Arathet
Nitto kiittelikin sitten Arttia, lisäten ettei halunnut että tämä sota jää väliin. Art olisi antanut mitätahansa, jotta tämä sota olisi jo loppunut, mieluiten heidän voitokseen. Oli masentavaa tietää, että tälläkin hetkellä osa kaatui tantereella vain sen takia, ettei kaksi rotua tulleet toimeen keskenään. Surullista.
Nitto myönsikin lopulta jäävänsä kiinni ennemmin tai myöhemmin. Art ei voinut muuta kuin nyökytellä tuon sanoille.
"Luulen kyllä, että Aran tietää jo" Art huomautti "Se on sitten eri asia, miksi hän ei ole antanut sinua ilmi".
Art tosiaan uskoi Aranin tietävän jo. Tuolta tuskin olisi jäänyt moinen asia huomaamatta. Ehkä kuningas sittenkin osasi olla juonikkaan ystävällinen, ja pitää Nitton salaisuuden omanaan. Tai sitten tuo ei vain tiennyt... tai välittänyt. Hällä väliä, Art ei juuri nyt jaksanut sitä miettiä.
Sotilasuran tullessa puheeksi Art hymähti.
"Kyllähän naisetkin voivat tällä uralla pysyä ja pärjätä" Art huomautti hymyillen "Tarvitset vain virallisen koulutuksen, jonka jälkeen saat pysyä urallasi".
Asia oli melko helppo hoitaa, jotta Nitto saisi jatkaa miekan heiluttelua miesten mukana. Se oli eri asia, pitikö Art siitä ideasta vai ei.
"Mutta minä pidän sinusta enemmän naisena, mitä miehenä" Art huomautti, miettien jälleen mitä helvettiä hänen päänsä sisällä liikkuikaan. Mikä oli saanut hänet sanomaan tuon huomautuksen ääneen.