Kirjoittaja suskari » 04 Loka 2011, 22:07
Kalmankoira
"Niin.." Koira mutisi vaisuna Blackin vastaukselle, että tämä taistelu tulisi ratkaisemaan heidän kaikkien, jotka eivät haltia piireihin kuuluneet, elämän tällä mantereella jonne hänkin oli eksynyt yhden tavoitteen takia.. ja sitten eksynytkin kokonaan kokonaiseen rotu sotaan johon ei edes tuntenut olevansa osallinen millään tavalla. Mutta mitä vain ystävien vuoksi.. ja no nykyisen isännän, joka oli tänne määrännyt märehtimään. Ja ennen kaikkea koston jota aavekoira odotti kuin kuuta nousevaa taivaalle kierossa mielessään.
Black jäikin hetkeksi aikaa hiljaiseksi Kalman kysymyksen myötä ja vaikutti miettivän vastaisiko aavekoiralle ollenkaan, saati sitten totuuden mukaisesti. Auts, hän taisi osua velholle melko arkaan paikkaan. Velho aloittikin sitten huokauksen kera laskien poolopaitansa kaulusta näyttäen hänelle kaulassaan olevat hyvin ikävän näköiset hiertymä arpeutumat. Kalma irvisti, auts tuon täytyi sattua todella paljon.. Black kertoi sittemmin haltia kuninkaan hirttäen, ruoskien, pahoinpidellen ja satuttanut tuon läheisiä niin ettei Black pystyisi ikinä anteeksi antamaan. Kalma meni ensinmäistä kertaa yllättävän hiljaiseksi eikä oikein osannut sanoa mitään.
"Voi olla.." Kalma sai sitten sanotuksi Blackin viimeiseen lauseeseen ja hiljeni muutamaksi sekunniksi, kunnes avasi jälleen suunsa.
"Miten selvisit hirttämisestä?" Oli aavekoiran ensinmäinen kysymys velholle, sillä Kalma ei tiennyt oikeastaan ketään joka olisi selvinnyt hirttämisestä hengissä.
Kalma istui hetken paikallaan kun sitten ottikin hieman takapakkia ja koitti pompata Blackin syliin lattialta käsin. Oli tuo sitä vastaan tai ei.