Harvinainen kohtaaminen.

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Tammi 2012, 23:11

Ivor

Ivor oli osunut hyvin radikaallisesti mieheen valtavalla kädellään ja nyt mies makasi maassa henkeään haukkomassa kuin kala kuivalla maalla. Ilmeisesti muutama kylkiluu oli katkenut miheltä iskun voimasta? No oli miten oli demoni käveli vakavin kasvoin lähemmäs miestä, tarrasi toisella terveellä kädellään jälleen yhdestä valtavista miekoistaan vetäen sen tupestaan esille ja pysähtyi seisomaan hieman raskaasti hengittäen maassa makaavan eteen.
"Jumalasi sinut armahtakoot minne ikinä joudutkin." Ivor lausui kylmällä, rauhallisella, mutta ei kuitenkaan pilkkaavalla äänensävyllä kun nosti miekkansa iskeäkseen sen miehen rintakehän läpi lopettaakseen tuon miehen kärsimykset. Totta kai demonia suretti se että joutui tappamaan ihan kelvolliseksi mieheksi osoittautuneen sotilaan, mutta hän oli sotilas ja sodassa jossa piti tappaa vasta puolta, sekä totella korkeampaa ääntä. Toivottavasti mies parka vain saisi rauhan tuonpuoleisessa, eikä kantaisi kaunaa demonille... Sitä Ivor toivoi salaa mielessään. Ei hän paha kuitenkaan ollut, ei koskaan ollutkaan.

//Lähetä yskäriä jos haluat jutella miten Uthrud selviää tuosta, jos et itse keksi//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 24 Tammi 2012, 14:31

Uhtrud

Hän näki silmäkulmastaan kuinka demoni veti esiin toisen miekoistaan ja kuuli heikosti kuinka tämä lausui rukouksen tapaisen hänelle. Kipu hänen rinta kehässään oli mitä sietämättömin ja vihlovin. Uhtrud kuitenkin nosti katseensa. Hänen näköänsä sumensivat kyyneleet jotka virtasivat hänen silmillään. Ne olivat kivun kyyneliä, eivät surun. Silti hän näki kuinka demoni nosti miekan hänen yläpuolelleen. Valmiina seivästämään hänet lopullisesti. Uthrudin hengitys tasaantui ja hän vetäisi henkeä syvään vielä viimeisen kerran. Hän näki demonin jännittyneisyyden ja tiesi tämän iskevän. Hetkellä jolloin demoni vetäisi vauhtia iskuunsa, ennen riuhtaisua, Uthrud kierähti sivulle. Hän ehti juuri ja juuri pois miekan tieltä. Hänen katseensa palautui demoniin. "Olen varma ettet haluaisi tehdä tätä", hän sanoi hiljaa. "Sinullakin varmasti on joku paikka hyvyydelle sydämessäsi. En ano armoa tai mitään, kunhan haluan vielä puhua jollekin ennen kuolemaani. Eikä täällä muita ole paitsi sinä", Uhtrud hymähti tuskaisasti. Hän siirsi katseensa demonista kentälle. Se näytti kaikessa karuudessaan jotenkin kauniimmalta nyt. "Olet varmasti kuullut monien elämän tarinan. Minulta et tosin sellaista kuule. Sen voin tosin sanoa etten ole koskaan pitänyt jumalista saati Jumalasta. Ne inhottavat minua". Hän siirsi katseensa takaisin demoniin kysyen: "Sinä varmaan et ole kuten tarinoissa kerrotaan? Verenhimoinen ja raakalaismainen peto?"
Mohnake
 

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Tammi 2012, 15:04

Ivor

Valtava miekka kalahti kiviä vasten, eikä lihaan kuten oli tarkoitus kun ihminen oli kierähtänyt sivulle joillakin ihme voimilla. Demoni siirsi kultaisen katseensa mieheen ja oli aikeissa yrittää uudestaan lopettaa miehen turhat tuskat. Tuossa kunnossa tuo kuitenkin tuskin selviäisi omiensa sekaan, joku ampuisi alas tai voimat loppuisivat kesken josta seuraisi hidas yksinäinen kuolema. Sellaista mies tuskin haluaisi, joten olisi paras että demoni hoitaisi tuon tässä ja nyt.
Ivor otti askeleen miestä kohden kun tuo avasi suunsa saaden Ivorin laskemaan päätään ja katsomaan tuon miehen omiin silmiin. Demoni kuunteli nuo sanat hiljaa sanomatta mitään vain kulmien kurtistuessa hieman ja kun mies oli hiljennyt... ei demoni hetkeen sanonut mitään, kunnes tuon miekka käsi nousi ja demoni siirsi miekkansa takaisin huotaraansa. Vapaa käsi laskeutui pitämään haavoittunutta kättä.
"Totta en ole se verenhimoinen hirviö joksi minua voi luulla ja väitetään." Demoni lopulta avasi suunsa näyttäen jonkin verran väsyneeltä. Väsynyt tai ei demonin katse kiersi tyhjän näköistä kenttää katseellaan, kunnes sai silmiinsä sitä mitä halusi kävellen hakemaan jonkusen metrin päästä paksun ja tukevan näköisen oksan. Haavoittuneelle miehelle oksa oli kuitenkin aivan liian iso, joten demoni katkaisi sen polveensa vasten vaikuttaen tyytyväiseltä. Ivor käveli miehen luokse auttaen tuon istumaan ja antoi tuolle kepin.
"Tämän enempää en voi auttaa... mene nyt ennenkuin muutan mieleni." Ivori ilmoitti kääntäen miehelle selkänsä lähtien jonkin verran klenkaten kävelemään takaisin kaato sateessa leiriin luottaen sihen ettei mies puukottaisi selkään.

//Kiitän pelistä omalta osaltani//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Mohnake » 26 Tammi 2012, 16:46

Uthrud

Demoni oli ilmeisesti tehnyt johtopäätöksiä pääkopassaan asetettuaan miekkansa takaisin paikalleen. Uthrud ei yllättynyt demonin vastauksesta hänen kysymykseensä. Hän ei liikahtanutkaan, kun demoni käveli hänen ohitseen ilmeisesti hakemaan jotain. Ainoastaan Uthrudin katse seurasi tätä. Kuului kova rasahdus ja paukahdus, kun demoni katkaisi oksaa kahteen pienempään osaan. Demonin tultua takaisin ja autettua mies istumaan, Uthrud tunsi äkisti kovaa kipua rintakehässään. Hänen ei auttanut muuta kuin purra hammasta. Hän sai demonilta syliinsä kepin. Se olisi tarpeeksi pitkä ja tukeva väli aikaisesta kävelysauvasta. Demoni ilmoitti ennen menemistään, että Uthrudin olisi myös syytä mennä ennen kuin tämä muuttaisi mielensä. Uthrud nousi hitaasti ja tuskallisesti nojaamaan kepin varaan. Hän katsoi demonin loittonevaa selkää ja sanoi hiljaa mielessään: Kiitos. Harmi, että kaltaisiasi on harvassa.

Uthrudin astellessa takaisin ihmisten leiriin hänen oma joukkeensa hölkkäsi häntä vastaan. He kyselivät ja ihmettelivät mitä oli käynyt. Uthrud vastasi ainoastaan, että oli liukastunut kiviryppään päältä ja saanut ison lohkareen rintakehäänsä. Hän sivuutti muut kyselyt ja suuntasi omaan telttaansa.

//Kiitos myös minun puolestani//
Mohnake
 

Edellinen

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron