pimeydessä

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

pimeydessä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 18:34

Ada Wolfe

Ada saapui pimeään paikkaan. Paikka oli varjoissa, vaikka aurinko porotti muualla täydeltä taivaalta. Pieni kylä, joka varjoissa oli, oli mustan harmaa, lähes elottoman näköinen haamukaupunki. Kaduilla liikkui muutama epämääräinen hiippari. Ikkunoissa oli himmeät valot, kaduilla ei valoja juuri näkynytkään. Paikka oli karu, kostea ja kylmä.. juuri sellainen mitä vampyyri saattoi toivoa.
Ada heitteli ylös alas nahkaista, pientä rahapussia, jonka juuri oli saanut hyvin suoritetusta työstä. Ada oli tavallista hilpeämmällä päällä, hän ei ollut tuntenut isteään näin energiseksi aikoihin.

Ada käveli pitkin askelin kujalle jonka varressa oli kauppoja ja majatalo, unohtamatta kapakkaa. Pimeän paikan kylä oli suunnittelultaan yksinkertainen, keskellä kylää kulki yksi suuri tie jonka varrella oli kaupat, majatalot ja kapakat, niiden takana oli asutukset joita ei ollut paljoakaan. Yleensä yön kulkijat eivät leiriytyneet minnekkään viikkoa pidemmäksi, joten asutuksia oli sen takia harvakseen.
Ada pysähtyi keskelle tietä, katsellen ympärilleen. Hän laski huppunsa alas, tämä oli ainoa paikka jossa hän tunsi olevansa turvassa ilman huppuakin. Hän veti syvään henkeä ja kääntyi nopeasti ympäri, mutta meinasi törmätä johonkuhun. Juuri ennen törmäystä Ada sai loikattua taaksepäin muutaman metrin ja jäi siihen seisomaan.
"katsos eteesi ettet törmäile toisiin.." Ada huomautti jäykähkösti, mutta hieman hilpeällä äänellä.

// kira tänne! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 11 Tammi 2008, 22:31

Kira.

Varjoisa alue tuli yllättäen. Kira oli saapunut valoisalta alueelta pimeään paikkaan, missä ei paljoa valojakaan ollut, ei edes taloissa. Kira tarkasteli taakse jääviä henkilöitä, sillä Kira kyllä tajusi näiden olevan vampyyreitä. Kira kuuli avun huutoja, sillä vampyyrit olivat verenimijöitä, jotkut paikaan eksyneet ihmiset, eivät päässeet enään pois elossa. Kira oli lähtenyt pitemmälle matkalle keräämään lisää kykyjä ja harjoittelemaan, mukanaan Kiralla oli hopeisia puukkoja ja miekkaan Kira oli kiinnittänyt hopeisia paloja, siltä varalta hopeaa, että joutuisi tappamaan vampyyrin. Kira oli pukeutunut mustaan kaapuun, josta ei nähnyt kasvoja helposti, ainakaan näin pimeässä paikassa. Kira piti ympärystään huolella, muttei huomannut katsoa eteen ajoissa, vaan oli lähellä kävella jonkun päälle.
"Ehkä, ehkä ei. Yhtä hyvin sinä voit väistää." Kira sanoi kohteliaasti ja poikamaisella äänellään, sillä ei halunnut paljastua tytöksi, sillä tytöillä oli vaarallisempi olla yksin, kuin pojilla. Ainakin niin yleensä luultin, tosin Kiran kohdalta ei ollut paljoa vaaraa, joutua tapetuksi. Kira mietti Leaderia, jonka oli jättänyt isänsä sukulaisen hoiviin siksi aikaa, kunnes tulisi pois Pimeästä paikasta. Kira katsahti ylös ja tajus hänen edessään seisovan vampyyrin. Kira ei tosin välittänyt paljoakaan, ei edes sydän alkanut lyödä mitenkään lujempaa, vaan pysyi rauhallisessa tykityksessä.

// I here now!!//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2008, 22:45

Ada

Ada katsoi pientä kulkijaa hetken aikaa, ryppyilikö tämä hänelle? Pieni, mikä lie, poikamaisella äänellä puhuva tyyppi tuli ja latoi hänelle sääntöjä? Tai niin hän sen ainakin ymmärsi.
"Tjaa, mutta eikös se ole nuorempien homma kunnioittaa vanhempia, nee? Enkä usko että sinä kääpiö olisit, sinulla olisi parta muuten." Ada sanoi ja lähti kiertämään tätä uutta tuttavuutta.
Hän nuuhkaisi ilmaa, haisi veri, home, multa ja hiki. Uudestaan, haisi ihmisen veri.
"Hmmm, olet ihminen etkö olekkin?" Ada kyseli katsoessaan alaviistoon.
"Sinä varmaankin tiedät mikä minä olen... kiitä onneasi että juuri söin" Ada sanoi vitsaillen ja naurahti kevyesti.
"Minun nimeni on hukka" Ada sanoi esitellen itsensä peitenimellään.
Ada pysähtyi lopulta ja istahti lähellä olevalle, kumotulle tynnyrille.
"Kerroppa" Ada sanoi laskiessaan huivin suunsa edestä ja kaivoi suuresta taskustaan pitkän piipun ja sytytti sen "Yleensä täällä ei liiku ihmisiä, ellei heillä ole taikavoimia.. joten, mitä sinä täällä teet?" Ada sanoi ja otti pitkän henkäyksen piipustaan ja puhalis savut ulos.

Yleensä vanhat ja nuoret miehet polttivat piippua, sekä velhot, mutta Ada oli poikkeus muiden joukossa. Hän ei edes tiennyt miksi näin teki.. ei ainakaan sen takia että näyttäisi viisaammalta, sitä hänen ei tarvinnut vakuuttaa kenellekkään.

// yay! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Tammi 2008, 01:00

Kira.

Kira sulki silmäntä hetkeksi, kun Hukka alkoi puhua. Kira kuunteli ja alkoi miettiä mitä vastaisi, ettei suustuttaisi heti ensimmäistä henkilöä, johon oli törmännyt.
"Kääpiö en oo. Enkä oo ihminenkään. Ja minä kunnioitan vain minun opettajaami." Kira sanoi ystävällisellä äänellä ja laski huppunsa, sillä hänestä se oli järkevintä. Hetken Kira oli aivan hiljaa ja kuunteli ympärystön ääniä, niitä harvoja. Kira aukaisi silmänsä vasta nyt ja alkoi tuijottaa hetken Hukkaa, jäätävällä katseella, josta moni ihminen sai kylmät väreet selkäänsä.
"Ai mitäkö teen täällä?" Kira naurahti tyttömäisellä äänellään ja virnisti salaperäisesti. Kira ei ollut varma vielä haluaisiko edes sanoa miksi oikeasti olisi täällä.
"Olen täällä vahvistamassa omia voimiani, jotka ovat kylläkin vahvistuneet ennätysvauhdilla." Kira sanoi lopulta, sillä hänen mielestään ei asiassa ollut mitään salattavaa. Kiralla oli hiukan outo tunne Hukkaa kohtaan, jokin Hukassa varoitti jonkin verran Kiraa. Omituinen tunne jylläsi Kiran sisällä ja se sai hänet nostamaan katseensa ykös, sillä Hukan ja Kiran ympärillä lenteli muutama lepakko.
"Hmmm... Mitä sinä itse täällä teet? Paitsi, että olet vampyyri, sinulla on jokin salaisuus. Minä aistin sen lävitsesi, puheestasi ja katseestasi sen huomaa enimmäkseen." Kira sanoi lempeästi, mutta hiukan mystisesti. Kira ei kylläkään ollut ihan varm menikö veikkaus oikein, mutta sanottu oli peruuttamaton, sen jälkeen kun oli sen lausunut omasta suustaan.

//>.< Outo tuo Kira.. Taitas normaalisti ihminen (puoliverinen kylläkin) juosta karkuun minkä vaan jaloistaan pääsisi. X'D//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2008, 11:05

Ada

Ada kuunteli Kiraa, samalla kun poltti piippuaan. Ei ihminen, joten hänen täytyi olla puoliverinen.
"Vai että voimiasi, he" Ada totesi kuullessaan Kiran vastauksen.
Vaikka heidän ympärillään lenteli lepakoita, Ada ei ollut moksiskaan asiasta. Hän oli tottunut siihen että lepakot, rotat ja sudet pörräsivät hänen ympärillään, kun taas linnut, kissat ja muut pienet jyrsiät karttoivat häntä parhaansa mukaan. Ada naurahti kevyesti kun Kira oli lopettanut puhumisen.
"Tottahan tuo, vampyyri olen ja sen takia täällä majailen, yksi syy on se että tulin pakoon aurinkoa. Toinen syy on se että olen liian hilpeällä päällä ollakseni yksin ja täältä löytää helpommin juttu seuraa kuin ihmisten kylästä." Ada sanoi napauttaen piippuaan etusormella ja jatkoi:
"Salaisuuksia minulla riittää vaikka jokaiselle jakaa. Tiedän muutamia asioita, joista sinä et tiedä yhtään mitään, nimeä joku henkilö, kerron sinulle salaisuuden hänestä jos tiedän... tiedän jopa salaisuuksia jotka ovat ajalta ennen sinun syntymääsi! Ellet satu olemaan kuusituhatta vuotta vanha." Ada sanoi hymyillen, mutta sitä ei pystynyt sanomaan oliko hymy ystävällinen vai voitonriemuinen.
"Niin muuten" Ada aloitti vielä " kuka tämä sinun opettajasi on, jos hän on kerran niin kunnioitettava" Ada kysyi nojautuen hieman eteenpäin.

// no joo, en kyl tiiä mitä itte tossa tilanteessa tekis :D ois se ny aika noloo juosta pää kolmantena jalkana pakoon kiljuen ku tyttö xD joten siinä mielessä ihailen Kiraa ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Tammi 2008, 13:49

Kira.

Kira seisoi vain hiljaa, vaikka Hukka lopetti puhumisen. Kira mietti sanoisiko mitään enään itsestään, tai mistään muustakaan.
"Minun opettajani vai?" Kira kysyi ja irvisti ennen kuin jatkoi: "Tunnet hänt varmaan, tai ainakin tiedät. Hänen nimensä on Black."
Kira katseli ympärilleen, sillä muutama muu oli kuullut myös nimen ja he jotka olivat sen kuulleet katsoivat Kiraa peloissaan ja juoksivat pois.
"En ehkä ole niin vanha, minun onnekseni." Kira sanoi ja irvisti, sillä ei hän niinkään välittänyt vanhuudesta, hän halusi olla nuori.
"Mutta minä olen oppinut enemmän kuin jotkut edes osaavat minun iässäni." Kira sanoi ylpeästi. Hän oli hiljaa ja lausui sanojaan mielessään. Ja kuiskasi lopulta: "Dragon.."
Kira teki saman, kuin mitä oli Blackille näyttänyt eli käytti muokkaamaansa loitsua. Lohikäärme oli hetken tulta ja Kira lisäsi vielä muutaman sanan mielessään ja tulipatsas muuttui oikeaksi lohikäärmeeksi.
"Tosin eihän tuolla ole syndäntä. Ja jos joku muu koskee siihen, niin se muuttuu takaisin tuleksi, niin kaukasi aikaa, kunnes siitä irroittaa kätensä." Kira sanoi ja silitti lohikäärmeensä kaulaa.
"Ja minä olen ainut joka sitä voi kontrolloida, sillä loitsu on muokattu omakseni." Kira sanoi ja hymyili, hymyssä oli ehkä hiukan ylpeyttä, mutta enemmän ystävällinen hymy oli.

//Hihii, kyllähän Kiran pitää oppi jotain uutta ja sitä siinä ny on taas X'D//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2008, 17:30

Ada

Adan silmät laajenivat kun hän kuuli Blackin nimen.. Loput tytön sanoista menikin kuuroille korville, Ada ei uskonut että Kiran opettajana oli Black!
Hän havahtui siihen kun tulinen lohikäärme ilmestyi. Ada ei edes hätkähtänyt sitä vaan katseli hiljakseen kun Kira silitti sen kaulaa.
"Black?!" Ada sanoi vaihtaen aihetta epäkohteliaasti.
Sitten hän alkoi nauramaan ja nauroikin kunnolla. Kyyneleet melkein valuivat hänen poskiaan pitkin kun hän sai hillittyä itsensä, hän vilkais Kiraa hymyillen ja odotti että sai viimeisetkin naurahdukset taltutettua.
"Vai on se vanha sitruuna ottanut oppipojan.. tai no tytön tässä tapauksessa. En olisi hänestä uskonut.. usko pois, minä tunnen hänet paremmin mitä kuningas itse" Ada sanoi noustessaan ylös ja pisti sammuneen piipun takaisin taskuunsa.
Sitten hän astui lähelle Kiraa, varoen lohikäärmettä. Hän kumartui tämän puoleen ja hymyili.
"Mutta miksi?" Ada kysyi epäselvästi "Miksi sinä oppipojaksi haluat? Miksi juuri häelle" Ada jatkoi täsmentäen.
Sitten Ada vilkaisi lohikäärmettä.
"Sinun paranee käskeä sen kadota.. täällä ei pidetä taijoista, tämä on niin hiljaista ja synkkää seutua.." Ada huomautti katselleen ympärilleen, varjoissa kyttäsi vihaisia ja epäileviä katseita.
Katseita, jotka olivat täynnä vihaa ja raivoa, hulluutta ja paheita.

// x') //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Tammi 2008, 17:58

Kira.

Kira napsautti sormiaan ja lohikäärmekatosi.
"Ai miksi Blackin oppipojaksi? En usko, että ihmistenpuolella on ketään pätevämpää opettajaa, kuin Black on. Haluan oppia kaiken mahdollisen, enkä silloin voi tyytyä huonompaan vaihtoehtoon.. Ja oikeastaan Blackin luokse minut raahasi prinsessa..." Kira sanoi totisena. Kiran ilmeestä ei voinut yhtään lukea mitä Kiran päässä liikkui. Hän käänsi katseensa ympärilleen.
"Mmmm... Minä aistin pelkoa, ympärillä on enimmäkseen pelkoa." Kira sanoi ja katsoi henkilöitä jotka yrittivät piiloutua tummiin kujiin. Kukaan ei puhunut mitään, koko paikka oli kuolemanhiljainen.
"Voi olla että tunnet Blackin paremmin kuin Kunigas, mutta se riippuu varmaan missä mielessä." Kira sanoi salaperäisesti.
"Jos olet Blackin ystäviä ehdotan sinua käymään Blackin luonna onnittelmassa edes tätä." Kira sanoi ja alkoi hymyillä. Kira ei ollut ihna varma olisikohan Hukka edes tietoinen mistä Kira puhui.
"Miksi kaikki paikat ovat näin pimeinä? Paljoa missään talossa ei ole lainkaan valoja." Kira lausui mietteliäästi ja tutki samalla katseellaan taloja, jotka olivat sisäpuoleltakin melkein täysin pimeitä. Majatalossakaan ei ollut paljoa valoja päällä.

//^^//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2008, 19:13

Ada

"Hmm, tosiaan, tosiaan.. njäh, onnittelin häntä jo rannalla.. miekallani" Ada sanoi naurahtaen viimeisen lauseen kohdalla.
Varjoissa olijat vetäytyivät yhä syvemmälle varjoihinsa, peittäen itseään tiukemmin kaapuihinsa.
"jaa miksikö?" Ada sanoi ja pani huivinsa takaisin suunsa eteen.
"Sehän kuuluu pimeän paikan maineeseen.. ja kaiken lisäksi, täällä asuvat elävät pimeyden voimalla. Kukaan ei tarvitse kirkkaita ja lämpimiä soihtuja valaisemaan katjua ja sydämmiä, kukaan ei halua niitä... sillä suurin osa täällä asuvista.." Ada lopetti ja huomasi heidän lähellään seisovan mustakaapuisen miehen jolla ei ollut edes kasvoja. Ada astui tämän lähelle ja huitaisi kädellään hänen päänsä läpi, mies vain katosi savuna kaduille, savu lähti leijumaan nopeasti poispäin.
"...Asuvista on pelkkiä muistoja menneestä" Ada lopetti lauseensa ja katseli kämmentään jolla oli huitaissut aavetta.
"Tämä on karua ja hedelmätöntä maata täynnä tuskaa ja vihaa. Öisin voi kuulla kuinka sodassa kuolleiden haamut vaeltavat pitkin katuja valittaen kipujaan, itkien ja huutaen. Täällä ei nukuta helpolla." Ada kertoi vakavammalla äänellä ja kääntyi takaisin Kiraa kohti.
Hänen silmänsä olivat vakavat ja tyynet, niistä heijastui pieninkin valon välke mitä kaduilla saattoi nähdä.
"Vaikka he kuolivat kentällä, he tulivat tänne" Ada sanoi.
"Tämä paikka vetää niitä puoleensa, tämä on niille koti. Sen takia täällä ei valoja pidetä, tämä on kuolleiden kaupunki" Ada sanoi lopulta.
"joten jos taitojasi haluat kartuttaa, mene jahtaamaan haltijoita ja muita kapinallisia, kuolleet haluavat olla rauhassa" Ada sanoi hymyille, vaikka hymyä ei huivin takaa voinutkaan nähdä.

// ^-^//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Tammi 2008, 22:30

Kira.

"Tämä paikka ei ollut tarkoituksella taitojeni parantamiseen. Tämässä paikassa yritän saada itselleni lisää rohkeutta, sillä täällä on juuri kaikenlaista pimeää porukkaa. Ja ihmisiä täällä kuolee lähes joka toinen, joka edes astuu tänne jalallakaan." Kira lausui, sillä ei hänen täällä ollut tarkoitus vahvistaa taistelu kykyjänsä vaan yrittää voittaa kaikki pelko itsestään.
"Ja ehkä etsikin täältä jotain muuta, jotain tiettyä." Kira lausui ja mietti itsekkin yhtä asiaa, jonka hän haluaisi löytää. Asia oli Kiralle ainakin tärkeä, sen näki myös Kiran ilmeestä. Asia mitä Kira etsi liittyi hänen menneisyyteen, yksi henkilö jonka hän haluaisi tavata tai edes muistaa kunnolla. Kiran muistoissa oli vain pieni välke siitä henkilöstä ja se mitä Kira oli kuullut siitä henkilöstä.
"Yksi asia mitä minä en voi ymmärtää on se, ette ihmiset pelkäävät kaikkia taruolentoja. Minä en pelkää edes vampyyriä tai muutakaan joka pystyisi tappamaan minut hetkessä." Kira sanoi ihmetellen ja hänen silmänsä muuttuivat kirkkaan sinisiksi.

//hehee >.<//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2008, 23:28

Ada

"hmm, pelko on luonnollista, mutta niin on rohkeuskin. Tosin en tiedä oletko sitten pähkähullu itsemurha soturi vai erittäin rohkea pikku tyttö." Ada sanoi hymyillen ja venytteli.
"mutta" Ada aloitti ja käänsi kiinnostuneen katseensa Kiran sinisiin silmiin.
"Sen haluan tietää mitä etsit? Älä kiusaa minua arvoituksilla, en tykkää niistä, kerro pois. Ehkä voin auttaa.. taikka sitten en" Ada sanoi.
Sitten hän vilkaisi ympärilleen. Heidän ympärillään oli alkanut pyörimään lisää, kasvottomia, mustiin pukeutuneita haamuja.
Haamut hoippuivat edes takaisin ja narisivat valittavaan ääneen. Yhden kasvoihin, suun kohdalle muodostui musta viiva. Se alkoi liikuttamaan mustaa suutaan, päästäen siitä erikoisia äännähdyksiä jotka muistuttivat örinäistä puhumista. Ada katsoi tätä hetken aikaa ja vilkaisi sitten Kiraan.
"Sekin haluaa tietää mitä teet heidän kaupungissaan?" Ada sanoi rauhallisesti ja kumartui Kiran puoleen.
"Ne eivät voi vahingoittaa, nehän ovat vain haamuja.. ainoa mitä ne voi tehdä on tulla sinun uniisi ja näyttää mitä kammottavimpia painajaisia ja kuvia vanhoista sodista" Ada sanoi ja suoristi selkänsä.
"Mutta ennen kuin tähän kertyy kauhea määrä haamuja, ehdotan että lähdemme liikkeelle" Ada sanoi ottaen pari askelta eteenpäin, Kiran ohi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 13 Tammi 2008, 01:28

Kira.

Kira kääntyi ja lähti kävelemään Hukan vierellä.
"Inhoat arvoituksia?Heh.. Se mitä etsin on äitini, isäni sanoi että olen hänen näköisensä, mutta äitini on minua pidempi ja hänen hiuksensa ovat, tai ainakin olivat pitemmät kuin minun." Kira sanoi ja noseli lyhyitä blondeja hiuksiaan.
"Ai mitä teen täällä? Minun päämääränä on kylläkin kulkea pimeän alueen läpi ja kierrellä täällä vain. Minulla ei ole mitään niin hirveän tarkkaa asiaa mitä teen täällä." Kira hymähti ja katsahti Hukkaan, tutkien tätä jonkin aikaa silmillään.
"Minä lyön vetea ettei oikea nimesi ole Hukka." Kira sanoi lopulta päättäväisesti, sillä Hukka ei ehkä ollut mitenkään niin yleinen nimi, ainakaan Kira ei uskonut että olisi, eikä sitä saataisi uskostettua hänelle mitenkään. Paikka alkoi pimentyä entisestään, sillä muuallakin alkoi olla jo yö kohta.
"Minä en ymmärrä painajaisia, sellainen minkä muut toteaa painajaiseksi, minä en edes hätkähdä. Tosin unessa asioita ei edes näe kunnolla." Kira sanoi mietteliäästi kietoi viittaansa tiukammin itseensä, sillä ilma oli mennyt hiukan kylmemmäksi, mitä se aikaisemmin oli ollut, tosin ei ollut ollutkaan mitenkään hirveän lämmintä koko aikana kuin Kira oli ollut alueella. Käveleminen tosin auttoi myös lämmittämään, sillä liikkuminen lämmitti hiukan. Kiran hengittäessä nousi ilmaan höyryä.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2008, 12:25

Ada Wolfe

Kira siis etsi äitiään. Ada ei ymmärtänyt aivan miksi, mutta menköön. Hän ei itse pahemmin vieraillut vanhempiensa luona, varsinkaan isänsä vaikka tämä olikin paroni. Ada myös ihmetteli miksi tämä tyttö edes tuli tänne, mutta kuten hän oli sanonut, hän halusi voittaa pelkonsa.
Ada vilkaisi Kiraa ja alkoi miettimään, oliko nähnyt ketään hänen näköistään näillä seuduilla, mutta koska itsekkin harvemmin täällä kävi, hän ei nyt osannut sanoa ketään, joka olisi edes hieman muistuttanut Kiraa.
Sitten Ada vilkaisi hymyillen Kiraa joka löi vetoa tämän kanssa.
"Hmh, voiti" Ada sanoi, kaivoi taskustaan yhden kultaisen kolikon ja heitti sen Kiralle.
"Nimeni ei ole Hukka, se on peite nimi.. näissä töissä sellaisesta on hyvinkin paljon hyötyä" Ada sanoi ja vilkaisi aavemaisesti Kiraa.
"Minun nimeni on Ada Wolfe, olen palkkamurhaaja" Ada sanoi hymyille ja vinkkasi silmää Kiralle.
"Ei sitten hiiskuta kenellekkään... mutta, jos äitisi haluat löytää, kannattaa mennä kysymään kapakan isännältä, hän tietää lähes kaikki jotka täällä majailevat" Ada sanoi heidän kävellessään kylmässä ja pimeässä paikassa.
Ada puhalsi nenästään suuren höyrypilven joka nousi kiemurrellen ylöspäin, kadoten lopulta pimeyteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 13 Tammi 2008, 13:09

Kira.

Kira oli hiukan hämmästynyt, kun Ada heitti tälle kolikon, sillä leikillähän Kira sen vedon lyönnin vain sanoi. Kiran ilme ei muuttunut lainkaan, vaikka Ada sanoi olevansa palkkamurhaaja.
"Jaaha. Vai että palkkamurhaaja, mielenkiintoinen ammatti varmaan, mutta itsestäni ei ehkä olisi tuollaiseen työhön, mutta ei sitä tiedä. Siinä hommassa onkin varmaan parempi pitää peitenimeä, tai ehkä useampiakin, jos käyttäisit oikeaa nimeäsi, sinua metsästettäisiin joka paikasta varmaankin." Kira pälpätti ja pälpätti, yhteen menoon vaan kaikki. Kirahan ei edes tiennyt oliko hänen äitinsä elossa vai kuollut, joten ei ikinä voinut tietää missä hän loppujen lopuksi on. Kira sai lisää miettittävää, sillä oli jo niin myöhä, ettei hän saattaisi päästä ehjin nahoin pois paikasta, joten Kira päätti jäädä ainakin täksi yöksi majatalolle.
"Tiedätkö sinä onko tuo majatalo turvallinen, vai saattaako siellä menettää henkensä kun vain sulkee silmänsä hetkeksi?" Kira kysyi Adalta ja viittasi kohti majataloa, jossa oli kaikki ikkunat pimeinä ja oven ulkopuolella oli haamuja ja vampyyreitä. Kira tosin ei varmaankaan nukkuisi muutenkaan kovin hyvin yötä, sillä hän aikoi olla kokoajan varuillaan, varsinkin yöllä.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2008, 14:13

Ada

Ada kuunteli hymyille kun Kira pälätti. Totta hitossa häntä jahdattiin jo nyt, vaikka muutama vain tiesi hänen oikean nimensä. Oikeastaan se oli aika hauskaa Adasta, jotain jännitystä elämässä.
Ada katsahti majatalolle kun Kira mainitsi sen.
"Hmmm... ei siellä turvallista ole, mutta asia hoituu helposti, tule" Ada sanoi, nappasi Kiraa kädestä ja talutti tämän sisälle.

Ada iski kätensä majatalon tiskille ja suuri, kalpeahko ja luinen mies kääntyi heidän puoleensa. Miehellä oli päällään pitkä musta kaapu ja hänen äänensä kuulosti narisevalta ovelta. Hänellä oli pienet tummat silmät ja suuri korppikotkan nokan näköinen nenä.
"Pistäppä yksi huone hurjimmalle vampyyrinmetsästäjälle näillä main!" Ada sanoi niin että kaikki paikalla olleet vampyyrit varmasti kuulivat.
Ada iski salaa Kiralle silmää ja muodosti huulillaan sanat "Pysy juonessa".
"Vai hurjimmalle?" Majatalon isäntä sanoi ja kyyristyi Kiran puoleen, katsellen tätä kuin timanttia.
"Juu usko pois! Minutkin hän päihitti ja nyt olen hänen palvelijanaan! Katsos tätä" Ada sanoi ja raotti viittaansa niin että olkapäiden lähellä oleva suuri, pyöreä arpi näkyi.
"Tuohon se iski, eikä meinannu päästää irti.." Ada sanoi kuiskaten.
Majatalon isäntä siirsi katseensa takaisin Kiraan ja katsoi tätä kysyvästi.
"Todellako?" Hän sai sanotuksi vanhalla käheällä äänellään ja jäi odottamaan että Kira vastaisi.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 15 Tammi 2008, 12:30, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron