Ivor
Ivor oli osunut hyvin radikaallisesti mieheen valtavalla kädellään ja nyt mies makasi maassa henkeään haukkomassa kuin kala kuivalla maalla. Ilmeisesti muutama kylkiluu oli katkenut miheltä iskun voimasta? No oli miten oli demoni käveli vakavin kasvoin lähemmäs miestä, tarrasi toisella terveellä kädellään jälleen yhdestä valtavista miekoistaan vetäen sen tupestaan esille ja pysähtyi seisomaan hieman raskaasti hengittäen maassa makaavan eteen.
"Jumalasi sinut armahtakoot minne ikinä joudutkin." Ivor lausui kylmällä, rauhallisella, mutta ei kuitenkaan pilkkaavalla äänensävyllä kun nosti miekkansa iskeäkseen sen miehen rintakehän läpi lopettaakseen tuon miehen kärsimykset. Totta kai demonia suretti se että joutui tappamaan ihan kelvolliseksi mieheksi osoittautuneen sotilaan, mutta hän oli sotilas ja sodassa jossa piti tappaa vasta puolta, sekä totella korkeampaa ääntä. Toivottavasti mies parka vain saisi rauhan tuonpuoleisessa, eikä kantaisi kaunaa demonille... Sitä Ivor toivoi salaa mielessään. Ei hän paha kuitenkaan ollut, ei koskaan ollutkaan.
//Lähetä yskäriä jos haluat jutella miten Uthrud selviää tuosta, jos et itse keksi//