To war

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2011, 20:36

Aavekoira ei näyttänyt olevan kovin iloinen nähdessään isäntänsä hiertymän kaulan ympärillä. Ei ihme, ei Blackikään sitä ollut kovin innoissaan katselemassa, saatikka sitten näyttelemässä. Velho oli kätkenyt tuon arven kaikilta, sillä jos se paljastuisi, saattaisi sen myötä herätä kysymyksiä, joihin ei enää voisi valehdella.. Nyt tanner taistelun jälkeen Black voisi kyllä valehdella saaneensa arpensa taisteluissa, eikä kukaan varmasti kyseenalaistaisi sitä.
Kalma kysyi miten velho oli hirttämisestä selvinnyt. Ennen kuin velho ehti vastata, päätti aavekoira yrittää hypätä tuon syliin. Kalman hypätessä ilmaan, suoristi Black kätensä ottaen tuon vastaan ja ohjasi hypyn laskeutumaan sängylle, eikä velhon syliin. Hän ei nyt ollut hellittely tuulella, saatikka erityisesti nauttinut kiehnäilyistä, joten koira sai tyytyä siihen, että pääsi isäntänsä viereen sängylle. Jos Black kusipäinen olisi ollut, olisi velho heittänyt koiran saman tien alas ja käskenyt nukkumaan teltan ulkopuolelle..

Velho soi muutaman taputuksen koiran päälaelle, ennen kuin päätti vastata tuon kysymykseen.
Pääelementtini on ilma. Osaan levitoida. Piti vain osata esittää keikkuvansa narun varassa, niin kaikki meni täydestä. Piti kuitenkin ottaa riski ja antaa narun hiertää ja napata pienesti niskaa, jotta esitys olisi täydestä mennyt.. Velho selitti lyhyesti.
Mutta älä sinä sillä päätäsi vaivaa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Loka 2011, 09:40

Kalmankoira

Koira oli hieman yllättynyt ja hämillään kun hyppy ei todellakaan suuntanut sinne minne olisi pitänyt vaan Black siirsi koiran hyppy radan sängyn päälle, josta koira jäi tuota hieman kysyvästi tapittamaan pää kinkallaan. Pään taputukset ja pienet kapsutukset saivat Kalman kuitenkin laskemaan takamuksensa pehmeän sängyn päälle ja lopulta pötköttämään tyytyväisenä velhon viereen pää tassujen välissä kuunnellen Blackin pienen selviytymis tarinan hirttämisestä.. Käskien vielä lopuksi olla vaivaamatta päätään moisella asialla. Kalma naurahti.
"Naisenako minua pidät?" Kalma kysyi pienesti hymyillen, joka kuitenkin katosi melko nopeasti aavekoiran karvaisilta kasvoilta tuon jäädessä tapittamaan vakavan näköisenä velhon päälle.
"Miten edes sait itsesi sellaiseen tilaan?" Koira kysyi seuraavaksi ja lisäsi vielä nopeasti jos sattui vahingossa kuulostamaan törkeältä. "..Tai no ei tarvitse kertoa jos et halua, eihän minulle kaikki kuulu." Oli aavekoiran lisäys asiaan, jonka jälkeen koira sitten hiljenikin toviksi jääden vain tapittamaan eriparisilla silmillään eteensä.

Haukotus karkasi koiran suulta koko puhtaan valkoisen purukaluston paljastettua ja koira vaihtoi asentoaan sängyllä kyljelleen, jääden siihen makaamaan repo rankana sulkien silmänsä. Olihan aavekoiralla jäännyt kuitenkin "yöunet" kesken tantereen lähdön takia, joten ei mikään yllätys että väsytti.
"Herätä jos tulee jotakin tärkeää." Kalma sanoi vielä velholle ennen kuin sitten hiljeni ja muutaman minuutin päästä koira olikin jo tyytyväisenä unessa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2011, 15:53

Black, Alf

Velho uskalsi väittää, että jos Lily ja Edna olisivat kuulleet Kalman kommentin naisista, olisi tuo saanut feministisen saarnan niskaansa. Tuosta ei kuitenkaan kannattanut naisille kertoa mitään, joten ei Black käynyt kommentoimaankaan Kalman toteamusta. Koiran seuraava kysymys sai velhon entistäkin hiljaisemmaksi. Pian koira kuitenkin lisäsi, ettei hänelle tarvinnut kertoa, jos velho ei halunnut. Ei hän halunnutkaan. Ties vaikka tulisi kertomaan jotain, mikä ei kuulunut ulkopuolisten korville. Yksikin väärä lause ja koko hallitsijasuku, molemmin puolin, olisi vaakalaudalla.
Pian koira kuitenkin pisti maaten, ilmoittaen että hänet piti herättää, jos jotain tärkeää tulisi. Velho hymähti pienesti ja antoi koiran sitten vaipua uneen, jääden itse lueskelemaan loitsukirjoja, joita oli mukanaan tuonut

Kului tunteja. Taistelun äänet kaikuivat pitkin tanteretta. Samanlaista, tasaista huutoa, pauketta ja ryminää. Kunnes kaikki tuntui muuttuvan. Äänet hiljenivät hieman muutamaksi minuutiksi, kunnes ne alkoivat jälleen kuulua, tällä kertaa suuremmalla volyymillä. Jotain suurta oli tapahtumassa.
Velhon teltta oli hiljainen. Pimeä. Kalma oli yhä sängyllä, mutta pian tummanpuhuva hahmo astui sisään telttaan ja vilkaisi ympärilleen. Nähtyään etsimänsä, hahmo otti pari nopeaa askelta kohti koiraa, nappasi tyynyn ja yksinkertaisesti löi koiraa tyynyllä muutaman kerran.
Herätys karvapallo, sinua tarvitaan tantereella Puoliverisen ääni totesi ilkkuvan vitsikkäästi, samalla kun Alf heitti tyynyn kädestään Ja pian Oli lisäys lauseen perään, jonka jälkeen puoliverinen itse käveli pois teltasta, jääden sen ulkopuolelle odottelemaan aavekoiran enemmän tai vähemmän ripeää heräämistä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2011, 18:46

Kalmankoira, Zara

Vaikka sota pauhasikin ulkona aavekoira nukkua tuhisi tyytyväisenä sängyn päällä täydessä unessa, kun sitten tulikin harvinaisen tyly herätys tyynyn muodossa. Koira säikähti pahanpäiväisesti pystyyn korvat pystyssä säikähtäneen katseen siirtyessä Alfiin, joka puhui jotakin tantereesta ja että häntä tarvittaisiin sinne pian jonka jälkeen puoli haltia lampsi ulos teltasta aavekoiran jäädessä tapittamaan hölmistyneenä tuon perään. Koiralla menikin muutama sekuntti asian tajuamisen kanssa, johtuen lähinnä väsymyksestä, kunnes nousti karvaisen takamuksensa ylös ja raahasi itsensä ulos harvinaisen mörön näköisenä korvat luimuun painettuna.
"Revin kullisi irti jos tämä on huonoa pilaa." Musta koira marmatti puoliveriselle saatuaan tuon näkyviinsä ja kuuloetäisyydelle. Hän ei edelleenkään pitänyt kesken unien herättämisestä. Mutta nyt näin ulos tultuaan koira myös tajusi jotakin: tantereella oli tällä hetkellä täysi sota menossa ja leirillä ei oikeastaan enään ollut ketään taisteluun liikeneviä miehiä. Ainoastaan loukkaantuneita kannettiin hoidettaviksi lääkäreille ja parantajille.
"Ja olisin halunnut niin välttää tämän.." Kalma ajatteli mielessään tajutessaan ja nähdessään tilanteen mikä nyt vellosi tantereella. Hänen ajatuksiinsa kun ei todellakaan ollut kuulunut että hän loppu taisteluun olisi osallistunut mistään hinnasta, mutta enää ei päässyt takaisin kääntymään. Ei vaikka olisi halunnutkin. Koira katsahti tuhahtaen puoliverisen päälle ennen kuin lähti ravaamaan eteenpäin kohden taistelu tannerta jokaisen askeleen mukana melun vain voimistuessa korvissa.. Kalma ei pitänyt siintä, eikä pitänyt siintäkään että oli koira muodossaan jatkuvasti vaarassa jäädä muiden jalkoihin tallottavaksi.

Tantereen lähestyessä entisestään koira lisäsi vauhtiaan nopeaksi juoksuksi ohittaen helposti muutaman paikalle myös juoksevan haarniskoidun ihmisen. Päästyään tarpeeksi lähelle taistelevia sotilaita puolin ja toisin aavekoira ponkasi liikkeessä ilmaan avaten terävä hampaisen kitansa auki muuttuen vielä kesken ilma lennon ihmismäisemmäksi ja hyppäsi suoraan taistelevan haltian päälle kaataen tuon painonsa että iskun nopeuden avulla nurin maahan samalla kun hampaat porautuivat syvälle tuon kaulaan. Haltia kuoli lähes välittömästi ja kohta aavekoira oli jo seuraavan kimpussa kynsin sekä hampain. Pelko? Kyllä Kalma pelkäsi, kuten moni muukin, mutta ei uskaltanut karatakkaan.. parempi yrittää pysyä hengissä kuin saada kuolemantuomio myöhemmin isommalta taholta.

Viimeinen taistelu oli alkanut ja Zara oli totta kai liittynyt siihen mukaan laumalaistensa kanssa kuten kuuluikin. Eikä naaras voinnut muutenkaan yksinkartaisesti jättää tälläistä tilaisuutta käyttämättäkään. Paras ihminen oli kuollut ihminen, näin naaraan silmissä ja Zaralla oli muutenkin selvitettävää tuolle kirotulle ihmis lajille.
Zara pienen laumansa kanssa oli asettunut taistelu rivin etunokkaan suuren kokonsa takia ja ihmisiä lentikin haarniskoidun naaraan toimesta sinne tänne tuon jyrätessä suurella koollaan ihmisten riviin mukavan aukon johon naaras oli pysähtynyt ihmisiä raatelemaan hampaillaan, kynsillään ja tallomaan allensa, sekä ne liian taakse yrittävät saivat maistaa ruoskamaiasesta hännästä. Joka puolestaan olikin syy miksi haltiat pysyttelivät kunnoittavan kaukana riehuvasta alfa naaraasta ja muutamasta tukea antavasta aikuisesta uroksesta.
Zaran katseeseen kuitenkin osui jotakin mielenkiintoisen tuttua taistelun lomassa ja pieni virne kohosi naaraan kasvoille katseen kääntyessä jonkin matkan päässä taistelevaan haltia kenraaliin.
"Darius, katsos tuonne!" Zara nyökkäsi kohden taistelevaa aavekoiraa oman taistelunsa lomasta paiskaten kynsillään mies paran julman näköisesti maahan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Marras 2011, 19:06

Et voi tuhota jumalaa Alf totesi virnuillen Kalman huomautellessa miehuuden repimisestä pilan yhteydessä.
Pilailu oli kuitenkin nyt kaukana. Sota oli käynnistynyt kunnolla, kun toinen kuninkaista oli nähty tantereella. Haltiat olivat tehneet ensimmäisen suuren siirron, ottaessaan oman kuninkaansa kentälle. Kuninkaan myötä oli myös sotilaiden määrä lisääntynyt tantereella. Myös kaikki eliitti kenraalit olivat lähteneet kuninkaan myötä liikkeelle. Sekös Alfia viihdytti. Kuitenkin, puoliverinen lähti liikkeelle Aavekoiran mukana, jääden sitten hieman taemmas tarkkailemaan tilannetta. Ei kannattanut suuna päänä hyökätä vihollisen kimppuun. Nyt kannatti ensinnäkin etsiä oma rykmentti..

Darius, kuten muutkin oli lähtenyt liikkeelle kuninkaan rinnalla. Mustan siniseen haarniskaan sonnustautunut kenraali herätti kunnioitusta ja kauhua niin vihollisissa kuin omissakin joukoissa. Haarniska oli vankan näköinen, mutta haltia tekoa erittäin kevyt, mahdollistaen näin nopean ja sulavan liikehdinnän. Täydellinen nopealiikkeiselle kenraalille. Sininen kuiskaus oli lähtenyt täysissä voimissa tantereelle, tehden selväksi miksi heidän maineensa oli niin suuri.
Kenraali ratsasti haarniskoidulla ratsullaan. Miehen päätä verhosi kypärä, joka jätti tuon identiteetin arvailun varaan. Ellei sattunut tuntemaan ja tietämään kenraalia ja tuon sotavetimiä.
Sinisen kuiskauksen rinnalla oli lähtenyt myös liikkeelle Old Lacerta lauma. Alpha naaraansa johdolla nuo tekivät selvää jälkeä niistä, jotka eivät osanneet varautua suuriin liskoihin. Kaikki olivat keskittyneet omiin käskyihinsä, kunnes Zara huudahti, vaatien kenraalin huomiota löytämänsä kohteen puoleen. Tummanpuhuva ratsastaja vilkaisi suuntaan, johon käärmepeto oli huudahtanut. Aavekoira, jonka kanssa kenraalilla oli ennenkin ollut kränää, oli myös tantereella. Ihme sinänsä, Darius ei ollut uskonut tuosta löytyvän sen verran munaa, että tantereelle olisi eksynyt. Nyt oli kuitenkin käynyt niin. Pieni kuiva naurahdus karkasi kenraalin suusta, tosin sitä ei tantereen hälinässä kukaan kuullut.
Seuraavaksi kävi käsky niin siniselle kuiskaukselle kuin Zaran joukoille muuttaa etenemissuunta kohti friikkien rykmenttiä, johon tuo aavekoirakin kuului. Omaa etuaan ei saanut tantereella ajatella, eikä henkilökohtaisia kaunoja.. mutta kukaan ei kieltänyt tietyn rykmentin hajottamista. Ja sen kenraali aikoi tehdä. Joten kahden liikkuvan joukon suunta vaihtui kohti friikkien rykmenttiä, jolla muutenkin oli vaikeuksia pitää oma linjansa päälle puskevien haltioiden takia.

Alf oli varmistanut, että Kalma löytää hänen mukanaan oikean rykmentin luo. Kun friikki kaksikko oli päässyt oman rykmenttinsä luokse, oltiin heidät saman tien pistetty toimiin. Turhaan sitä säästeltiin levänneitä sotilaita, kun jo osa pidempään taistelleista alkoi väsyä.
Niinpä eturiviin päätyneinä kaksikon oli pidettävä muiden friikkien rinnalla oma linjansa, joka uhkaavasti perääntyi kun vihollismassoja tuntui tulevan kokoajan lisään. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen sinisiin sävyihin pukeutunut sotilas, kera haltioiden vaakunan, ilmestyi näkyviin, oli osa friikeistä paskoa housuihinsa. Kaikki tiesivät tavalla tai toisella sinisen kuiskauksen maineen. Ja ne jotka eivät tienneet, olivat paskoa housuihinsa ensimmäisen liskopedon ilmestyessä näköpiiriin. Miksi kaksi näin eliittitason rykmenttiä hyökkäsi lähes kouluttamattoman friikkirykmentin kimppuun?! Se oli päällimmäinen kysymys, kaikkien mielessä.
Darius ratsasti rykmenttinsä vierellä, mutta jäi taemmas kukkulalle seuraamaan ensimmäistä iskua vasten tätä friikki rykmenttiä. Blue seisoi jykevän rauhallisesti kukkulalla, tarkkailen isäntänsä tapaan ympäristöä.
Odota tässä Darius totesi Zaralle, pyytäen panssaroitua alpha naarasta pysymään rinnallaan kummulla. Turha sitä heti ensimmäisenä syöksyä sotilaiden mukana taisteluun. Antaa alempi arvoisten raivata tietä hieman.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Marras 2011, 21:06

Kalmankoira, Zara

Kalma tappoi muutaman päälle pyrkivän haltian kun tajusikin ettei hänen ei-niin-mukava seuralainen ollutkaan perässä tullut riehumaan. Aavekoira käänsi katseensa Alfiin kohden huomaten tuon seisoan kauempana itse taistelusta. Toinen kulma kohosi kysyvästi, mutta aavekoira sitten köpötteli Alfin luokse jättän tämän rivistön muiden hoidettavaksi. Totta kai Kalma seurasi puoliveristä haltiaa kuin tipu kana emoaan, koska tuolla selvästikkin oli enemmän kokemusta sotimisesta kuin aavekoiralla joka ei ollut koskaan ollutkaan tantereella saati sitten sotilaallisessa koulutuksessa. Tosin sitä Kalma ei ymmärtänyt miksi tuo oikein yritti häntä autella kentällä kun heidän suhteensa toisiinsa ei mikään lämmin ollut. Mutta miten vain aavekoira oli tyytyväinen puoliverisen neuvoessa kokelasta. Niimpä Kalma sitten lähtikin taapertamaan Alfin perässä oman rytkmentin luokse, jossa olikin jo täysi meno päällä eikä millään hyvällä tolalla. Kalma nielasi tyhjää huomaamattomasti kun komentaja komensi kaksikon eturiviin puolustamaan ja pitämään haltoita loitolla. Ei auttanut itku markkinoilla, joten Kalma raahasi ahterinsa joksikseen vastahakoisesti eturivistöön pyytäen väsynyttä sotilasta siirtymään ja lepäämää taakse. Siinä sitten alkoikin taistelu omasta hengestään haltioita sataessa päälle kuin rankka sateella konsanaan.

Käskyn käydessä Sinisen kuiskauksen komentajalta vaihtaa kohdetta tuohon pieneen kokemattomia friikkejä täynnä olevaan komppanijaan Zara virnisti itsekseen siirtyen hyvin nopeasti takavasemmalle kun hänen kaksi taistelussa olevaa alaistaan hoitelivat loput ihmiset pois kimpusta, ja liittyivät sitten liike kannelle lähteneeseen Siniseen kuiskauksen mukaan. Zara totta kai käveli vanhan kumppaninsa Dariuksen luokse kävellen hiljaa tuon vierellä kun kenraali kapusi kukkulan päälle ja katsahti tuon päälle synkän hiljaisena Dariuksen pyytäessä Zaraa jäämään vierellensä. Zara ei mitään vastannut mutta jäi uskollisesti kenraalin virelle seuraten kuinka sotilaat hoitivat raskainta hommaa, eli roskien siivoamista pää palkinnon tieltä.

Kalma suorastaan säpsähti kun ensinmäinen siniseen haarniskaan sonnistautunut sotilas tuli eteen, ei tarvinnut nero olla että tajusi Sinisen kuiskauksen ottaneen juuri tämän rytkmentin kohteekseen ja Kalma kyllä tiesi miksi. Kalman eteen tullut aseistunut sotilas nosti keihästään iskeäkseen hepposen näköisesti suojattuun aavekoiraan joka laittoi aseensa x-asentoon estäen näin iskun suoraan ylhäältä. Haltia oli aseeton, Kalma ei joten koira paljasti hampaansa sotilaalle yrittäen purra tuota kaulasta.. sääli vain että isku meni ohi haltian perääntyessä. Muutaman sekunnin hengähdys tauko ja haltia hyökkäsi taas koiran kimppuun. Kalma nappasi nopeasti maasta kiven ja kolautti sen kanssa haltiaa kypärän sivuun saaden tuon horjahtamaan.. Kalma löi uudestaan päähän ja uudestaan, kunnes tuo sotilas lopulta suostui kaatumaan maahan ja perääntymään päätänsä pidellen. Terä aseet eivät tehonneet haarniskoituihin sotilaisiin, mutta tylpät aseet olivat asia erikseen etenkin päähän tähdättynä. Tasapaino ja tajunta lähtivät nopeasti. Sen aavekoira oli ehtinyt oppimaan lyhyen kentällä olonsa aikana. Mutta nyt kun oli tullut hetken rauha aavekoiran osalta tuo tajusi sinisen kuiskauksen mukana roikkuvan paljon muutakin kuin tavallisia rivi- tai eliitti sotilata. Darius oli näköjään ottanut lisko ystävänsäkin mukaan. Lisäksi heidän rivinsä harvenivat kovalla vauhdilla.. tämä linja olisi pian menetetty jos apua ei tulisi. Aavekoiran eriparisiin silmiin osui myös mäen päällä seisova kaksikko.. Kalma ei päässyt noiden luokse tungoksen takia ja jalkajousen kantama ei riittäisi, vai riittäisikö? Kalma pohti asiaa hetken mielessään ja pyysi sitten hätoisesti jota kuta ottamaan paikkansa kun kaivoi takkinsa alta jalkajousensa, laittoi nuolikotelon paikallensa ja tähtäsi suoraan kohden niin houkuttelevan näköisesti seisovaa eliitti kenraalia.. päästäen lopulta nuolen irti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Marras 2011, 16:02

Darius, Alf

Eliittitason sotilaat vyöryivät nopeasti ja tehokkaasti kohti puolihuolimattomasti koulutettua rykmenttiä. Ei aikaakaan, kun ensimmäiset linjat alkoivat murtumaan tuosta rykmentistä. Kaikki se veri ja huuto, sekasorto. Kukaan ei enää tiennyt keneltä ottaa käskyjä. Kenraali yritti huutaa hälinän yli neuvoja alaisilleen, mutta turhaan. Sekasortoiseen paniikkiin joutuneet friikit eivät tienneet olisiko pitänyt perääntyä vai taistella. Rohkeimmat kuitenkin pitivät paikkansa, saaden paniikin rauhoittumaan ja jänishousutkin yrittämään.
Darius nautti luomastaan kaaoksesta. Olihan se täysin epäreilua, mutta periaatteessa tämä oli myös suuremman kaavan osalta taktinen siirto. Jos tämä rykmentti sortuisi, aukeaisi ihmisten linjassa yksi paikka. Verkko ei olisi enää kokonainen ja vihollinen pääsisi tulvimaan myös taka-alalle. Haukan silmä tarkkaili vihollista. Keltaiset silmät etsivät tiettyä kohdetta massan seasta, kunnes nuoli suhahti kohti eliittikenraalia. Blue kuuli nuolen lähestymisen ennen kuin isäntänsä, joten massiivinen koni otti askeleen, toisenkin sivummalle. Aivan kuin se olisi suunnitellut kaiken. Aivan kuin se olisi ennustanut tulevan. Yksisarvisen taktikointi ja suojelevaisuus isäntäänsä kohtaan oli pelottavan inhimillistä. Ei ihme että tuota konia pelättiin, vaikka sillä ei ratsastajaa ollut selässä.
Nuoli suhahti ohi haltian korvan. Sentin, pari, mutta ohi kumminkin. Darius vilkaisi kohti suuntaa josta nuoli oli lennähtänyt, huomaten tutut kasvot muiden joukosta. Aavekoira. Se ei kuitenkaan ollut Dariuksen pääkohde. Käsky kävi ratsulle lähteä liikkeelle. Myös Zara sai oman käskynsä lähteä perästä päin liikkeelle, varmistaen ettei kukaan käynyt päälle takaa.
Heti paikoiltaan Blue nosti laukan, maa tuon massiivisen ratsun alla tuntui kumisevan, sen valtavien kavioiden osuessa maahan. Kaikki, jotka huomasivat ja tiesivät ratsukon lähestyvän, väistivät kiltisti. Joko kunnioituksesta tai pelosta. Omat joukot kunnioituksesta, viholliset pelosta. Sarvekas hevonen, kera piikikkäiden rynnäspanssareiden oli pelottava näky lähestyessään. Jokainen joka jäi eteen, talloutui tai lävistyi rynnäspanssarin keihäsmäisiin piikkeihin.

Ratsukon lähestyessä linjaa, alkoivat heikkohermoisimmat huutamaan kauhusta. Eivät päässeet pakenemaan eteenpäin, siellä oli vihollinen. Sivulla ja takana omia joukkolaisia, jotka tukkivat pakotien. Käsky kävi väistää ratsukon tieltä, mutta minne? Sekunnit menivät liian nopeasti ja ennen kuin kukaan oli ehtinyt reagoida mitenkään, olivat haltiat ja liskopedot tehneet riviinsä kenraalinmentävän aukon, josta ratsukko rynnisti kohti friikkien linjan ensimmäisiä sotilaita. Blue hyppäsi. Edessä olevat sotilaat saivat korkeintaan kaviosta päähänsä, mutta heti kun ratsu oli ohittanut heidät, iskivät haltiat kenraalinsa takaa uudestaan, päästäen päiviltä jokaisen, joka ei ollut varautunut pienempään pahaan. Ratsukko laskeutui parin miesrivin taakse, jatkaen rynnäkköään läpi harvempimassaisen joukon. Jokainen joka tuli liian lähelle, sai iskun joko ratsulta tai ratsastajan miekkamaisesta keihäästä. Aavekoira ohitettiin, tuolle ei suotu nyt minkäänlaista huomiota. Kohteena oli jälleen kenraali, joka seisoi joukkojensa takana huutamassa pää punaisena.
Tajutessaan olevansa eliitin kohde, Kenraali panikoi. Ja ihmiselle tuttuun pakokauhun tapaan, yritti pakoon. Hätkähtäen mies kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan, mikä tietenkin oli turhaa ratsukon lähestyessä kymmenen kertaa nopeammin. Keihäs vedettiin sivulle, valmiina iskemään kohteeseensa.

Kohteeseensa asti ratsukko ei kuitenkaan koskaan päässyt. Keskittyessään liikaa yhteen kohteeseen, herpaantui kenraalin huomio kaikesta muusta. Hälinän keskellä, ei haukansilmäkään huomannut, saatikka kuullut sivusta lähestyvää puoliveristä.
Alf totta kai tiesi kuten moni muukin kenen kimppuun eliitti pyrki. Rykmentti ei kuitenkaan saanut menettää kenraaliaan, jälleen, vaikka tuo osoittautuikin jänishousuksi. Niinpä puoliverinen oli hylännyt taistelun, johon oli osallistunut ja pinkaissut vauhtiin kohti suuntaa johon ratsukko pyrki. Alf lähestyi sivulta päin. Juuri ennen kuin eriävistä suunnista lähestyvät kohteet saavuttivat toisensa, nousi Alf juoksusta kiven päälle ja hyppäsi suoraan kohti ratsunsa selässä istuvaa eliittikenraalia.
Seurauksena oli raju yhteentörmäys, jonka seurauksena sekä puoliverinen, että kenraali putosivat ratsun selästä. Isku maahan oli raju. Darius putosi edeltä, kyljelleen, kimmoten maasta toistamiseen ilmaan ja kieri muutaman metrin sivulle. Kypärä kenraalin päästä lensi taivaan tuuliin ensimmäisen iskun aikana. Puoliverinen tipahti kasvot edellä maahan. Pukinparta kuitenkin sai otettua käsillä kiinni iskua, joten tuo kierähtikin kuperkeikan kera maahan, kierien kenraalin tapaan muutaman metrin sivummalle.
Puoliverinen oli ensin ylhäällä. Kenraali nousi, jahka vauhtinsa oli pysähtynyt. Selvästikin vihaisena putoamisesta, veti eliitti kenraali keihäänsä valmiiksi, aikeinaan kostaa tämä nöyryyttävä, häpeällinen hyökkäys sivusta, joka suisti hevosmiehen ratsailta. Alf puolestaan otti muutaman horjuvan askeleen noustessaan ja valmistautui ottamaan iskun vastaan. Puoliverinen ei kuitenkaan ehtinyt kenraalin kanssa nokatusten, kun valtava liskopeto oli ottanut puoliverisen kohteekseen.

Darius kuitenkin jatkoi lähestymistä kohti puoliveristä, vaikka tuo oli saanut tanssiparin toisesta, isommasta taistelijasta. Kuka sanoi, että tantereella piti taistella reilusti yksi yhtä vastaan?!
Blue puolestaan oli jatkanut laukkaa hetken aikaa, kunnes oli saanut hidastettua vauhtiaan sen verran, että onnistui kääntymään. Nyt tuo massiivinen olento laukkasi kohti isäntäänsä, murjoen tieltään kaikki jotka eteen uskaltautuivat.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Marras 2011, 17:40

Kalmankoira, Zara

Nuoli meni ohi täysin kokonaan kohteestaan ja aavekoira kirosi ääneen, mutta ei enää ehtinyt muuta tekemään kun hänen paikkaansa pitänyt pieni apulainen kaatui kuolleensa maahan ja aavekoira sai itse tappajasta seuraa. Aseet kalahtivat yhteen ja Kalma sai jälleen tehdä töitä sen eteen että selviäisi hengissä tästäkin vastuksesta.
Zara tuijotti hiljaisena kun Darius oli välttänyt ehkä tappavankin nuolen ja katseen siirtyessä suuntaan joka sen oli ampunut nousi naaraan kylmille kasvoille huvittunut virnistys. Piskillä oli kovat luulot itsestään näköjään.. Naaraan katse kuitenkin valui takaisin kenraaliin joka lähti liikkeelle naaraalle suunnatun käskyn kera ja Zara jäi jolkottelemaan haltia kenraalin vaikuttavan sotaratsun perään luoden yhtä lailla kauhua ja kunnioitusta kuin edessä laukkaava hevonen... tai siis yksisarvinen.

Vihollis joukkojen lähestyessä Zara alkoi kiihdyttämään laiskan näköistä liikkumistaan nopeammaksi, pysyen kuitenkin vielä kenraalin ratsukon takana kuten käsky oli käynnyt, valtavien jalkojen alkaessa rummuttamaan kovemmin maata valtavan painon alla. Kenraali loikkasi hevosensa kanssa muutaman rivin yli alkaen tekemään vahinkoa joukkojen sisällä.. Zara taas kovensi vauhtinsa juoksuksi täydellä teholla jolloin koko vastapuolen rvistöön iski pakokauhu kun kukaan ei pystynyt väistämään minnekkään suuntaan kaverin seisoessa tiellä tai vihollinen oli edessä. Kuului vain hätääntynyttä parkumista kun Zara iskeytyi massiivisella kehollaan vastustajan rivejä päin upoten sotilaiden sekaan kuin kuuma veitsi voihin vastustajien murskaatuessa joko rinta suojuksiin tai naaraan jalkoihin, ja ne jotka olivat sattumalta selvinneet yrittivät hyökätä hädissään naaraan kimppuun. Naaras käänsi noille herkän kylkensä ja huitasi massiivisella hännällään kärpäsiä pois tieltä yhden päätyessä pää edeltä Zaran suuhun. Mies rukka parkui hädissään ja tunsi varmasti kuinka terävät myrkky hampaat lävistivät tuon suojaamattoman niskan. Zara virnisti päästäen miehen tippumaan suustaan maahan ollen aikomassa talloa tuota jalkojensa alle kun tajusi ystävänsä olevan pulassa. Silmät suorastaan kapenivat naaraan päässä jonkun rohketessa edes koskea Dariukseen, saati sitten pudottaa ratsun selästä.. Zaran kurkusta pääsi murinaa muistuttava sihinä kun tuo hyppäsi ilmaan muutaman miehen yli ja suoraan puoliverisen eteen koittaen napata tuota leukoihinsa heti ensi kättelyssä.

