Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 17:38

Miki

"Niinkai sitä voisi." Miki vastasi toiselle, kannattaisihan sitä nukkua nyt kun siihen oli kerta mahdollisuus. Neito suukotti vuorostaan toista otsalle, kellahtaen sittenkyljelleen toisen kainaloon. Miki hymyili tyytyväisenä vieden kätensä vielä toisen rintakehälle. "Rakastan sinua Clarence, ja vain sinua." Miki sanoi vielä katsoen toista silmiin, hän tahtoi tehdä selväksi sen että hän kertoi tämän tosissaan ja todella tarkoitti sanojansa ilman epäröintiä. Hetken toista katseltuaan painuivat neidon silmät kuitenkin kiinni.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Heinä 2011, 18:18

Clarence

Suukko otsalle sai Clarencen hymyilemään enemmän, mutta sanat jotka Miki lausui pystyikö hymy levenemään siitä enempää? Ja minä sinua Miki. Nuorukainen kuiskasi takaisin yhtä lailla tarkoittaen sanojaan.
Clarence kietoi kätensä tytön ympärille, tuon kömmittyä hänen kainaloonsa. Itse nuorukainen ei voinut mennä kyljelleen sarvien takia ja katsella Mikiä suoraan silmiin, mutta nukkuahan heidän piti, joten vaaleat silmät sulkeutuivat tyytyväisen ilmeen kanssa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 18:30

Miki

Neito vaipui hiljalleen uneen, unessa hän käveli kauniilla kedolla. Kukkia oli jokapaikassa ja perhosia lenteli ympäriinsä. Kauniin kukkameren toisella puolella kuitenkin seisoi joku, uskomattoman valkea henkilö, sehän oli Clarence ! Onnessaan tyttö lähti juoksemaan kohti rakkaansa hahmoa, mutta kun tuo tuli neitoa vastaan jokin muuttui. Jokainen askel minkä Clarence otti poltti ruohon mustaksi, jokainen henkäys jonka tuo mies päästi, tappoi perhosen ja jokaisella askeleella muuttui puolidemonin olemus tummemmaksi.
Kauhusta kankeana tyttö silmäili tapahtumia ja ennenkuin hän huomasikaan oli tuon nyt täysin pudoksi muuttuneen hahmon kädet hänen ympärillään.
"Haluat kuitenkin." Hahmo kuiskasi kumartuen sitten vieläkin lähemmäs, tyttö koitti rimpuilla toisen otteesta muttei se onnistunut.
"LOPETA !" Miki huusi riuhtoen itsensä irti Clarencesta, painajaisesta havahtuminen outoon pimeään huoneeseen ei auttanut, tyttö ponkaisi kauemmas Clarencesta niin hädissään ettei hoksannut sängyn loppuvan. neito mässähti selälleen lattialle, josta kuului kova kolahdus. Lattialla neito heräsi kunnolla, aivan hän oli pimeässä paikassa, Clarencen isän kartanossa Clarencen kanssa. Miki ei liikahtanutkaan lattialla, hän vain koitti tasailla hengitystään, pahin painajainen aikoihin...

//Kursivoin ton unen niin sen erottaa paremmin siitä mitä sitten oikeasti tapahtuu =D
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Heinä 2011, 19:21

Clarence

Huudahdus sai Clarencen kyllä heräämään säpsähtäen ja tunsi vielä kuinka jokin lämpöinen katosi hänen otteestaan. Nuorukainen kohosi istumaan samalla hetkellä kun Miki tippui vuoteen reunan yli. Miki..?! Clarence henkäisi ja kömpi nyt kurkistamaan vuoteen reunan yli tyttöä, joka näytti olevan pienessä shokissa hengittäen kiivaasti. Oletko kunnossa? Mitä oikein tapahtui? Nuorukainen kyseli huolestuneena, tullen nyt pois vuoteelta ja kyykistyi lattialle tytön vierelle.

//Oijoi mikä pahaenteinen uni >:D ja asd lyhyttä D://
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Heinä 2011, 19:29

Miki

Äh Clarence parka heräsi uniltaan tytön hepulin takia, nyt toinen katsoi häntä sängyn laidalta. Nopeasti nuorukainen kuitenkin laskeutui tytön vierelle udellen mikä oli hätänä.
Miki katsoi hetken Clarencea, aivan hiljaa... "Painajainen." Miki henkäisi ja kyyneleet kohosivat tytön silmille. Uni oli ollut todella pelottava ja se sai tytön todella pelkäämään. Hiljaksiin Miki suoristautui istumaan, pelkäävä katse kohosi Clarenceen. Jos katse voisi kertoa jotain se sanoisi halaa minua.

// Meh täällä töks...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Heinä 2011, 19:55

Clarence

Painajainen? Nuorukainen toisti, mutta huomasi sitten kuinka kyyneleet kohosivat Mikin silmiin. Älä itke. Se oli vain unta. Clarence yritti lohduttaa, haltian noustessa istumaan ja näyttäen siltä että kaipasi nyt lohtua. Nuorukainen polvistui tytön eteen ja kietoi kätensä hellästi tuon ympärille. Ei mitään hätää Miki. Se oli vain unta. Clarence toisti, silitellen tytön selkää hiljakseen. Mikä oikein oli säikäyttänyt Mikin näin pahasti?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Heinä 2011, 17:23

Miki

Clarence polvistui neidon eteen ja halasi tätä. Miki koitti kovasti pidätellä itkuaan tarratessa toisesta kiinni. Mitä jos tuo oli enne uni ? Ei ei se voinut olla, mutta entä jos se oli ? Jos Clarence jäisi isänsä luokse niin tulisiko hänestäkin yhtä kiero ja paha ??


//Murrur tönkköä tulee, sori...
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Heinä 2011, 18:59

Clarence

Clarence piteli Mikiä tiukassa otteessaan ja yritti rauhoitella tuota. Tyttö selvästi kuitenkin tuntui itkevän, kenties jopa pidätellen sitä. Nuorukainen kohotti kätensä Mikin päälaelle, yrittäen antaa tuolle turvallisen tunteen, hän kyllä oli tässä, ei ollut mitään hätää.
Hiljaisuus särkyi yllättäen koputukseen, jonka perään ovi avautui ja kuka muukaan kuin Lillith astui huoneeseen. Pienesti hätkähtäneenä Clarence kohotti katseensa vuoteen takaa siroon demoniin, joka näytti seisovan topakasti kädet lanteillaan. Tiedätte kyllä että kartano on iso, mutta kyllä teidän metelöinti kuuluu seinien läpi silti. Kiittäkää kuitenkin onneanne että on aamu. Tyttö totesi kivahtaen, huomaten sitten haltian puoliverisen halauksessa. Hmm keskeytinkö jotain? Mairea virne kohosi leikittelemään Lillithin huulille, mutta Clarence ei kuitenkaan antanut sen häiritä. Anteeksi turhasta metelistä, se ei toistu. Nuorukainen pahoitteli, kietoen samalla käsiään paremmin Mikin ympärille, kuin piilottaen tuon demonitytöltä. Lillith käyttäisi kuitenkin tilaisuuden pilkatakseen itkuista haltiaa.

//Ei haittaa :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 30 Heinä 2011, 18:31

Miki

Pian kuului kun ovi kolahti auki. Miki säpsähti, ja se että hän kuuli Lillithin ärsyttävän äänen ei auttanut yhtään. Miki painoi päänsä piiloon Clarencen syliin, ja toinen teki myös parhaansa piilottaakseen neidon tuon demonin katseelta. Onko nyt aamu ? täällä ei ole valoa sen enempää kuin illallakaan ? Miki mietti ahdistuneena, itku alkoi laantua kun neito koitti sen tosissaan saada loppumaan.
Kumpa tuo äpärä menisi jo pois. kaikui tyhjillään olevassa mielessä, ei oikeastaan mitään järkevää ajateltavaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Heinä 2011, 19:29

Clarence

Clarencekin toivoi että Lillith vain poistuisi nyt kun oli saanut asiansa valitetuksi, mutta ei. Tyttö vain asteli peremmälle hymyssä suin. Oliko sinulla vielä jotain? Nuorukainen yritti kysyä mahdollisimman kohteliaasti, samalla kun demoni hypähti vuoteen päätyyn, selvästi silmäillen kiinnostuneena Mikiä. Aamiainen odottaisi isännän kanssa alakerrassa. Tyttö kertoi, mutta purppurainen katse pysytteli edelleen haltiassa.
Selvä. Clarence vastasi, mutta Lillith ei kuitenkaan hievahtanut, selvä virne kohosi tuon huulille. Itkeekö hän? Tyttö kysyi selvää ilkikurisuutta äänessään, vilkaisten nuorukaista. Jos voisit vain mennä? Clarence yritti pyytää, mutta Lillith vain puisteli päätään; Vastaa ensin kysymykseeni. Nuorukaista alkoi ärsyttämään moinen käytös ja sen kyllä näki tämän kasvoilta, tyttö kuitenkin katseli häntä takaisin herkeämättä
HÄIVY! Clarence karjaisi, josta vain seurasi hetkellinen pupillien kaventuminen ja ilkeä irvistys neitokaiselle, joka kavahti taemmas säikähtäneenä, mutta pian oli hymy takaisin somilla huulilla. Hyvä on, teitä kuitenkin odotetaan. Lillith tokaisi hypähtäen alas vuoteelta ja asteli sitten takaisin ovelle.
Nuorukainen huokaisi pienesti, mikä häneen taas oli mennyt? Anteeksi. Clarence kuiskasi, halaten Mikiä nyt lujemmin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Elo 2011, 15:38

Miki

Itkeekö hän ? Se sai neidon puristamaan tiukemmin Clarencen paidasta, häntä ahdisti, kaikista mailman otuksista ja olennoista vihoviimeisenä hän tahtoisi Lillithin näkevän tämän itkevän. Olisihan haltia muuten noussut tolpilleen ja huitonut toista ympäri korvia, mutta neito tiesi että punoittavat silmät lavertelisivat siitä että itketty on.
Clarencen ärähdys sai Mikinkin säikähtämään, hyvä että tuo piti neidon puolia mutta ei ollut oikein Clarencen tapaista suuttua noin äkkiä. Koko tilanne ja tämä pimeyden raiskaama paikka ahdisti nuorta haltiaa jo miltei liiaksi, ajatuskin siitä että nyt pitäisi mennä alas, pimeyteen ja kohdata se suurempi demoni eilisen sekaannuksen jälkeen ahdisti suunnattomasti. Miki kuitenkin tiesi ettei tässäkään voisi kokopäivää olla. Lillithin poistuttua suoristui neito hyvin hitaasti, todella hitaasti rakkaansa varmasta otteesta. "Kai se on mentävä.." Miki kuiskasi hiljaa nostaen sitten katseensa nuorukaisen silmiin. Hitaasti Miki suoristautui vielä vähän ja sitten tuo nousikin jo seisomaan. Miki vilkuili ympärilleen koittaen paikantaa peiliä, muttei siitä näin hämärässä olisi kuitenkaan mitään hyötyä. "Näytän varmaan kauhealta." Miki tokaisi haroen hieman takkuuntuneita hiuksiaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Elo 2011, 00:22

Clarence

Clarencen yllätykseksi Miki päätti irtautua hänen otteestaan ja mutisi jotain että kai sitä täytyisi mennä. Mutta Miki..? Nuorukainen henkäisi, tytön noustessa jo ylös. Ei meillä ole mihinkään kiire. Puoliverinen jatkoi noustessaan kiireesti itsekin ylös ja tarttui haltiaa hellästi käsivarsista.
Miki harmitteli tämänhetkistä ulkonäköään, kun taas Clarence huolehti enemmän tytöstä itsestään. Sinussa ei ole mitään vikaa, paitsi en kestä nähdä sinua kyyneleet silmissä. Nuorukainen totesi, kohottaen toista kättään pyyhkimään toisen märkää poskea. Onhan kaikki hyvin?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Elo 2011, 00:36

Miki

Clarence kertoi ettei kaksikolla ole kiirettä, se siitä tytöllä oli nyt lupa jäädä Clarencen kanssa neljän seinän sisälle. Nuorukainen nousi nopeasti perässä kertoen ettei tuo kestä nähdä tytön silmillä kyyneliä, se jos mikä sai neidon liikuttumaan.
Clarence kohotti kättään kohti tytön kasvoja aikeissa pyyhkiä tuon kyyneleitä, ja niin tuo tekiki. Tosin huonoi seurauksin. Miehen kysymys sai kyyneleet taas valumaan tytön poskille. "Tämä jatkuva pimeys ahdistaa, pelkään että sekoitan sinut ja isäsi ja että..." Miki selosti vastaukseksi, ääni oli ensin hillitty, mutta sitten tyttö ei pystynyt enään puhumaan vaan aloitti taas vaimean itkunsa painautuen Clarencea vasten.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Elo 2011, 20:06

Clarence

Miki alkoi selittämään mikä oikein oli vialla ja kyynelten tulva ei lakannut. Nuorukainen kurtisti pienesti kulmiaan tytön mainitessa pelkäävänsä sekoittavansa hänet siihen demoniin. Mistä oikein olet saanut moista päähäsi? Minusta tuntuu ettei meissä ole mitään yhtäläisyyttä, toki ulkonäöllisesti, mutta jotenkin hän ei tunnu kaltaiseltani ollenkaan. Clarence selitti, kietoen kätensä halausotteeseen Mikin ympärille. Haltian itku kuulosti lohduttomalta ja nuorukainen yritti parhaansa että toinen tuntisi olonsa paremmaksi. Mutta jos pelkäät sekoittavasi meidät, niin voithan aina kysyä jotain johon minä vain tiedän vastauksen. Puoliverinen yritti ehdottaa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 20:18

Miki

Ääääh ! Clarence oli jo sitä mieltä ettei häntä ja hänen isäänsä voi sekoittaa toisiinsa ! SEKOITIN JO ! Miki kiljui tuskaisena mielessään, jalatkin tuntuivat pettävän alta. Haltioita ei vain olla luotu ainaiseen pimeyteen. Toinen koitti vielä lohduttaa kertomalla että ainahan sitä voisi kysyä jotain mihin vain hän osaisi vastata ? Mutta Mikistä sekään ei olisi varmaa, jos hänen lattialle putoamisensa oli kuulunut pitkin kartanoa, niin isännällä oli varmasti silmiä ja korvia kaikkialla, neidosta tuntui jo siltä että joku seuraisi tai kuuntelisi heitä tälläkin hetkellä.
"Mutta kun..." Miki koitti selittää, muttei oikein pystynyt. Hän vain painoi päänsä toista vasten ja kietoi kätensä tuon ympärille.
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 1 vierailijaa

cron