Kirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 29 Huhti 2009, 18:28
Kuura katsoi Evgeniaa hieman mietteisästi, kun tämä lausui viimeisen lauseensa. Aarnikotkan oli vaikea uskoa haltioiden käyttätyvän taruolentoja kohtaan väkivaltaisesti, mutta toisaalta hankalat ajat sattoivat monet olennot ylättäviin tekoihin ja varmasti haltiat halusivat voittaa sodan siinä missä ihmisetkin.
"Ei kuulosta kovin lupaavalta."
Vilkaisee muualle.
"No minulla ei onneksi taida olla asiaa ihmisiasutuksilla paitsi jos en satu törmäämään niihin vahingossa, mutta tapoihini ei ole syöksyä päin vihollista ihan nuin vain."
Griipi nauarahti hiljaa, sillä hän muisti ne kerrat kun olisi onnistunut asettamaan itsensä vaaraan huimapäisyytensä takia, joten ehkä olisi ollu parempi jos hän ei olisi sanonut sanaakaan äsken, mutta sanottu mikä sanottu.