Kirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2011, 20:01
Nithron
Taistelu tosiaan oli raivonnut, aivan liian kauan. Ainakin erään aatelisneidon mielestä. Mutta koska hänen oli pidettävä miehen kansi päällänsä, hän esitti yhä innokasta sotilasta, joka jaksaisi päivästä toiseen katsoa kuinka ihmiset, tuo kauan sitten heidät pettänyt laji, menettäisivät päitään... tai hänen tapauksessa, murtaisi luitaan. Tämä aamu ei ollut erillainen toisista, ainakaan aamulla ei ollut miestä esittävä nainen huomannut mitään outoa. Mutta päivä toi sellaisen yllätyksen nopealle lähitaistelijalle, mikä varmasti vaikuttaisi ainakin hänen loppuelämäänsä. Nuoli oli singahtanut jostain, mistä, sitä ei Nitto jäänyt ihmettelemään kauaksi aikaa. Pääasia oli, että se oli lävistänyt jalan ikävästi, ja Niton matka oli tyssännyt siihen. Kyllä hän suht hyvin siinäkin pystyi puolustautumaan, mutta seuraava isku, miekka joka oli isketty suoraan pään yläpuolelta, oli lävistänyt olkapään. Seuraavista hetkistä ei Nithron ollutkaan saanut selkoa, kaikki oli joko pimeää tai valoisaa, joten hän ei pahemmin enään keskittynyt, vaan vaipui uneen...
Nyt hän makasi sairasteltassa, verhot edessä. Suht tyhjä paikka antoi pienen toivonkipinän haltialle, ettei hänen salaisuutensa paljastuisi kuin vain lääkärille, jolta hän sentään voisi pyytää ettei tuo kertoisi asiasta eteenpäin. Nuoli oli jo poistettu, luojan kiitos, mutta pahin oli vasta edessä... Nithron aneli mielessään, että kohta ilmestyisi joku ja pelastaisi hänet siltä totuuden paljastamiselta, että hän olikin oikeasti neiti nimeltä Vany... Kevyt haarniska oli helppo ottaa pois, paikkaajan vain naputtaessa kieltään paheksuvasti noin kevyelle varustukselle.
"Heh, isot ritarihaarniskat ovat vain niille likoille jotka eivät osaa väist-ÄÄÄH!", parkaisu tuli aivan vahingossa, kun haavaa mentiin sörkkäämään varoittamatta. "Et sinäkään näytä väistäneen..."
Nithron heitti heti kätensä toisen kädelle, purren hammasta sitten tiukasti.
"Miksi sinun rintakehä on sidot-"
"Se on oma asiani!", tyttö sanoi tiukasti, yrittäen sitten väitellä herran kanssa, että saisiko tuota sideharsoa rintakehän kohdilta ottaa pois vai ei. Hän ei halunut paljastua! Ikävä kyllä, lekun pistäessä "haluathan selvitä täältä" - kortin kehiin, niin Nithronin oli aivan pakko vetää henkeä syvään.
"Saisinko kuitenkin ensin kertoa jotain... tärkeää?", kuului hiljaa nuoren suusta, tuon nostaessa sitten katseensa hyvinkin koiranpentumaisesti ylös. Ei herra pistänyt sitä pahakseen, ja Nithron huokaisi syvään.
"Niin tuota... eh... en ole... oikeasti poika....", tuo kuiskasi lähestulkoon äännettömästi, mutta kyllä leku sen kuuli. Tuo valahti ensin kalpeaksi, sitten punaiseksi...
[[Akuma tänne \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals ||
Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita."I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"
Ava (c) Minä.