pimeydessä

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2008, 19:53

Ada

Ada hymyili kun Kira jo kiirehti ulos ovesta.
"Nähtäillään taas porukat!" Ada huikkasi krapulaisille yönkulkijoille, ennen kuin käveli Kiran perään ulos.
Tosin kukaan ei vastannut hänelle, eikä hän vastausta edes olettanutkaan. Ada nuukaisi raitista ja kylmää ilmaa. Hän vilkaisi ylös ja näki auringon säteitä ylempänä vuorilla. Oli aamu, aurinko ei vielä porottanut täysillä ja jos Ada kietoutuisi viittaansa hyvin, hän pystyisi vaeltamaan ihmisten kylään ilman minkäänlaisia ongelmia, tosin hieman kuuma saattoi tulla.
Ada vilkaisi Kiraa joka näytti lähinnä puhuvan itsekseen.
"Neee?" Ada äännähti ja lähti kävelemään katua pitkin, kohti kylän reunaa, työntäen samalla Kiran matkaan.
"hmmm.. taisi olla ensimmäinen ryyppy kerta? eikö? Mitäs kaikkea te juttelitte?" Ada aloitti kysymys pommituksensa, pirullinen kun oli.
Ada muisti ensimmäisen ryyppy kertansa, tosin se ei ollut päättynyt edes läheskään yhtä hyvin mitä tämä kerta. Sillä kerralla Ada oli löytänyt itsensä ojan pohjalta jonkun ihmisuden kanssa. Luojan kiitos Adalla oli housut jalassa silloin, hän olisi hävennyt koko loppu ikänsä jos ryyppäämisestä olisi koitunut jotain pahempaa kuin ojan pohjalle joutuminen..

// ei se haittaa ^^ mullakin pukkaa vähän lyhyttä :') vieläkös käsi on kipee? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 28 Tammi 2008, 18:02

Kira.

Käveli eteenpäin ja tuijotti omiin jalkoihinsa hiukan nolostuneen näköisesti.
"Eka kerta juu. Eipä me mitään ihmeellisempiä.. hömm..." Kira mutisi ja naama oli väriltään ihan kirkkaan punainen. Hän vilkuili ympärilleen, ketään ei näkynyt pahemmin paikalla kuin Ada ja Kira itse, täällä ei tosiaan kukaan tainnut olla kovin aamuvirkku henkilö.
"No, minä kerron jotain mitä puhuimme. Ensin juttumme oli asiallisia, mutta jossain vaiheessa molemmat krtoivat omat tarinansa ja naurettiin niille, vaikkei niissä ollut paljoa nauramista. Ainakaan minusta. No kumminkin sitten puhuttiin hiukan yksityisempiä asioita, voi järki toivon etten muistaisi yhtään mitään koko asiasta. Loppujen lopuksi vielä menin sanomaan missä asun ja Hak aikoi joku kerta tulla meillä käymäänkin. Ajatella minkä sydärin isäni saa kun talollemme marssii vampyyri ja kysyy vielä minua. Isäni tappaa joku minut tai Hakin. Onneksi isäukko ei tiädä mitä kaikkea olen puuhaillut täällä, hän nääs luulee, että mie olen täällä vain huvikseen ratsastelemassa ja käymässä kauempana olevien tuttujeni luona." Kira sanoi lopulta suunsa aika puhtaaksi, mutta ei kehannut ihan kaikkea kumminkaan mennä kertomaan mitä he olivat puhuneet. Kira jakoi kävelemistään vaan ilman vilkaisematta Adaa, sillä Kira arveli ettei hän saisi enään rauhaa, kun Ada alkaisi vielä siitä jankuttamaan miksi Kira oli niin punainen.
"Noh miten sinun kavereidesi kanssa meni ryypätessä?" Kira kysyi ovelasti yrittäen muuttaa puheenaihetta hiukan.

//Juu ^^//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2008, 15:28

Ada

Ada kuunteli kun Kira kertoi että Hak olisi tulossa käymään tämän luona joskus. Ada jäi miettimään asiaa, olihan se hieman hassua että vampyyri marssisi sisään taloon ja kyselisi perheen tytärtä, mutta toisaalta vampyyrit olivat melkein kuin ihmiset.. mitä nyt vähän paremmat aistit ja piti silloin tällöin juoda verta, mutta ei muuta eroa. Ada oli aukaisemassa suunsa, mutta Kira ennätti ensin.
"hm, siinähän se.. uutta keikkaakin tuli sovituksi" Ada sanoi ja venytteli.
"Mutta takaisin sinuun.." Ada aloitti ja katsoi sivusilmällä Kiraa " Lienee parasta että hoidat 'tapaamisenne' niin ettei isäsi huomaa... tosin vanhemmiltaan ei saisi pimittää mitään, mutta syntinsä jokaisella. En ole ennemmin tavannun Hakkia, tuskin edes kuullut, joten ole varovainen hänen suhteen. Kyllähän hän vaikutti aivan mukavalta vampyyriltä, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin pedon vaistot heräävät.. tosin en usko että sinä jäisit hänelle toiseksi, pieksithän sinä kontionkin" Ada sankoi ja nosti huppunsa niskaansa heidän saapuessaan kylän laitamille.
"niin siis pedon vaistoiksi kutsutaan sitä sisäistä kelloa mikä käskee vampyyrin juoda verta.. esimerkiksi Black, hänhän kätkee älyttömän hyvin vampyyri verensä, mutta joskus hänenkin täytyy juoda. Kuten minunkin, voin olla erittäin mukava, mutta tyhjällä vatsalla on vaikea olla kiltti" Ada täsmensi Kiralle.
Auringon säteet tavoittivat heidät kun he astuivat pois vuoren varjosta. Ada manasi hetken aikaa aurinkoa viittansa suojista, mutta tottui pikkuhiljaa kirkkauteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 02 Helmi 2008, 13:36

Kira.

Kuunteli Adaa ja jatkoi eteenpäin kävelemistä.
"Osaan pitää varani." Kira sanoi ja hymyili Adalle.
"Sukulaiseni varmaan luulevat minun kuolleen, kun en mennyt yöksi takaisin. Nyt pitää vain hiippailla ja viedä Leader pois sieltä, ennen kuin he huomaavat. En jaksa kuunnella hirvee paasaamista siitä kuinka tuotin huolta jne." Kira mutisi suustaan puoliääneen. Aurinko sokaisi jonkin aikaa Kiraa, kun he lähtivät pois pimeästä paikasta. Kira näkikin jo Leaderin, joka oli aitauksessa yksin tosin hevosesta näkyi vain pläntti. Kira vislasi pitkään ja Leader pyrähti kohta jo paikalle. Kira meni kivi rykelmän lähelle ja alkoi kaivamaan sen takaa jotain.
"Piilotin tarvikkeeni tänne." Kira sanoi ottaessaan lehtien alta satulan ja suitset. Kira ripeästi satuloi hevosensa. Ja lähti taluttamaan sitä eteenpäin.

//Lyhyyt...//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2008, 16:05

Ada

Ada naurahti kuullessaan Kiran mutinat, mutta ei sanonut enää mitään. Hän vaipui omiin ajatuksiinsa ja koitti parhaansa mukaan pysyä viittansa suojissa auringolta. Hän havahtui vasta siihen, kun Kira vislasi. Pian heidän luokseen saapui kaunis hevonen, tosin Ada ei pahemmin hevoseen kiinnittänyt huomiota.. koska hän pelkäsi hevosia. Ainoa asia maailmassa mitä Ada pelkäsi oli hevoset, hän ei edes tiennyt miksi, mutta silti hän kammosi näitä isoja eläimiä.. sama päti kaikkeen mikä muistuttikaan hevosta: yksisarvinen, pegasos, kentauri, aasi tai muuli.. kaikki nuo saivat Adan hyppimään pitkin seiniä.
Ada katseli sivusta kun Kira kaivoi kiviröykkiön läheltä, lehtien alta satulan ja suitset. Ada pysytteli parin metrin päässä hevosesta ja katseli kun Kira tämän satuloi. Sitten he lähtivät kävelemään eteenpäin, tosin Ada pysytteli toisella puolella Kiraa, mitä hevonen oli.
"tuotaa." Ada aloitti hieroen kämmenpohjaansa "Minä tästä taidan lähteä, pääset nopeammin perille ilman minua tuolla konillasi.. ja minäkin pääsen kiitämään.. joten, oli kiva tavata, pidä huoli itsestäsi" Ada sanoi ja otti pari askelta kauemmaksi, mutta kääntyi vielä kohti Kiraa.
"Kiitos.. kun annoit Kontiolle kyytiä.." Ada kiitti ja vilkaisi Leaderia "Kiltti heppa" Ada sanoi ja lähti kävelemään poispäin.
Hetken hän käveli, kunnes otti pari juoksuaskelta ja lähti kiitämään.*

// Juu ei se mtn ^^ * Kiitäminen on sitä kun vampyyri liikkuu nopeemmin mitä ihmiset, kiitäessä vampyyri kävelee, mutta maisemat sen ympärillä liikkuu nopeeta. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 04 Helmi 2008, 11:06

Kira.

Kira aisti Adan pelon ja joutui pitämään kaikin mahdollisin tavoin pokkaansa, sillä ei hän olisi ikinä uskonut Adasta.
"Joo.. Eikä mekään olla tielläsi, eikä ole kovin hyvä varmaankaan jos joku näkee meidän kulkevan samaa matkaa, sinun maineesi on varmaan hiukan rajumpi kuin minun." Kira sanoi, kun Ada oli lähtemässä.
"Toivottavati näemme vielä joskus! Tulen vielä joskus käymään Pimeässä paikassa!" Kira huusi Adan perään ja heitti itsensä satulaan. Kira lähti samaan suuntaan mihin Ada, mutta rauhallisessa käynnissä vain.

//Kiitos pelistä ^^,//
Anonymous
 

Edellinen

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron