Home?

[Kitty]

Miki

Tyttö tunsi kun peitto ilmestyi hänen ylleen ja miten Clarencen käsi jäi hänen päälleen lämmittämään. Toinenkin taisi vaipua uneen ja siinä kaksikko nyt makasi vierekkäinen umpi unessa.
Jos nuori haltia vain olisi tiedostanut nukkuvansa näinkin hyvin, olisi hän ollut hyvin tyytyväinen, mutta kukapa nukkuessaan semmoista hoksaisi ?

[Janni]

Clarence

Oliko aikaa kulunut ollenkaan? Sade kuulosti rummuttavan edelleen kattoa, kenties se nuorukaista hieman herätteli. Ei hän kuitenkaan jaksanut nousta, taikka raottaa silmiään, jokin lämpöinen hänen vierellä sai unen maistumaan vielä enemmän.
Sääli että kaikelle oli aina loppunsa, käytävältä kaikuvista kimakoista askelista pystyisi helposti päättelemään, että joku oli todella kiivastunut. Oveen koputus ei tullut kysymykseenkään, rivakka ovenkahvan nykäisy ja ovi oli auki. Eikö teillä tosiaan ole ajantajua?! Kimakka ääni kivahti korvia vihlovasti ja herätti Clarencen sillä silmän räpäyksellä. Teidän takianne isäntä on huonolla tuulella ja huusi minulle! Lillith valitti ja näytti hetken pikkutytöltä joka parahtaisi itkuun. Mi-Mitä anteeksi emme Puoliverinen yritti sopertaa, ponkaistuaan pystyyn, mutta pikkudemoni ei antanut hänen lopettaa; Suu tukkoon ja ylös!

[Kitty]

Miki

Tyttö havahtui siinä missä Clarencekin käytävällä kaikuviin askeliin. "Uskallakkin ava se pirun ovi...." Miki mutisi hiljaisella ja karhealla äänellä ja silloin se ovi sitten aukesikin. Lillith huusi kuin pikkulapsi siitä miten kaksikolla ei ole ajantajua ja että hänelle huudettiin heidän takiaan.
"Ja millähän neiti huudot saanut kuvittelee että tässä mustassa säkissä voisi aikaa mitata ?" Miki sanoi selvästi vinoilevalla äänensävyllä, sitten toinen tivasti Clarencelle että se olisi suu tukkoon ja ylös. Siitä Miki ei pitänyt ei sitten yhtään. Haltia pomppasi sängyltä ylös ja lähti astelemaan pienempäänsä kohden. "Ja millähän vitun oikeudella sinä saatanan räkänokka tulet meille mesoamaan niinkuin päätäsi syötäisiin !?" Miki möläytti sillä ilmeellä että olisi valmis luuttuamaan lattiat toisen naamalla.

[Janni]

Clarence

Älä sinä näsäviisastele minulle haltia! Lillth kivahti saman tien kun Miki oli suunsa aukaissut. Clarence vuorostaan katsahti tyttöä säpsähtäneenä, ehtimättä sanomaan taikka tekemään mitään kun tuo pomppasi ylös vuoteelta, kuin pahaolo olisi tiessään. Taikka haltia vain purki sitä nyt pikkudemoniin.
Lillitin äreä ilme sai pienesti yllättynyttä sävyä, kun Miki marssi hänen eteensä suorastaan huutamaan päin naamaa. Clarence pystyi näkemään neitokaisen kaventuvista pupilleista ettei tästä hyvää seuraisi, joten oli hän nopeasti pystyssä. Mi-Miki L-Lillith. Älkää hermostuko Nuorukainen sopersi, tullessa samalla kiireesti kaksikon väliin, taikka Mikin suojaksi. A-Anteeksi jos isäntä huusi sinulle takiamme voimme jättää vaikka aamiaisen väliin, jos kyseessä on noinkin tiukka aikataulu. Clarence yritti sovitella tilannetta, mutta pikkudemonin katse näytti porautuneen haltiaan tiukasti.

[Kitty]

Miki

Tyttö huomasi kuinka Lillithin pupillit kaventuivat ja se jos mikä sai haltian virnistämään. Katsotaan nyt onko tuosta pikkurääpäleestä mihinkään. Clarence tuli taas väliin sönköttämään ja haltia tunsi olonsa astetta säälittävämmäksi. Toinen koitti tosissaan rauhoitella kumpaakin osapuolta, muttei se Mikiä paljoo hetkauttanut. Haltia huokaisi syvään ja työnsi Clarencen sivuun. "Ja mihinköhän meillä sitten on niin polttava kiire ?" Miki kysyi kumartuen Lillithin puoleen, aivan kuin korostaakseen kaksikon kokoeroa.
Käy päälle jos uskallat paskahousu ! Miki ajatteli, tuo pieni demoni oli rikkonut juuri erästä tärkeää sääntöä. Älä ikinä, siis koskaan, milloinkaan, tule herättämään tätä haltiaa noin äkäisellä äänensävyllä kun hän sattuu olemaan väsynyt tai muutenvain pinnakireällä. Haltian olisi tehnyt mieli tehdä vielä jokin kriittinen siirto jolla olisi saanut Lillithin hyökkäämään, mutta jokin tässä jarrutteli, kenties Clarencen läsnäolo ?

[Janni]

Clarence

Mi-Miki? Clarence henkäisi, tytön siirtäessä hänet vain sivuun ja todetessa mihin heillä oli muka niin kiire. Tyttö kumartui vielä lähemmäs pikkudemonia, kuin härnätäkseen ja se jos mikä sai Lillith ilmeen vääristymään ilkeäksi.
Miki älä ole noin lähellä! Nuorukainen parahti älytessään jotain, mutta miltei sillä samalla hetkellä antoi pikkudemoni purppuraisten liekkien purkautua huultensa välistä kuin lohikäärmeen kidasta.

[Kitty]

Miki

Tyttö kuuli kun Clarence varoitti lähelle menemisestä ja sillä sekuntilla muisti Miki jotain... Se paskiainen osaa puhaltaa tulta ! Haltia tajusi asian, mutta myöhään. Nippa nappa sai neito kädet silmien eteen, hiukset, kämmenselät ja osa kasvoista kärähti, kämmenet varsinkin.
Kipu ilmoitti siitä ettei tämä ollut mikään pikkujuttu, mutta siitä huolimatta Miki ei jättäisi asiaa tähän, jos leikkii tulella voi kärähtää, mutta heittää kiviä voi yksi niistä tulla takaisin ja lujaa !
Sanaakaan sanomatta suuntasi tyttö nyrkkinsä kohti pienempää, hän tiesi että lyöminen saattaisi sattua häneen jopa enemmän kuin demoniin, mutta se oli pienihinta se ! Ja nyt pelattiin kovilla panoksilla, suoraan kasvoihin, ei vatsaan tai mihinkään muaalle, silmien väliin se oli osuttava.

[Janni]

Clarence

Miki! Clarence parahti, tyttö ei ehtinyt väistää taikka perääntyä, tuo vain ehti vetää kätensä suojaksi ja pahaa jälkeähän siitä seurasi. Lillithin kimakka nauru täytti nopeasti huoneen, nostattaen kylmät väreet inhottavasti iholle. Mikä hätänä?! Onko liian kuuma?! Tyttö ilkkui, mutta sen enempää ei tämä ehtinyt sanomaan. Mikistä huolestunut nuorukainenkin seisahtui aloilleen, haltian suoristaessa nyrkkinsä iskuun, tähdäten suoraa pikkudemonin kasvoihin ja se osui.
Hento neitokainen taipui iskun voimasta taakse ja näytti hetken siltä että kaatuisi luonnollisesti selälleen, mutta tyttö seisahtuikin aloilleen, Mikin nyrkki edelleen vasten kasvojaan. Verta näytti kyllä valuvan sirosta nenästä, mutta mitään kivun merkkejä ei demonista näkynyt. Etkö pysty parempaan? Lillith virnisti itsekseen.

[Kitty]

Miki

Lillithin nauru oli tosiaan korvia vihlova ja tuo alkoi vielä vinoillakkin.
Toinen ei näyttänyt edes yrittävän väistää Mikin lyöntiä, no jos sitä turpiinsa tahtoo niin sitä turpiinsa saa. Iskun osuessa toisen kasvoihin joutui haltia tukahduttamaan tuskaisen huudon puremalla huultaan. Kunnon rusahdus ja veri kertoivat siitä että hampaat menivät huulesta läpi. Lillith alkoi kysellä eikö haltia parempaan pysty ja siitä se armoton myllytys alkoi.
"Onko toiveita hautakiven suhteen ?!" Miki ärähti koittaen ensin lyödä kyynärpäällä toisen kasvoihin, sitten potku päähän, kierre potku uudemman kerran päähän ja sitten vielä kunnon murjaisu kasvoihin, vaikkapa polvella jos tuo rääpäle pysyisi pystyssä siihen asti.

[Janni]

Clarence

Huolissaan oleva nuorukainen ei tiennyt mitä tehdä, Miki oli haavoittunut, mutta tyttö raivosi aivan liikaa että tuon ja Lillithin väliin olisi voinut asettua. Lopettakaa! Clarence yritti edes huutaa.
Vai aivan hautakivi? Pikkudemonia huvitti, sen näki tuon kasvoista liianhyvin, samalla kun tämä pyyhkäisi huulille valunutta verta hihaansa. Mitättömän kyynärpää lyönnin neitokainen väisti helposti, mutta perään iskeytyvät potkut siro pää joutui ottamaan vastaan. Siltikin, kivutta Lillith näytti ottavan iskut vastaan, niin kuin leukaan kohdistuva potkun. Se sai tytön lennähtämään ja kuin taipumaan taaksepäin, mutta neitokainen muutti ilmalennon sulavaksi takavoltiksi ja kohdisti oman iskunsa vuorostaan terävästi Mikin leukaan kovalla kengänkärjellään
Tytön lapsekas kiljahdus kajahti yllättäen huoneessa ja pieni tömähdys kertoi että hennot käsivarret joutuivat ottamaan lattiasta tukea. Lillith roikkui miltei pää alaspäin Clarencen pidellessä tiukasti kiinni tytön nilkasta. Käskin lopettaa! Nuorukainen ärähti, sen niin ilkeän viirumaisen katseen lukkiutuessa Lillithin yllättyneeseen ilmeeseen.

[Kitty]

Miki

Lillith väisti ja otti osumaa, sitten tuo nulikka lähti vasta-iskuun koittaen polkaista Mikiä päähän, mutta tyttö väisti sen hyppäämällä nopeasti taaemmas, tasappainon pieni horjahdus tosin pakotti haltian tekemään voltin ja hakemaan sen jälkeen oikea tasapaino. Kesken tempun kajahti ilmoille kuitenkin Lillithin kiljaisu ja kun neito suoristautui hän näki kun Clarence roikotti tuota pää alaspäin.
Miki huomasi toisella kaventuneet pupillit ja tyttö jopa mietti hetkisen alkaisiko hän provosoimaan Clarencea Lillithiä vastaan, mutta vastaushan oli selvä. Ei. Miki teki likaiset työnsä itse. Tyttö käveli tärisevin käsin miehen luokse kun kipu alkoi taas tuntua palaneissa kämmenselissä. "Clarence, anna olla." Miki sanoi yllättävän rauhoittavalla äänellä samalla laskien varovasti toisen kätensä rakkaansa olalle.

[Janni]

Clarence

Siron käden asettuessa nuorukaisen olalle, kääntyi viirumainen katse vuorostaan Mikiin. Tyttö käski antaa olla. Hetken aikaa häijy katse silmäili haltiaa hiljaisena, mutta lopulta palautui takaisin pehmeän pyöreäksi. Jos sinäkin annat olla te molemmat. Clarence ilmoitti, vilkaisten Lillithiäkin, joka oli viimein älynnyt yrittää rimpuilla nuorukaisen otteesta, tuloksetta tosin.

[Kitty]

Miki

Mies sanoi lopettavansa jos tytötkin tekisivät niin, Mikin ilme vakavoitui ja katse kääntyi Lillithiin. Haltia kyykistyi toisen vierelle Clarencen yhä pitäessä tuota jalasta kiinni. "Tämän minä vielä kostan, mutten nyt, pysy valppaana, en varoita kun tulen." Miki selitti Lillithille näyttäen palaneita kämmenselkiä joita poltteli helvetisti, rei-itetty huulikin vuoti vielä verta, mutta mieluummin tyttö oli purrut huultaan kuin mitä antanut Lillithin kulla hänen tuskaisen huutonsa.
Sitten haltia suoristautui, mutta katse ei irronnut sekuntiksikaan pienestä demonista. "Niin olikos meidän jonnekkin mentävä vai miksi tulit räyhäämään ?" Miki kysäisi vielä vinkaten sitten Clarencelle että tuittupään voisi päästää menemään.

[Janni]

Clarence

Lillithin rimpuilu lakkasi hetkeksi Mikin kumartuessa puhumaan tälle hetkiseksi. Tyttö loi kiukkuisen katseen haltiaan ja sähähti tuolle kuin äkäinen kissa, eikä sanonut mitään.
Clarence puolestaan katseli Miki hieman pettyneenä, ei hän halunnut toisen olevan noin kostonhimoinen. Viattomuus puki neitoa paljon paremmin. Ei nuorukainen kuitenkaan mitään siihen sanonut, hölläsi vain otteensa sirosta nilkasta Mikin antaessa hänelle luvan katseellaan.
Nopeasti oli pikkudemoni takaisin pystyssä, nyt pyyhkien hieman ruhjeisia kasvojaan.
Mikin kysellessä eikö heidän olisi kuulunut mennä johonkin, avasi Clarence kiireesti suunsa. Mutta entä haavasi? Ne pitää hoi- Nuorukainen aloitti, mutta Lillith tuli ja keskeytti hänet jälleen. Valitettavasti siihen ei ole aikaa. Tyttö totesi koppavasti, käännähtäen jo aukinaisen oven puoleen, Clarencen yrittäessä sanoa vielä vastalausetta, mutta pikku demoni oli jo menossa.

[Kitty]

Miki

Nuorukainen huomautti tytön haavoista, mutta Lillith sanoi ettei siihen ole aikaa... Kerrassaan hienoa, onneksi sensei oli ainakin koittanut opettaa haltialle kivun käsittelyä, tämä kipu oli vain niin suurta, Miki ei tiennyt kauanko tuo kestäisi tätä.
Tyttö lähti demonin perässä pimeille käytäville, nyt ei voinut ottaa edes Clarencen kädestä kiinni. Ajatuskin siitä miten pirusti se sattuisi jos joku nyt osuisi kämmeniin milteipä itketti.
Miki keskittyi jokaiseen hengenvetoon jotta saisi ajatukset pois haavoista.