Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 19:05

Clarence

Miki kuulosti vaisultakin, pitäisikö tässä huolestua kunnolla? Clarence ei oikein tiennyt, joten tyytyi suomaan tytölle pienen hymyn, ennen kuin käänsi katseensa takaisin eteensä. Pimeys oli pikkuhiljaa alkanut näyttämään enemmän hämäryydeltä, parempi niin.
Kauaa ei kestänyt kun Clarence oletti pysähtyvänsä oikean oven eteen ja laski kätensä oven kahvalle. Sen takaa paljastui tuttu huone, josta hän oli jenkinaikaa sitten poistunut Lillithin saattelemana.
Onhan se aika synkeä, mutta vuode on pehmeä. Clarence totesi, katsahtaen jälleen hymyillen Mikiä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Heinä 2011, 19:18

Miki

Tyttö huusi itselleen päänsä sisällä, jos hän nyt mököttäisi niin se latistaisi Clarencenkin. Pian kaksikko pysähtyikin oikean oven taakse ja Clarence soi taas valoisan upean hymynsä neidolle. "Sinä tuot valoa silloinkin kun sitä ei ole." Miki sanoi hymyillen nyt itsekkin. Hänen oli vaikea olla syyllistämättä ja haukkumatta itseään kun oli mennyt sekoittamaan Clarencen johonkin toiseen, se tuntui kauhealta. Nyt Clarence oli kuitenkin tässä ja muuta ei neito tarvitsisi.
"Paitasi on muuten komea, pukee sinua hyvin." Miki sanoi silittäen kädellään paidan selkäosaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 19:42

Clarence

Kiitos. Clarence kiitti Mikin todetessa kuinka nuorukainen toi valoa pimeään. Nuorukainen veti tytön perässään peremmälle ja sulki sitten oven heidän perästään, vilkaisten sitten haltiaa tuntiessaan silityksen selällään. Niinkö? Isälläni on siis hyvä maku Näytät itsekin upealta, hame sopii sinulle. Puoliverinen totesi, kääntyen nyt kunnolla toisen puoleen.
Viimein he olivat vain kahdestaan, tätä hetkeä nuorukainen oli odottanut siitä asti kun oli törmännyt Mikiin keskellä pimeää kaupunkia. Koko sen ajan he olivat juoksennelleet taikka kulkeneet jonkun muun matkassa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Heinä 2011, 19:50

Miki

Vihdoin ja viimein ovi sulkeutui kaksikon perässä ja Clarence johdatti keskemmälle huonetta. Miki alkoi jo rentoutua kun he olivat nyt kahden, nuorukainen kääntyi kokonaan Mikin puoleen ja kertoi että hame sopi tytölle. Kommentti siitä että Clarencen isällä oli hyvä maku sai tytön murisemaan mielessään, mutta vain hiljaa mielessään. "Et uskokkaan kuinka paljon olen tätä hetkeä odottanut, että saan olla kanssasi kahden." Neito sanoi kohottaen kätensä miehen kaulan taakse, nätisti Miki silitteli rakkaansa hiuksia toivoen että saisi suudella toista.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 20:10

Clarence

Nuorukainen hymähti hiljaa Mikin sanoille, oli hänkin odottanut. Tyttö vei käsiään Clarencen kaulan taakse ja silitteli hiljakseen valkeita suortuvia. Jotenkin nuorukaisesta tuntui että olisi oiva hetki suudelmalle ja Miki varmasti tunsi sanoin, mutta hän myös tiesi pelkäävänsä.
Hymy Clarencen kasvoilla muuttui anteeksi pyytäväksi ja molemmat kädet kohosivat hellästi tytön poskille. Nuorukainen tyytyi painamaan suukon Mikin otsalle ja sitten halaamaan tuota. Anteeksi. Clarence kuiskasi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Heinä 2011, 11:29

Miki

Clarencen ilme muuttui, ja tuo vei kätensä neidon poskille. Sitten mies suuteli tyttöä hellästi otsalle, halauksen mukana tuli myös anteeksipyyntö.
Miki pudotti kätensä toisen niskalta kietaisten ne tuon ympärille, täten vastaten halaukseen. "Älä pyytele anteeksi, et ole tehnyt mitään väärin." Miki sanoi painaen päänsä toista vasten. Clarence oli niin nöyrä, aivan kuin kaikki hänen tekonsa olisivat väärin hän taisi olla aina valmis pyytämään anteeksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Heinä 2011, 12:07

Clarence

Nuorukainen hymähti hiljaa Mikin sanoihin, hän halusi vain aina olla mieliksi ja kun ei siihen kyennyt, oli anteeksipyyntö paikallaan. Ajattelin vain jos olisit halunnut kunnon suudelman. Minä vain pelkään itseäni. Puoliverinen totesi hiljaisella äänellä kuiskien, halaten tyttöä vielä hetken, ennen kuin hölläsi hieman ja katsoi sitten Mikiä silmiin.
Väsyttääkö sinua? Clarence kysyi, olivathan he kumpikin joutuneet sen päivän ja oikeastaan yön aikana kovalle rasitukselle, kyllä sellainen saisi kenet tahansa väsyneeksi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Heinä 2011, 13:58

Miki

"Ei hätää, minä jaksan kyllä odottaa." Miki vastasi vielä toiselle koittaen olla lohduttava. Clarence kysyi että väsyttikö tyttöä ? No kai sitä nyt vähemmästäkin väsähtää. Neito vastasi toisen kysymykseen vain työntämällä Clarencea kohti sänkyä.
Hymy kohosi haltian kasvoille kun hän irrotti otteensa ennenkuin kaatoi toisen. "Nukun sitten koko yön kiinni sinussa, en päästä irti." Miki sanoi könyten sitten sängylle, se oli kuin olikin pehmeä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Heinä 2011, 14:37

Clarence

Miki lähti työntämään nuorukaista vuodetta päin ja tämä joutui nyt ottamaan askeliaan taakse, ennen kuin vuoteenreuna tuli vastaan. Tyttö ilmoitti nukkuvansa aivan Clarencessa kiinni, eikä päästäisi irti ja seuraavassa hetkessä puoliverinen kaatuikin selkä edellä pehmoiselle vuoteelle.
Hyvä niin. Nuorukainen viimein totesi, asettuen paremmin vuoteelle. En tiedä missä olisin tällä hetkellä ilman sinua. Clarence totesi, kääntäen katsettaan tytön puoleen. Niin missä hän oikein olisi? Olisi hän saattanut törmätä Lillithin yksinkin, muttei sitä olisi voinut koskaan tietää.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Heinä 2011, 17:20

Miki

Tyttö ryömi sängyllä toisen viereen kun tämä näytti saaneen mieleisen asennon. Miki pujotti kätensä toisen alta ja päältä vetäen itsensä niin kiinni kuin vain mahdollista Clarencen kylkeen.
"Minä ainakin olisin järvenpohjassa ilman sinua." Miki lisäsi toisen kysymykseen painaen päänsä tuota vasten.
"Älä jätä minua yksin, ethän ?" Tyttö kysyi ja vakavalla äänellä, häntä tosiaan pelotti ajatus siitä että joutuisi hortoilemaan jo toistamiseen yksin tässä säkkipimeässä talossa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Heinä 2011, 17:36

Clarence

Clarence hymähti hiljaa Mikin sanoille, samalla kietoen kätensä tuon ympärille, kun tyttö kerran oli hänen kainaloonsa kömpinyt. Haltia vielä pyysi ettei nuorukainen saisi jättää tuota yksin, äänensävy kuulosti hyvin vakavalta. En tietenkään. Pidän sinut turvassa. Clarence totesi, huokaisten sitten tyytyväisesti, ei hän olisi uskonut että tämä päivä tulisi päättymään näin hyvin. Kahleissa roikkuessaan nuorukainen oli tuntenut olonsa toivottomaksi, mutta nyt kaikki oli hyvin. Tosin, kyllä hän silti oli haikea isänsä suhteen, vai pitäisikö hänen kutsua tuota nyt Gerardiksi? Ei hän tiennyt, mutta tuntui pahalta tietää että vanha haltia ei itse tiennyt että nuorukaisella oli kaikki hyvin. Hieman apeampi huokaus karkasi huulilta.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 15:26

Miki

Miki oli hyvin tyytyväinen oloonsa, niin kyllä Clarence piti hänet turvassa. Neito kuitenkin kuuli toisen hieman apeamman huokaisun. Haltia kurtisti kulmiaan mietteissään, sitten nopeasti hän nykäisi kätensä pois Clarencen alta, kömpien nyt kokonaan toisen päälle. Miki pysytteli vielä käsiensä varassa kun hän tarkkaili toisen kasvoja, sitten tyttö kumartui hitaasti kohti toista. "Onko jokin vialla ? Näen että olet huolissasi." Miki kysyi miltei kuiskaten Clarencelta. Tyttö ajatteli sen liittyvän jotenkin uuteen isähahmoonsa ja Gerardiin, Miki tiesi kyllä sanat siihen jos toinen alkaisi epäillä Gerardin isän osaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Heinä 2011, 16:31

Clarence

Nuorukaisen ilme muuttui kummastuneeksi Mikin kömpiessä nyt hänen päälleen ja jäi katselemaan hänen kasvoja hetkeksi. Oliko jokin vialla, tyttö kysyi. Clarence hymähti hiljaa, toinen luki häntä aivan liian hyvin. Mietin vain Gerardia, tai isääni äh en tiedä. Puoliverinen vastasi, antaen katseensa hetken karata muualle haltian silmistä. Hän on varmasti huolissaan. Clarence vielä lisäsi, pienesti huokaisten.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 16:47

Miki

"Clarence... Gerard on sinulle enemmän isä kuin mitä tuo demoni pystyisi ikinä olemaan, niin pahalta kuin se kuulostaakin... Ja Gerard, hän on varmasti huolissaan, mutta uskon hänen luottavan sinuun, hän tietää sisimmäässään että me kyllä selviämme." Miki selosti toiselle, toivoen ettei olisi sanonut mitään loukkaavaa. Toinen käsi siirtyi silittelemään Clarencen kasvoja varovasti. "Tarvitset vain aikaa, kyllä sinä sitten tiedät mitä täytyy tehdä." Miki sanoi vielä laskien kätensä sitten takaisin patjalle.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Heinä 2011, 17:28

Clarence

Clarence kuunteli hiljaisena Mikin lohduttavia sanoja ja oikeastaan tyttö oli oikeassa. Gerard oli hänet kasvattanut, pitänyt huolta ja rakastanut. Ainahan oli kuitenkin olemassa mahdollisuus, että se demoni osoittaisi samanlaista huolenpitoa, aika se kyllä näyttäisi ja nuorukainen tietäisi mitä tehdä. Sitähän Mikikin yritti hänelle juuri kertoa.
Olet oikeassa. Puoliverinen hymähti ja soi tytölle hymynkin, tuon siliteltyä hänen kasvojaan. Kenties voisimme jo pistää nukkumaan, sinua varmasti väsyttää. Clarence totesi lopulta, huolehtien enemmän toisesta kuin itsestään.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron