Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Heinä 2011, 19:32

Miki

Hyppy edessäpäin ? Mahtavaa. Kyllä Miki perässä pysyi ei se siitä ollut kiini, turha loikkiminen ja vastaava vain sattui haavaan. Pieni ynähdys pääsi tytöltä joka kyllä yritti olla kuin haavaa ei olisi, mutta silloin tällöin siihen vain vihlaisi oikein kunnolla. Käsi hakeutui hupulta kyljelle, haavan päälle. Jotenkin tuntui siltä että jos siihen painoi niin liikkeet eivät satuttaneet niin paljoa.
Sitten tuli Mikille eräs asia mieleen. "Hei kuule miksi meillä on näin kova kiire ? Eihän se sinun isäntäsi voi mitenkään tietää tulostamme !?" Tyttö huusi Lillithin perään. Sitten huppu lähti taas tippumaan ja Mikin oli napattava se kiinni ennenkuin hänen "hajunsa" pääsisi ilmoille. "Helvetti" Miki manaili itsekseen kun ei kyennyt pitämään havaa ja huppua samaan aikaan.

//Joko nää kohta löytäis perille ni ei tuu kauheen lyhyitä vastauksia ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Heinä 2011, 21:09

Clarence

Lillith tuhahti itsekseen Mikin sanoihin, mutta näytti siltä ettei muka kuullut tyttöä. Clarencea tämä ärsytti, miksi tytön täytyi olla niin epäkohtelias Mikille? Toki olihan tuo haltia, mutta ei toinen vielä sitä ollut ilmeisesti huomannut. Kuulit kyllä mitä hän kysyi! Nuorukainen huudahti demoni perään, joka nyt vilkaisi kaksikkoa pienesti olkansa yli. Sanoinhan että isäntäni odottaa minun paluutani! Lillith selitti, hypähtäen jälleen, mutta tällä kertaa jonkinlaiselle parvekkeelle.
Nyt kun Clarence tajusi katsoa tarkemmin, huomasi hän edessä kohoavan rakennuksen olevan aika tyyriin näköinen niin kolkkoon kaupunkiin. Ilmeisesti he olivat perillä, jos Lillithin puheisiin isännästä oli uskominen.
Clarence hypähti parvekkeelle tytön perässä, vieden varmuuden vuoksi kätensä Mikin lantiolle tueksi, laskeutuen parvekkeelle tuon kanssa saman aikaisesti. Hyvä. Seuratkaa minua. Tyttö tokaisi, vetäisten samalla parvekkeen ovet auki, astuen pitkälle käytävälle, jolla nyt kaikui tuon hyppelevät askeleet.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Heinä 2011, 21:26

Miki

Clarence piti Mikin puolia ja se sai tytön hymyilemään , kiva että joku on kiinnostunut hänen mielipiteistään hyvinvoinnistaan ja niin eteenpäin. Pikkulikka pomppasi parvekkeelle, hyvin komea varmasti kokonaisen omaisuuden maksava talo sai koko pimeän paikan näyttämään melkein mutaläjältä timantin vieressä. Taisi tyttö puhuakkin totta.
Mies kiepatti kätensä neidon lantiolle tukemaan, olisi Miki kait ilmankin pärjännyt mutta ajatus on tärkein.
Tyttö avasi parvekkeen ovet ja asteli sisään pitkälle käytävälle. Mikin mielestä käytävä oli hyvin kolkko ja ei niin kotoisa, vaikkakin olihan sitä valaistu kynttilöillä sun muilla.
Neito irrotti otteensa hupustaan, ujuttaen sitten itsensä Clarencen kainaloon vieden samalla kätensä tuon ympärille. Jos totta puhutaan niin ei ollut Mikiä varmaan koskaan näin paljoa pelottanut, outo paikka outo talo ja vain yksi henkilö jonka hän tunsi, Clarence. Eikä Clarencekaan tiennyt mitä kaikkea talossa on.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Heinä 2011, 22:39

Clarence

Olo tuntui ahdistavalta niin hämyisessä talossa, kynttilät eivät tuntuneet tuovan valoa lainkaan ja edessä hyppelevä tyttö tuntui muistan mekkonsa kanssa katoavan välillä näkyvistä. Mikin kuitenkin kietoessa kätensä kunnolla Clarencen ympärille, tuntui nuorukaisen olo parantuvan. Puoliverinen vei kätensä tytön olkapäälle turvaa antamaan, samalla kun he astelivat niin hiljaista käytävää eteenpäin. Hmmm isäntä taitaa olla tähän aikaan rentoutumassa. Lillith pohti ääneen, johdattaen kaksikkoa vain eteenpäin.
Viimein he pääsivät koreiden pariovien eteen, joita koristi käyräsarvinen vuohen pääkallo, se oli hieman koholla oven pinnasta kuin sulautuneena siihen, jatkuen kiemuraisiksi kaiverruksiksi muualle ovea koristamaan.
Tässä se on. Demoni hihkaisi, katsahtaen olkansa yli kaksikkoa. Olisi kohteliasta jos ottaisit hupun pois päästäsi. Tyttö kivahti tajutessaan Mikin hupun. Ah On parempi että se on hänen yllään. Clarence totesi kiireesti, saaden kummastuneen katseen Lillithiltä. Miksi? Tuo kysyi, kääntyen nyt kunnolla molempien puoleen. No tuota kun Nuorukainen sopersi, mitä tuohon nyt voisi sanoa?!
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Heinä 2011, 22:49

Miki

Pikkuinen demoni kehotti ottamaan huppua pois päästä ja silloin Miki valahti aivan kalpeaksi, tosin eihän sitä hupun alta kukaan nähnyt. Clarence sanoi jo että olisi parempi jos Miki saisi hupun pitää ja siihen sitten esitettiin kysymys johon oli melkein liian vaikea vastata. Miki tiesi että jotain oli kuitenkin keksittävä ja äkkiä.
"Eh.... Se nyt on sellainen pitkä juttu... öm, e-et ymmärtäisi kuitenkaan." Miki sanoi melko tökkivästi, jossain vaiheessa oli varmasti seliteltävä jollekkin jotain ja silloin selityksen kannattaisi olla looginen.
Tyttö koitti miettiä mahdollisimman hyvän selityksen muttei oikein mitään tullut mieleen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Heinä 2011, 23:23

Clarence

Lillith kurtisti kulmiaan molempien sokeltaessa jotain epäselvää. Tytöstä näki selvästi että tämä epäili jotain ja ottikin yllättäen askeleen lähemmäs Mikiä. Siro käsi kohosi kohti huppua repiäkseen sen pois, mutta vaalea käsi ilmestyi nappaamaan demonia ranteesta tiukasti. Miki pitää hupun päässään jos hän niin haluaa. Clarence ilmoitti tiukasti, saaden purppuraisen katseen puoleensa. Demoni näytti tuijottavan nuorukaista ilmeettömänä, mutta hiljakseen soma hymy kohosi tuon huulille. Sinulla on kauniit silmät. Tyttö totesi, jolloin puoliverinen tajusi kuinka kaventuneilta hänen pupillinsa tuntuivat. Ne kuitenkin palautuivat ennalleen Clarencen hämmästymisen myötä ja otekin irtautui Lillithin ranteesta. Demoni tyytyi laskemaan kätensä alas ja kääntymään enempää sanomatta takaisin ovien puoleen, koputtaen kahdesti. Ovet avautuivat hitaasti itsekseen, paljastaen takaansa vain käytävää synkemmän huoneen, jonka perältä kajasti hitusen valoa suuresta ikkunasta, jonka maisema oli karu ja kolkko.
Olen palannut isäntä! Lillith ilmoitti iloisena, lähtien hypellen korkeaa ikkunaa kohti, jonka edustalla näytti olevan muhkea tumma sohva selin heihin. Ikkuna loi siluetin hahmon käyristä sarvista, jotka pilkottivat sohvan selkänojan takaa, savukiehkuran kohotessa piilosta ylös.
Hoidit siis sen velallisen rangaistuksen? Kuului matala miehekäs mutta yllättävän rauhallinen ääni sohvan luota. Kyllä isäntä ja toin teille samalla jotain! Tyttö ilmoitti päästyään sohvan vierelle, kumartuen sitten kuiskimaan hiljaa jotain.
Clarence oli jähmettynyt aloilleen oven suulle. Nuorukainen vaikutti jännittyneeltä ja sitä hän olikin, oikeastaan häntä myös pelotti. Mitä tämä rikas demoni oikein ajattelisi hänestä? Kyllä nuorukainen tiesi olevansa aika surkea tapaus.

//Säki saat keksiä jotain jännää sitten tähän ihme kartanoon missä nää nyt on :D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Heinä 2011, 23:40

Miki

Neiti otti ja harppasikin lähemmäksi koittaen ottaa kiinni Mikin hupusta. Tyttö säpsähti tätä muttei kerennyt tekemään mitään, onneksi Clarence oli kuitenkin nopea ja kerkesi estää Lillithin aikeet. Sydän jyskytti oikein kunnolla, tuo liippasi jo läheltä.
Kylmät väreet kohosivat selkää myöten kun ovet aukesivat koputuksen jälkeen itsekseen ! Jos ne aukesivat ilman avaajaa ne myös sulkeutuisivat ilman sulkijaa. Miki tunsi kuinka ahdistuneisuus ja pelko jännittivät hänen kehoaan, kuullessaan vielä matalan miehen äänen nielaisi haltia syvään. Lillith puhui Mikistä ja Clarencesta kuin jostain esineistä, se ei miellyttänyt yhtään. Lisäksi Suuren ikkunan luoma varjo toi esille siluetin sarvista, ei kiva, ei yhtään kiva. Miki painautui kiinni Clarenceen tarraten nyt toisella kädellään nuorukaisen paidan etuosasta kiinni. Kummatkin kädet olivat nyt kietoutuneet kiinni Clarenceen ja se toi jonkinlaista lohtua.
Huone oli niin hämärä verrattuna käytävään, Mikistä tuntui että silmiä oli jokapaikassa ja ne kaikki tarkkailisivat hänen jokaista liikettään. Huoneessa ei näkynyt olevan mitään tavallista. Huonekalutkin näyttivät jollain asteella pelottavilta ja kolkoilta. Eritoten silmään pisti kirjahylly jonka kummatkin sivut näyttivät siltä kuin niistä astuisi jokin ulos, aivan kuin kärsivä sielu pyrkisi helvetin porteilta pois. Tytön mielikuvitus alkoi laukata ja sitä Miki koitti tukahduttaa painamalla vielä päänsä Clarencea vasten.

//M´kay =)//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Heinä 2011, 00:26

Clarence

Mikikin vaikutti yhtä pelokkaalta kuin Clarencekin, tyttö selvästi painautui kunnolla häntä vasten ja nuorukainen yritti parhaansa tuoda jonkinlaista turvaa toiselle. Oli vain muistettava ettei ollut yksin, Miki oli siinä hänen kanssaan.
Lillith näytti kertoneen asiansa viimein sohvalla oleskelevalle hallitsijalle, joka tytön suoristautuessa kohotti päätään, paljastaen siluettia hahmoaan enemmän. Sarvet kasvoivat tosiaan miehen inhimillisestä päästä samaan tapaan kuin Clarencella, mutta ne näyttivät jykevimmiltä ja paksuimmilta. Nuorukainen tunsi kuinka hämärässä hohtava vaalea katse porautui häneen, se tuntui hyvin arvioivalta.
Tule peremmälle cambioni. Kuului jälleen tuo miehen ääni, jonka sävy sai lauseen kuulostamaan käskyltä. Ei Clarencella ollut mitään syytä vastustella, joten tämä astui pari askelta peremmälle pidellen edelleen Mikiä lähellään ja näin humahtivat ovet kiinni nopeammin kuin ne olivat auenneet, sinetöiden pimeyden takaisin huoneeseen.
Clarence tunsi itsensä valontuojaksi tämän hämäryyden keskellä ja oli näin huomiota herättävä. Eikö hän ole aivan näköisenne isäntä. Lillith totesi iloisesti hymyillen, saaden miehen hymähtämään tuon sanoille. Vaikka tiedän toki että minulla on jälkeläisiä, en olisi ikinä uskonut että joku olisi kyllin rohkea tulemaan luokseni. Demoni selosti, pitäen edelleen kasvonpiirteensä mysteerinä kaksikolle ja siirtäen kiiluvan katseensa vuorostaan Mikiin. Kuka hän on? Mies kysyi, johon Lillithillä oli vastaus valmiina; Hän on äkäpussi. Vastaus sai miehen naurahtamaan huvittuneena. Niinkö? Haluan kuitenkin tietää kuka hän todella on. Demoni totesi, jääden vaativan oloisesti odottamaan tytön avaavan suunsa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Heinä 2011, 00:41

Miki

Privaljakko astui peremmälle kun käsky kävi, ovet pamahtivat perässä kiinni joka sai tytön hätkähtämään, kaiki pakotiet oli kai sitten tukittu.
Clarencen valkea iho toi kuitenkin hyvin paljon turvan tunnetta, ikäänkuin valoa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että voisi ottaa rennosti.
Miehen sanat mietityttivät Clarencea varmaan yhtä paljon kuin Mikiäkin, olisiko tuo sarvipäinen mies nuorukaisen oikea isä ?
Ja sitten se inhottava sanaparsi mitä Miki oli osannut jollain asteella koko tämän ajan odottaa, kuka hän on. Pikkuinen mustapää vastasi jo että neito oli äkäpussi... Pidä sinä räkänokka pääsi kiinni kun et mistään mitään tiedä.. Miki sadatteli mielessään, ärsyttävä tyyppi tosiaan. Mies kuitenkin totesi naurun kera että hän todella tahtoisi tietää kuka tämä huppupäinen neito on.
"Miki, ihan vain Miki." Haltia sanoi ehkä hieman jopa ujostellen, tämä ei ollut lainkaan tytön tapaista käytöstä mutta tämä ympäristö sai hänet lynttyyn siihen maalliin että oli kumma kun hän ei herroitellut tuota varjoissa piilottelevaa miestä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Heinä 2011, 16:43

Clarence

Miki? En ole moisesta lajista koskaan kuullutkaan. Mies hymähti tytön viimein vastattua. Clarence piteli Mikiä tiukemmin lähellään, jotenkin hänestä alkoi tuntua että tänne tulo oli ollut suuri virhe. Tämä demonin ympärillä tuntui vain leijuvan vaara, joka tuntui lisääntyvän tuon noustessa ylös.
Demonin yllä näytti olevan jonkinlainen löysä kaapu, moinen kevyt asu oli hyvä silloin kun halusi olla rauhassa ja rentoutua, mies selvästi nautti mukavuudesta. Nuorukaisen katse seurasi herkeämättä miestä, joka hitain askelin kiersi pois sohvan takaa ja suuntasi selvästi kaksikkoa kohti. Mitä lähemmäs tuo tuli, katosi varjot peittämästä tuon kasvoja ja täten paljasti tuon kasvon piirteet. Vaalea pehmeän näköinen iho, kasvot veistokselliset mutta samaan aikaan hyvin miehekkäät ja hyvin pitkät vaaleat hiukset. Mies oli ilmetty miehekkäämpi kopio Clarencesta, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa alkuperäinen. Demoni ei kuitenkaan tuntunut tuovan vaaleudellaan valoa yhtälailla kuin Clarence.
Nuorukainen tuijotti demonin kasvoja suu pienesti raollaan, aivan kuin ei uskoisi näkemäänsä. Mies hymyili hänelle ja teräväkyntinen käsi kohosi hiljaa ylös. Aikoisiko mies koskettaa hän? Ei Clarence tiennyt pitäisikö perääntyä, muttei ehtinyt miettiä moista tajutessaan että vaalea käsi nappasi Mikiä hupusta. Niin nopea!

//Sori ku kesti, olin töissä ja tuun olemaan loput viikosta samalla lailla : < //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Heinä 2011, 00:47

Miki

Mitä utuliko mies tytön rotua nimen sijasta ? Tuota tyttö ei ollut osannut odottaa. Mies asteli esiin varjoista ja Miki katsoi näkemäänsä mykistyneenä, hän tunsi Clarencen tiukentavan otettaan, mutta tiesi että siitä tuskin olisi hyötyä jos jotain tapahtuisi. Mies muistutti paljon tytön vieressä olevaa cambionia, mutta se sai tytön vain pelkäämään lisää. Miehestö huokui jokin paha, toisin kuten nuorukaisesta. Tyttö ei voinut irrottaa katsettaan tuosta vaaleasta demonista jonka teräväkyntinen käsi kohottautui nopeasti häntä kohden. Mies tarttui Mikin hupusta laskien sen alas. Hupun laskeutuessa harteille, muiden nähdessä neidon olevan haltia veti tyttö syvään henkeä. Aivankuin huppupäässä ei olisi voinut hengittää.
"Tarkoitin nimeäni." Miki henkäisi, ääni tärisi ja pelko todella kangisti kehon, neito katsoi itseään suurempaa löysään kaapuun pukeutunutta miestä suu raollaan. Mitö olisi enään tehtävissä ? Nyt voisi vain rukoilla ettei demoni halunnut tappaa jokaista kohdalle sattuvaa haltiaa.

//Eipä mitään itekki täällä keskellä ei mitään ni en välttis pääse vastaamaan//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2011, 05:56

Clarence

Nuorukainen henkäisi yhtä säikähtäen kuin Mikinin, humun laskeutuessa tuon harteille. Demoni veti kätensä pois, jääden tuijottamaan tyttöä sanomatta kuitenkaan mitään, tai ei oikeastaan ehtinyt. Haltia?! Lillith älähti taaempaa tuijottaen Mikiä ilkeällä katseellaan, joka oli kaukana siitä suloisesta pikkutyttömäisyydestä. Isäntä, en tarkoittanut tuoda tunkeilijaa taloonne, se änkesi väkisin mukaan! Antakaa minun hoitaa hänet pois silmistänne Tyttö selitteli astellessaan kiireesti lähemmäs, mutta mies nostikin vain kätensä ylös täten pysäyttäen neitokaisen. Riittää Lillith. Demoni totesi. Hymy oli palannut miehen kasvoille ja katse oli kohdistunut haltiaan, jonka sanat olivat menneet ohi kuulevien korvien. Hänhän on vieraani Mies lisäsi, vilkaisten uudemman kerran Clarencea ja jälleen Mikiä. ja sitä paitsi, onhan hän jälkeläiselleni selvästi tärkeä. Demoni jatkoi.
Miehen puheet saivat Lillithn mykistymään ja jäämään aloilleen. Clarence pystyi näkemään pienendemonin kasvoilta kuinka tuo oli hämmentynyt, eikä tuon rakas isäntä toiminut tapansa mukaan? Pitäisikö tässä huolestua enemmän?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Heinä 2011, 13:16

Miki

Niin typerältä kuin se kuulostaakin niin Mikiä arvelutti enemmän miehen ystävällisyys häntä kohtaan, Mikihän oli haltia, ei haltioita siedetty pimeässä paikassa. Lillithinkin reaktio oli agressiivinen ja hyökkäävä, joten miksi mies ei ollut ? Demoni sanoi että Miki olisi vieras ja Clarencelle tärkeä, mutta neito aavisteli että miehellä olisi muuta mielessään kuin kakkukahvien kestitseminen...
Mikistä tuntui että samat juuttuivat kurkkuun, mutta silti hän koitti tiedustella vähän asioita. "Saanko udella nimeänne ?" Miki kysyi yhä edessään seisovalta vaalealta mieheltä, aivan kuin häntä ei muka pelottaisi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2011, 15:58

Clarence

Mikin kysymys sai kyllä miehen huomion kiinnittymään takaisin tuohon, mutta eihän mies mitään ehtinyt sanomaan kun selän takaa kuului valitusta; Kuinka kehtaat udella isäntäni nimeä haltia! Lillth otti samalla nopeita askelia kohti kolmikkoa, katse iskostuneena Mikiin. Sanoin että riittää Lillith! Demoni äyskähti, nostaen kätensä tytön tielle, pitäen katseensa haltiassa.
Haluan tietää kuitenkin ensin sinun nimesi poikani. Mies totesi, katsahtaen vuoristaan Clarencea. Demonin sanat iskivät lujasti nuorukaiseen, jotenkin niin hämmentävän tunteikkaasti, pitikö tämä mies häntä jo poikanaan? Oliko väärin tuntea olonsa otetuksi, jos tunsi samalla kuinka vaarallinen mies oli. C-Clarence nimeni on Clarence, isäni mukaan. Puoliverinen sai kerrotuksi, huomaten kuinka demonin suupielet värähtivät. Sitten nimeni on Clarence. Demoni vastasi lopulta Mikin kysymykseen, mutta se kuulosti aikalailla valheelta ja pienen pettymyksen saattoi nähdä nuorukaisen kasvoilta.
Kyllä Clarence oli pohtinut millainen hänen todellinen isä olisi ja totta kai osasi päätellä että tuo olisi demoni, joten oli turhaa odottaa miehestä mitään hyveellistä., vai mitä?
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Heinä 2011, 16:00

Miki

Lillithin taas ärähtäessä nuorelle haltialle hätkähti neito painautuen sitten kunnolla Clarencen kylkeen kiinni. Jos tuo kookas demoni ei olisi estänyt pienenpäänsä, tai seissyt huoneessa olisi Miki varmasti murissut samalla mitalla mustasarviselle kakaralle takaisin, mutta jokin tuossa Clarencen isässä sai tytön alistumaan miltein pelokkaaksi.
Mies utelikin Clarencen nimeä, ja hyvin välittävästi ja lempeällä äänensävyllä ? Se sai Mikin rauhoittumaan ja laskemaan suojaustaan joka oli muutenkin aikalailla olematonta. Kun mies kuitenkin kertoi nimekseen samaisen nimen mikä hänen pojallaankin oli niin tuli pieni epämiellyttävyys neidon mielentilaksi. Puolidemoni ja demoni olivat miltei saman näköisiä. heidät erotti lähinnä vaatetuksella ja erilaisesta olemuksesta, kuin yö ja päivä, mutta nyt heitä puhuteltaisiin vielä samalla nimelläkin ? Tyttö puristi tiukemmin otettaan nuorukaisen paidasta, hän ei todellakaan tahoisi sekoittaa noita kahta toisiinsa.

//myh töks.
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron