takanaan ja susi kääntyi katsomaan pikkuista, joka asteli häntä kohti kirveensä kanssa. Asento vaihtui hyökkäämään ikkuista, kuin karhua. Karhua susi ei unohtanut taakseensa. Virheitä piti oppia, että ei tekisi sitä samaa liikettä väärässä kohdassa uudestaan.