Kalma oli selvinnyt vastustajastaan, mutta alkoi jo tuntemaan väsymystä että voimakasta nälän tunnetta kehossaan.. Niin, hän ei ollut tänään vielä syönnyt mitään kunnolla ja se alkoi tuntumaan. Aavekoiran ajatukset kuitenkin keskeytyivät täysin kun Darius ratsasti suoraan Kalman nenän edestä ohi eikä edes ottanut huomiosta.. Kalma laski sen pahana loukkakusena lähtien tuon perään yrittämään. Sääli vain että omalla puolella olevat pomppivat tiellä, joten mies muutti muotonsa ihmisestä koiraksi pukkelehtien sotilaiden jalkojen alta kohti kohdettaan.. Saatuaan ylös pyrkivän haltia kenraalin näkyviinsä koira paljasti terävät hampaansa, eikä paljoa ajatellutkaan siinä vaiheessa kun syöksähti kenraalia kohden hypäten puolessa välissä ilmaan ja leukojen tarrautuessa haukansilmän käsivarteen kiinni, jolloin koira itse iskun voimassa lensi sivuttain ilmassa jääden hetkeksi aikaa roikkumaan haltian käteen kiinni.. kunnes päästi itse irti. Terästä kun oli paha purra. Koira jäikin kenraalista jonkin matkan päähän korvat luimuun painettuna ja terävät hampaat irvessä näkyvillä, kurkusta päästyen selkeästikkin agresiivista murinaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 22:28

Iskusta tokkurainen puoliverinen ehti juuri ja juuri pois liskon hampaista, hyppien muutamalla sulavalla loikalla kauemmaksi otuksesta. tuon lähelle ei kannattanut joutua, ei ainakaan kidan puolelle. Yksi puraisu ja se saattaisi olla menoa. Muutenkin kunnioitusta ja kauhua herättävä lisko ei ollut kovin reilu vastus puoliveriselle, mutta täällä ei ollut varaa valittaa tanssipareista.
Alf kuitenkin tyytyi pysyttelemään puolustus ja pakoilu kannalla, näin alkuunsa. Oli täysin turhaa hyökätä olennon kimppuun ennen kuin oli tuosta löytänyt edes muutaman heikon kohdan. Alfin aseilla ei tuon panssareista läpi lyötäisi, se oli varma. Muutama paljas kohta panssarista löytyi, mutta Alf epäili syvästi etteivät häneen aseensa purisi tämän olennon nahkaan.. Ja jos purisivat, riittäisikö puoliverisellä voimaa iskeä fataalisti liskoon? Tuskinpa.
No, anna tulla.. katsotaan kumpi on ketterämpi Alf virnuili samalla kun valmistautui taas väistelemään henkensä edestä tuon olennon hyökkäyksiä.

Darius ei ehtinyt puuttua Zaran ja Alfin kamppailuun sen enempää, kun Aavekoira teki selväksi oman olemassaolonsa, hyökäten itse kenraalin kimppuun. Pieni turhautunut ähkäisy pääsi kenraalin huulien välistä, samalla kun iskun voimasta tuo joutui ottamaan pari askelta taaemmas ja käännähtämään, kunnes mustaturkki päästi irti panssarista. Eipä tuo mitään vahinkoa ollut aikaan saanut, tuon hampaat eivät purreet haltiatekoiseen panssariin. Vihainen katse siirtyi puoliverisen touhuja seuraamasta aavekoiraan, joka teki selväksi aggressiiviset aikeensa. Mitään ei kuitenkaan kuulunut kenraalin suusta, vaan tuo veti tyynenä keihäänsä esiin toiseen käteensä ja toiseen käteen löysi tiensä lyhyehkö, koristeellinen haltia miekka.
Sanaakaan sanomatta, lähti kenraali hyökkäykseen kohti koira parkaa, aikeinaan tuikata tuota keihäällä toiseen kylkeen ja miekalla löytää tiensä tuon kaulan sivulle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2011, 19:29

Hyökkäys meni Zaran osalta ohi puoliverisen pomppiessa kauemmas naaraan tappavista leuoista. Zara jäi tuijottamaan puoliveristä aloillaan pitäen päätään alhaalla, sähisten agresiivisesti ja paljastellen tappavia hampaitaan puoliveriselle joka oli osoittautunut astetta nopeammaksi saaliiksi. Tästä saattaisi tulla yllättävänkin mielenkiintoista.. puoli haltia ei vaikuttanut typerältä, vaikka vähättelikin sanoillaan naarasta.
"Sitä tuskin tarvitsee todistaa." Zara tuumasi haltiakielellä Alfille liikuttamatta suutaan minnekkään suuntaan, ikään kuin sisältään olisi naaras puhunut. Mutta sen enempää naaras ei alkanut rupattelemaan haltian puolikkaan kanssa vaan syöksähti tuota kohden kuin valtava panssarivaunu konsanaan koittaen jälleen tarrata tuohon leuoillansa. Ohihan se meni tälläkin kertaa, mutta ei naaraalla ollut vielä aikomusta osuakkaan tuohon.. hän halusi varmistaa että tuo ei enää pomppisikaan niin ketterästi karkuun hänen leuoistaan minnekkään suuntaan. Zara hyökkäsi hetkessä uudestaan koittaen murjoa mies parkaa allensa pakottean tuota pysymään kokoajan liikkeellä, koitti jopa leukoihinsa napata ja jos pukin parta yritti Zaran mielestä väärään suuntaan oli valtava lisko kehonsa kanssa hetkessä tiellä estämässä. Mitä Zara aikoi? Ohjastaa totta kai haltianpuolikas parkaa mahdollisimman ahtaaseen paikkaan jossa tuo ei enää kykenisi liikkumaan niin ketterästi, joka nyt sattui olemaan melko lähellä oleva valtava kivi jonka ympärillä oli pienempi kivi.. ja jopa ties kuinka vanha kaatuneen lohikäärmeen luuranko.

Darius kävikin hetkessä asiaan vetäen aseensa esille hyökäten pahemmin puhumatta aavekoiran kimppuun keihäällä ja pitkällä koristeellisella tikarilla. Kalmakaan sen toimeettomaksi jäännyt vaan vaihtoi muotonsa hetkessä ihmismäisemmäksi, veti aseensa esille takkinsa alta ja iski aseensa Dariuksen omia vasten ja iski ne sivulle astuen taaksepäin kenraalista.
"Oletpas sinä hiljaista.. onko ääni mennyt käskyjä huutaessa?" Kalma pilkkasi selkeästikkin kenraalia hyökäten saman tien tuon kimppuun itse veitsiensä kanssa, kadoten jälleen tuon nenän edestä ja ilmestyi uudestaan tuon vierelle koittaen huotaista aseillaan tuon ainoaan paljaaseen paikkaan eli päähän. Lähelle aavekoira ei aikonut kuitenkaan jäädä pidemmäksi aikaa, eikä myöskään kauskaan kun hyökkäsi armotta uudestaan yrittäen Dariuksen taakse ja iskeä sieltä kynsillään tuon päähän.. tai pikemminkin takaraivoon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Joulu 2011, 19:49

Puoliverinen virnisti kuullessaan lisko-olennon puhuvan. Eipä olisi tuostakaan uskonut, mutta rupattelemaan ei sen pahemmin jääty. Lisko kävi uuteen hyökkäykseen ja Alf totta kai väisti. Hulluhan paikoilleen olisi jäänyt seisomaan kun valtava kita lähestyi. Siitä alkoikin kissa hiiri leikki, joka jatkui pitkin tannerta, väistellen ja hyökkäillen

Darius ei edes vaivautunut vastaamaan Kalmalle mitään. Luulisi piskin tietävän, ettei tanner ole löpinöitä varten! Ilmeisesti ei.. Ihme että tuo oli edes hengissä vielä. Pilkkana Darius ei kuitenkaan ottanut Kalman sanoja, vaan säälittävänä yrityksenä provosoida haltiaa sanasotaan. Mikä epäonnistui. Seuraavaksi aavekoira hyökkäsi. Darius käännähti kunnolla kohden aavekoiraa, joka kuitenkin katosi yllättäen edestä. Ennen kuin kenraali ehti reagoidakaan, oli aavekoira ilmestynyt tuon viereen ja sivalsi puukollaan kohden ainoaa heikkoa kohtaa kenraalin kehossa.
Sitä seurasi korvia raastava parkaisu, joka kiinnitti muutaman lähellä olleen sinisen kuiskauksen sotilaan huomion. Eliittikenraali oli ottanut fataalimpaa osumaa ja nyt tuon kasvot olivat peittyneet verestä. Ennen kuin Kalma ehti viemään takaraivoon kohdistuvaa hyökkäystään loppuun, oli lähin Kuiskauksen sotilas saapunut väliin ja nyt mojautti valtavalla voimalla omaa kahdenkäden moukariaan kohden aavekoiran käsivartta, osuen kohteeseensa. Tuon jälkeen moukari viuhahti uudemman kerran, tällä kertaa lyöden Aavekoiran kauemmaksi kenraalista, jotta tuo saataisiin turvaan. Kenraali oli tosin erimieltä. Kirosanat kaikuivat tuon suusta haltiakielellä, samalla kun tuo komensi miehiänsä päästämään irti hänestä, jotta kenraali pääsisi kostamaan aavekoiralle fataalin iskun, joka oli kohdistunut miehen vasempaan silmään. Miehet eivät kuitenkaan päästäneet irti, vaan pakottivat Kenraalinsa perääntymään. Blue oli myös ehättänyt paikalle, tarjoten nyt kyytiä omistajalleen takaisin linjan kotipuolelle.

Alf oli lähellä ottaa osumaa lisko-olennolta, vilkaistessaan nopeasti suuntaan josta oli kuulunut riipivä tuskanhuuto.. joka tuskin kuului mitenkään yli muutenkin hälyisen tantereen, mutta tämä ääni oli muita tutumpi. Ilmeisesti Kenraali oli ottanut osumaa, mutta keneltä? Sitä Alf ei osannut sanoa, sillä ei yksinkertaisesti nähnyt paikan päältä mitään. Keskittyminen kohdistui kuitenkin pian takaisin lisko-olentoon, joka selvästi yritti ajaa puoliveristä umpikujaan. Melko onnistuneesti jopa. Kiven tömähtäessä vasten Alfin selkää, virnisti puoliverinen pienesti. Joskin virnistys kertoi pienestä epätoivosta, mihin tämä tilanne oli johtanut.
Ennen kuin Zara kuitenkaan ehti tehdä minkäänlaista iskua ansassa olevan puoliverisen puoleen, kuului sivulta veret seisauttava karjahdus, jonka jälkeen liskopeto otti osumaa suoraan päähänsä. Irtosi siinä jopa yksi myrkkyhammaskin. Constantine oli saapunut paikalle kera valtavan tapparansa ja isojen petojen varsinkin lohikäärmeiden kaatamiseen erikoistuneen rykmenttinsä kanssa. Zara kirjaimellisesti moukaroitiin aseella jos toisellakin perääntymään, samalla kun eliittijoukot marssivat tasaisen tyynesti eteenpäin, pakottaen nyt Haltioiden joukkoja perääntymään. Eliittijoukkoja seurasi itse kuningas Harald, kera prinssi Henryn ja neuvonantajansa Blackin. Sekä tietenkin kuninkaan omat valiojoukot. Nyt oli toinenkin kuningas tantereella.. enää ei tarvinnut kuin löytää tie toisen kuninkaan luo.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Joulu 2011, 02:25

Aavekoira virnisti onnistuessaan puhkaisempaan kenraalilta silmän tohjoksi ja voi sitä tuskan huutoa, jota Kalma ei ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan kunnolla, joka nosti virnettä miehen kylmillä kasvoilla entisestään. Käsi nousi terävien ja tappavien kynsien kera iskemään Haukansilmään tappavasti takaraivoon kun silmäkulmaan ilmestyi hälyttävää liikettä, jona aikana tapahtuikin hyvin monta asiaa samaan aikaan, Kalma pysäytti kätensä liikkeen koittaen iskeä lähestyvää haltiaa huonolla menestyksellä. Jo valmiiksi väsynyt aavekoira ei enää ollut tarpeeksi nopea vastaamaan melkein jopa vetreään sinisen kuiskauksen jäsenen liikkeisiin kun moukari osui käteen inhottavan rusahduksen kera vääntyen täysin epäluonnolliseen asentoon. Kalma parahti kivusta astuen hädissään taaksepäin pidellen loukkaantunutta kättään melkein jopa kivun kyynelten valuessa silmäkulmasta.. murtuma kun ei kuitenkaan ollut mitään pikku kipua.
Moukari lähestyi taas ja tällä kertaa murjosi mitään vaikeuksitta kivusta toipumattoman aavekoiran kylkeä saaden Kalman kaatumaan kyljelleen ilman mitään vastaan ottamista veriselle, ruumiiden- ja ruumiinpalasten täyttämälle kentälle. Olivat kyllä ansainneet nimensä Verikenttä.. Tänne aavekoiralla ei kuitenkaan ollut aikomus kaatua, ei todellakaan.. häntä odotettiin kotona. Kalma yritti kammeta itseään tuskallisen hitaasti Sinisen kuiskauksen sotilaan tuijottaessa tyynesti vieressä, nosti moukarinsa jälleen iskemään aikoakseen murskata sillä hitaasti nousevan aavekoiran pään.

Zara tuijotti nurkkaan ajettua pikkuista hiirulaista virnuillen ollen raottamassa jo suutaan iskeäkseen mieheen hampaansa kun viiltävä kipu ja pään nytkähtäminen sivulle saivat naaraan ajatukset kääntymään aivan toisaalle. Oikeastaan Zara sai hetken kerätä ajatuksiaan ennen kuin nosti massiivisen päänsä hyökkääjä kohden paljastaen tuolle elämellisesti hampaansa sähisten uhkaavasti astuen taaksepäin huomaten jotakin puuttuvan suusta.. Se oli kuitenkin sivuseikka kun naaras joutui hetkessä hyökkäyksen kohteeksi itsensä lohikäärme kaatajan kanssa ja tuon alaisten, joiden kanssa naaras ei aikonut sen kauempaa tuttavuutta tehdä vaan kääntyi kannoillensa perääntyen lieästi haavoittuneena, etenkin kun perästä vaikutti tulevan lisää miehitystä kentälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2012, 15:48

Kun liskopeto oli ajettu kauemmas, saattoi Alf vain huokaista helpotuksesta. Helpottuneen näköinen puoliverinen sai kuitenkin murhaavan mulkaisun itse Constantinelta. Katse kehotti puoliveristä kokoamaan itsensä ja liittymään taisteluun, joka vasta nyt alkoi käynnistyä. Mulkaisuun vastattiin nopealla virnistyksellä, josta pystyi näkemään jonkin asteen kiitollisuutta mutta ei suuresti, Alfhan ei tuolle super rasistille kiitollinen loppuelämäänsä olisi! Kun katse kontakti kenraalin kanssa oli menetetty, joukkojen jatkaessa kuninkaan tahdissa, siirtyi katse selaamaan ketä kentälle marssi. Niin eliittijoukot, kuin itse kuningas, prinssi ja jopa velho Taisi olla tosikyseessä. Alf kiitti onneaan, että oli vain tavallinen rivisotilas. Jonka tehtävänä oli pysyä linjassa ja varmistaa, ettei yksikään suippokorva päässyt rivin ohitse.

Kun ohi valuva valiojoukko oli tarkastettu, siirtyi puoliverisen katse tantereelle, josta arpinaama huomasi tutut kasvot. Pulassa. Aavekoira oli ottanut siipeensä ja nyt yksi sinipukuisista keijuista meinasi päästää tuon päiviltä. Jokin pieni piru pään sisällä käski jättää asian sikseen, oli lähes mahdotonta päästä hätiin ajoissa. Antaa olla. Yksi mies sinne tänne
Mutta toisaalta
Alf nappasi keihäänsä käteen ja otti vauhtia. Puoliverinen pujotteli uskomattoman taitavasti ohi taistelevien miesten ja hyökkäävien vihollisten, samalla kun vauhti kasvoi entisestään. Juuri ennen kuin moukari lähti fataaliin iskuunsa, saapui Alf väliin. Puoliverinen kirjaimellisesti seivästi haltian, iskien keihäänsä suoraan tuon rintakehän lävitse. Haltia älähti, otti pari horjuvaa askelta samalla kun moukari tipahti alas maahan, Kalman viereen Tuon jälkeen haltia kaatui, veti viimeisen hengenvetonsa ja jälleen oli yksi sielu poistunut tästä maailmasta.
Alf hengitti raskaasti ja nopeasti spurttinsa jälkeen. Puoliverinen tuijotti hetken haltiaa, jonka juuri oli tappanut, kunnes kääntyi Kalman puoleen.
Aina sinua saa olla pelastamassa Alf totesi virnistäen, samalla kun kumartui Aavekoiran puoleen ja auttoi tuon ylös.
Sinun osaltasi tämä taisto taitaa olla ohi.. Puoliverinen lisäsi, samalla kun lähti viemään Kalmaa kohti leiriä, parsittavaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2012, 16:29

Kalma käänsi katseensa hitaasti haltiaan kuin viidennen aistin varoittamana ja vain nähdäkseen haltian joka oli nostanut jo valtavan moukarinsa murskatakseen vielä maassa puolittain olevan aavekoiran pään murskaksi. Kalma ehti tilannetta kirota mielessään harvinaisen surkeaa tilannettaan kun väliin pamahti keihäs ja haltia parka astui taaemmas korahtaen... ja kaatui hetkeä myöhemmin maahan kuolleena kuin kivi. Aavekoira tuijotti hetken kuollutta haltiaa ja älysi sitten nostaa katseensa paikalle tulleeseen puoliveriseen, joka alkoi soittamaan suutaan auttaen aavekoiran ylös joka ei voinnut olla pienesti älähtämättä kivusta pidellessään pahoin mennyttä kättään. Vastausta Alf ei aavekoiralta tällä kertaa saannut. Ei jaksanut ja tuskat olivat valtavat.. sen sijaan tuo vain sain mulkkauksen osakseen tuskissaan olevalta aavekoiralta, joka lähti Alfin mukana pikku hiljaa raahautumaan parsittavaksi.
suskari
 

Edellinen

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron