Ada
Ada hymyili kun Kira jo kiirehti ulos ovesta.
"Nähtäillään taas porukat!" Ada huikkasi krapulaisille yönkulkijoille, ennen kuin käveli Kiran perään ulos.
Tosin kukaan ei vastannut hänelle, eikä hän vastausta edes olettanutkaan. Ada nuukaisi raitista ja kylmää ilmaa. Hän vilkaisi ylös ja näki auringon säteitä ylempänä vuorilla. Oli aamu, aurinko ei vielä porottanut täysillä ja jos Ada kietoutuisi viittaansa hyvin, hän pystyisi vaeltamaan ihmisten kylään ilman minkäänlaisia ongelmia, tosin hieman kuuma saattoi tulla.
Ada vilkaisi Kiraa joka näytti lähinnä puhuvan itsekseen.
"Neee?" Ada äännähti ja lähti kävelemään katua pitkin, kohti kylän reunaa, työntäen samalla Kiran matkaan.
"hmmm.. taisi olla ensimmäinen ryyppy kerta? eikö? Mitäs kaikkea te juttelitte?" Ada aloitti kysymys pommituksensa, pirullinen kun oli.
Ada muisti ensimmäisen ryyppy kertansa, tosin se ei ollut päättynyt edes läheskään yhtä hyvin mitä tämä kerta. Sillä kerralla Ada oli löytänyt itsensä ojan pohjalta jonkun ihmisuden kanssa. Luojan kiitos Adalla oli housut jalassa silloin, hän olisi hävennyt koko loppu ikänsä jos ryyppäämisestä olisi koitunut jotain pahempaa kuin ojan pohjalle joutuminen..
// ei se haittaa ^^ mullakin pukkaa vähän lyhyttä :') vieläkös käsi on kipee? //