Kirjoittaja Janni » 30 Heinä 2011, 19:29
Clarence
Clarencekin toivoi että Lillith vain poistuisi nyt kun oli saanut asiansa valitetuksi, mutta ei. Tyttö vain asteli peremmälle hymyssä suin. Oliko sinulla vielä jotain? Nuorukainen yritti kysyä mahdollisimman kohteliaasti, samalla kun demoni hypähti vuoteen päätyyn, selvästi silmäillen kiinnostuneena Mikiä. Aamiainen odottaisi isännän kanssa alakerrassa. Tyttö kertoi, mutta purppurainen katse pysytteli edelleen haltiassa.
Selvä. Clarence vastasi, mutta Lillith ei kuitenkaan hievahtanut, selvä virne kohosi tuon huulille. Itkeekö hän? Tyttö kysyi selvää ilkikurisuutta äänessään, vilkaisten nuorukaista. Jos voisit vain mennä? Clarence yritti pyytää, mutta Lillith vain puisteli päätään; Vastaa ensin kysymykseeni. Nuorukaista alkoi ärsyttämään moinen käytös ja sen kyllä näki tämän kasvoilta, tyttö kuitenkin katseli häntä takaisin herkeämättä
HÄIVY! Clarence karjaisi, josta vain seurasi hetkellinen pupillien kaventuminen ja ilkeä irvistys neitokaiselle, joka kavahti taemmas säikähtäneenä, mutta pian oli hymy takaisin somilla huulilla. Hyvä on, teitä kuitenkin odotetaan. Lillith tokaisi hypähtäen alas vuoteelta ja asteli sitten takaisin ovelle.
Nuorukainen huokaisi pienesti, mikä häneen taas oli mennyt? Anteeksi. Clarence kuiskasi, halaten Mikiä nyt lujemmin.