Home?

[Kitty]

Miki

"En mene vannomaan että olisin kovinkaan väsynyt kun olen vain maannut koko päivän, mutta onko täällä muutakaan tekemistä ?" Miki selosti toiselle, Clarence katseli synkkää sateista maisemaa, haltiaa se taas ei oikeastaan kiinnostunut, pian tulee sellainen mieli kuin sääkin. Surullinen ja masentunut, synkkä.
Miki venytteli ja painautui sitten selkä patjaa vasten maata, kädet kurkottivat kohti kattoa, aivan kuin siinä olisi ollut jotain mihin tarttua.
"Kun menemme takaisin niin katsotaan taas yhdessä tähtiä sängyltäsi, jooko ?" Tyttö kysyi toiveikkaana, hän tahtoisi taas nähdä valoa ja sitten tähdet.

[Janni]

Clarence

Nuorukainen hymähti hiljaa Mikin sanoihin, kenties tuo oli oikeassa. Huoneessa ei ollut pahemmin muutakaan tekemistä ja kartanossa luvatta vaeltelu oli kiellettyä. Parempi kai oli levätä ennemmin kuin hukata aikaansa tylsään oleskeluun.
Clarence tarttui tummanpunaisiin verhoihin ikkunoiden molemmin puolin ja veti niitä nyt kiinnemmäs. Aivan kiinni nuorukainen ei niitä kuitenkaan ehtinyt vetää kun tyttö esitti toiveikkaan pyynnön, Clarence vain pysähtyi aloilleen, katse yhä ikkunassa. Kun he menisivät takaisin Vaikka hän oli muuttanut puheen aihetta, Miki käänsi sen takaisin. Tuolla oli selvästi ikävä kotiin, kuten hänelläkin. Niin tähtitaivas suoraa vuoteeni yllä. Clarence totesi hiljaa, kuin muistellen samalla miltä se näytti. Ote verhoista tiukentui hetkeksi, mutta pian nuorukainen veti ne kiinni ja kääntyi ympäri Mikin puoleen hymyillen vienosti. Tosin äskeisen haikeuden saattoi nähdä vielä pienesti Clarencen ilmeestä, tämän samalla astellessa vuodetta kohti.

[Kitty]

Miki

Clarencen ote näytti puristuvan tiukemmin verhoihin kun tyttö mainitsi kodin, ja kyllä haltia sen huomasi kun tarkat aistit omasi. Toinen kääntyi kuitenkin hetkenpäästä ja tuli kohti vuodetta. Toisen kasvot kielivät siitä että nuorukaisella ei ollut kaikki niin loisteliaasti, jokin selvästi vaivasi tuota. "Clarence, mikä hätänä ?" Tyttö kysyi katsoen toista, voi kumpa hän nyt vain kertoisi suoraan mikä vaivasi.

[Janni]

Clarence

Miki siis näki nuorukaisen lävitse, kysyi oliko jokin hätänä. Clarence hymähti hiljaa, samalla kun istahti vuoteen reunalle. Ei minulla mitään hätää ole, minua vain mietityttää. Puoliverinen totesi, vilkaisten tyttöä, joka oli asettunut jo makuulle. Kävin vain keskustelun isäni kanssa tänään. Hän halusi että jään tänne pysyvästi. Nuorukainen kertoi.

[Kitty]

Miki

Kun nuorukainen sanoi lopulta että hänen isänsä oli pyytänyt jäämään pysyvästi, oli helvetin hyvä homma että Miki oli jo maaten koska muuten häneltä olisi pettänyt jalat alta. Se uskomattoman paha olo valloitti taas koko kehon, ajatuskin siitä että hänen rakas Clarence jäisi tähän helvettiin ikäksi sai neidon kyyneliin. Miki nousi istumaan ja hyvä ettei hän oksentanut sillä olo alkoi olla hyvin heiveröinen ja kaikinpuolin murskattu.
"Clarence, mitä sinä vastasit ?" Miki kysyi nieleskellen, mitä jos Clarence haluaisikin jäädä ? Joko Miki sitten jäisi tänne ja kuolisi tai sitten hän lähtisi ja tappaisi itsensä, niin tuo ainakin ajatteli.
"Mu-mutta Gerarg ? Minä ? Mitä jos ??" Miki ei meinannut saada sanaa suustaan ja paniikki alkoi pikkuhiljaa vallata tuon mieltä ja kehoa.

[Janni]

Clarence

Ei Clarence ollut odottanut että hänen sanansa iskisivät Mikiin noin kovasti, tyttöhän kyynelehti. Olisihan hänen pitänyt muistaa toisen aamuinen pahaolo.
Haltia kysyi nieleskellen mitä nuorukainen oli vastannut, toki hän oli odottanut toisen kysyvän sitä. Vastasin etten tiedä, mutta se ei tyydyttänyt häntä, joten totesin epäselvästi etten tiedä onko minulla enää mahdollisuutta palata haltia kylään. En myöntynyt mihinkään Miki. Nuorukainen yritti selitellä, kömpien samalla lähemmäs tuota ja kietoi kätensä halaukseen tuon ympärille. Älä sure, kaikki kyllä järjestyy. Clarence kuiski, tytön alkaessa mumisemaan jotain sekavaa.

[Kitty]

Miki

Niin niin niin !! Eipä tietenkään se demoni tyytynyt pojan vastaukseen ! Ja voisiko nuorukainen tulla enään haltiakylään ? Miki menisi vaikka kuninkaan puheille ja tekisi mitä vain että saisi Clarencen takasisin kotiin ja niin teksisi Gerardkin. Nuorukainen kietoi kätensä tytön ympärille rauhoittaakseen tuota, muttei se estänyt Mikin ajatuksen kulkua. Pahimmat kauhukuvat valtasivat tytön mielen ja hän painoi holtittomasti tärisevät kätensä nyrkkiin. "Mitä teen jos sinä jäät tänne ?! " Miki kysyi haukkoen happea, häntä todella pelotti ja pelottaisi jos Clarence jäisi tänne.

[Janni]

Clarence

Nuorukaisesta alkoi tuntua, että hänen olisi vain pitänyt jättää vastaamatta Mikin kysymykseen. Mitä tyttö tekisi, jo Clarence jäisi tänne. Jos se todella tulee tapahtumaan, sinä vain odottaisit minua kotiin. Nuorukainen totesi, silitellen jälleen haltian pehmoisia hiuksia. Älä anna moisten ajatusten vallata päätäsi, eletään päivä kerrallaan. Nuorukainen yritti lohduttaa, mutta oliko se turhaa. Miki tuntui olevan niin kurjassa tilassa.

[Kitty]

Miki

Clarence sanoi mitä tyttö tekisi jos tuo joutuisi rakkaansa jättämään, Miki koitti rauhoitella itseään ja niin teki Clarencekin, mikään vaan ei tuntunut auttavan.
"Miten voidaan mennä päivä kerrallaan kun täällä on aina yö !?" Tyttö parkaisi hermostuneena. Hänelle oli pienestä pitäen opetettu että pimeässä paikassa kaikki saalistavat toisiaan, kukaan ei puhu totta ja se on todellinen maanpäällinen helvetti joten hän ei vain voinut suhtautua kevyesti ajatukseen siitä että hänelle rakkain henkilö jouituisi jäämään tänne.

[Janni]

Clarence

Nuorukainen yritti hyssytellä Mikiä, tuon parahtaessa. En itsekkään tiedä, mutta tarkoitin että eletään vain nykyhetkessä, ei pilata sitä murehtimalla tulevaa. Clarence yritti selittää tytölle ja veti tuota nyt enemmän syliinsä, ettei raasun olisi tarvinnut omin avuin pysyä pystyssä.
Anteeksi, minun olisi pitänyt pitää suuni kiinni. En halua nähdä sinua tuollaisena. Nuorukainen kuiski.

[Kitty]

Miki

Tyttö olisi halunnut vain huutaa pahaan oloonsa, mutta tajusi hän silti olla nyt hieman vähemmin äänin. Clarencen ote tiukkeni ja Miki päästi kehonsa veltoksi. Hän vain lässähti toista vasten pääkin suorastaan kopsahti tuon olkapäähän.
"Ei se sinun syysi ole.." Miki sanoi tasaten hengitystään.

[Janni]

Clarence

Älä sano mitään, rauhoitu vain. Nuorukainen hyssytteli Mikin väittäessä hänelle vastaan. Miksi hän oli ollut niin typerä ja kertonut? Eihän hän ollut lupautunut edes siihen, ei hänelle ollut hätää, kaikki oli hyvin.
Minä olen tässä tulen aina olemaan. Clarence kuiski, ainakin yritti jotain rauhoittavaa. Kuin tuudittaisi pikkulapsen uneen.

[Kitty]

Miki

"Clarence.." En kestä tätä enään... Miki mietti kertomatta nuorukaiselle nimeä enempää, hän jo melkein möläytti sen, mutta koitti pitää tiedon itsellään. Miki tahtoi enemmän kuin koskaan ulos neljänseinän sisällä oleminen ja jatkuva pimeys eivät vain olleet oikea resepti täysjärkiselle haltialle.
Lopulta Miki sulki silmänsä ja toivoi että pyörtyisi, tai nukahtaisi tai jotain tapahtuisi. Kenties hän kuolisi ja heräisi tästä painajaisesta ?

[Janni]

Clarence

Miki lausui nuorukaisen nimen, mutta tämä vain pyysi toista hiljentymään. Sanat olivat turhia nyt, paras oli vain rauhoittua ja levätä. Vaaleat huulet painoivat pienen suukon haltia otsalle hellästi ja kasvot painautuivat pehmoisia hiuksia vasten. Siinä Clarence vain piteli suloista haltianeitoa sylissään, yrittäen kaikkensa että tuolla olisi parempi olo, oli lähellä ettei hän itsekin vaipunut epätoivoon ja purskahtanut itkuun.

[Kitty]

Miki

Pian nuorukainen painoi kasvonsa tytön hiuksiin ja jatkoi toisen hyssyttelyä. Miki tunsi itsensä yhtä epätoivoiseksi kuin ensimmäisellä kerralla kun hän pakeni kotoa, silloinkaan ei ollut tietoa huomisesta tai tulevasta, vain tappavan kauhistuttava nykyhetki.