Missä olen?

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

Missä olen?

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Helmi 2008, 00:39

Uros oli vaellellut pitkiä matkoja ja nyt tämä löysin itsensä keskeltä veristä, ja pelottavaa paikkaa... Siellä oli paljon luurankoja ja muuta sellaista. Tzi ajatteli, että tämä paikka ei ole kovin terveellinen paikka hänelle. Hän ihmetteli mikä paikka tämä on, ja miksi ees oli kävellyt niin lähelle tuota pelottavaa paikkaa..

Tzikio raahas miekkaansa suussaan väsyneenä. Häntä etoi lemu joka siellä leijaili luista ja verestä. ´Mikäköhän sota täällä on käyty?´ Hän mietti itsekseen. Miekki kolisi maata pitkin, joka oli täynnä irtonaisia kiviä ja kovaa maata. Aurinko ei varmaan koskaan paistanut tuohon iljettävään paikkaan. Siellä ei kai ollut koskaan tapahtuntu mitään iloista, niinkuin ei varmaan nytkään, niin Tzikio tunsi.

Uros aisti ettei tämä ollut yksin siinä synkässä paikassa. Ei kai vain niitä olisi monta? Olisiko se viha mielinen? Hän puristi tiukemmin aseensa suuhun kiinni ja kohtautti paansä ylös ja kohotti hartioitaan samalla. Ja katsoi eteen, taakse ja sivuille.. Ei ketään. Hän alkoi tulla vähän vainhoarhaiseksi siinä pimeydessä ja pelottavuudessa. "Tule esiin!" Uros huusi tyhjyydelle. Hän huohotti hieman ja sydän tykytti vaikka kuinka lujaa.. Hän ei osannut yhtään arvata kuka vastaan tulisi, joten tämä oli koko ajan varuillaan. Hän nosteli jalkojaan kävellessään hitaasti eteen päin.

Miekka painoi tämän niskaa ja hartioita ikävästi. Joten hän laski miekan alas, ja huohotti vähän aikaa pää kyyryssä maahan katsoen. ´Olen ihan rätti väsynyt... entä jos joku hyökkää nyt? Miten minulle käy...´ hän mietti, ja kuuli pusikossa rasahduksia... ´Voi ei... Ei nyt... ei kai vain joku hyökkää?´ Hän kerkesi äkkiä miettimään ja nosti miekan nopeasti maasta vahvojen leukajensa varaan ja nosti katseensa taivaalle, jossa lensi korppi, joka näytti säihkähtäneeltä. Oliko se nähnyt jotain? Vai oliko se vain muuten vain lennähtänyt lentoon? Tzikio kyseli itseltään kaikkea koko ajan. ´Täällä on varmana joku... Siitä olen varma... mutta onko se kiltti vai paha... siitä en vielä tiedä´ Hän katsoi vielä rähjäistä ympäristöä pitkin ja poikin ja kuuli taas ääniä. Sydän tykytti taas...

((Tulipas pitkä hihi ^^ Sori, tuli vähän liian yksityis kohtia kuvaavaa tekstii... innostuin liikaa 8DDD Eli akuma tänne.))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2008, 13:45

Frank

Frank otti pari jykevää ja määrätietoista askelta, kyyristyi ja hyppäsi kohti saalistaan, luisevan näköistä korppia. Tietenkään Frank ei saanut korppia kiinni vaikka kuinka yritti, ei ennen kuin hän itse kasvattaisi siivet.. ja siihen eivät koirat kyenneet.
"PERKELE!" Frank kirosi ääneen ja lähti juoksemaan pitkin kivistä, laajaa aluetta sen enempiä miettimättä minne oli menossa.
Frank otti käyttöön elementtinsä, ilman. Hän ponnisti ilmaan ja loikki pitkin, erittäin nopein loikin pitkin verikentän kuolemalta lemuavia tasankoja.
Hänen silmistään loisti hulluus, pupillit kapenivat entisestään ja kasvoille levisi erittäin ilkeä, hullu hymy, joka viesti siitä että tämä kaveri ei ollut siitä terveimmästä päästä!

'Tule esiin-- esiin--' Huuto ja kaiku keskeyttivät Frankin loikkimisen ja hän pysähtyi suuren kiven päälle katselemaan ympärilleen. Täällä siis oli joku? Äänestä päätellen mies, suunta? ei hajuakaan, Fank nuuhi ilmaa psykopaatti ilme kasvoillaan ja yritti paikantaa huutajan, mutta turhaan, verikenttien omat hajut peittivät kaiken ulkopuolisen täydellisesti.
"Olen esillä olen esillä tule sinä pois piilostasi" Frank hoki itsekseen samalla kun pyöri ympyrää kiven päällä katsellen ympärilleen. Frank näki pusikon, jossa oli parvi lintuja.. pari korppia, toinen oli se luinen ja vanha. Frankin silmät laajenivat, pupillit kapenivat kun hän loikkasi kohti korppeja, nopeampaa mitä yksikään normaali susi, käyttäen elementtiään hyväksi ja iski hampaansa toiseen korpeista, niin että veri roiskui ympäriinsä värjäten Frankin suupielet ja rintakarvat verisiksi. Toinen korpeista lennähti ilmaan ja lähti kaartelemaan ympäriinsä. Frank lähti hullunlailla juoksemaan pitkin kenttää korppi suussaan, nauraen "buahahah"- psyko naurua, kunnes hän pysähtyi ja jäykistyi.
Suoraan hänen edessään seisoi uros koira, miekka suusan ja selvästi miettien jotain. Frank sylkäisi kuolleen korpin pois suustaan, nuolaisten suupieliään ja astui lähemmäksi tuntematonta urosta.
"eheheeh ehehe. täällä ei ole turvallista, mitä sinä täällä teet? Ei ole turvallista ei.." Frank sanoi hullun kiilto silmissään, samalla kun lähti kiertämään urosta ympäri, pitäen päänsä matalalla, hännä ja korvat pystyssä ja yhä hymyillen kuin hullu.

'tapa, tapa, tapa' Hänen sisäinen petonsa huusi ja nyt kun Millenium oli paikalla, kuka häntä estäisikään? ei kukaan! EI KUKAAN! Frank oli jälleen oma, hullu, tappava itsensä, eikä välittänyt juuri nyt yhtään siitä mitä Millenium saattasisi ajatella jos näkisi hänet nyt.
"kiva miekka.." Frank huomautti, puhuessaan hänen äänensä korkeus vaihteli riippuen kirjaimista, I- kirjaimet tulivat korkealta, kun taan M- kirjaimet matalalta ja kaikki muut siitä väliltä.
Vasta nyt Frank tajusi ettei ennen ollut nähnyt tätä urosta ja nyt hänen mielenkiintonsa heräsi, mitä tämä täällä teki?

// :'D voi terxxi pieni kulta, jos toi on pitkä ni mitä noi mun ja Ivyn ropetukset sitten on? Ja mitä pidempi sen parempi! Kirjota vaikka kokonainen romaani jos siltä tuntuu :DDDDD ja yksityiskohtien kuvailu on vaan hyvästä, sillon kanssapelaajakin pääsee mukaan tunnelmaan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Helmi 2008, 18:28

Tzikio katseli ympärilleen, ja säihkähti erittäin paljon tuota koiraa. Ja näki, että tämä oli joku hullu psykopaatti koira. ´voi ei.. voi ei!´tzi mietti mielessään ja näki hulluuden killon toisen silmissä. `hän on hullu...´ tämä mietti samalla suutaan aukaisten iljetyksestä ja katsoi herkeämättä koiraa, kun tämä kaarsi häntä suu veressä ja rinta veressä.

Tzikio piti erittäin tiukasti miekastaan kiinni, ja oli valmiina tappamaan, tai iskemään miekallaan tuota koiraa, jos tämä hyökkäisi. Korpit nauroivat lahojen puitten oksilla, jotka olivat lehdettömiä. Ja näyttivät pelottavilta tässä aavemaisessa ilmassa, piemydessä. Tzikiolla oli eittämättä erittäin nälkä. Tämä katseli korppeja, jotka ei kyllä näyttäneet kovin täyttäviltä. Hän huomasi koiran sylkäisseen korpin elottomana maassa. ´Tuossahan olisi minulle ruokaa... Mutta mitäköhän tuo ajattelee jos ottaisin sen ?´ Urosta pelotti olla tuon seurassa. Hänestä ei tiedä, mitä tämä tekisi hänelle, jos tällä ei olisi miekkaa turvana. ´Kiitos jälleen isä... Tästä miekasta. e on pelastanut minut usein kiipelistä´ Tzikio kiitteli isäänsä, ja yritti samalla näyttää vahvalta ja pelottavalta, kun nosti päänsä ja katseensa suoraan Frankin silmiin. Hän nosti miekkansa ja huitaisi sillä ilmaan taidokkain ja sulvain liikkein, kuin näyttäen, että tämä kyllä osaa käyttää meikkaa apunaan. Ja hyvin hän kyllä osasi. Isänsä kun oli häntä opettanut.

Aika ajoin Tzi haistoi mädäntyneiden ruumiiden hajun, ja veren, mutta ei jaksanut välittää siitä, vaan nyt tuo Psyko koira oli pää asiana humioinnissa. Sitten hän uskalsi avata suunsa, ja sanoi mumisevalla äänellä miekka suussan, että miekka oli hänen isänsä, ja ei kannattaisi ryppyillä tälle, koska hän osaisi kyllä puolustaa itseään. Uroksen silmissä kiilteli viha, ja pelko samaan aikaan, mutta myös tahdon voima. Jonka hän sai isänsä muistelemisesta.

Hän kyllä huomasi että hän on paljon nuorempi kuin tuo tuntematon koira, jonka ilme oli erittäin psykopaattinen. Hän ei edes tiennyt tämän oikeaa nimeä... "Minä olen vähän eksyksissä. Päätin tulla tänne suuntaan.. En tiedä miksi..." Tzikio taas mumisi miekkansa takaa. Ase nojasi maahan taas, mutta Tzikio osaisi nopeasti sen nostaa ylös, jos tämä hyökkäsi...

Ukkonen... Ukkonen jylisi kaukaisuudessa. Se oli tulossa tuolle veriselle tantereelle. Sade.. Se satoi jo täyttä päätä taivaalta. Ilma ei todellakaan ollut kovin suotuisa. Ja se vain alensi Tzikion mieli tilaa entisestään... Vielä viimeiseksi kontaktikseen Tzikio katsoi sivu silmällä kulmien alta vihaisesti tuota harmaata koiraa... Tuota psykopaattia. Hän ei tykänny yhtään tuon koiran olemuksesta. Mistä hän ees oli kotoisin? Täältäkö? Ei olisi edes ihme, niin psykopaatilta hän näytti, että Tzi voisi jopa kuvitella, että tuo koira olisi saanut aikaan kaikki nämä ruumiit ja veri läiskät. Mutta kummatuksekseen Tzi ei huomannut arpia uroksessa... Pelottavaa... Hän ajatteli..

((Jeij 8D Taas pitkä \,,/))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2008, 19:37

Frank

"plä plä plä" Frank sanoi uroksen uhkauksista huolimatta.
Hän jatkoi uroksen kiertämistä ja katseli tätä jokaiselta kantilta, tutkien miekkaa joka tämän suussa oli.. uros kyllä käsitteli miekkaansa erittäin taitavasti, mikä taas oli Frankille miinusta.. muutenhan hän olisi voinut hypätä suoraan tämän uroksen kimppuun ja repiä tältä raajat irti yksi kerrallaan, sen verran itsevarma hän oli!
"Eksyksissä?! Muaha, eksyksissä, tänne ei voi eksyä, ei voi, ei ei ei, tänne tullaan tarkoituksella" Frank aloitti kävellessään ympyrää uroksen ympärillä "Tiedätkö edes missä olet? olet veri kentällä, täällä tapellaan, tapetaan ja murhataan, tänne tuodaan ruumiit joita ei haudata, eläimet tulevat tänne kuolemaan, tämä on kuoleman koti!" Frank selitti kävellessään ja lipoi huuliaan.

Frank kuuli jälleen ukkosen jyrinän... ukkonen sai hänet aina hulluksi! Sade tuntui viileältä, mutta se ei viilentänyt Frankin tunteita, tämä oli tulessa! Tulessa sisältä! Tosin ukkonen toi mieleen Milleniumin, tämänhän elementti oli salamat. Aivan kuin Millenium olisi tullut paikalle, näin Frank ajatteli nähdessään salaman välkähtävän.. mutta otetaan huomioon että Frankin mielenterveys ei ollut eikä ole mikään maailman paras.
"MENE SINÄ UKKO MANALAAN!!!" Frank huusi taivaalle, aivan kuin puhuen Milleniumille.
"En kaipaa sinua! en kaipaa ketään! EN KETÄÄN!" Frank huuteli ylös kohti pilviä.
"aina määräämässä Pyh!" Frank aloitti, jääsen ravaamaan edes takaisin uroksen edessä, katsellen taivaalle "Olen oman elämäni herra! Sinä olet vain vanha ja heikko uros joka luulee pitävänsä minut aisoissa, ei ei ei ei ei ei!" Frank puhui ja vilkaisi urokseen.

"Tai ehkä..." Frank aloitti ja katseli urosta hulluna "Tai ehkä haluat minun ajavan tuon pois! Niin, pois.. pois täältä... vai tappaa? Hällä väliä!" Frank puhui... itsekseen jälleen.
Frank hypähteli ympäriinsä ja liikkui levottomasti.
"Yksi kaksi kolme..." Frank mutisi ääneen katsellessaan urosta.
Sitten hänen silmänsä laajenivat, pupillit kapenivat. Hän karjaisi ulvahtaen ja syöksähti kohti urosta, käyttäen elementtinsä voimia ja yritti viiltää tälle haavan kylkeen, varoen itse tämän miekkaa.
Frank pysähtyi uroksen taakse ja alkoi nauramaan hulluna ja lähti kiertämään tätä ympäri. Hän juoksi pari kierrosta ympäri ja hypähti korkealle kivelle, jääden siinne katselemaan urosta. Frank pisti makuulleen ja nuoli jälleen suupieliään.
"hahahahaha, tiedätkö kuka olen?! TIEDÄTKÖ KUKA OLEN!?" Frank huusi aivan kuin uros olisi voinut tietää kuka hän oli.
"Olen Frank, Nelikon hulluin, nelikon murhaaja!" Frank sanoi ja alkoi nauramaan psykosti, samalla kun salama välähti hänen selkänsä takana.

// WOHOO \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Helmi 2008, 20:19

Korppi oli edelleen tämän mielessä... Hän halusi sen... Mutta ei voinut saada sitä, koska tiesi, ettei tuo psyko siitä pitäisi. Mutta hän ei voinut kuin katsoa järkyttynyneesti kuinka hullu tämä koira todella oli... Puhui koko ajan joutavia pelottavuuksia... Itsekseen! "Minä... Minä en pelkää sinua!!!!" Uros huusi kun tämä kertoi mikä paikka tuo verinen kenttä oikeasti oli. ´Minä en aio kuolla täällä... en todellakaan.´ Tzikio mietti ja silmissä oli vieläkin se tahdon voiman pilke. Hän nosteli jlakojaan levottomana, kun tämä koira vain kiersi ja kiersi tätä. Eikö se koskaan lopeta? Ei varmaan... Hän voisi jatkaa tuota vaikka ikuisuuden... Luultavasti.

Salamat jännittivät ilma piiriä, ja välillä pelon kourahdukset tuntuivat Tzikion sisällä kuumina vyöryinä. Joka sai pelon nousemaan pintaan. Hän ei kuitenkaan haluaisi näyttää pelkoaan tuolle psykopaatille.

Hän huomasi kuinka koira hyppäsi häntä päin voimalla, näytti kuin tämä olisi kuin tuuli, joka tuli tätä päin terävine kynsineen. Tzikio pyörähti äkkiä maahan ja nousi salaman nopeasti pystyyn. "Mitä ihmettä? Haluat tapella vai?!" Tämä kysyi urokselta joka meni kiven päälle makaamaan. Samassa hän huomasi pari kynnen jälkeä kyljessään. ´Näin nopeako hän on? Miten se voi olla...´ uros mietti. Hän kun ei tiennyt Frankin voimista mitään. Eikä varmaan haluaisi tietääkkään.

"Tule tappele minua vastaan!" Uros ärähteli kuuluvaan ääneen, tämä ei jaksaisi katsella enää tuota urosta... Häntä ärsytti tämän liian itse varma olemus. Hän jopa luuli että tämä tietäisi kuka hän olisi... Tyhmä rakki..

´Frank? FRANK!?´ Tzikio ihmetteli mielessään kun kuuli psykon nimen. Miten se voi olla niin kiltti nimi? Hänellä ei kuuluisi olla noin lempeä nimi... Ei se vain käy... Mieluummin joku monster... Se olisi oikea nimi tälle. Vaikkei hän kunnolla tuntenutkaan tuota koiraa. Milloin tällä oli sattunut tuo pimahtaminen... ja ennen kaikkea miten? Synnynnäinen vika? Hän kävi kaikki vaihto ehdot mielessään. Mutta ei osannut keksiä mitään pätevää syytä miksi tämä koira oli niin hullu kuin oli.

Sitten... Tzikio hyppäsi ilmaan ja kääntyi ilmassa jyrkkään ala viistoiseen hyökkäykseen kohti Frankkia: "Kuole sinä iljettävä hullu!" Tzikio huusi ilmassa ja asetteli miekkansa sivuttain nopeasti, niin että terä osa olisi mahdollisimman isolla alueella. Ja yritti osua Frankkia suoraan rintakehään. Hänellä todellakin oli etu lyöti asema, hänellä on pitkä miekka, jossa on pitkä terä osa... se sattuisi aina, melkein varmasti... Mutta Frank on niin nopea. Uros laskeutui sulavasti maahan, ja miekka kolahti maahan tämän suusta... Hän oli niin väsynyt ettei jaksanut kantaa miekkaa kauaa suussaan. "puhh...hufffhuff..." Hän huohotti ja taas jännittyneisyys poltti tämän sisintä. Hän kääntyi... Hitaasti. Ja katsoi, osuiko edes häneen...
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2008, 20:56

Frank

Frank naureli itsekseen kivellä ja nousi seisomaan kun näki uroksen hyppäävän häntä kohti. Frankin silmät olivat nyt niin auki, kuin olla ja voi, hän näytti niin hullulta ja vielä hymyilikin, vaikka tämä uros juuri uhkasi tappaa hänet.
"Anna tulla! TAPA MINUT! TAPA MINUT JOS SIIHEN PYSTYT" Frank huusi ja näki vilahduksen uroksen miekasta.
Seurasi hiljaisuus. Frank seisoi selkä kohti urosta ja kuuli tämän miekan kolahtavan maahan, mutta ei kääntynyt katsomaan. Hän hengitti syvään, kasvoillaan järkyttynyt ilme ja lopulta alkoi huutamaan kuin hullu.
"SINÄ PIRUN POIKA!" Franku huusi ja vilkaisi taaksensa kohti urosta.
Frank kääntyi ympäri ja näytti rintakehänsä josta vuosi verta.
"SINÄ PIRUN POIKA!" Frank huusi uudestaan heilahtaen rajusti puolelta toiselle ja alkoi taas kiertämään urosta ympäri.

Tsikio oli osunut Frankkiin, mutta vähän vain. Frank ei ollenkaan ollut odottanut tätä! Frank oli vihainen, yllättynyt ja ihmeissään.. mutta silti hieman ylpeä uroksesta, tämä oli selvästikkin Frankkia nuorempi, mutta silti oli onnistunut satuttamaan tätä. Tosin Frank ei kivusta välittänyt, sen verran masokisti hän oli!
Sitten Frank alkoi nauramaan taas, matalalta ja pelottavasti, ukkosen säestämänä.
"hehehe... olet aika etevä.. mistä tulet?" Frank kysyi kierrellen yhä urosta.
"Harvat ovat minuun saaneet edes naarmuja ja sinä.. sinä heti teit minuun haavan, vaikuttavaa, todella vaikuttavaa" Frank puhui samalla kun pysähtyi uroksen eteen.
"Mutta.. ennen kuin alamme taas tappamaan toisiamme, haluan kuulla sinun nimesi... haluan kuulla kenelle ehkä tulen häviämään.. ellet sitten väsy kesken" Frank sanoi hymyillen ilkeästi.
Sade lakkasi.. enää kuului vain jyrinää taivaalta, ilma oli lämmin, hiostava ja painostava. Frankin pää oli poksahtaa painostuvuudesta ja sekös häntä suututti entistä enemmän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Helmi 2008, 21:20

Uros näytti voiton riemuiselta kun oli osunut Frankkia rintaan, edes hieman. Hän sai siitä paljon lisä voimia, jatkamaan tappelua. "hahahha!!!!" Siitäs sait!" Hän virnisti pentumaisesti Frankille ja hymyili erittäin tyytyväisenä. Jopa välillä unohtaen että kenelle hymyili.

"Minä olen kotoisin tuolta toiselta saarelta... aika kaukaa täältä. " Tzikio sanoi samalla asetellen miekkaa vyötärölleen. Hänestä näkyi lihakset, jotka olivat tulleet tuosta miekan kannosta. Tzikio katsoi oikeaksi hetkeksi laittaa miekka pois, kun oli jo aika väsynyt mutta kuitenkin innoissaan tappelemaan Frankin kanssa. Ja hän oli oppinut ottamaan miekan nopeasti selän takaa jos tämä hyökkäisi.

"Ja minä olen Tzikio... Ja ei... minä en tule häviämään sinulle... sinä tulet häviämään minulle.!" Kerroppa minulle mistä sinä tulet.. Ja miten voit olla noin..." hän jätti lauseen kesken. Hän ei kehdannutkaan kysyä häneltä hänen psykopaattisuudestaan. Hän ei uskaltanut kysyä enempää. Hän pelkäsi että tämä hurjistuisi, ja voisi jopa näyttää uuden laisia, palottavampia voimiaan.

Tzikio oikeastaan jo janosi toimintaa.. Häntä halutti tapella, nähdä, kuinka vahva tuo uros oikeasti on. Uros oli jo miltein unohtanut, millaisessa paikassa olivat, koska oli niin kiihkeänä mukana tässä tilanteessa.

((lyhyyyyt myääähhäää D:))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2008, 22:16

Frank

Tzikio.. sen nimen Frank painoi mieleensä. Saarilta? Frank ei edes tiennyt että jossain Cryptin lähellä oli saaria.. no hällä väliä, nyt elettiin tätä hetkeä.
"mistä minä tulen? Tulen metsästä, kuulun Zhion laumaan... oletko kuullut?" Frank sanoi ja vilkaisi miekkaa, jonka Tzikio oli laittanut vyötärölleen.
"Miten voin olla näin? Hullu? komea? psyko? hah, se on minun asiani, mutta jos välttämättä haluat kuulla..." Frank sanoi ja syöksähti kohti urosta, pysähtyi aivan tämän eteen ja katsoi tätä suoraan silmiin "Olen kaiken pahan alku" Frank sanoi hymyillen hullusti ja syöksähti sivulle.
Hetkeen häntä ei näkynyt missään, kunnes hän 'ilmestyi' takaisin kiven päälle.
"joten kerrohan..." Frank sanoi kellahtaen selälleen ja läimi ilmaa hieman etutassuillaan "Miksi haluat kuolla... vai haluatko vain tapella?" Frank kysyi vilkaisten urokseen.
"oletko koskaan ollut kaksintaistelussa?" Frank kysyi ja hypähti alas kiveltä.
"Siinä kaksi miestä.. tai urosta.. tai miksei vaikka naaraskin, taistelee keskenään, niin kauan kunnes toinen on maassa.. voittaja saa päättää säästääkö häviäjän vai ei... mitä sanot, kokeillaanko?" Frank puhui räheällä äänellään, ravatessaan edestakaisin Tzikion edessä.

// ei se haittaa ^^ mullakin tuli vähän lyhyempää .__. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 08 Helmi 2008, 01:58

Tzikiota pelotti tosi paljon... Hän tiesi miksi... Tämä oli kuin hänen painajaisiensa koirat. Joita hän näkeekin jokseenkin harvoin. "Mi... Minä... Ehn... halua tapella... tai siis tarkoitan. Haluan." Uros selosti hataralla äänellä. Tämän äänessä kuului pelko ja jännitys. uros katsoi maahan samalla, kun Frank hyökkäsi aivan tämän eteen, ja Tzi vain tuijotti paikoillaan noit psykopaatin silmiä, lähempää kuin koskaan... ja se sai hänet tosi pelokkaaksi.

Tzikio nieleskeli pelkoaan ja katsoi tiukasti taas Frankkiin kun tämä selosti kaksintaistelun ideaa... Luuliko hän todellakin ettei tämä tietäisi sanaa "kaksintappelu"? "Minä olen ollut monissakin kaksintaisteluissa. Ei tämä arpi rinnassani ilman taistelua olisi tullut" Uros sanoi viimein ja näytteli rintaansa kohottaen rinta kehäänsä.

´miksi minua pelottaa näin paljon...´ Tzikio ei voinut ymmärtää sitä. Se ei vain mahtunut tämä ajatukseen. "Minulle on aivan sama kokeillaanko me kaksintaistelua, mutta sen minä sanon, että olemuksesi ärsyttää minua, ja en siedä sinun psykopaattisuutta silmissäni..." Koira sanoi tosi luottavaisella ja tasaisella äänellä, jonka jälkeen hän taas alkoi katsomaan maahan, ja vähän värisi pelosta.

Tzikio otti kaksi askelta taaksepäin, hänen mielestään uros oli liian lähellä häntä. Mutta peruuttaessaan hän sotkeentui puun juuriin, jotka tulivat kuivuneesta puusta. Hän kaatui juuri sille kylelle millä puolella miekka oli. Samassa tämä tunsi jalassaa terävän vihlaisun. "auuuuuurggh!!" Hän huusi ja käänsi äkkiä kylkeä ja katsoi mitä tapahtui. Hän vilkaisi jalkaansa, siihen oli tullut syvä viilto haava miekan terästä. ´aiiih... tämä huono puoli miekoissa on´ tzikio mietti tuskaisa ilme kasvoillaan. Sitten tämä katsoi surullisella ja vetistyneellä katseellaan Frankkiin päin. Hän vain tuijotti tätä maassa makaamassa. Jalat hajallaan, ja tuskaisi ilme naamallaan.

"Tapa vain minut jos haluat... Olen helppo saalis sinulle nyt." Tzi sanoi äkkiä. Taas hänet valtasi tuo ala kuloinen olo tila, joka hänellä yleensä on. Hän tunsi ettei tällä olisi enää syytä elää. Sen verran alakuloinen hän nyt oli. Hän tunsi kuinka tämä olisi valmis kuolemaan. ´kuolen psykon käsiin... tai hampaisiin, se on sama... ihan sama´ hän ajatteli tosi sumeasti. ei miettinyt seurauksia tai muutakaan... Hän vain halusi, kuolla. Mutta toisaalta taas elää.

Ilma oli varsin tyyni, mutta pilvet eivät vieläkään olleet väistyneet auringon tieltä. Mutta nyt ilma oli paljon kauniimpi kuin tzin sinne tullessa... "Mitä aiot tehdä?" tzi kysyi vielä ja ummisti silmänsä...
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2008, 20:51

Frank

Frank pärskähti kun Tzikio esitteli arpeaan rinnassa... Frank ei pahemmin ollut saanut jälkeäkään taisteluissa ja jos oli, niin nämä olivat kadonneet ajan mittaan.. tosin Tzin tekemän arpi tulisi pysymään ja kauan.
Tosin silloinhan Frankilla oli jotain mitä esitellä.. tytöt tykkäsivät sota arvista! Frank kuunteli hetken ihmeissään ja lopulta hänen ilmeensä muuttui erittäin happamaksi, uros ei sietänyt Frankin olemusta? Frank naureli itsekseen, hän olisi kyllä ollut ihmeissään jos Tzi siitä olisi pitänyt.. mutta mennä nyt möläyttämään ääneen ettei tykännyt toisesta, varsikin kun tämä oli hullu tappaja.. itsemurhaako tämä koira yritti?

Frank asettui Tzikion eteen, istui alas ja odotti että tämä sanoisi olevansa valmis taisteluun, mutta... Tzikio peruutti, kompastui juuriin ja kaatui maahan miekkansa päälle! Frank oli naurahtaa nähdessään tämän, hän luuli ettei miekan kanssa voinut olla NOIN tunari.. mutta näköjään voi. Tzikio katseli Frankkiin ja lateli tälle ehdotuksen... Frank hymyili ja nousi ylös.
"heehhe.. mikäs siinä, mikäs siinä.." Frank ajatteli ja käveli Tzikion ympärillä, varoen itse kompastumasta mihinkään.
"Ehkä revin ensin raajasi irti, sitten viillän mahasi auki ja vedän suolesi pihalle! Sitten katson kun kidut elämäsi viimeiset hetkesi, kunnes kuolet verenhukkaan... ja sitten syön sinun sydämmesi ja jätän muun ruumiisi korpille" Frank kertoi nauraen hulluna.
Hänen silmistään loisti hulluus, hän lähestyi Tzikiota, kunnes hän pysähtyi ja hänen silmänsä muuttuivat hieman tavallisemmiksi.
"EI!" Frank sanoi ja ravisit päätään, samalla kun perääntyi hieman.
"ei ei ei.. ei niin saa tehdä! Ei, sovimme kaksintaistelusta! Ethän sinä kerennyt edes taistelemaan, joten en voi päättää sinun elämästäsi nyt!" Frank sanoi ja istui alas.
"ei ei eiii...." Frank puhui itsekseen.
Hän halusi tappaa! Mutta ei voinut, hänen periaatteisiin kuului kumminkin lupausten pitäminen! Ei, hän ei voinut tappaa puollustuskyvytöntä urosta, varsinkin nyt kun oli luvannut tälle kaksintaistelun..
"Kirottua!" Frank murahti ja laskeutui maahan makaamaan.
"en voi tappaa sinua... perhana.. pitikö sinun mennä kaatumaan? Nyt en voi pitää hauskaa" Frank sanoi nuolaisten rinnassaan olevaa haavaa.
"mutta voin silti katsoa kun kidut... ei minulla ole kiire" Frank sanoi ja otti mukavamman makuu asennon, jääden katselemaan Tsikikoa ja heilutteli samalla häntäänsä.
Nyt hän näytti.. normaalimmalta, ei yhtään niin hullulta saatika psykolta mitä äsken.. hän näytti lähes normaalilta.
"kerroppa, mitä nyt aiot? Olet tuskissasi ja haavoittunut, mitä nyt teet?" Frank kyseli nuollessaan haavaansa.
Korpit laskeutuivat läheisen puun oksille ja alkoivat kyttäämään Tzikikoa.. niiden silmistä pystyi näkemään, että niillä oli nälkä. Frank vilkaisi maassa olevaa korppia, jonka hän oli tappanut. Hän nosti ahterinsa ja käveli korpin luo ja huitaisi tämän kohti Tzikikoa. Korpin ruumis pomppi pitkin maata ja pysähtyi metrin päähän Tzikikosta.
"Näin miten katselit sitä.." Frank mutisi ja meni takaisin makuulleen vähän matkan päähän Tzikikosta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 13 Helmi 2008, 22:27

Uros oli ja valmis. "Tapa vain... Tapa jos uskallat!" Hän ärsisi vielä kun tämä latele sanojaan raajojen repimisestä. Se sattuisi, muttä samapa tuo, kuolisi hän kuitenkin. Varmaan... Hänen jalastaan valui verta ihan lammikoksi hänen alleen. ´sattuu!! hän mietti virnistäen. ´kohta tuo kuitenkin päästää minut tuskista...´ hän mietti sekavin tuntein. Osittain onnellisena, osittain pelokkaana ja surullisena.

Tzi katsoi hämmennyksessään kun Frank rupesi kieltäytymään tämän tappamisesta. Hän kun oli niin valmis kuolemaan. Ja kyseli mitä tekisi... "Minä... en tiedä..." Tämä sanoi ja katsoi maahan paittäen surullisen itkuisan katseensa häneltä. Hän näytti jo normaamimmalta. Ei enää yhtään niin psykolta, kuin äsken.

Hän ähisi ja huomasi kun tämä tyrkkäsi linnun tämän eteen, metrin päähän. Tämä raahasi taka jalkaansa ja käveli korpin luo. Välillä hän lipoi kieltään ja välillä ulvahteli kivusta jalassaan. Se vihloi pahasti, Ei tuntunut yhtään mukavalta... Miten voisi muka tuntua? Hän kurotti korppiin jalallaan ja sai sen. Uros asetteli itsensä makuu asentoon ja asetteli linnun käpälien väliin. Repien lihaa linnusta kuin viimestä päivää. ´Oi ruokaa! sitä on niin kauan!´ Tzi mietti melkein kyyneleet silmissä. Hän vahti kaiken aikaa Frankkia, ettei tämä tekisi yllätys hyökkäystä tai muutakaan.

"Mitä itse aiot nyt?" Tzikio kysyi suutaan lipoen. Hänen kuononsa oli ihan veressä linnusta. Ja jalan seutu myös, omasta verestä. Hän ei pystyisi kävelee pitkiä matkoja rampautuneella jalallaan. Mitä hänen pitäisi tehdä... Ei tietoa..
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2008, 23:51

Frank

"hmm..." Frank alkoi miettimää ja katshati taivaalle, mitä hän nyt tekisi?
"en tiedä.. lupasin jo kaksintaistelun sinulle.. ja minähän pidän lupaukseni!" Frank sanoi katsahtaen Tzikion verisiä leukoja ja katsahti sitten tämän jalkaan.
"Hm.. mutta en ala taistelemaan rampaa vastaan.. jos taistellaan, silloin taistellaan kunnolla" Frank sanoi hieman myrtyneenä siitä ettei saanutkaan taisteluaan, jota niin kovasti olo odottanut.
Frank vaipui omiin ajatuksiinsa, kuin transsiin. Hän katseli ilmeettömästi Tzikiota eikä sanonut mitään. hetken näytti jo siltä että Frank olisi kuollut paikoilleen, hänen hengitystään tuskin huomasikaan! Lopulta Frank räpäytti silmiään ja vilkaisi ympärilleen. Hän nousi taas seisomaan ja lähti kiertämään Tzikiota ympäri.

"tehdään näin" Frank aloitti kävellessään rauhallisesti Tzikiota ympäri, pitäen päänsä matalalla "Jätän sinut henkiin.. sinä menet ja parannat itsesi ja jatkat elämää normaalisti.. kunnes tapaamme jälleen" Frank sanoi pysähtyen Tzikion eteen.
"Kun tapaamme, silloin taistelemme. Silloin saat lupaamani kaksintaistelun, silloin en aijo antaa sinulle armoa!" Frank sanoi ja otti askeleen lähemmäksi Tzikiota.
"Ja usko pois, odotan sitä päivää innolla.. odotan ja odotan, vannon että en kuole ennemin kuin saan taisteluni! Usko pois" Frank sanoi nuolaisten huuliaan.
"mutta siihen asti saan odottaa.. ja varokkin jos menet kuolemaan toisen kautta!" Frank sanoi naurahtaen.
"Asia on siis selvä.. vai?" Frank sanoi ottaen pari askelta taakse päin.
"kun kävelet tästä pari kilometriä itään, saavut metsän reunalle.. sieltä saat kunnon ravintoa.. korppi ei pahemmin täytä" Frank neuvoi katsellen itäänpäin.
"nyt.. ellet muuta tarvitse, poistun" Frank sanoi ja jäi odottamaan sanoisiko Tzikio vielä jotain.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 21 Helmi 2008, 22:40

Verta valui enää satunnaisesti, ei niin paljon kuin äsken. Mutta hänellä oli vieläkin heikko olo. Tzikio otti miekan maasta ja katsoi Frankkia tämän selitellessä kaksin taistelusta. "Okei. Käy minulle..." Tzikio sanoi tyytyväisenä, samalla kun kuuli, että ruokaakin olisi jopa tarjolla. ´Hymyilee se päivä risukasaankin´ Uros mietti varsin masentuneella ajattelu kannallaan. "Ja sitten taistellaan siihen asti, kun toisen elämän halu hiipuu, ja valo elämästä poistuu... Eikö vain?" Tzi lateli sanojaan Frankille pilke silmän kulmassa. Hänelle olisi sama kuolisiko hän tuolloin vai ei. Ei hän löydä koskaan mitään syytä elää. Sen verran ala mäkiä hän on elämässään kokenut... Isän kuolema... Kaikki...

"Minä jätän sinut nyt rauhaan. Ja kun tapaamme... Se on jommankumman loppu!" Tzi sanoi katsoen uhkaavasti silmillään Frankkia, täynnä elin voimaa. Uros katsoi vielä vähän aikaa Frankkia. "Siitä päivästä tulee varmana jommalle kummalle varsin erikoinen... tai kummallekin..." Tzikio sanoi vielä, kun käänsi selkänsä. Juoksi itään päin ulvoen vielä viimeisiä sanojaan Frankille... Joista toinen ei varmaan saanut mitään selvää. Miekka tuntui varsin kevyeltä uroksen harteilla. Äskeiset sanat olivat niin jännittäviä ja muutenkin erikoisia, että se sai Tzikion pakostakin elin voimaiseksi. Ja hän halusi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa tuolloin, kun he näkevät... Joskus se päivä koittaa.

((kiitos ihanasta pelistä. Nautin siitä todella!!!!!))
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2008, 00:20

Frank

"kyllä kyllä, Taistelemme siihen asti kunnes toinen kaatuu häviäjänä maahan ja voittaja riistää tältä hengen.. ah, tuskin maltan odottaa" Frank sanoi hymyillen pirullisesti.
Frank venytteli kuunnellessaan Tzin sanoja ja hymyili itsekseen.
"Kun tapaamme, se on sinun loppusi jos se minusta riippuu" Frank sanoi naurahtaen ja naksautti selkänikamiaan.
Frank katsoi kun Tzi lähti juoksemaan kohti itää, mukanaan miekka jolla tämä oli jo kerennyt itseään telomaankin.. hölmö koira, ainakin näin Frankin mielestä.
Hän hyppäsi korkealle kivelle ja veti keuhkot täyteen ilmaa.
"SIITÄ PÄIVÄSTÄ TULEE IKIMUISTOINEN MOLEMMILLE!!!" Frank huusi Tzin perään ja alkoi nauramaan hullua psyko nauruaan, samalla kun lähti juoksemaan etelään, kohti Zihon reviiriä.
Se todellakin odotti sitä päivää! Silloin saisi luvallisesti raadella toista minkä kerkesi! SE oli jotain mitä Frank oli odottanut, halunnut ja janonnut ja nyt se sai viimein vannottua valan, täysin tuntemattoman uroksen kanssa ja vihdoin se oli saamassa haluamansa: verisen kaksintaistelun loppuun asti.

// Kiitos kaunis täältäkin! sori, tuli vähän lyhyt näin loppuun ^^' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron