Kirjoittaja Anonymous » 07 Helmi 2008, 18:28
Tzikio katseli ympärilleen, ja säihkähti erittäin paljon tuota koiraa. Ja näki, että tämä oli joku hullu psykopaatti koira. ´voi ei.. voi ei!´tzi mietti mielessään ja näki hulluuden killon toisen silmissä. `hän on hullu...´ tämä mietti samalla suutaan aukaisten iljetyksestä ja katsoi herkeämättä koiraa, kun tämä kaarsi häntä suu veressä ja rinta veressä.
Tzikio piti erittäin tiukasti miekastaan kiinni, ja oli valmiina tappamaan, tai iskemään miekallaan tuota koiraa, jos tämä hyökkäisi. Korpit nauroivat lahojen puitten oksilla, jotka olivat lehdettömiä. Ja näyttivät pelottavilta tässä aavemaisessa ilmassa, piemydessä. Tzikiolla oli eittämättä erittäin nälkä. Tämä katseli korppeja, jotka ei kyllä näyttäneet kovin täyttäviltä. Hän huomasi koiran sylkäisseen korpin elottomana maassa. ´Tuossahan olisi minulle ruokaa... Mutta mitäköhän tuo ajattelee jos ottaisin sen ?´ Urosta pelotti olla tuon seurassa. Hänestä ei tiedä, mitä tämä tekisi hänelle, jos tällä ei olisi miekkaa turvana. ´Kiitos jälleen isä... Tästä miekasta. e on pelastanut minut usein kiipelistä´ Tzikio kiitteli isäänsä, ja yritti samalla näyttää vahvalta ja pelottavalta, kun nosti päänsä ja katseensa suoraan Frankin silmiin. Hän nosti miekkansa ja huitaisi sillä ilmaan taidokkain ja sulvain liikkein, kuin näyttäen, että tämä kyllä osaa käyttää meikkaa apunaan. Ja hyvin hän kyllä osasi. Isänsä kun oli häntä opettanut.
Aika ajoin Tzi haistoi mädäntyneiden ruumiiden hajun, ja veren, mutta ei jaksanut välittää siitä, vaan nyt tuo Psyko koira oli pää asiana humioinnissa. Sitten hän uskalsi avata suunsa, ja sanoi mumisevalla äänellä miekka suussan, että miekka oli hänen isänsä, ja ei kannattaisi ryppyillä tälle, koska hän osaisi kyllä puolustaa itseään. Uroksen silmissä kiilteli viha, ja pelko samaan aikaan, mutta myös tahdon voima. Jonka hän sai isänsä muistelemisesta.
Hän kyllä huomasi että hän on paljon nuorempi kuin tuo tuntematon koira, jonka ilme oli erittäin psykopaattinen. Hän ei edes tiennyt tämän oikeaa nimeä... "Minä olen vähän eksyksissä. Päätin tulla tänne suuntaan.. En tiedä miksi..." Tzikio taas mumisi miekkansa takaa. Ase nojasi maahan taas, mutta Tzikio osaisi nopeasti sen nostaa ylös, jos tämä hyökkäsi...
Ukkonen... Ukkonen jylisi kaukaisuudessa. Se oli tulossa tuolle veriselle tantereelle. Sade.. Se satoi jo täyttä päätä taivaalta. Ilma ei todellakaan ollut kovin suotuisa. Ja se vain alensi Tzikion mieli tilaa entisestään... Vielä viimeiseksi kontaktikseen Tzikio katsoi sivu silmällä kulmien alta vihaisesti tuota harmaata koiraa... Tuota psykopaattia. Hän ei tykänny yhtään tuon koiran olemuksesta. Mistä hän ees oli kotoisin? Täältäkö? Ei olisi edes ihme, niin psykopaatilta hän näytti, että Tzi voisi jopa kuvitella, että tuo koira olisi saanut aikaan kaikki nämä ruumiit ja veri läiskät. Mutta kummatuksekseen Tzi ei huomannut arpia uroksessa... Pelottavaa... Hän ajatteli..
((Jeij 8D Taas pitkä \,,/))