Kuin aika olisi pysähtynyt

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 23 Huhti 2009, 12:47

Lohikäärme kuunteli viha pitoista lauseita Kuuran suusta. Hän oli selittänyt väärin hänelle. Tässä tilanteessa otettiin aina puolue täälä niintä oli kolme jompi kumpi niistä tai sitten olla puoluetta.
" Tällaisessa tilanteessa päädytään ottamaan kennen puolella ollaan. " Evgenia sanoin hiljaa.
Kylmyys otti, kuinka Kuura kääntyi pois päin hänestä. Hän itse pysyi paikoillaan ja varsinkin niin, että ei astuisi iljettävään kohtaan. Kuuran hetken päästäen kysyen häneltä mihin puolueeseen kuuluu se otti pienesti ajatukseen.
" Puoluueton suurimmaksi osaksi, mutta käännyn haltian puoleen. " Sanoi Evgenia.
Haltiat eivät teksi lohikäärmeistä panssaria itselleen, kuin ihmiset. Eugenie tulisi hyväksymään Kuuran päätöksen hyvänä minkä edes ottaisi poluksi. Siihen hän ei voinut lajasti vaikuttaa, mutta hän ei muutenkaan halunut vaikkuttaa toisen elämään hänen päätöksillää.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 23 Huhti 2009, 17:49

Kuura oli hetken aikaa hiljaa miettien Evgenian sanoja. Griipi ei oikein tiennyt mitä sanoisi seuraavaksi tai edes tajunntyu missä hänen ajatuksensa juoksu oikein sijaitsi tällä hetkellä. Aarnikotka istui maahan lysähtäen niin, että irtomaata pöllähti ilmaan tämän ympärillä. Kuura mutisi hiljaa jotain huomaamattaan ja tujotti eteenpäin miettivän näköisenä, kunnes päästi pitkän huokauksen.
"Milloin täsä maailmasta tuli näin vaikea."
Griipi kysäisi hiljaa ääneen ja katsoi lohikäärmettä.
"Miksi sinä sitten olet haltioiden puolella? Vaikka alunperin olit ensin puolueeton?"
Kuuran pää "tipahti" taas kallelleen.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 23 Huhti 2009, 20:47

" Mailma on aina vaikea elätä, vaikka ei voisi uskoa sitä. " Hän sanoi ja naurahti vielä perään hiukan.
Makeasti hän katsoi, kun toinen istahti. Hän ei voinut tehdä sellaista, mutta ihmisenä kylläkin. Hän ei kuitenkaan aijo muuttautua ihmiseksi. Hyvää teki myös seistä neljällä jalalla.
" Kai minun ystävätni ovat saaneet kääntymään haltioiden puolelle, vaikka yritän pysyä kaikissa asioissa tasapuolisena. " Eugenie sanoi lyhesti.
Itsekkin alkoi miettiä miksi melkein, joka kolmas asia vei hänet haltioiden puolelle, kun aijemmin osaa pitää puolet tasoissa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 27 Huhti 2009, 16:07

Kuura katsoi toista edelleen kallellaan.
"Olet haltioiden puolella ja samaan aikaan myös puolueeton? Eikös se ole jollakin lailla huijaamista ja pettämistä?"
Aarnikotka ei osannut päättää meilessään mitä toinen haki takaa tai edes mikä toine oli loppujen lopuksi lohikäärmeitänsä, mutta toinen ainakin oli mukava vieraalle ja nuorelle griipille.
"Oavtko ihmiset sitten tehneet sinulle jotain kun kerran olen ahltioiden puolelle vai oletko heidän puolellaan vain siksi että he ovat ystäviäsi?"
Kuura otti riskin kysymyksellään, isllä ei tiennyt mitä toinen kantoi sisällään ja että miten henkilökohtainen kysymys loppujen lopuksi oli.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 27 Huhti 2009, 22:09

" Minun vihani ei ole niin suuri heihin, koska uskon niiden joukossa olisi hyviä ihmisiä. " Evgenia sanoi.
Itsekseen hän huokaisi syvään, koska aarnikotkan kysynnät saivat menneisyyden mieleensä. Mikä ei ollut mukava ajatus.
" Koska he saalistivat minua monta viikkoa. Ilma Timiä olisin kuollut ihmisten himoihin. " Hän puhui hiljaa.
Se oli totta ilman Timiä hän olisi varmaakin ihmisten vatsassa, jotka nyt olisivat maan alla haudassa.

//Lyhyt//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 28 Huhti 2009, 16:27

Kuura hieman hämmentyi kun Evgenia puhui jahtaamisesta, mutta muisti ne kerrat kun oli joutunut vaaraan ihmisten takia.
"Ovatko kaikki taruolennot siis todellisessa vaarassa näillä main?"
Jos vastaus olisi myöntävä Kuuran olisi mietittävä uudestaa vaelluksensa jatkosta näillä main ja samalla osaisi myös varoa ihmisiä näillä paremmin. Griipi nousi ylös ja räpäytti siipiään kerran, poistaakseen roskat kehostaan näin.
"Onhan se helpompaa olla tekemisissä sellaisten olentojen kanssa, jotka eivät tahdo tappaa sinua heti nahan tai muiden ominaisuuksian takia."
Kuura kääntyi lohikäärmeen puoleen, mutta silmäili ympäröivää maisemaa ja sen valkeita luita.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 29 Huhti 2009, 17:58

" En uskoisi kaikissa paikoissa olisi vaarallista, mutta menet ihmisten linnakkeeseen silloin ainakin olet vaarassa. " Evgenia sanoi.
Itse uskalsi vasta mennä ihmis muodossaansa. Siltikään hän ei uskaltaisi mennä noin vain ihmisten asutukseen missä oli paljon ihmisiä. Mielellään hän ei olisi myöskään tässä paikassa. Pienesti hän väisti, kun aarnikotka venytteli tai isonsi siipiiäänsä. Hän ei halunnut saada siivestä.
" Onhan se helpompaa, mutta heistäkään ei voi koskaan tietää. " Evgenia sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 29 Huhti 2009, 18:28

Kuura katsoi Evgeniaa hieman mietteisästi, kun tämä lausui viimeisen lauseensa. Aarnikotkan oli vaikea uskoa haltioiden käyttätyvän taruolentoja kohtaan väkivaltaisesti, mutta toisaalta hankalat ajat sattoivat monet olennot ylättäviin tekoihin ja varmasti haltiat halusivat voittaa sodan siinä missä ihmisetkin.
"Ei kuulosta kovin lupaavalta."
Vilkaisee muualle.
"No minulla ei onneksi taida olla asiaa ihmisiasutuksilla paitsi jos en satu törmäämään niihin vahingossa, mutta tapoihini ei ole syöksyä päin vihollista ihan nuin vain."
Griipi nauarahti hiljaa, sillä hän muisti ne kerrat kun olisi onnistunut asettamaan itsensä vaaraan huimapäisyytensä takia, joten ehkä olisi ollu parempi jos hän ei olisi sanonut sanaakaan äsken, mutta sanottu mikä sanottu.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 29 Huhti 2009, 21:26

Kuuran sanominen sai naaraan naurahtamaan lyhyellä sanomalla.
" Mikään ei ole turvallista. " Evgenia sanoi.
" Metsästäjä voi aina yllättää, jostakin kolkasta vain. " Lyhyesti hän lisäsi Kuuran sanomiseen.
//Erittäin lyhyt//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 30 Huhti 2009, 15:31

Kuura naurahti lohikäärmeen sanoille.
"Ehkä, mutta heinä valitsisin huolella kohteensa, etteivät vain joutuisi vain lopulta juoksemaan käpälämäkeen."
Aarnikotka luotti itseensä ja perintösisukkuutensa monissa tilanteissa kuten myös yllätystilanteissa.
"Tuskin kukana nyt uskaltaisi käydä griipin ja lohikäärmeen kimppuun aukealla maastolla."
Katsoi ympärilleen ja naurahti samalla.

//no ei nämä munkaan viestit mitään hirveän pitkiä ole//
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Touko 2009, 16:36

Evgenia ei oikein ymmärtänuyt miten hän oli saanut toisen naurahtamaan. Hänelle se kuitenkin kertoi, että rauha oli ilmassa, vaikka maasto onkin hyvinkin karmiva. Hän ei sanonnut yhtään mitään.
" Se voi kyllä totta, kuin ainoastaan enemmän oma laji hyökkää enemmän. Valitettavasti niitä metsästäjiä on myös olemassa. " Lohikäärme sanoi.

//Anteeksi pieni kesto//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 05 Touko 2009, 18:53

Kuura vakavoittui ja katsoi toista hetken aikaa hieman miettivästi.
"Sota todellakin saa monet tekemään vastoin luontoaan kun kyseesä on oma henki ja selviytyminen."
Aarnikotka ei kyllä uskoisi koskaan tekevänsä asioita, jotka tuntuivat hänestä erittäin väärältä, mutta kai tässä elämässä olisi joskus löystettävä periaatteistaan jos halusi elää.
"Missä on lähin ihmis- tai haltiakaupunki? Kun lähden niin tiedän varoa näin heti kättelyssä joutumasta keskelle asutusta."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Touko 2009, 16:19

" Se on kylläkin totta. Kaikki pistää aina oman henki edelleensä. " Hän sanoi.
Joillakin tavalla veljensä oli samanlainen, mutta ennen kaikkea veljen luonne johtui hoidosta ja ympäristön vaikuttamisesta. Pieneksi hetkeksi sai sanat muistelemaan hänen veljeäänsä, joka oli saanut kauhua hänen muistelmiin menneisyyteen. Onneksi ajatteleminen veljestään sai väistyä miettimään kumpi kylä oli lähempänä ihmis- tai haltiakylä.
" Ihmisten kylä on lähempänä. Metsä on kauempana missä haltiat liikkuvat enemmäkseen. " Evgenia sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 10 Touko 2009, 20:08

Kuura kuunteli toista tarkoin ja nyökkäsi lohikäärmeen sanojen päälle.
"Kiitos, pidän tuon mielessä."
Aarnikotka ei ollut kylläkään mitenkään varma minne päin lähtisi lentelemään kun aika koittaisi, sillä hän ei osannut tehdä kunnon matkasuunnitelmia. Griipi meni sinne mihin siivet ja jalat veivät kuin nissä olisi hänen matkatahtonsa aivot.
"Kuule."
Kuura aloitti ja käänsi katseensa Evgeniaan.
"MItes sinä satuit tupsahtamaan tänne jos olet täältä päin?"
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Touko 2009, 17:32

" Ole hyvä vain. " Evgenia sanoi.
Hetkeksi hän oli mennyt omiin ajatuksiin ja pienesti hätkähti liikuttamalla pätäänsä ylemmäksi ja alas. Hän ei ollut varautunut sellaiseen kysymykseen. Suunsa oli aivan tukossa ja ääni ei päässyt ulos suustaansa. Kuura oli kysynnyt tukalan, mutta ystävällisesti hän alkoi miettiä vastausta.
" En paljoakaan liikuskele. Mielummin minä eleilen suurin piirtein samoilla aulueella. Saari on iso, vaikka ei uskoisi. Harvoin minä kyllä eksyn. " Evgenia sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron