To war

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2011, 22:28

Kalmankoira

Voitto oli tullut ja Kalma nyökkäsi pienesti Alfille hymähtäen suoristautuen omille jaloillensa seisomaan ja kävelemään puolihaltian irroittaessa otteensa aavekoirasta. Tosin haltian puheet paluusta kentälle eivät saanneet aavekoiraa kovinkaan iloiseksi. Ilolla Kalma ei sinne tulisi palaamaan..

Leiriin päästyään levisi aavekoiran nenään ruuan tuoksut jolloin aavekoira tajusi ettei ollut muistanut ottaa kentältä mitään syötävää mukaan.. tai miten hän olisikaan voinnut kun Kakkonen oli olut päällä. Kai hänen pitäisi tyytyä tänään kokkien tekemiin ruokiin? Aavekoiran ajatukset katkesivat kuitenkin puolihaltian tullessa hänen luokseen ja kysellessä mitä hän nyt aikoi. Kysyvä katse kohdistui haltiaan, mikäs tuota kiinnostamaan?
"Ajattelin ensitöikseni laittaa vaatetta päälle ja sitten syömään, liity seuraan jos viitsit." Kalma vastasi Alfille ja lähti sitten kävelemään Blackin ja hänen yhteiselle teltalle etsien varavaatteista itselleen päälle pantavaa, jotka näin ensihätään olivat vain kevyt pitkähihanen ja ja löysät housut. Hän laittaisi myöhemmin paremmin päälle, nyt ei jaksanut kun nälkä kurisi mahassa. Niimpä aavekoira köpötteli ulos teltasta kävellen muona teltan luokse kipon kanssa ja sai melkein sitä mitä halusikin, lihaa vaikkakin paistettuna.. Kalma nyrpisti hieman nenäänsä, mutta raahasi takamuksensa jonnekkin hieman syrjemmälle syömään joka nyt sattui olemaan tyhjän tynnyrin päällinen teltan vieressä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2011, 23:01

Alf

Aavekoira kertoi hakevansa kuteita ja marssivansa murkinalle sen jälkeen, toivotellen puoliverisen liittymään seuraansa. Alf mutristi huuliaan pienesti samalla kun suki partaansa, katsellen kuinka Kalma suuntasi kulkunsa kohti velhon telttaa. Onnekas oli saanut erikoiskohtelun, josta muutamat olivat suoraansanottuja Kateellisia. Alf ei kylläkään, hänelle oli se ja sama missä hän nukkuisi, kun nyt edes unenpäästä saisi kiinni.
Alf suuntasi kulkunsa hetken päästä ruokailu teltalle. Puoliverinen selasi katseellaan ympärilleen hetken. Kaikkialla oli väsyneitä ja pelokkaita miehiä. Vain muutama kokenut näytti ottavan koko tämän tilanteen tyynen rauhallisesti. Näitä henkilöitä näytti olevan kenraalit, jotka olivat olleet sodassa jos toisessakin mukana. Kuitenkin, tämä oli heidän ihmisikänsä suurin taistelu, eivätkä hekään varmasti ottaneet tätä kevyin mielin.

Hetken väkijoukkoa selailtuaan puoliverinen huomasi Kalman hakevan murkinaa mahansa alle ja suuntaavan kulkunsa teltan vieressä olevalle tynnyrille. Puoliverinen hymähti ja kävi nappaamassa mukaansa kuivalihaa, suunnaten sitten kulkunsa laiskasti Kalman perään.
"Toinen puolesi on yllättävän ystävällinen" Alf totesi päästyään kuuloetäisyydelle, istahtaen alas maahan, samalla kun heitti palan kuivalihaa maahan "Kysymys kuuluukin, kuinka hyvin pystyt sitä kontrolloimaan. Yksikin virhe ja sinut viedään sota oikeuteen"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Elo 2011, 23:48

Kalmankoira

Aavekoira käänsi päänsä Alfin suuntaan tuon avatessa suunsa ja alkaen heti ensinmäisenä puhumaan hänen Kakkosestaan, a.k.a Jackista, ja kyselikin vielä kaikken turhanpäiväistä mikä tuolle ei välttämättä edes kuuluisi. Kalma nyrpistikin nenäänsä tuon kysymykselle tehden eleillään hyvin selväksi ettei ollut iloinen tuon kysely puuskasta Kakkosta kohtaan. Eikä Kalma näin vaivautunut tuolle edes aluksi vastaamaan mitään, kunhan tyhjensi hyvällä ruokahalulla lautastaan.
"Sanoo se joka meinasi joutua sen raatelemaksi." Kalma kuitenkin hymähti pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Ja jos totta puhutaan niin en.. en silloin kun se on tuolla tavalla päällä, sillä kun on ihan oma tahto ja aivot." Kalma selitti vielä lyhyesti puoliveriselle miten asiat olivat kommentoimatta sotaoikeus asiaa laisinkaan. Kakkonen tuskin niin tyhmä olisi että heitä sinne haluaisi saattaa edes häntä kiusatakseen.

"Mutta mitä hittoa sinua kiinnostamaan moinen? Vai haluatko vielä kuulla synnyin tarinani?" Kalma sitten kysyi perään haukaten lihastaan palasen.. ja hän oli taas unohtanut ottaa juotavaa, joten Alfin vastattua aavekoira nosti ahterinsa ylös käyden hakemassa juotavaa palaten mukin kanssa takaisin tynnyrille.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Elo 2011, 14:56

Alf

Puoliverinen huomasi heti ettei friikki ollut kovin iloinen näistä kysymyksistä, mutta jos ei kysymyksiä olisi kestänyt, niin pysyisikööt piilossa. Kuitenkin tuo äityi kertomaan vastaukset kysymyksiin. Kalma ei kuulemma pystynyt mitenkään kontrolloimaan toista puoltaan, mikä ei antanut lupaavaa käsitystä tuosta. Ties milloin toinen puoli päätti mennä lakkoon tai alkaa omia teurastamaan, tai mikä pahempaa, läheisiä.
Tympääntyneen kysyvä katse kääntyi Kalmaan tuon kysyessä mitä moiset asiat puoliveristä kiinnosti.
"Huoltajana ja välittävänä isänä on ihan normaalia että kyselen moisesta hirviöstä tarkemmin. Jos tyttäreni löytyy raadeltuna joku yö niin syytän siitä sinua, jonka jälkeen voit olla varma ettet selviä hengissä" Puoliverinen totesi, eikä äänestä voinut päätellä minkäänlaista vitsinpoikasta "Ja minua ei kiinnosta sinun menneisyytesi, kuten ei kiinnosta kenenkään muunkaan. Älä kuvittele että olisit mitenkään erikoinen. Uhka siinä missä muutkin tyttäreni lähellä olevat".

Nuo sanat sanottuaan puoliverinen nousi ylös. Kaikki se ehkä toverillinen ystävyys, jota kentällä oli esiintynyt, oli kadonnut. Mutta tuosta ei ottanut selvää kumpi suhtautumistapa tähän friikkiin oli se oikea. Jos puoliverinen muka vihasi Kalmaa niin paljon, miksi hän oli tullut tämän luokse juttelemaan?
"Tästä puhutaan vielä uudelleen, mikäli selviämme hengissä kotiin" Alf totesi, lähtien sitten hitaasti kävelemään poispäin Kalmasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2011, 20:27

Kalmankoira

Puoliverinenpäs kävi nokkavaksi.. tuo puahasi hänelle siintä että tuo oli huolissaan tyttärestään koska hänen hirviönsä ei ollut kamalan luotettava. Ei ehkä, mutta Kalma tiesi vallan hyvin milloin se oli tulossa esille ja osasi poistua hyvissä ajoin pois metsään riehumaan, ja Kakkonen edelleenkään tyhmä ollut. Ei se teloitusta hankkisi.
"Usko jo Ednalla ei ole hätää kanssani." Kalma tuumasi melko rauhallisella äänensävyllä Alfin uhkaukseen hänen tappamisestaan jos Edna löytyisi kuolleena joku kaunis yö. Jos hän tekisi sen... hän varmaan tappaisi itsensä siintä hyvästä, mutta päätti olla sanomatta mitään tuosta ajtuksesta puoliveriselle.

Puoli haltia nosti takamuksensa ylös ja sanoi mennessään että tästä puhuttaisiin vielä uudestaan jos täältä selvittäisiin.
"Kaveri porukan kera vai, eh?" Kalma naurahti ajatuksissaan syöden nopeasti ruokansa ja juoden nostaen perseensä ylös raahautuen takaisin velhon telttaan muuttuen koiraksi jälleen ja kävi makaamaan maahan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2011, 13:41

Alf, Black

Vaikka Kalma kuinka monta kertaa sen toteaisi, ei Alf tulisi ikinä uskomaan tyttönsä olevan hyvissä käsissä tuon tappajan kanssa. Puoliverinen oli nähnyt Kalman toisen puolen useampaankin kertaan ja tiesi, ettei aavekoira pystynyt sitä kontrolloimaan. Ei tarvittaisi kuin yksi väärä liike ja Edna olisi mennyttä. Siinä vaiheessa myös aavekoiran tarina olisi lopussa, siitä pitäisi Alf huolen...

No, Alf lähti omille teilleen ja jätti aavekoiran omaan seuraansa. Puolihaltia suuntasi kulkunsa oman rykmenttinsä teltalle, missä miehet jo keskustelivatkin täyttä häkää niin vihollisista kuin omista joukoista, miettien, kehen täällä voisi oikeastaan luottaa....

Black oli viettänyt päivänsä siellä täällä pitkin leiriä ja käväissyt tantereella muutaman muun velhon ja velhottaren apuan, kun oli tullut tarve. Black vihasi tehdä yhteistyötä muiden magiaa osaavien kanssa. Se oli jotenkin.. ahdistavaa.
Nyt velho kuitenkin raahautui tantereelta aina leirin perällä sijaitseville teltoille, astuen sisään omaan telttaansa ja vilkaisi aavekoiran päälle, joka oli makoilemassa lattialla. Pienen hymähdyksen saattelemana velho käveli peremmälle ja alkoi riisumaan päältään taisteluissa käyttämäänsä kaapua. Kaapu oli monikerroksinen, mustan ja tumman violetin yhdistelmä. Olkapäissä oli mustaa nahkaa suojaamassa iskuilta, mutta muuten asu oli pelkästään kangasta. Asuun oli kirjailtu riimuja ja loitsuja, jotka auttoivat niin puollustuksessa kuin vahvistivat loitsuja. Vyöllä roikkui paksu, vanha kirja joka oli täynnä loitsuja ja kirouksia. Vyötäröllä loikkui myös muutama nahkainen remmi, joissa oli kirjoituksia.

Saatuaan viitan ja kaavun yltään, kävi velho istumaan alas tuolille, riisuen vielä pitkähihaisen paitansa ja jäi tarkastelemaan tämän päivän ruhjeita.
Käsivarret olivat haavoilla ja palaneet pienesti sieltä täältä... Yhteenotto toisen tulta komentavan velhon kanssa ei ollut sujunut niin mutkattomasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Syys 2011, 18:34

Kalmankoira

Kalma höristi laiskati korviaan kuullessaan lähestyviä askelia tulevan telttaa kohden, eikä jaksanut sen pahemmin niihin kiinnittää huomiotaan, eikä edes tarvinnut kun velho tuli sisään luoden koiran päälle katsahduksen pienen hymähdyksen kera. Kalma vastasi siihen heiluttaen hieman häntäänsä tervehdykseksi ja jäi lattialta käsin seuraamaan kun velho käveli peremmälle riisuen sotakaapunsa alkaen tutkimaan vammojansa. Kalma nosti siinä vaiheessa karvaisen päänsä ylös korvat valppaasti pystyssä kallistaen päätään pienesti. Hetken siinä velhoa katseltuaan aavekoira nousi ylös kävellen velhon luokse ja pysähtyi tuon eteen seisomaan laskien takamuksensa maahan ja alkoi sitten nuolemaan tuon pieniä mitättömiä haavoja mitään lupaa kysymättä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2011, 13:40

Black

Velhon katse nousi ruhjoutuneista käsistä aavekoiraan, joka länttäsi perseensä isäntäsä eteen ja alkoi nuolemaan tuon haavoja, kuin koirat yleensäkkin. Velho katsoi apaattisena koiraa, sanomatta sanaakaan. Normaalisti tuo olisi vetäissyt kätesä pois jo ensimmäisen nuolkauksen jälkeen, mutta nyt velho vain istui paikoillaan ja antoi Kalman leikkiä pikku lekuria.
Lopulta Velho nosti toisen kätensä edestään Kalman pään päälle ja rapsutti koiraa pienesti korvan takaa. Koira ei näyttänyt pahemmin kärsineen tantereella ollessaan, vaikka tuosta kyllä näki että taistelussa Kalma oli ollut. Ja Black oli siitä hyvin tietoinen. Totta kai hän oli tietoinen milloin kukakin oli tantereella ja minkä rykmentin mukana. Se oli eriasia, kiinnostiko velhoa muut, kuin omat tuttavansa.

"Haltiat ovat vaihtaneet taktiikkaa" Velho totesi lopulta noustessaan ylös ja käveli vesikulholle, pestäkseen kätensä ja kasvonsa "Kukaan ei tiedä miksi, eikä kukaan osaa vielä kunnolla hahmottaa noiden suunnitelmaa.. Ei edes prinssi".
Oli pelottavaa, kun ei tiennyt vastapuolen seuraavaa siirtoa. Kun sitä ei pystynyt edes arvailemaan. Haltiat tiesivät varmasti tasantarkkaan ihmisten taktiikoita, kiitos itse Prinssi "eletään kaikki sovussa" Henryn.. Mutta onneksi poika oli tullut järkiinsä. Black ei olisi kestänyt maailmanparantaja asennetta tulevalta kuninkaalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Syys 2011, 14:49

Kalmankoira

Kalma oli suorastaan yllättynyt sen puolesta ettei velho vetänyt kättään pois aavekoiran suodessa tuolle omaa pientä ensiapuaan, mutta oli myös iloinen sen puolesta joten aavekoira alkoi tekemään hyvin tarkkaa työtä tuon haavojen suhteen ja kun oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi hyvää työtä lopetti aavekoira jääden katsomaan isäntänsä päälle. Black nosti kätensä ja laski sen Kalman pään päälle alkaen rapsuttamaan koiraa korvan takaa Kalman rentotuessa silmissä nautiskellen saamastaan huomiosta. Sitä herkkua ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun velho nousi ylös ja käveli vesikulholle pesemään naamansa että kätensä huomauttaen samalla että haltiat olivat muuttaneet taistelu taktiikkaansa. Kalma kallisti päätään kysyvästi.

"Millä tapaa?" Oli Kalman kysymys velholle kun ei itse ainakaan ollu mitään erikoista huomannut haltioiden taktiikassa taistella, tai no se olikin mahdotonta koska hän ei muistanut mitään muuta kuin alun taistelusta ja kuinka oli aluksi pelännyt sekaan menemistä.. kunnes toinenpuoli oli tullut ja vetänyt korttipakan uusiksi. Black lisäsi vielä ettei kukaan osannut kertoa mitä haltiat aikoivat tai miten noiden taktiikka tulisi toimimaan.. Kalma ei oikein ymmärtänyt asian päälle- ensinmäinen kerta kuitenkin tantereella-, mutta laski sen mielessään pahaksi asiaksi.
Kalma istui hetken aikaa siinä paikoillansa katsellen Blackin touhuja kun muisti itse jotakin, mennen repullensa ja työnsi päänsä sinne etsien hetken aikaa repusta jotakin, kunnes nosti päänsä ylös ja käveli harja suussaan Blackin luokse laskien sen lattialle velhon eteen.
"Tuota.. voisitko harjata turkkini?" Kalma kysyi hieman nolona Blackiltä ja lisäsi vielä. "Tekisin kyllä itse jos pystyisin." Kalma tunsi itsensä tällä hetkellä harviansen nolostuneeksi, mutta ei pystynyt nelijalkaisena hoitamaan turkkiaan millään tavalla yksin ja Black nyt oli ainoa auttava käsi.. jos tuo siis suostuisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2011, 15:33

Black

Velho kohautti olkapäitään Kalman kysymykselle.
"Jos tietäisimme, emme olisi näin huolissamme" Velho vastasi lyhyesti. Vastustajan yllättävä taktiikka muutos huolestutti jokaista joka tilanteesta oli ajantasalla. Black kuitenkin päätti olla luennoimatta sen enempää Kalmalle. Ensinnäkin siksi ettei jaksanut juuri nyt miettiä taktista puolta yhtään ja toisekseen ei ollut hyvä kertoa alemmille tahoille tapahtumista, jotka saattaisivat saada heidät pelkäämään ja sitä kautta kapinoimaan ja kieltäytymään taisteluista. Siinä vaiheessa peli olisi totaalisesti pelattu.
Black jäi hetkeksi tuijottamaan vesiastiaa, kunnes vilkaisi Kalmaan kuullessaan tuon erittäin epätavallisen ja puun takaa tulleen kysymyksen. Velho katsoi kysyvästi koiraystäväänsä, joka pyysi harjaamaan turkkinsa. Miksi? Mistä lähtien tuo on halunnut olla siisti ja valmiina näyttelyihin?

Velho ei sanonut sanaakaan koiralle, vaan käveli kylmästi tuon ohi sängylle. Ohi kävellessään velho kuitenkin heilautti kättään pienesti, ottaen näin hallintaan harjan taijan avulla. Tuosta johtuen harja lennähtikin pois Kalman suusta ja lähti hellästi, mutta rivakasti harjaamaan tuon turkkia ylhäältä alaspäin.
Black puolestaan istahti takaisin sängylle, jääden katselemaan Kalmaa ja lumottua harjaa. Kuinka helppoa se olikaan liikuttaa asioita lumouksilla.. harmi ettei se ollut näin helppoa tantereella...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Syys 2011, 17:08

Kalmankoira

Kalma ei käynnyt kyseenalaistamaan velhon sanoja, joten piti suunsa kiinni tuon vastauksesta vaikka päässä pyörikin sata ja yksi kysymystä asiaan liittyen. Ehkä kuitenkin oli parasta ettei hän tiennyt asiasta yhtään sen enempää kuin muutakaan rivisotilaat.

Kalman häntä kävi heilumaan pienesti velhon kääntäessä katseensa häneen kohden ja Kalma odotti kiltisti että tuo ottaisi harjan käteensä ja kävisi harjaamaan hänen hieman takkuun mennyttä turkkiaan. Ei, sen sijaan velho käveli kylmästi ohi ja Kalman häntä tipahti alas, eikä koira näyttänyt kovinkaan iloiselta velhon jättäessä koiransa huolenpidon sivummalle, tois sijaiseksi asiaksi. Kalma olikin ärähtämässä jotakin Blackille asiasta kun harja lähti itsekseen liikkumaan suussa ja Kalma päästi siintä hieman säikähtäneenä irti. Harja alkoikin leijumaan ilmassa ja Kalma tuijotti harjaa hämillään muutaman sekunnin, kunnes siirsi katseensa velhoon saaden jonkin sortin ahaa elämyksen nupissaan. Koira jäikin varsin tyytyväisen näköisenä nauttimaan harjauksesta seisten nätisti koko toimen piteen ajan paikoillaan.
"Kiitos paljon." Kalma kiitteli velhoa kun turkki oli jälleen siisti ja pörröisen näköinen. Koira nappasi harjan suuhunsa vei sen takaisin reppuunsa köpötellen sitten velhon luokse istahtaen jälleen tuon eteen ja laskien päänsä tuon polven päälle.
"Vaivaako sinua jokin? Olet hiljainen.." Kalma kysyi tapittaen velhoa eriparisilla silmillään kysyvästi.
"Oletko muuten koskaan ennen ollut kentällä? ..Jos olet niin mikä on ollut hurjin tapahtuma?" Kalma kysyi saatuaan vastauksen ensinmäiseen kysymykseensä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2011, 18:06

Black

Velho vastasi vain pienesti hymähtäen aavekoiran kiitokseen turkin hoidosta. Ei ollut hänen tapaistaan edes harkita koiran hellimistä noinkin radikaalisti, joten hän ei halunnut ottaa minkäänlaista kiitosta äskeisestä teostaan. Punertavat silmät seurasivat Kalman kulkua takaisin repulle ja sieltä takaisin velhon luokse. Pää laskeutui jälleen isännän polvelle. Tällä kertaa aavekoira ei saanut rapsutuksia osakseen, velhon katsoessa mitäänsanomattomalla ilmeellä alas koiraan.
Pian Kalma aloittikin keskustelun. Kysymykset saivat velhon hymähtämään pienesti.

"En minä nyt niin vanha ole, että olisi tällä tantereella taistelua käynyt" Velho vastasi, jättäen vastaamatta ensimmäiseen kysymykseen mitään. Totta kai häntä vaivasi asia jos toinenkin, mutta hän ei ollut niitä miehiä jotka avautuivat helpolla. Ei edes ystävilleen.
"Olen kyllä käynyt kentällä, mutta en koskaan sotinut täällä.. Taisteluihin olen osallistunut muualla, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä mittavat, mitä tämä sota" Black kertoi hieroskellen ruhjoutunetia käsivarsiaan.
"En edes haluaisi olla täällä.. Paitsi saadakseni kostaa henkilölle, jota ei ole edes näkynyt tantereella vielä. Taitaa itse haltiakuningas jänistää tätä sotaa. Lieneekö edes paikalla omiensa leirissä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Syys 2011, 15:45

Kalmankoira

"Ainiin, ethän sinä ole kuin viidessäkymmenessä." Kalma tuumasi virnistäen pienelle unohdukselleen ettei Black ollutkaan kovinkaan vanha papparainen, vaikka näin Kalman mielestä tuo vaikutti jo ikäistään vanhemmalta. Tai sitten asia vain johtui siintä että Kalma oli tuota- niin ikävää kuin se oli myöntää- tyhmempi.
"Minä en ole koskaan ollut missään sotimassa, eka kerta.. Pakko muuten kysyä: miksi tämä sota on niin mahtava?" Kalma kysyi velholta nostaen päänsä pois tuon polven päältä kerta Black ei tällä kertaa ollut hellimis päällä ja suonnut kumppanillensa muutamaa korvan takaa kapsuttelua. Koira katseli hieman säälivän näköisenä kun Black hieroskeli kenties hieman kipeitäkin käsiään ja oli sanomassa niistä jotakin kun velho ehti avaamaan oman suunsa ja alkoi... avautumaan hänelle? Kalma tapitti tuota hetken kysyvästi, mutta naurahti sitten kepeästi ja huvittuneesti.
"Sitten olemme samassa veneessä ystävä hyvä.. En itsekkään haluaisi olla täällä, mutta sinä vaadit ja haluan kostoni myös." Kalma kertoi nyt samalla miksi itsekkin oli raahannut perseensä tänne vaarannettavaksi, vaikka tiesikin että huominen voisi olla viiminen päivä hengissä.
"Hänen päätänkö sinä vadille vaadit? ..Mitä hän sinulle on tehnyt?" Kalma innostui kyselemään Blackin vihaa haltiakuningasta kohtaan. Hän ei vihannut haltiakuningasta, vaikka tuo olikin langettanut hänelle silloin joskus aikanaan teloitukseen. Enemmän hän vihasi sitä kenraalia josta on ollut enemmän harmia kuin yhdestäkään metsästäjästä koskaan!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Loka 2011, 20:13

Black
Velho oli lähellä läpsäistä koiraa tuon virnuillen hänen iästään. Toisemman kerran kun Kalma kysyi siitä, miksi sota oli muka niin mahtava.
Koska tämä sota ratkaisee tulevaisuutemme tällä mantereella Velho vastasi hieman närkästyneenä, mutta ei sen enempää alkanut murjottamaan. Jos koira ei sitä tajunnut, niin eläkööt pienessä unelmamaailmassaan. Mikäli haltiat pääsisivät valtaan, olisi kaikkien olemassaolo tällä mantereella uhattuna, ellei sattunut olemaan puhdasverinen haltia. Ja mitä velho oli ymmärtänyt, ei aavekoirakaan ollut suuressa suosiossa suippokorvien keskuudessa.

Kalman äityessä kyselemään mitä itse haltia kuningas oli velholle tehnyt. Black tuijotti hetken Kalmaa, miettien mitä tuohon nyt vastaisi valehtelematta saatikka kertomatta kaikkea Lopulta velho huokaisi pienesti, laskien poolopaitansa kaulusta pienesti, näyttäen kaulan ympärillä olevat valtavat, syvät hiertymähaavat.
Hän hirtti minut, ruoski minut, pahoinpiteli, satutti läheisiäni ja teki jotain, jota ei voi antaa anteeksi koskaan Velho kertoi, samalla kun päästi luisevien sormiensa otteen irti paidasta Mikäli kuningas heijastaa kansansa moraalia, on haltioilla asiat melko huonosti
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Loka 2011, 22:07

Kalmankoira

"Niin.." Koira mutisi vaisuna Blackin vastaukselle, että tämä taistelu tulisi ratkaisemaan heidän kaikkien, jotka eivät haltia piireihin kuuluneet, elämän tällä mantereella jonne hänkin oli eksynyt yhden tavoitteen takia.. ja sitten eksynytkin kokonaan kokonaiseen rotu sotaan johon ei edes tuntenut olevansa osallinen millään tavalla. Mutta mitä vain ystävien vuoksi.. ja no nykyisen isännän, joka oli tänne määrännyt märehtimään. Ja ennen kaikkea koston jota aavekoira odotti kuin kuuta nousevaa taivaalle kierossa mielessään.

Black jäikin hetkeksi aikaa hiljaiseksi Kalman kysymyksen myötä ja vaikutti miettivän vastaisiko aavekoiralle ollenkaan, saati sitten totuuden mukaisesti. Auts, hän taisi osua velholle melko arkaan paikkaan. Velho aloittikin sitten huokauksen kera laskien poolopaitansa kaulusta näyttäen hänelle kaulassaan olevat hyvin ikävän näköiset hiertymä arpeutumat. Kalma irvisti, auts tuon täytyi sattua todella paljon.. Black kertoi sittemmin haltia kuninkaan hirttäen, ruoskien, pahoinpidellen ja satuttanut tuon läheisiä niin ettei Black pystyisi ikinä anteeksi antamaan. Kalma meni ensinmäistä kertaa yllättävän hiljaiseksi eikä oikein osannut sanoa mitään.
"Voi olla.." Kalma sai sitten sanotuksi Blackin viimeiseen lauseeseen ja hiljeni muutamaksi sekunniksi, kunnes avasi jälleen suunsa.
"Miten selvisit hirttämisestä?" Oli aavekoiran ensinmäinen kysymys velholle, sillä Kalma ei tiennyt oikeastaan ketään joka olisi selvinnyt hirttämisestä hengissä.

Kalma istui hetken paikallaan kun sitten ottikin hieman takapakkia ja koitti pompata Blackin syliin lattialta käsin. Oli tuo sitä vastaan tai ei.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron