Kirjoittaja Janni » 17 Heinä 2011, 16:27
Clarence
Demoni kyllä huomasi pettymyksen vivahteiden ilmeen nuorukaisen kasvoilla, eikö tuo uskonut häntä? Mies hymähti, poikahan oli fiksu. Kerrohan minulle miten osasit tulla luokseni? Demoni uteli, silmäillessään Clarencea. Tämä oli vain silkka sattuma. Törmäsimme Lillithiin ja hän kertoi teistä. Nuorukainen selitti, saaden demonin puistelemaan pienesti päätään. Älä teitittele minua ja en usko aivan että se oli silkka sattuma. Mies kertoi hymyillen, saaden Clarencen katsomaan tuota kysyvästi. Sinusta teistä molemmista näkee, ettette ole koskaan aiemmin jalallanne astuneet pimeään paikkaan. Kerro minulle miksi olet täällä? Demoni esitti uuden kysymyksen, katsoen samalla odottavasti pojan silmiin, joka tuijotti tuota takaisin. Kysymys sai puoliverisen ajatukset palaamaan eilisiin tapahtumiin ja kurjaan tunteeseen. Minut karkotettiin rangaistukseksi teoistani. Clarence kertoi surun hiljentämällä äänensävyllä. Karkotettiin rangaistukseksi? Demoni toisti huvittuneena, vieden kätensä suunsa eteen kuin pidätellen naurua. Kuinka sinut voi karkottaa omaan kotiisi ja kuinka se olisi muka rangaistus? Mies kysyi. Se sai Clarencen olon hämmentyneeksi. Kotiini? Nuorukainen toisti, samalla kun tunsi kalpean käden asettuvan hänen olkapäälleen. Olet cambioni, demonin lapsi. Kotisi on täällä.
//Eikä ollu, mut pitäs kunnolla juoni keksiä tähän >n< //