Minulla on salaisuus, haluatko kuulla? (sovittu)

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

Minulla on salaisuus, haluatko kuulla? (sovittu)

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2011, 20:01

Nithron

Taistelu tosiaan oli raivonnut, aivan liian kauan. Ainakin erään aatelisneidon mielestä. Mutta koska hänen oli pidettävä miehen kansi päällänsä, hän esitti yhä innokasta sotilasta, joka jaksaisi päivästä toiseen katsoa kuinka ihmiset, tuo kauan sitten heidät pettänyt laji, menettäisivät päitään... tai hänen tapauksessa, murtaisi luitaan. Tämä aamu ei ollut erillainen toisista, ainakaan aamulla ei ollut miestä esittävä nainen huomannut mitään outoa. Mutta päivä toi sellaisen yllätyksen nopealle lähitaistelijalle, mikä varmasti vaikuttaisi ainakin hänen loppuelämäänsä. Nuoli oli singahtanut jostain, mistä, sitä ei Nitto jäänyt ihmettelemään kauaksi aikaa. Pääasia oli, että se oli lävistänyt jalan ikävästi, ja Niton matka oli tyssännyt siihen. Kyllä hän suht hyvin siinäkin pystyi puolustautumaan, mutta seuraava isku, miekka joka oli isketty suoraan pään yläpuolelta, oli lävistänyt olkapään. Seuraavista hetkistä ei Nithron ollutkaan saanut selkoa, kaikki oli joko pimeää tai valoisaa, joten hän ei pahemmin enään keskittynyt, vaan vaipui uneen...

Nyt hän makasi sairasteltassa, verhot edessä. Suht tyhjä paikka antoi pienen toivonkipinän haltialle, ettei hänen salaisuutensa paljastuisi kuin vain lääkärille, jolta hän sentään voisi pyytää ettei tuo kertoisi asiasta eteenpäin. Nuoli oli jo poistettu, luojan kiitos, mutta pahin oli vasta edessä... Nithron aneli mielessään, että kohta ilmestyisi joku ja pelastaisi hänet siltä totuuden paljastamiselta, että hän olikin oikeasti neiti nimeltä Vany... Kevyt haarniska oli helppo ottaa pois, paikkaajan vain naputtaessa kieltään paheksuvasti noin kevyelle varustukselle.
"Heh, isot ritarihaarniskat ovat vain niille likoille jotka eivät osaa väist-ÄÄÄH!", parkaisu tuli aivan vahingossa, kun haavaa mentiin sörkkäämään varoittamatta. "Et sinäkään näytä väistäneen..."
Nithron heitti heti kätensä toisen kädelle, purren hammasta sitten tiukasti.
"Miksi sinun rintakehä on sidot-"
"Se on oma asiani!"
, tyttö sanoi tiukasti, yrittäen sitten väitellä herran kanssa, että saisiko tuota sideharsoa rintakehän kohdilta ottaa pois vai ei. Hän ei halunut paljastua! Ikävä kyllä, lekun pistäessä "haluathan selvitä täältä" - kortin kehiin, niin Nithronin oli aivan pakko vetää henkeä syvään.
"Saisinko kuitenkin ensin kertoa jotain... tärkeää?", kuului hiljaa nuoren suusta, tuon nostaessa sitten katseensa hyvinkin koiranpentumaisesti ylös. Ei herra pistänyt sitä pahakseen, ja Nithron huokaisi syvään.
"Niin tuota... eh... en ole... oikeasti poika....", tuo kuiskasi lähestulkoon äännettömästi, mutta kyllä leku sen kuuli. Tuo valahti ensin kalpeaksi, sitten punaiseksi...

[[Akuma tänne \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 20:45

Art

Monta päivää oli kulunut jo tantereella. Art itse ei pahemmin ollut sotaan osallistunut, vaan pysytteli linjojen takana kuninkaansa seurassa, suunnitellen taktikkojen kanssa seuraavia siirtoja. Kumpikaan osapuoli ei halunnut antaa periksi, joten taistelua tultaisiin jatkamaan aina katkeraan loppuun asti. Kuitenkin, haltiat olivat sodassa voittaakseen ja tällä kertaa kera lisävoimien.
Jokainen uskoi että tämä sota tultaisiin voittamaan. Art oli realistisempi ja ei uskaltanut vielä sanoa mitään, vaikka olikin positiivisin mielin liikkeillä. Tänään kuitenkin Art oli jättänyt taktikkojen teltan taakseen ja lähtenyt tarkastuskäynnille leiriin. Art halusi tietää miten läheisensä voivat. Ensimmäisenä hän meni kyselemään veljiensä yksiköstä. Veljet olivat hengissä, joskin eivät täysissä voimissaan. Amod oli ottanut takkiinsa pahemman kerran, mikä ei ollut ihme moiselta sotahullulta. Are puolestaan oli vain väsynyt, yli vuorokauden taistelun jälkeen.

Seuraavaksi Art päätti tarkistaa avustajansa tilan. Hetken etsinnän jälkeen, neuvonantaja sai kuulla että Nithron oli loukkaantunut äskettäin taistelussa ja viety parsittavaksi sairastelttaan. Sen enempiä kyselemättä, Art suuntasi matkansa kohti sairastelttaa. Päästyään teltalle, Art kyseli lääkintäjoukoilta minne he olivat mahtaneet viedä Nithronin. Saatuaan ohjeet, haltia suuntasi kulkunsa kohti Nithronin pikku nurkkausta, jota harsosivat verhot.
Art kuitenkin pysähtyi verhojen taakse kuuntelemaan, kuullessaan lääkärin olevan paikalla. Jostainsyystä Nithron ei kuulostanut kovin yhteistyö halukkaalta. Art jäi kuuntelemaan kaksikon väittelyä. Väittely kuitenkin pyssäsi lekurin vetäessä kehiin valttikorttinsa selviytymisen suhteen. Nithron seuraavat sanat saivat Artin kohottamaan kulmiaan epäilevästi. Se, mitä poika lääkärille kuiskasi, jäi Artilta kuulematta, mutta nyt hän halusi kahta kauheammin kuulla sen.
Lopulta Art astui sisään verhojen toiselle puolelle, vilkaisten lääkäriä joka ei näyttänyt kovinkaan iloiselta. Nähdessään itse neuvonantajan, lääkäri kumarsi kuten kuuluikin.
"Hoida poika kuntoon ja poistu" Art totesi lääkärille, vilkaisten sitten Nithroniin "Kuinka sinä voit?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2011, 21:02

Nithron

Siinä se paha joka mainitaan. Se että Nithron oli tässä pelkissä lyhyissä housuissa ja siinä sideharsossa, joka peitti sen tosiasian jota hän oli pitänyt salassa jo pidemmän aikaa, vieläpä kahden miehen kesken, ei oikein tehnyt tilanteesta mukavampaa. Olihan niitä tiukempiakin tapauksia toki ollut, mutta... Mutta tämä oli jo liikaa! Arathet vain tokaisi että haava pitäisi hoitaa, sehän oli nyt selvä, mutta eihän voinut kahden miehen edessä alkaa kekkuloimaan ilman paitaa! Lääkäri sekä Nitto vilkaisivat toisiansa samantein silmiin, ja sama ajatus kävi heidän molempien päässä.
"E-ehkäpä jos menisit ensin sinne verhon taakse takaisin!?", nuorukainen ehdotti astetta vapisevammalla äänellä, lääkärin yritessä nyökytellä myöntelevästi. Ihan vain helpottaakseen Artin mahdollista huolta, ja saadakseen tuon poistumaan astetta kauemmas, tuo hymyili kiltisti perään.
"Vain pari pientä osumaa, hetken päästä olen taas jalkeilla!", tuo ilmoitti, ainakin sellainen oli olo. Tosin tällä jalalla tuskin ihan heti pompittaisiin, nuoli oli kuitenkin lävistänyt jalan... Lääkäri oli kahden vaihteilla, hoitaisiko pojan kuten oli käsketty, vai odottaisiko kunnes neuvonantaja katoaisi verhon taakse... Jälkimmäinen olisi kuitenkin toivotumpi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 21:16

Arathet

Art silmäili sekä lääkräiä, että Nithronia, noiden vaihtaessa nopean silmäyksen keskenään. Molemmilla oli selvästikkin jotain salattavana ja sekös sai neuvonantajan mielenkiinnon kohoamaan. Tämä oli niitä hetkiä, kun Art kirosi ettei pystynyt lukemaan toisten ajatuksia, kuten Aran. Nithron ehdotteli että Art olisi ottanut askeleen takaisin päin ja pysytellut verhon takana kunnes toimenpide olisi ollut ohi. Lääkäri säesti nuorukaisen sanoja nyökyttelemällä. Lisäksi Nithron kertoi saaneensa vain pari pientä osumaa. Tuolla oli melko outo määritelmä pienelle. Art katsoi kaksikkoa tyynen kysyvästi, kunnes keskitti katseensa lääkäriin.
"Poistukaa. Jättäkää kaikki tarvittava siihen." Art totesi jäätävän napakasti. Lääkärille puski kylmää hikeä kasvoihin, mutta tuolla ei ollut pokkaa väittää neuvonantajalle vastaan. Niimpä lääkäri loi "olet kusessa"- vilkauksen Nithronille, ennen kuin poistui vähin äänin paikalta.

Art varmisti että lääkäri myös poistui ja käänsi katseensa sitten takaisin Nithroniin.
"Et näytä saaneen pahempia haavoja" Art totesi istuessaan retkivuoteen reunalle ja painoi toisen kätensä Nithronin terveelle olalle, varmistaen näin että tuo pysyisi alkaalla "Minä voin yhtähyvin hoitaa ne, kerta olen saanut kokemusta moiseen".
"Miksi sinulla on sideharso ympärilläsi.." Art kysyi lopulta, siirtäen lempeän katseensa alas harsoihin. Hänellä oli jo pieni aavistus tästä tilanteesta, mutta mitään hän ei vielä mennyt varmaksi sanomaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2011, 21:30

Nithron

Jep, Nithron oli kusessa, vieläpä pahassa. Lääkäri ei ollut ainut jonka kasvoille tuli kalman kylmä hiki, mutta nuorempi sentäs yritti pitää sen piilossa, onnistuen juuri ja juuri. Hän nielaisi kun lääkäri karkasi, ja yritti katsoa minne tahansa muualle kuin Artia silmiin. Varsinkin kun laski kätensä olkapäälle.... Tytön mielessä kävi niinkin tyhmä ajatus, kuin että ainakin Artilla oli lämmin käsi... Ei tuossa muuten koskaan ollutkaan mitään suurempaa vikaa, mitä nyt pienen asteen sinisilmäisyys.

Haltia nielaisi... hän odotti... ja sieltä se kysymys sitten tulla tupsahti. Nitto, punastuen jälleen, päätti että tämä riitti, ja nappasi tyynyn, painaen kasvot siihen ja kiljuen niin lujaa kuin kurkusta vain lähti, nostaen sitten loukkaantuneen katseen Arathetiin.
"Olet sinäkin yksi! Sinulla on älyä vaikka mihin, mutta sinulta jää pienet vihjeet näkemättä!", tuo lopulta tokaisi, punastuen yhä syvemmin harmista kun oli sillä tavalla räjähtänyt. Varsinkin kun ei Art mitään pahaa tehnyt, Nittohan se tässä oli valehdellut! Nuori huokaisi, laskien katseen pois. Miten hän vihasikaan itseänsä... Nuoren naisen maailma oli muutenkin jo horjahtanut pahemman kerran aikaisemmin, pitikö saman nyt toistua? Ei hän ollut vielä valmis esiintymään julkisesti, varsinkaan kun oli mennyt pätkäisemään hiuksensa. Hänen "ystävättärensä" saisi kyllä makeat naurut.... Pienen pienet kyyneleet ilmestyivät silmäkulmiin, ja hän joutui hengittämään syvään, että saisi itsensä kasaan.
"A-anteeksi... ei ollut tarkoitus ärjäistä...", tuo lopulta sanoi, hyvin, hyvin hiljaisella äänellä, pyyhkäisten silmäänsä ja hiuksiansa samalla. Ei helkutti....

[[BUSTED >DD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 21:57

Arathet

Nitton räjähdys tuli tosiaan yllätyksenä, mutta yhtään kauemmas Art ei tuosta nojannut. Katse neuvonantajan kasvoilla pysyi erittäin neutraalina, eikä tuo sanonut mitään Nitton valistaessa siitä kuinka Arathetilta jäi pienet vihjeet huomaamatta. Enää Artilla ei ollut epäilystäkään mistä oli kyse, vaan tuo löi päätöksensä lukkoon.
Nitto pyytelikin sitten anteeksi äskeistä räjähdystään, pyyhkien pieniä kyyneliä silmäkulmistaan ja hipaisten hiuksiaan. Pieni, ymmärtäväinen hymy nousi Artin kasvoille samalla kun tuo siirsi kätensä Nitton poskelle, lähtien silittämään tuon sileää ihoa.
"En minä ole mitään huomioimatta jättänyt" Art totesi lempeällä äänellä, samalla kun alkoi tuntea olonsa yllättäen epämukavaksi.. mutta silti hän jatkoi "Se selittää miksi et koskaan ole tullut kylpylään muiden mukana.. se selittää myös miksi sinut näkee aina vain pukeissa, se selittää miksi olet ehkä kiusaantunut naisten seurassa... Se myös selittää harsot.. mutta sitä se ei selitä, miksi esität olevasi jotain muuta mitä olet?"

Naiset. Art pelkäsi niitä. Mutta jostain syystä Nitton läsnäolo ei haitannut neuvonantajaa. Hän kohteli tuota kuin läheistään tällä hetkellä. Se oli jotain, mitä Artilta ei voinut olettaa yhdenkään naisen suhteen. Haltia tunsi olonsa luontevaksi tämän tytön seurassa. Jostain syystä hän välitti Nittosta, oli aina välittänyt tasolla tai toisella.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2011, 22:21

Nithron

Yllätykseksi, Art ei perääntynyt, ei solvannut, ei oikeastaan sanonut mitään pahaa... Päinvastoin, lohdutti. Kylpylä, tosiaan, Nithron oli kiertänyt sen hyvin kaukaa, eikä suostunut ottamaan toisten edessä vaatteita pois. Hyvä kun edes hihansa kääri välistä. Arathet laski kätensä jopa tytön poskelle, ja jotenkin automaattisena reaktiona, laski oman kätensä siihen päälle. Lämmin olo vain leveni rintakehässä, mutta se saattoi olla ihan yhtä hyvin se haavakin.... Arathet kysyi, pienellä kaarteella, että miksi Nithron oli valehdellut. Tyttö nielaisi, ja nosti katsetta surkeana miehen silmiin. Kohta tuo hymähti, vaikkakin surullisena.
"Se on pitkä, ja typerä tarina. Lyhyesti... karkasin kotoa joskus nuorempana... Erään ystäväni väittämän takia. Kun tulin takaisin, jouduin paniikkiin koska minua etsittiin... joten keksin hätävalheen, että oli mukama miehenpuolinen... Ja sitten en voinutkaan enään paljastaa itseäni, kun tajusin mihin suuntaan tämä meni.", tyttö yritti nostaa sitä hymyänsä yhä kasvoille, huonolla menestyksellä.

"Ei ollut tarkoitus mennä näin pitkälle...", tuo vielä kuiskasi, sulkien silmät. Hän oli vihannut nuorempana valehtelua, ja se jätti vieläkin pahan maun, mutta tämä yksi iso vale oli ollut liian tärkeä märehdittäväksi. Nuorempi päästi pienen huokauksen.
"Mutta tuli se todistetuksi. Sovin paremmin mieheksi kuin naiseksi, vaikka lyhyenläntä olisinkin.", tuo totesi, mutta se kevyt hymy joka tuli, oli niin hauras, että hänestä tiesi heti, että hän vain koetti saada itsensä vähän pirteämmäksi. Mutta näin Nithronin.... Vanyan mielipidettä kysyessä, hänen elämänsä oli ollut mielenkiintoisempaa miehen roolissa. Naisena joutui vain esittämään miehen asustetta, jonka sai helposti irrotettua, pysymään kotona ja lukemaan liikaa. Kaksilahkeisena... Hän pääsi auttamaan tovereitaan, sai jakaa tarinoita muiden kanssa, tuntien itsensä välillä vapaammaksi kuin mitä aatelisena oli koskaan tuntenut.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 13:05

Art

Vastoin odotuksia, Nithron kertoikin tarinansa. Lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Art kuunteli rauhallisena koko sepityksen, eikä sanonut sanaakaan hetkeen.
"Menit kyllä aika pitkälle" Art huomautti lopulta Nithronin todetessa, ettei tuolla ollut tarkoitus mennä ihan näin pitkälle. Mikäli pääsi neuvonantajan apulaiseksi ja vielä mukaan sotatantereelle, se oli jo melko pitkälle viety valhe.
"Mutta en ole sinun kanssa samaa mieltä siitä, että sovit paremmin mieheksi" Art lisäsi kohottaen pienesti kulmiaan "Minusta olisit parempi naisenta".
Jälleen kerran Artilla ei ollut hajuakaan mistä hän puhui saatika miksi hän puhui moisia naisen seurassa. Tosin, Art tunsi Nithron jo kunnolla, mutta vasta nyt uskalsi ajatella tuota oikeasti naisena. Art ei oikein tiennyt mitä tässä tilanteessa enää tehdäkkään.

"Kerro oikea nimesi.." Art totesi yllättäen katsellen Nithronia ja silitellen pienesti tämän poskea "En usko että Nithron on oikea nimesi".
Hetken Art vielä tuijotti Nithronia, kunnes vilkaisi tuon haavaa joka oli yhä hoitamatta. Eipä tuo hengenvakava ollut tältä seisomalta, mutta jos sen vielä kauan antoi olla auki, saattoi siitä tulla pahempikin ongelma.
"haavasi täytyy hoitaa" Art huomautti lopulta nostaen katseensa takaisin tytön kasvoihin "en halua menettää sinua sen takia"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2011, 13:34

Nithron

Art oli samaa mieltä. Esitys oli mennyt liian pitkälle. Edelleenkään, se ei ollut Niton aikomus, koskaan ollutkaan. Se vain... tapahtui. Mutta oli myöskin haaskausta jättää hänet sivuun, jos hän kerta osasi tapella, vaikka nainen olikin. Kykyjen heitteillejättöä, ainakin näin sodan aikaan! Arathet katkaisi nuoren ajatukset, sanoen että oli erimieltä. Nithronin kulmat nousivat ihmetyksestä ylös, mitä? Toisaalta tuo ei ollut varmaankaan koskaan nähnyt häntä naisen roolissa, se oli ainakin Niton mielestä hyvin epämukavaa... ainakin nykyaikoina. Nuorempana se vielä meni.

Arathet kysyi neidin oikeaa nimeä, todeten sitten perään, ettei Nithron ollut varmaankaan hänen oikea nimensä. Hän ei voinut kuin hymähtää myöntävästi. "...Vanya.... Vanya Caladwen...", Nithron ei voinut uskoa että oli mennyt möläyttämään sen. Aaagh! Piru tuon miehen sympaattista ilmettä, ja turvaa joka tuosta tuli! Haltialle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kääntää katsetta pois, nolotti liikaa. Art muistutti haavasta... ai niin, senhän takia hän täällä oli. Nithron nielaisi, ja vilkaisi haavaansa itsekkin. Käsi painui haavalle hetkeksi, tuon sitten tajutessa, että side olisi otettava pois, ja sittenhän hän olisi aivan...
"Jos haettaisiin joku naispuolinen hoitamaan?", hän ehdotti naama punaisena, ei hän halunut esiintyä alasti Arathetille, ainakaan tälläisessä tilanteessa! Ja punaisuuteen ei todellakaan vaikuttanut se viimeisin lause, jonka Arathet päästi suustaan... Eiköhän se nyt ollut päivänselvää, että nyt kun Nitto jäi kiinni, hänet passitettaisiin kotiin, ja hän saisi isältänsä porttikiellon ulkomaailmaan varmasti seuraavan parin sadan vuoden ajaksi!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 15:05

Art

Nithron kertoi oikean nimensä, mikä paljastyi Vanya Caladweniksi. Kaunis nimi, jos Artilta kysyttiin. Sitä hän ei kuitenkaan sanonut ääneen, kuulosti väärältä tilanteelta alkaa kehumaan naisen nimeä. Eihän hän tänne ollut tullut iskemään Vanyaa. Ainakaan tietoisesti.
Puheen tullessa haavan hoitamiseen Vanya selvästikkin kiusaantui. Syystäkin, mikäli tuo muutenkin häpeili ja piilotteli naiseuttaan. Art ei kuitenkaan näyttänyt - vastoin kaikkia olettamuksia - yhtään kiusaantuneelta ajatuksesta. Kuitenkaan Art ei aikonut pakottaa Vanyaa mihinkään mitä tuo ei halunnut.
"Parantaja voisi olla hyvä ajatus" Art totesi nousten ylös "Käyn etsimässä yhden".
Noiden sanojen jälkeen Art poistui hetkeksi. Vaikka haltioilla olikin paljon parantajia, olivat nuo toisinaan niin kiireisiä, ettei "vähempiarvoisia" ehditty parantelemaan. Sen takia kentällä oli myös tavallisia lääkäreitä ja hoitajia. Parantajat olivat keskittyneet pitämään kenraalit ja johtajat hengissä ja täysissä voimissa.

Meni noin vartti, kun Art palasi mukanaan parantaja. Kukaan parantaja ei voinut sanoa Ei itse neuvonantajalle, joten Artin ei ollut vaikea saada ensimmäistä löytämäänsä parantajaa mukaan.
"hän hoitaa sinut kuntoon" Art totesi Vanyalle "Minä poistun siksi aikaa".
Noiden sanojen jälkeen Art poistui verhon taakse, jättäen naiset keskenään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2011, 16:11

Nithron

Jos olisi Vanya/Nithron tiennyt Arathetin ajatuksista, ei hän olisi tiennyt mitä ajatella tai sanoa. Kaipa jotain hyvinkin vinoilevan kilttiä. Art ei näyttänyt yhtään menevän milläksäkkään, vaikka olisikin tarjoutunut tilaisuus päästä näkemään miltä Nithron oikeasti näyttäisi (toisin sanoen alasti), ja Nithron oli vain iloinen asiasta. Kerrankin joku mies, joka ei käyttäynyt rivosti! No ei siinä mitään, oli haltiat muutenkin pidättyväisempiä, mutta kyllä se oli jokaisen miehen perimmäinen vaisto oli kuitenkin... Tuo sen sijaan totesi hakevansa parantajan. Nithron hymyili Artille kiitollisena, jääden sitten odottamaan. Ihan kiusallaan hän nousi kunnolla istumaan, ihan vain nähdäkseen jalkansa, joka oli oikeastaan ihan hyvässä kunnossa. No okei, se oli sidottu myöskin, mutta ainakin mitä tyttö oli ymmärtänyt, haava ei ollut paha. Ainoastaan todella syvä, joten kaikkea raskasta pitäisi välttää vähän aikaa.
"....Siihen sitten loppui Nithronin taru...", tuo mutisi itsekseen, kokeillen oliko jalka kipeä. Ei, ei ainakaan kovin...

Parantaja saapui, Arathetin saattelemana. Nithron virnisti pahoittelevasti toiselle neidille, kun tuo joutui tavallista sotilasta auttamaan, mutta kun hän selitti nopeasti, hyvin hiljaa tilanteen, niin jo parantajakin naurahti. Vaikka toisen jotkut päätökset mietityttivät, niin silti, kyllä naisen oli helppo jutella toiselle naiselle. Nithronin ujous naisten kanssa, silloin kun esitti miestä, johtui siitä että hän tunsi itsensä epävarmaksi... olihan alkuperäinen syy lähtemiselleen juurikin se, että uskoi haukut. No, parantaja hoiti Nithronin saaman haavan, nopeastihan se oli ohi. Eikä siteitä tarvinnut ottaa pois!
"Kiitos... Anteeksi kun vaivasin.", tyttö totesi, yhä nolostuneena. Harmitti hiukan.
"Arathet... saa tulla jo.", Nitto huikkasi, samalla kun veti puhtaan, valkoisen paidan päällensä. Vielä kun saisi jalan toimimaan... tosin ei sillä varmaan väliä ollut.
"...Minulla ei taida olla enään asiaa taistelukentille?", haltia kysyi lopulta nolostuneena... No se oli ainakin selvä asia tytölle.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 16:58

Arathet

Neuvonantaja odotteli kiltisti kurkkimatta verhon takana, että parantaja sai suoritettua tehtävänsä. Kului jonkin aikaa, kunnes Nitto - aka Vanya - antoi Artille luvan tulla takaisin sisään. Parantaja poistui paikalta, jättäen kaksikon keskenään verhojen suojiin. Art astui takaisin sisälle ja istui taas sängyn reunalle.
Vanyan seuraava kommentti sai Artin naurahtamaan pienesti ja pudistamaan päätä.
"Epäilen syvästi... en usko että edes päästäisin sinua enää sinne" Art huomautti hymyillen.
"Meidän on määrä lähteä tantereelle muutaman päivän päästä" Art aloitti. Hän ei olisi halunnut kertoa tätä Vanyalle, mutta tunsi tuon olevan oikeutettu tietämään tästä "Tarkoituksena olisi mennä kuninkaan kanssa kentälle, saadaksemme houkuteltua ihmisten kuningas kentälle... Aran haluaa kaksintaistelun heidän välillään. Riskialtista, mutta Aran uskoo voittavansa".

Seurasi hetken hiljaisuus. Jälleen Art jäi vain tuijottamaan Vanyaa, kunnes hymähti itsekseen.
"Olet sinäkin yksi hölmö nuorukainen" Art totesi "Onko sinulla edes mitään sotilaallista koulutusta?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2011, 22:07

Nithron

Vanya virnisti toiselle "minä vähän veikkasinkin niin" - virneellänsä kun hän kuuli ettei pääsisi. Mutta loppuosa sai virneen katoamaan, kulmien kohotessa taas. Miten niin ei päästäisi.... Arathet meni sitten kertomaan seuraavan parin päivän suunnitelman. Tytön leuka loksahti alas, ai että tuollaista suunniteltiin! No toisaalta, ihan hyvä että pidettiin salassa, tietohan saattaisi levitä eteenpäin! Mutta silti, miten niin ei päästäisi sotilasta kentälle... Toisaalta ehkä ihan hyvä.

Art meni sitten kutsumaan Nithronia höpsöksi. Nithron ei voinut muuta kuin hymähtää, väittämään hänellä oli vastaiksu kyllä jo valmiina.
"Kyllähän jonkinasteen koulutus on, ja omakohtainen koulutus on myös takana.", tyttö kertoi, muistellen sitten sitä omakohtaista harjoitusta keskellä vuoria, missä hänen kätensä olivatn murtuneet pahemman kerran. Kyllä sit voi sanoa tehotreeniksi, haltia ei uskonut että kovin moni nainen omisti yhtä paljon potkuvoimaa kuin hän. Jos annettiin olla pikkuisen edes ylpeä itsestään jossain suhteen.
"Ei hätiä, olen jo pyörinyt kuvioissa sen verta pitkän aikaa, ettei mikään koulutus ei pystyisi samaan.", tuo vielä yritti helpottaa asiaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 22:47

Arathet

Vanyan ilmeet kertoivat selvästi mitä tuon päässä liikkui. Sama ilme oli käväissyt myös Artin kasvoilla, hänen kuullessaan ensimmäistä kertaa Aranin suunnitelmasta. Mikään ei edes taannut että suunnitelma tulisi toimimaan. Mutta Art antoi sen asian nyt olla, hän ei halunnut rasittaa Vanyaa yhtään ylimääräisillä murheilla.
No, Vanya kertoi omaavansa jonkinlaisen koulutuksen, sekä omakohtaisen koulutuksen. Se ei vakuuttanut Arttia ja sen näki miehen ilmeestä. Tuo selvästikkin ei meinannut päästää Vanyaa kentälle enää. Vanyan viimeisetkään sanat eivät saaneet Arathetia vakuuttumaan.

"Et mene enää kentälle muiden sotilaiden mukana" Art totesi melko napakasti, tehden äänenpainollaan selväksi ettei tästä asiasta neuvoteltaisi.
"Tulet kentälle vain minun, tai eliitti joukon mukana" Art lisäsi, virnistäen pienesti. Ei mies halunnut riistää Vanyalta mahdollisuutta osallistua tähän taisteluun, mikä saattoi olla tämän vuosituhannen tärkein.
"Ja meidän ei ole pakko kertoa kenellekkään oikeasta identiteetistäsi... pitää vain varoa ajatuksiansa Aranin lähettyvillä" Art lisäsi, nostaen pienen hymyh huulilleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2011, 23:27

Nithron

Arathetin tuomio oli tiukka ja ilmeestä näki että asia oli pihvi. Eli häntä ei enään kentälle päästetty... no, ei voinut mitään, jos pomo niin päätti. Tosin hän taisi jo saada potkut tässä samalla. Mutta kohta tuo kuitenkin totesi, että Nitto pääsisi mukaan, mutta vain eliittien tai Arathetin mukana. Tyttö kohotti kulmiansa ihmeissään, ja hymyili sitten kiitollisena.
"Kiitos, en halua että tämä jää välistä.", tuo sanoi, pitäen sen hymynsä yhä kasvoillaan. Ei virnettä, vaan ihan oikean hymyn.

Art totesi jotain Nithronin salaisuudesta, joka hymähti siihen. Se oli salaisuus täsmälleen niin kauan kun kukaan ei tiennyt. Ja nyt tiesi jo hurjat kolme henkilöä hänen lisäkseen. Aran-herraltakaan ei voinut tätä salassa pitää, ainakaan pitkään.
"Loppupeleissä jään kiinni, tiedän kyllä sen... Kysymys on vain se, että miten saan asian vähän pehmeämmin esille.", tyttö virnisti viimeisen kohalta. Eihän hän voinut vain mennä keskelle sotilastupaa ja huutaa kovaan ääneen: Hei äijät, arvatkaas mitä, olen oikeasti tyttö! Ehei, ei noin. Mieluummin Nitto kyllä sen kertoisi, mutta niin että kenellekkään ei jäisi paha maku suuhun.
"Vaikka kyllä mieluummin pysyisin sotilasuralla... ei tarvitsisi kantaa koko ajan murhetta naisten turhanpäiväisistä ongelmista, kuten siitä onko mekko varmasti hyvin, hiukset nätisti ja niin edelleen. Miehillä on niin paljon helpompaa.", viimeisen kohdalla hän jo hymyili, mutta huokaisi samalla. Hah. Äijien ei tarvinnut kuin vetää housut ja paita niskaansa, naiset taas... ugh, monta kymmentä minuuttia pukukaapin edessä, ja heillä oli vasta mahdolliset alusvaatteet valittu, jos edes niitäkään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron