Kuin aika olisi pysähtynyt

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 15 Touko 2009, 18:08

Kuuran silmät kasvoivat hämmästyksestä.
"Olemmeko saarella."
Aarnikotka vilkuili ympärilleen oliko hän onnistunut lentämään saarelle huomaattaan. Oliko hän ollut koko ajan niin paljon omissa maailmoisaan ettei ollut huomannut koko asiaa vai oliko maisema huijannut häntä jotenkin. Nuori oento naurahti.
"Olenko onnistunut lentämään ihan sokkona."
Toisaalta griipi ei ollut varma mistä oli alunperin lentänyt tälle alueella. Siivet olivat vain kantaneet nuoren Kuuran näin pitkälle kunnes nälkä oli pakottanut laskeutumaan.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Touko 2009, 20:27

Kuuran puhe hämmisti todella naarasta. Oliko aarnikotka lennellyt huomaamatta, että tämä oli saari missä oli kaksi valtiota. Silmät pyöristyivät, mutta yllätyksen ilmeensä hän osasi peittää.
" Olemme saarella missä on kaksi maata. " Evgenia sanoi.
Lause sai itse naista ihmetyttämään miksi oli haltian ja ihmisten sodittiin, kun naapuri rajojen toisella puolella on enemmän ihmisten asutusta. Ihmeelinen maa ihmeelinen elävän tavat.
" Nähtävästi olet. " Naaras sanoi hiljaisella jatkeella.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 16 Touko 2009, 20:08

Kuura nolostui toisen ilmeen ja sanojen takia. hän tunsi itsensä ihan idiootiksi.
"Tai pitää minua nyt ihan hajamielisenä poikasena, joka ei erota edes yötä ja päivää toisestaan."
Kuura yritti naurahtaa Jos aarnikotkat voisivat muuttua punaiseksi niin griipi olisi tällä hetkellä kirkkaanpunainen. Lisäksi aarnikotkan liike oli hieman vaivaantunutta.
kuulostin varmasti todella, todella tyhmältä. Evgenia haluaisi varmasti nauraa minulle päin naamaa.
Kuura ajatteli ja vilkaisi toista nopeasti, mutta käänsi katseensa pian pois.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Touko 2009, 14:12

Mielellään Evgenia olisi halunnut naurahta toiselle, mutta jätti sikseen. Enemmän hän tunsi syylisyyttä, koska puheensa olivat saaneet toisen pahemmaksi oloksi.
" Kaikki tekevät erehdyksiä sanomisessa ja tekemisessä " Lohikäärme sanoi hiljaa.
Hetken Evgenia mietti miten oikein hän oli puhunnut toiselle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 17 Touko 2009, 19:25

Kuura naurahti, tällä kertaa hieman helpottuneenpana.
"Niin kai, mutta näin alkuun se ei anna kovin hyvää kuvaa."
Aarnikotka katsoi toista jo heiman hymyillen ja paremmin.
"Toisaalta enhän minä ole ollut täällä kuin vasta vähän aikaa."
Nuorukainen katsoi toista kysyvästi sanojensa jälkeen.
"Vaikka se varmaan edelleen saa minut tuntemaan hieman hupsuksi."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Touko 2009, 14:05

" Niin saattaa tuntua itsensä hupsuksi, kun on uusi. Mutta onhan se ymmärettävää, että jos uusi asukas niin ei tiedä paikkoja oikein hyvin. " Evgenia sanoi.
Olihan hän itsekkin ollut hupsu nuorena, kun ei tiennyt kaikkia paikkoja. Jo nytkään hän ei tuntenut saarta kokonaan. Se toi enemmän hupsuutta Evgenia mieleen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 25 Touko 2009, 20:25

Kuura hymyili jo hieman normaalimmin. Lohikäärme oli todella mukava ja ystävällinen nuorelle aarnikotkalle.
"Kiitos."
Griipi sanoi hyvillä mielin Evgenialle.
"Olet ollut minulle todella ystävällinen ja olen siitä iloinen. Monet eivät saattaisi olla kuin sinä."
Aarnikotka katsoi taivaalle ja tunsi olevansa ihan oikealle polulla matkallaan. Toinen oli antanut toivoa, että kyseinen maa ei saattaisi olla niin julma ja verinen kuin voisi tämän niityn perustella luulla.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Touko 2009, 14:40

" Ikinä ei voi tuntea maata kokonaan ulkoon, koska maa muokkautuu päivällä aina jollakin tavalla. " Evgenia sanoi suopeasti.
Imarretuksi Evgenia tunsi toisen sanomiselle.
" Tietenkään kukaan ei voi olla samanlainen, koska kaikkia on vain yksi kappaletta. " Evgenia sanoi hymyillen.
" Toivottavasti näemme uudeman kerran ja olen varma, että tapaatte oman rotuisia myös. " Evgenia sanoi.
Pienesti kohmeissaan jalkansa eivät oikein halunnut toimia, kuin itse olisi halunnut.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 26 Touko 2009, 17:59

Kuura katsoi lohikäärmettä hieman oudosti.
"öö... En minä sitä ihan noin tarkoittanut. Tarkoitin sitä, että jos.. Äh ei mitään."
Griipi räpäytti siipiään ja vilkaisi taivaalle. Nuori aarnikotka joutui ottamana muutaman juoksu askeleen päästäkseen takaisin ilmaan, sillä paikaltaan maasta lähteminen ei ollut helppoa ollenkaan ja onneksi niitty antoi tilaa tälle juoksu mahdollisuudelle. Kuura oli melkein jo kaartamassa pois, kun tämä yhtäkkiä kääntyi lohkäärmeen luokse.
"Hei Evgenia."
Lentää toisen edessä ja räpäyttää siipiään useampaan tahtiin pysyäkseen ilmassa ja melkein paikallaan samaan aikaan.
"Ei sinun tarvitse minua teititellä. "
Nuorukainen ymyili lohikäärmeelle.
"Kiitos vielä kuitenkin kaikesta tiedosta ja hyvää jatkao sinulle. Olen varma, että tämä tapaaminen ei ole viimeinen."
Kuura kaarsi sanojensa jälkeen vielä lohikäärmene ympäri.
"Toivottavasti itse paikka on vain hieman enemmän mielekkäämpi."
Tämän sanottuaan griipi kohosi taas taivaalle jatkaakseen matkaansa.
'

//Tämä peli taisi olla sitten tässä? Kiitos seurasta kuitenkin!//
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Ay » 27 Touko 2009, 21:29

Jokaiselle lauseelle pieni naurahdus.
" Toivottavasti paljon mukavassa paikassa Kuura. " Evgenia sanoi.
Pienesti hän ihmetteli mistä toinen oli saanut tietää toisen nimenä. Hän oli esitellyt itsensä Eugenieana. Asia ei vaikutta siiheen suuntaan, ettei Kuuraan voisi luottaa. Toisen mentyään toiseen suuntaan hän jatkoi sinne suuntaan minnee oli menossa ennen laskeutumista.

//Kiitos pelistä//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron