Liekeillä riistetty elämä. [Sovittu]

Kivinen laaja alue, jonka on täyttänyt kuoleman haju. Synkkä ja masentava maisema karkottaa kaikki satunnaiset matkaajat kauas tästä paikasta. Kenttää asuttavat sodan aaveet, jotka yhä huutavat apua laajoilla, kivisillä alueilla. Tannersodan loputtua on tämä alue jälleen suosiolla hylätty. Vain harva edes viitsii astua näille kivisille kuoleman kentille. Tämä on paikka, jossa voi varmasti törmätä aaveisiin yöllä.

Valvoja: Crimson

Liekeillä riistetty elämä. [Sovittu]

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Kesä 2009, 18:00

[[Eli Raparperivohveli tänne ainokaisensa kanssa ^^ ]]

Splinter

Splinter hiippaili pitkin ja poikin taistelukenttää, jossa pieni tuulenvire nosti välillä maasta tomua ilmaan kauniina pyörteinä. Mitä tämä nuori, kitukasvuinen nuori teki tälläisessä paikassa, vaikka hänen olisi ollut kaikkein turvallisinta olla vain kylässä, peräti kirjastossa lukemassa jotain kirjaa? Helppoa, jokin oli vetänyt häntä tänne, jokin aivan käsittämätön asia, aivan kuten kompassin neula osoitti aina pohjoiseen. Poika oli kulkenut melkein transsissa, vaikka hänen päähänsä pulpahti välillä sellaisiakin ajatuksia kuin 'Tämä on ihan pähkähullua'. Varmuudeksi hän oli kuitenkin varannut mukaan puukon, hyvin pienen sellaisen, jonka tuppi oli sidottu sääreen. Hän luotti kyllä enemmän nopeuteensa ja lentotaitoihinsa, mutta jos nyt sattuisi jäämään jonkun alle, niin hän voisi helposti napata pienen terän ja tuikata. Splinter käveli edelleen, pysähtyen välillä katselemaan taivasta, välillä katselemaan haarsinkanpaloja. Mieli veti eteenpäin, mutta vaisto käski pysymään paikoillaa, kääntymään, ja jättämään kaikki tämä taakse. Splinter vain jotenkin tunsi, että alueella oli jotain, mikä liittyi häneen elintärkeästi...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Raparperivohveli » 23 Kesä 2009, 19:17

//Here I come! ^^//

Sa'saneva

Vaimeat askeleet osuivat tomuiseen ja kiviseen tien pintaan, tumman puhuvan naisen astellessa yhä kauemmas asutuksesta, susi ystävänsä vierellä. Sää vaikutti suotuisalta. Vaikka kauempana näkyikin myrskypilviä, ne olivat jo vetäytymässä toiseen suuntaan hentoisen tuulen mukana. Sa'saneva seurasi kävellessään pilvien liikettä. Paikka oli hänestä jokseenkin rauhoittava, koska siellä ei paljon liikettä näkynyt, vaikkakin myös karmaiseva. Se vei hänet hetkeksi pois siitä paikasta ja ajasta, omiin ajatuksiinsa. Hän mietti kaikkea sitä hyvää, mitä aika oli hänelle suonut. Samalla ne hyvät muistot ikävä kyllä muistuttivat myös niistä kaikista huonoista asioista, Romenin menetyksestä, äidin kuolemaan.

Pian nainen kuitenkin säpsähti hereille ajatuksiensa syövereistä ja käännähti katsomaan ystäväänsä Halia. Tämä oli pysähtynyt hiukan taaksemma Sa'sanevasta, ja tuijotti tarkkaavaisena eteenpäin. Naista, suden outo käytös hiukan kummastutti, sillä hän ei ainakaan huomannut edessään yhtikäs mitään "Mitä nyt Hal?Mitä sinä näet?" hän kysyi sudelta, edelleen pienen hämmennyksen vallatessa hänen sisintään. Sa'saneva käveli Halin luokse ja alkoi rapsuttaa tätä korvan takaa "Höpsö, ei siellä ole mitään..." hän sanoi ja hymyili ystävälleen huvittuneena.
Äkkiseltään susi lähti kovaan juoksuun, ja kääntyi nopeasti tien kulmasta, niin että Sa'saneva ei kyennyt näkemään minne tämä meni. Hän kuitenkin yritti pysyä suden perässä, tämän kovasta vauhdista huolimatta. Heidän etäisyytensä alkoi kasvaa yhä enemmän "HAL, TULE TAKAISIN! HAL!" Sa'saneva huusi. Hänen äänessään oli kuultavissa pientä huolta ja pelkoa, sillä suden äkillinen kohtaus oli hänestä erittäin outo, pelottavalla tavalla.
Juuri kun nainen kuvitteli jo Halin päässeen pakoon, susi pysähtyi. Hetkeen nainen ei kyennyt keskittymään kuin Haliin ja alkoikin torua, kuitenkin melko ystävällisellä äänensävyllä tätä "Älä tee mitään tuollaista enää, olen jo ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa ilman juoksukohtauksiasikin!" nainen selitti hiukan hengästyneenä. Susi ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän häneen mitään huomiota, mikä sai Sa'sanevan entistä enemmän hämmennyksiin. Hän käänsi katseensa samaan suuntaan, kun Halkin ja huomasi edessä, muutaman metrin päässä hoikan suhteellisen voimakas rakenteisen miehen, jonka hiukset olivat osittain ruskeat ja osittain valkeat.

Nainen tujotti miestä kummissaan ja sitten taas Halia. Hän käveli hiukan lähemmäs ystäväänsä, kyykistyi tämän vierelle ja kietoi toisen kätensä tämän ympärille, tätä rauhoitellakseen. Hal ei murissut, ei edes vaikuttanut muutenkaan vihaiselta. Tuijotti vain miestä tarkkaavaisena, kylmän sinisillä silmillään "...Anteeksi..." Sa'saneva aloitti ja käänsi katseensa mieheen "En tiedä mikä hänelle tuli..." hän selitti Halista kuin ihmisestä "...Hän lähti vain yhtäkkiä juoksemaan, ja pysähtyi vasta näillä kohdilla. En usko että Halista on vaaraa sinulle...Mutta onhan tämä vähän...Outoa" nainen totesi, huokaisten syvään ja käänsi katseensa taas suteen. Hän kuiskasi jotain suden korvaan, jotain pientä ja rauhoittavaa, mikä näkyi myös Halin eleissä. Susi alkoi rauhoittua silminnähtävästi, vaikka tarkkailikin vielä miestä. Hal lipaisi kielellään Sa'sanevan kasvoja ja läähätti tyytyväisen näköisenä "Yh..." Sa'saneva sanoi ja pyyhkäisi poskeaan "...Tuo nyt oli tarpeetonta..." hän sanoi hymyillen ja nousi ylös. Keltaiset silmät kääntyivät mieheen jälleen "Eihän Hal kuitenkaan ehtinyt tekemään sinulle mitään?" hän kysyi, varmistellakseen miehen hyvinvointia. "Normaalisti se ei ainakaan vahingoita ketään, kun minä olen poissa, ellei joudu puolustamaan itseään." nainen vielä lisäsi.

//Mie en oikein ymmärrä miten, mutta jotenkin sain paikat sekoitettua mielessäni ja kuvittelin kokoajan että nämä seikkailee metsässä xD Piti vähän muokata *whistle*//
Raparperivohveli
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Kesä 2009, 14:01

Splinter

Hiljaisuus rikkoutui, ja Splinter käänsi katseensa siihen suuntaan, josta alkoi kuulua juoksuaskelia. Neljät... ei, vaan kahdet, ilmeisesti koiraeläimen ja ihmisen. Tai haltian. Splinter ei oikein osannut äänen perusteella sanoa mitään, eikä hänen tarvinnutkaan, sillä kohtahan koira ,tai ehkäpä susi ilmestyi. Splinter ei soannut erottaa niitä enää toisistaan, hän oli asunut niin kauan eristyksissä. Hän vain kallisti päätään katsoessaan koiraotusta jpnkin aikaa, ja tajusi sitten emännän tulevan perässä, rauhoitellen lemmikkiään. Kohtahan tuo huomasi hänetkin, ja Splinter tyytyi nyökkäämään kohteliaasti tervehdykseksi. Nainen esitteli lemmikinsä nimeksi Hal, ja Splinter tyytyi nyökkäämään taas, hivenen mukavamman oloisesti. Pitäisi tähänkin oppia, kaikki ei ollut olemassa vain tappaakseen hänet, kuten hänelle oli opetettu. Noh, Arathetin kohdalla hän oli tehnyt poikkeuksen, mutta niin oli tehnyt tuokin hänen kohdallaan. Hal nuolaisi naisen kasvoja, ja Splinterin oli pakko hymähtää. Suloista, hellyyden osoituksia keskellä entistä taistelukenttää, joka oli täynnä ruumiiden jäännöksiä. Jokin siinä oli suloista.
"Ei... ei ehtinyt. En tosin olisi myöskään antanut.", poika virnisti, vetäen sitä piilotettua ilosuuttaan pinnan alta. Nyt kun se oli kerran löydetty sitä pitäisi myös käyttää.
"Nimeni on Splinter. Hänet jo tunnenkin.", poika totesi, osittain hymyillen, osoittaen Halia. Sitten hän käänsi katseensa naiseen.
"Entä sinä?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Raparperivohveli » 28 Kesä 2009, 00:30

Nainen naurahti miehen kommentille. Vai ei olisi muka edes antanut hyökätä, olipa tällä kovat luulot itsestään ,tai sitten pelkästään mielenkiintoinen huumorintaju "...Minä luulen ettei se asia olisi ollut pahemmin sinun päätettävissäsi siinä vaiheessa kun Hal olisi päättänyt hyökätä kimppuusi" Sa'saneva naureskeli, katsoen miestä samalla "Mutta sinussa on sentään uhmakkuutta, se on aina hyvä piirre itse kussakin" hän sanoi, hymyillen ovelasti miehelle. "Harmi kun monet käyttävät omaa uhmakkuuttaan vain taistellakseen tässä typerässä sodassa, en meinaa mitenkään loukatakseni. Minusta tämä on vain täyttä typeryyttä, ei ole niin vaikeaa elää sovussa. Varsinkin kun jopa minä pystyn siihen" hän virkoi, hymyillen hiukan viimeiselle kommentilleen. "Olisi vain kerrankin hienoa tavata haltija, ilman että tarvitsisi pelätä taistelua, varsinkin kuin sellaista ei halua järjestää. Mm...Taidan tosin puhua väärälle henkilölle... Taidat olla ihmisten puolella, vai?" Sa'saneva kysyi epävarmasti, tietämättä kuinka pahasti olikaan osunut väärään. Hän oli taas aukaissut suunsa väärässä kohtaa, ja toivoi nyt että mies ei alkaisi levitellä tämän mielipiteitä muille - siitä kun tuskin kovinkaan moni ihminen pitäisi.

Sa'sanevan kasvoille syttyi hymy, kun mies esitteli itsensä "Splinter vai? Mielenkiintoinen nimi, jos saan sanoa. Ja juu, Hal ja sinä taisitte tosiaan tulla jo tutuiksi" nainen totesi hymyillen ja katsoi Halia, joka alkoi vispata iloisesti häntäänsä katse kontaktin syntyessä. "Nimeni on Sa'saneva, vaikka sitä harvoin paljastankaan ventovieraille, mutta sinä et vaikuta hirvittävän pahalta tyypiltä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä..." hän sanoi hiukan kiusoitellen "Mukava tavata, näin ihastuttavissa maisemissa." hän selitti sarkastisesti. "Oletko kaukaakin kotoa? Matkaamassa tai muuta vastaavaa? Voit liittyä seuraan, jos haluat. Apu on aina tervetullutta, voisit vaikka joutessasi kantaa tavaroitani tai tai ryhtyä muutekseen orjakseni tai..." hän sanoi ironisella äänensävyllä, ja naurahti. Sa'saneva yllättyi hiukan itsekin kohteliasuuksistaan ja äkillisestä rentoutumisestaan - ehkäpä se johtui miehen luonteesta ja ensivaikutelmasta. Hän kuitenkin tuntui suhteellisen mukavalta Sa'sanevan makuun. Ainakin tämä vaikutti hyvin rehelliseltä, mitä ei kovin monelta naisen mielestä nykyiseltään voinut odottaa.
Raparperivohveli
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Heinä 2009, 13:17

Splinter

Ei poika sitä epäillytkään, että Hal tekisi pahaa jälkeä, jos pääsisi kimppuun, mutta Splinterilläkin oli omia temppuja hihassaan. Hal olisi saanut parhaimmillaankin vain tukon höyheniä kitaansa, ja sekin olisi lähtenyt kovalla hinnalla.
"Sota on, ja pysyy, kunnes saadaan joku muuttamaan asioita. Se on näkemykseni. Toivon vaan, että sota loppuu vielä minun aikanani...", Splinter naurahti hiuka vaivaantuneena heti perään.
"Anteeksi, taidan olla vain liika-toiveikas kakara.", hän selitti tuota yllättävää lausahdustaan.
"Ja muuten... Haltioita tapaa metsässä, kunhan muistat pitää malttisi ja selität, mitä haluat.", hän kertoi heti perään. Hänelle oli käynyt samoin, olihan hänen ensimmäinen tapaama haltia uhannut ensin miekalla, mutta heistä oli myöhemmin tullut kaverit.. Tai onkohan kaverit ihan oikea sana, Arathet oli hänen huoltajansa tätä nykyään.
"Kokemus puhuu.", Splinter vielä naurahti huomattavasti iloisemmin, kun oli hetken ajatellut pelastajaansa.

"Enhän minä ole paha... Ainakaan enää.", Splinter naurahti esittelyn perään tulleelle kommentille. Tämä nuori miehenalku, pahako? Hädintuskin pystyi tappamaan puolustautuakseen, jos siitä lähdettiin. Edes eläinten tappaminen ei tullut kysymykseenkään tämän herran kohdalla.
"Ja ei, en ala enää kenenkään orjaksi... Sain tarpeeksi sitä lajia.", poika naurahti jälleen vaivaantuneena, ja hipaisi jälkeä rintakehässään, joka ei vieläkään ollut lähtenyt. Se ei lähtisi varmaan koskaan.
"Itseasiassa... Asun metsässä.", poika paljasti perään. Päätelköön Sa'saneva loput siitä. Puheet ja metsässä asuminen... haltioiden luona asuva ihminen! Onko hullumpaa kuultu? Toisaalta Splinter ei ollut enää varma, oliko hän ihminen. Hän tunsi itsensä enemmänkin linnuksi, joka oli vahingossa syntynyt ihmisen ruumiiseen.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Raparperivohveli » 06 Heinä 2009, 01:47

Sa'saneva hieraisi hiuksiaan kasvojen tieltä "...Ei siihen yhden ihmisen tai haltijan elkeet riitä. Ja jos riittäisivätkin, kyseessä olisi joko todella voimakas tai vaikutusvaltainen henkilö. Ja ne vaikutusvaltaisimmat ovat oikeastaan yleensä niitä pahimpia sodan lietsojia..." nainen vastasi miehelle hiljaa nokkaa nyrpistäen ja vakavoituen hiukan, kun tämä selitti että toivoi sodan loppumista "Minä tekisin jotain asialle, jos vain tällaisen mitättömän kansalaisen teot merkitsisivät jotain tässä miljoonien ihmisten ja haltijoiden taistelussa. Mutta eivät ne merkitse, minä luultavasti vain pääsisin hengestäni ja kuolisin ihmisten silmissä petturina. Ja Halille riitti jo se, että hän menetti entisen omistajansa. En aijo antaa samaa tapahtua uudestaan..." Sa'saneva totesi. Hänen silmistään loisti pientä vihaa, hän kun ei alkuunkaan käsittänyt miten oli niin vaikeaa ihmisille ja haltijoille elää sovussa ja tasa-arvossa. Kaiken lisäksi hän oli kertonut pienen osan menneisyydestään miehelle ja siitä puhuminen sai hänet aina vihaiseksi, sekä myös surulliseksi.
Sa'saneva vaikeni hetkeksi kun mies selitti hyvällä tahdolla haltijoista ja sanoi omaavansa omia kokemuksia. Naisen mieleen tulvahti samassa Romen. "...Halin entinen omistaja oli haltija... Hän oli hyvin ihmis-vastainen mutta..."Sa'saneva mumisi ja nielaisi itkun alas kurkustaan "...Tuota..No, kertoo kai jotain että olen vielä elossa." hän lisäsi pienen tauon jälkeen. Pieni haikea hymy nousi naisen kasvoille, ja tämän katse kääntyi Haliin, joka puski myötätuntoisen oloisesti hänen jalkaansa hiukan.

Hetkellisestä haikeasta tunnelmastaan huolimatta Sa'aneva naurahti hyvän tuulisesti, kun mies sanoi ettei suinkaan enää ole paha. "Niin meillä kaikilla taitaa olla pieniä synkkiä pilviä menneisyydessä. Minä olen paha lähinnä suustani." Sa'saneva sanoi virnistäen huvittuneena miehelle. Tottahan tuo lienikin, joskus kun hän sattui närkästyttää ihmisiä hyvinkin pahasti. Olikin yllättävää ettei mies ollut vielä lähtenyt paikalta vihaisen oloisena - tai pikemminkin miten kohtelias Sa'saneva oli itse tähän asti ollut. Toisaalta olihan tämä uusi tuttavuus sangen mukavankin oloinen - ihmiseksi, jos tämä nyt sellainen sattui olemaan.
"Voihan harmi." nainen nauroi, ja yritti omalla hyvän tuulisuudellaan saada miehen pienen vaivautuneisuuden ajettua pois "No juu, ehkä oletkin turhan hintelä tyyppi orjaksi" hän vielä lisäsi sarkastiseen sävyyn. Olihan Splinter laiha, mutta suht voimakas rakenteinen joka tapauksessa - eli ei mikään turha matkakumppani sille joka hänestä seuraa sattuisi saamaan.

Splinter sanoi asuvansa metsässä, mikä hiukan yllätti Sa'sanevan. Hän hetken mietti asiaa mielessään ja sitten kääntyi kiinnostuneena mieheen päin "Meinaatko että omassa mökissäsi, vai...mm...Haltijoiden kanssa?" nainen kysyi uteliaana. Silmistä paistoi pientä innostusta asiaa kohtaan, olihan se kiinnostavaa, jos ihminen asuisi haltijoiden kanssa - ei sellaiseen kuitenkaan ihan joka päivä törmännyt. "...Ei mitenkään että siinä olisi mitään pahaa, itseasiassa, se olisi ihan kiinnostavaa, hyvällä tavalla...Tiedäthän...Te olisitte esimerkki siitä mahdollisuudesta mikä meillä voisi olla rauhaan, jota monet pitävät mahdottomana..." Sa'saneva selitti innoissaan ja hymyillen, hädin tuskin ymmärtäen itsekään mitä puhui. Hänestä ajatus oli kovin kiinnostava ja innostava. "Yleensä ne jotka poikkeavat yleisestä linjasta, ovat niitä jotka myös aloittavat muutoksen... " hän sanoi varman oloisena. Ehkä hän elätteli liikaa toivoa, mutta jos hän ei sitä tehnyt niin kuka sitten?
Raparperivohveli
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Heinä 2009, 11:02

Splinter

Splinter katui heti, että oli aiheuttanut toiselle pahan olon. Ainakin siltä vaikutti, kun tuo meni vähän vihaiseksi. Hän oli varmaan vahingossa repinyt tuon vanhoja haavoja auki, ja katuikin sanojaan.
"Totta, jokaisella meistä täällä on menneisyytemme, mutta kaikkien kirjojen kansissa ei lue 'Rakkauden huumaa'. Minäkin sen tiedän.", Splinter yritti lohduttaa. Ja hän jos kuka tiesi mistä puhui, hän oli vasta viime aikoina saanut vapautensa takaisin, ja siinäkin oli meinannut menna kahden hankilön henki: Hänen, ja hänen parhaimman ystävänsä. Häntä pelotti ajatellakkin, mitä olisi tapahtunut, jos Arathet ei olisi ollut niin nopea liikkeissään. Tai jos Splinterin huuto olisi ollut pari sekunttia myöhässä.
"Ei hänkään mitenkään iloinen ollut, kun minut tapasi ensimmäisen kerran... Mutta häntä läheisempää henkilöä minulla ei ole koskaan ollut.", hän vielä sanoi perään, hymyillen itsekkin ajatellessaan toveriaan.

Turhan hintelä... Nojoo, Splinter oli pieni, sairaalloisesti alipainoinen nuori mies, vaikka hän oli tosin saanut painoaan takaisin viimeaikoina. Hän tosin veikkasi, ettei koskaan tulisi venähtämään kovin pitkäksi, vauriot olivat liian suuret. Mutta mistä sen tiesi, ei hän tiennyt edes omaa ikäänsä! Tiedän, outoa, mutta sitä hän ollut koskaan selvittänyt.
Sa'saneve kysäisi juuri oikean kysymyksen, ja Splinter antoi vain arvoituksellisen hymyn. Innostus kuitenkin nousi, ja Splinter hymähti iloisesti itsekkin.
"Enpä tiedä, olenko siihen hommaan oikea henkilö. Olen pelkkä ottolapsi, ja kantani ihmisiin tiedetään... Tosin myös se, että olisin valmis rauhaan. Itseasiassa, tämä sota rassaa useimpia meistä. Kukaan ei vain uskalla sanoa mitään. Jos saataisiin kaikki sotaan väsyneet yhteen, niin se saattaisi herättää molemmat kuninkaat. Tosin minun on varmaankin parastani pitää suuni kiinni moisesta.", hän virnisti perään, etsi katseellaan isohkon kiven, ja meni sen päälle istumaan. Johan tässä oli seisoskeltu. Kivi oli tarpeeksi korkea, niin että hänen molemmat jalkansa eivät yltäneet maahan, vaikka hän istuikin. Pikkuinen ponnistus oli ollut tarpeen, kun hän oli sinne kivunnut.
"Menetän vielä sen ainoan kodin, joka minulla on. Ja kotkilla pitää olla pesä.", ja tähän arvoitukselliseen lauseeseen hän päätti vuoronsa, antaen nyt Sa'sanevalle puheenvuoron.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Loka 2009, 12:51

[[Joo, hei, ei... Kolme kuukautta meni, joten peli on minun puolesta ohi. Kiitos nyt kuitenkin, ilmoittele jos haluat jatkaa]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta


Paluu Verikenttä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron