Kirjoittaja Raparperivohveli » 23 Kesä 2009, 19:17
//Here I come! ^^//
Sa'saneva
Vaimeat askeleet osuivat tomuiseen ja kiviseen tien pintaan, tumman puhuvan naisen astellessa yhä kauemmas asutuksesta, susi ystävänsä vierellä. Sää vaikutti suotuisalta. Vaikka kauempana näkyikin myrskypilviä, ne olivat jo vetäytymässä toiseen suuntaan hentoisen tuulen mukana. Sa'saneva seurasi kävellessään pilvien liikettä. Paikka oli hänestä jokseenkin rauhoittava, koska siellä ei paljon liikettä näkynyt, vaikkakin myös karmaiseva. Se vei hänet hetkeksi pois siitä paikasta ja ajasta, omiin ajatuksiinsa. Hän mietti kaikkea sitä hyvää, mitä aika oli hänelle suonut. Samalla ne hyvät muistot ikävä kyllä muistuttivat myös niistä kaikista huonoista asioista, Romenin menetyksestä, äidin kuolemaan.
Pian nainen kuitenkin säpsähti hereille ajatuksiensa syövereistä ja käännähti katsomaan ystäväänsä Halia. Tämä oli pysähtynyt hiukan taaksemma Sa'sanevasta, ja tuijotti tarkkaavaisena eteenpäin. Naista, suden outo käytös hiukan kummastutti, sillä hän ei ainakaan huomannut edessään yhtikäs mitään "Mitä nyt Hal?Mitä sinä näet?" hän kysyi sudelta, edelleen pienen hämmennyksen vallatessa hänen sisintään. Sa'saneva käveli Halin luokse ja alkoi rapsuttaa tätä korvan takaa "Höpsö, ei siellä ole mitään..." hän sanoi ja hymyili ystävälleen huvittuneena.
Äkkiseltään susi lähti kovaan juoksuun, ja kääntyi nopeasti tien kulmasta, niin että Sa'saneva ei kyennyt näkemään minne tämä meni. Hän kuitenkin yritti pysyä suden perässä, tämän kovasta vauhdista huolimatta. Heidän etäisyytensä alkoi kasvaa yhä enemmän "HAL, TULE TAKAISIN! HAL!" Sa'saneva huusi. Hänen äänessään oli kuultavissa pientä huolta ja pelkoa, sillä suden äkillinen kohtaus oli hänestä erittäin outo, pelottavalla tavalla.
Juuri kun nainen kuvitteli jo Halin päässeen pakoon, susi pysähtyi. Hetkeen nainen ei kyennyt keskittymään kuin Haliin ja alkoikin torua, kuitenkin melko ystävällisellä äänensävyllä tätä "Älä tee mitään tuollaista enää, olen jo ihan tarpeeksi hyvässä kunnossa ilman juoksukohtauksiasikin!" nainen selitti hiukan hengästyneenä. Susi ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän häneen mitään huomiota, mikä sai Sa'sanevan entistä enemmän hämmennyksiin. Hän käänsi katseensa samaan suuntaan, kun Halkin ja huomasi edessä, muutaman metrin päässä hoikan suhteellisen voimakas rakenteisen miehen, jonka hiukset olivat osittain ruskeat ja osittain valkeat.
Nainen tujotti miestä kummissaan ja sitten taas Halia. Hän käveli hiukan lähemmäs ystäväänsä, kyykistyi tämän vierelle ja kietoi toisen kätensä tämän ympärille, tätä rauhoitellakseen. Hal ei murissut, ei edes vaikuttanut muutenkaan vihaiselta. Tuijotti vain miestä tarkkaavaisena, kylmän sinisillä silmillään "...Anteeksi..." Sa'saneva aloitti ja käänsi katseensa mieheen "En tiedä mikä hänelle tuli..." hän selitti Halista kuin ihmisestä "...Hän lähti vain yhtäkkiä juoksemaan, ja pysähtyi vasta näillä kohdilla. En usko että Halista on vaaraa sinulle...Mutta onhan tämä vähän...Outoa" nainen totesi, huokaisten syvään ja käänsi katseensa taas suteen. Hän kuiskasi jotain suden korvaan, jotain pientä ja rauhoittavaa, mikä näkyi myös Halin eleissä. Susi alkoi rauhoittua silminnähtävästi, vaikka tarkkailikin vielä miestä. Hal lipaisi kielellään Sa'sanevan kasvoja ja läähätti tyytyväisen näköisenä "Yh..." Sa'saneva sanoi ja pyyhkäisi poskeaan "...Tuo nyt oli tarpeetonta..." hän sanoi hymyillen ja nousi ylös. Keltaiset silmät kääntyivät mieheen jälleen "Eihän Hal kuitenkaan ehtinyt tekemään sinulle mitään?" hän kysyi, varmistellakseen miehen hyvinvointia. "Normaalisti se ei ainakaan vahingoita ketään, kun minä olen poissa, ellei joudu puolustamaan itseään." nainen vielä lisäsi.
//Mie en oikein ymmärrä miten, mutta jotenkin sain paikat sekoitettua mielessäni ja kuvittelin kokoajan että nämä seikkailee metsässä xD Piti vähän muokata *whistle*//