Good bye old life

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Good bye old life

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Marras 2009, 00:26

Ada

Ilta oli laskeutumassa. Ada oli pukemassa päälleen, sillä hän ei aikonut viettää rauhallista "koti-iltaa" muiden kannibaalien kanssa tänään. Hänellä oli muutama henkilökohtainen aisa hoidettavana, ennen kuin ne riistäytyivät käsistä.
Nimittäin hänen edellinen työnsä palkkamurhaajana. Ada kuului Cryptissä pyörivään, järjestäytyneeseen palkkamurhaaja klaaniin, josta hänen piti sanoutua irti, ennen kuin koko klaani olisi hänen perässään. Eihän siitä helppoa tulisi ja muut varmasti aikoisivat vetää Adaa turpaan "petturuudesta", mutta se riski oli otettava. Ei hän halunnut riskeerata nykyisen "perheensä" turvallisuutta.
No, vamppyyri neiti puki päälleen lämpimästi, olihan pihalla lunta vähintään metri ja yöpakkaset eivät todellakaan olleet leutoja. Normaali asustuksensa päälle Ada heitti pitkän, mustan takin ja käteensä veti lapaset, ohut kaulaliina oltiin vaihdettu paksumpaan ja suurempaan. Vielä viitta selkään ja vampyyri oli valmis matkaan.. unohtamatta tietenkään aseita.

Ada hipsutteli huomaamattomasti uloskäynnille. Kyllä muutamat huomasivat että hän oli lähdössä, mutta Ada ei jäänyt sen enempää selittelemään menemisiään. Päästyään ulos Ada veti syvään henkeä ja suuntasi sitten kohti pimeää paikkaa, pakkasen vain kiristyessä.
Matka oli pitkä ja uuvuttava, näin jalan kulkien. Kuitenkin Ada luotti enemmän omiin jalkoihinsa kuin mihinkään ratsuun.
Perillä Ada katseli kolkkoa, erittäin pimeää ja karua kylää.. kaunista, tuntui kuin olisi palannut kotiin. Hetken näkyä ihailtuaan, Ada jatkoi matkaansa peremmälle.. pitäisi pitää varansa, nyt oli jälleen kerran täysikuu ja ihmissudet olivat varmasti liikkeellä.. Eikä Ada tunnetusti tullut toimeen tuon rodun kanssa.. Lisäksi Ada, a.k.a Hukka, oli näillä kulmilla vihattu ja rakastettu kasvo. Kuitenkin hän omasi enemmän vihollisia, kuin liittolaisia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Marras 2009, 12:47

Ankoku

Ankoku oli tällä hetkellä ihan tietämätön armaan silmätikkunsa poistumisesta kylmään talviseen yöhön. Niin ja ihan hyvällä tavalla Ada oli lohikäärmeen silmätikku, Ankoku vain piti tuosta todella paljon, eikä paljoa epäillyt tai mennyt kyseenalaistaan vamyyriään. Mutta nyt Ankoku oli omassa kodissaan tai huoneessaan, miten ikinä halusikaan sanoa, ylhäässä yksinäisyydessään ja tutkiskeli ahkeraan erästä kirjaa jonka oli pöllässyt ihan mielenkiinnon takia yhdeltä aloittelevalta velholta jonka olikin sitten hakannut maahan. Kirjan Ankoku oli lähinnä varastanut sen takia, että siinä oli kerrottu erilaisista kirouksista.. Mutta monen kymmenen selaamisen ja lukemisen läpi mitään ei ole löytynyt. Ei ainakaan sellaista mistä olisi voinut ollakkin hyötyä.
"Roskaa.." Ankoku sähähti hamapiden välistä sulkien kirjan hillitysti, nostaen takamuksensa ylös ja kävi asettamassa sen muiden satojen kirjojen sekaan. Tällä vauhdilla hän tarvitisisi kyllä lisää tilaa kirjoilleen. Niitä oli eri maista ja kulttuureista, ihan kaikki alta missä lohikäärme oli käynnyt tekemässä tuhojaan tai muuten vain käymässä. Silti hän ei ole löytänyt mitään hyödyllistä kirouksensa tuhoamiseksi, hän halusi vain kuninkaallisen lohikäärme muotonsa takaisin. Ei muuta.
Mutta ehkä.. ehkä hän voisi tehdä uhkarohkean tempun ja mennä joku ihana päivä tervehtimään itse niin mahtavaa ja kuuluisaa Blackiä. Tosin hän saattaisi saada hyvinkin tylyn vastaan oton.. ajatellen että hän on karannut vanki ja varsin vaarallinen sellainen. Ja velho varmasti muistaa hänet viimekertaisesta tapaamisesta mikä ei ollut mikään maailman ystävällinen. Lohikäärmeen ajatukset kuitenkin keskeytyivät pahasti kun sisään tuli yksi hänen miehistään ilmoittaen, että Ada oli mennyt ulos turhankin salakavalan oloisesti. Ankoku kohautti pienesti toista kulmaansa kysyvästi, mutta meni vakavaksi.
"Menen perään.. Kuinka kauan?" Ankoku sanoi sitten ja meni hakemaan miekan, mutta ei omaansa vaan ihan tavallisen perus miekan. Noin metrin pituinen ja kevyt.. haltia tekoa. "Viisi minuuttia sitten, herra." Demoni vastasi lohikäärmeen kysymykseen ja Ankoku nyökkäsi komentaen demonin tiehensä samalla kun puki päällensä pitkän yli polvien yltävän mustan takin ja siihen päälle lapaset. Ei hänkään nyt pakkasta kestänyt..

Sitten lohikäärme poistuikin asunnostaan ja piilopaikasta kuin rasvattu salama lähtien seuraamaan lentäen Adan jälkiä lumessa.. Samalla kun hieman peitti niitä mennessään. Herran jestas jos joku nuo näkisi!
Jäljet johtivat pimeään paikkaan ja Ankoku kadottikin ne sen jälkeen tuhasien jälkien alle. Lohikäärme laskeutui alas ja lähti ävelemään pitkin pimenpaikan synkkiä katuja jos vaikka jotakin epäilyttävään kuuluisi ihmissusien ulvonnan lisäksi. Nekin vielä..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Marras 2009, 18:00

Ada

Ada käveli peremmälle pimeään paikkaan. Vampyyri askeleet olivat varmat ja voimakkaat, hän tiesi mihin oli menossa.. lisäksi täällä ei saanut näyttää yhtään heikkouttaan, muuten tulisi turpiin. Hukka suuntasi tiensä vanhalle rakennukselle, aivan pimeänpaikan perukoille. Talo oli jo ränsistynyt ja viittä vaille kaatumaisillaan, mutta silti se toimi klaanin päämajana.
Ada astui sisään vanhaan rotiskoon ja käveli peremmälle. Talo oli valaistu hämärästi ja käytävillä liikkui friikkejä, palkkamurhaajia kuten hän. Vampyyri käveli aivan talon perälle, huoneeseen jossa istui iso, erittäin roteva ja karvainen mies. Mies tunnettiin nimellä Kontio... mikä tuo oli? Vähän kuin ihmissusi.. mutta muuttui karhuksi. Ada asteli kontion eteen ja lätkäisi tuolle käteen tikarin, jonka oli saanut Kontiolta aikoinaan liiton merkiksi.
"Minä lopetan" Ada pamautti sen pahemmin kiertelemättä.
"Ai lopetat..." Kontio aloitti nousten seisomaan, täyteen mittaansa, mikä oli reippaasti yli kaksi metriä "Hukka kulta, se ei noin vain käy...".
"Tiedän... näkemiin" Ada sanoi ja lähti coolisti kävelemään pois päin. Kontio katsoi hetken Adan perään, kunnes vampyyri pinkaisi juoksuun. Kontio päästi ilmoille karjahduksen ja käskyn: Ada oli tapettava.

Ada naureskeli itseksensä samalla kun juoksi ulos talosta, tästä saattaisi tulla kivaa tai sitten todella kauheaa. Vampyyri lisäsi vauhtiaan huomatessaan että hänen perässään oli ainakin kaksi vampyyria, kolme ihmissutta, pari muuta friikkiä ja itse Kontio. Auts, nyt ei paranisi jäädä kiinni---
Adan ajatus katkesi siihen kun tuo tunsi kynnet alaselässään. Kontio iski kyntensä Adan selkään, nosti tuon ilmaan ja heitti pitkälle pääkadulle. Vampyyri parkaisi kivusta osuessaan niskat edellä katukiviin. Ada nousu nopeasti ylös ja kääntyi kohden hyökkääjiä.. pakoon ei enää pääsisi, nuo olivat yhtä nopeita mitä hän.. joten oli pakko yrittää.
Kaikki muut olivat kaikonneet kadulta. Kukaan ei halunnut olla paikalla kun palkkamurhaajat ottivat yhteen ja selvittelivät välejään...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Marras 2009, 20:12

Ankoku

Hiljaista vain kuu möllötti yksinäisyydessään taivaalla ja muutama hassu friikki tuli vastaan, mutta kaikki tuntuivat kiertävän lohikäärmeen kaukaa. Ehkä syy oli ihan siinä, että lohikäärme yksistään oli heikommalle otukselle aika pelottava ilmestys tai ainakin vakuuttava. Mutta se ketä lohikäärme täältä etsi ei tuntunut löytävän, kuin maa olisi niellyt sen pikku vampyyrin. Mutta ei tarvinnut kauaa sitäkään asiaa miettimään kun varsin läheltä kuului tutun kuuloinen kiljahdus. Oli taas sitten päätynyt ongelmiin, ilmeisemmin. Ankoku alkoi tuntemaan itseään pikku hiljaa lapsen piiaksi tällä vauhdilla, mutta pitihän se söpöläinen pelastaa.. Joten pitkin kattoja Ankoku hyppi äänen suuntaan kunnes lopulta pääsi paikalle.
Oli se vampyyrin kurja sitten itsensä onnistunut saamaan hyvään soppaan jälleen kerran, mutta onneksi ei tällä kertaa vaikuttanut läheskään yhtä vahvalta kuin se velho. Vaikka olikin vastassa köriläs muutaman avustajan kera. Ankoku hyppäsi alas katolta kävellen Adan luokse.
"Onpas tutun tuntuinen tilanne kultaseni." Ankoku tuumasi vakavana Adaa katsellen sillä välin kuin tuon jahtaajat olivat tyhminä jäänneet seisomaan sivuun. saivat lohikäärmeen puolesta pysyäkkin. Ankoku vilkasi noita ja tuhahti pienesti.
"Alkapaaka kalppimaan." Ankoku sanoi heilauttaen kättään, että nuo menisivät pois ihan kiltisti.

//Tulipas lyhyt O_o` Mutta leikitään että Kontio on ny sun random hahmo ^^` Ku en tiiä mitä hänellä ja Adan kanssa takana on menneisyydessä, joten en pelaamaan uskalla käydä//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Marras 2009, 12:47

Ada

Ada oli jo aukomassa päätään hyökkääjille, kun erittäin tuttu ääni keskeytti hänet. Hyökkääjät vilkaisivat astetta vihaisemmin, kun Ada taas nyrpisti nenäänsä tuon sanoille.
"no, minä nyt tykkään hankkia ongelmia niskaani, jotta sinä voisit tulla pelastamaan neidon pulasta" Ada totesi koppavaan sävyyn, mutta silti tuon äänestä ei voinut olla kuulematta sitä pientä kiitollisuutta.
"Ja kuka sinä luulet olevasi, kerta nokkasi tähän soppaan tunget?" Kontio kysyi halveksuvasti, katsellen Ankokua päästä varpaisiin.
"Hän on elämänkumppanini!" Ada huudahti tähän väliin ja peruutti Ankokun viereen, toivoen että tuo pitäisi turpansa kiinni, eikä alkaisi selittelemään mitään "Hän on kuule tappanut moonia otuksia, lohikäärmeitäkin kaatanut paljain käsin.. joten parempi vain että menette pitämään pikku kerho kokustanne pikku tönöönne ja annatte meidän mennä" Vampyyri lisäsi.

Kontio naurahti räkäisesti ja pudisti päätään.
"Tuo ruipeloko muka tappaja? Mitä se osaa, naurattaa viholliset hengiltä?!" Kontio alkoi solvaamaan, samalla kun otti askeleen lähemmäksi ja levitti kätensä. Kuunvalo osui Kontioon, jolloin tuo muutti muotoaan. Pian heidän edessä seisoi reilu kolmi metrinen, karhua muistuttava otus, joka päästi ilmoille valtavan karjahduksen.
".... Tee se hieno hyökkäksesi ennen kuin tuo repii meidät raaja raajalta palasiksi" Ada totesi Ankokulle ollen valmiina ottamaan jalat alleen.. kyllä, toisinaan oli ihan hyvä paeta.

//mjääh, kyllä ton nallen saa mukiloida hengiltä, se on NPC =3= //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Marras 2009, 16:14

Ankoku

No tulihan sitä ainakin todistettua että tuolla köriläällä ollut aivoja ollenkaan. Miksiköhän tuo hänen kuvitteli tulevansa tähän väliin? Tietenkin siksi, että Ada sattui olemaan hänelle jonkin ihme syyn takia varsin rakas. Kaikenlaisia idiootteja sitä olikin maailamssa.
Adan rynniöidessä vireen lohikäärme kehräsi itsekseen omissa nautinnoissaan mielssään ja oli vain hiljaa apaattisen näköisenä likan selittäessä tuolle lihas kimpulle tarinoitaan. No hän oli voimakas mutta tuskin hän nyt lohikäärmettä paljon käsin hakkaisi, vaikka yksin siihen kykenisi. Riippuen tietenkin liskon koosta.

Toinen kulma kohosi aavistuksen verran kun tuo kävi sitten vähättelemään lohikäärmeen voimia. Ankoku vain naurahti oma hyväisesti takaisin.
"Voima ei ole aina kaikki kaikessa.. tai edes massa mitä sinulta tuntuu löytyvän paljonkin." Ankoku hymähti suloisesti päätään kallistaen, mutta vakavoitui kun herra otti ja muuttui melkein kolmimetriseksi kuolaavaksi otsoksi. Jaa että tälläistä tällä kertaa. Adallapa on mielenkiintoisia vihollisia. Ankoku vilkasi Adaan..
"Tästä puhutaan vielä." Ankoku huomautti Adalle samalla kun tuo itse oli aikessa lähtemään pakoon. "etkä lähde minnekkään." Lohikäärme nappasi vampyyrin olkapäästä kiinni pysäyttäen tuon siihen paikkaan.

Ankoku astui muutaman askeleen eteenpäin kohden karjuvaa karhua, pysähtyi ja nyökkäsi tuota hyökkäämään. Totta kai herra Kontio hyökkäsi samantien karjuen ja kuolaen. Mitenköhän hän tuon hoitelisi? ...Vaikka näin: lohikäärme antoi Kontion tulla kohden samalla kun valmistautui toisella kädellään iskemään ja kun otso oli tarpeeksi lähellä- olettaen että Ankoku aikoisi pelkällä nyrkillä lyödä- Ankoku heilautti kättään ja purskautti siintä ulos valtavat kynnet työntyivät ulos ja lävistivät karhu paran. Kontio haukkoi henkeään muuttuen takaisin ihmismäisemmäksi ja kaatui polvilleen maahan.
"Taidat näköjään kuolla sittenkin nauruun." Ankoku naurahti pienesti ja painoi yhden kynsistään miehen otsaa vasten kevyesti, silmän räpäyksessä Kontio jäätyi patsaaksi. Ankoku veti kynnet takaisin sisään samalla kun muut Kontion seuraliset vain tuijottivat suut auki tapahtunutta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2009, 16:37

Ada

Ada vilkaisi hilpeästi virnistellen Ankokuun tuon sanoessa, että asiasta puhuttaisiin vielä. Adan puolesta asiasta ei edes tarvitsisi mainita enää ikinä! Adan pakoon luikkiminenkin pysäytettiin, mikä sinänsä ei haitannut tällä saumaa.. kunhan Ankoku piti nuo otukset vain kaukana. Ada itse ei sitä vielä tiedostanut, mutta hänen alaselkänsä oli haavoilla pahemman kerran. Luojan kiitos ei mitään pahempaa, mutta muutama arpi tulisi jäämään.. jos verenhukkaan ei kuoltu.
No, Ankoku otti sitten muutaman askeleen lähemmäs Kontiota ja ennen kuin kukaan pahemmin mitään kerkesi tajuamaan, Ankoku oli selättänyt karhun ilman sen kummempia ongelmia. Ada katseli kiltisti paikallaan pysyen kun Ankoku viimeisteli ah-niin-legendaarisen Kontion. Se oli nopea toimitus, hyvä vain.
Kontion seuraajat katsoivat tyrmistyneenä johtajansa häviötä, kunnes nostivat katseensa Ankokuun. Sen enempiä uhoamatta, Kontion alaiset alkoivat kaikota paikalta. Kuitenkin muutama näytti siltä että tulisivat vielä kostamaan, ennemmin tai myöhemmin.. siinähän yrittäisivät.

Ada virnuili itsekseen Ankokun takana, samalla kun katseli Kontion ruhoa. Se siitä.. ehkä onni onnettomuudessa, että Ankoku oli sattunut paikalle.. tai sitten..
"En tiennytkään että sinulla on tapana seurailla alaisiasi noinkin salamyhkäisesti" Ada totesi lopulta mutristaen pienesti suutaan, samalla kun laski huppunsa alas päänsä päältä "Vai sattumaltako täällä yksin vaeltelet?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Marras 2009, 21:12

Ankoku

No Kontio oli teurastettu ja tuon alamaiset lähtivät kalppimaan häntä koipien välissä kuin katu piskit konsanaan. Ankoku virnisti itsekseen seuraten hetken aikaa noiden rakkien poistumista ja laski katseensa sitten Kontio patsaaseen.. Kylläpä se oli kaunis jääkööt siihen aina kevääseen asti hänen puolestaan sulamaan, ellei sitä ennen joku sitä tule tökkäsemään nyrkin kanssa ja otsofriikki olisi palasina, heh.
"Olet uusi... etkä ilmoittanut mitään lähtösi syytä, totta kai se epäilykseni herätti." Ankoku vastasi lyhyesti Adan kysymykseen oliko hän varta vasten perään lähtenyt. Totta helvetissä, etenkin kun vampyyri tuntui olevan mestari hankkimaan itseään ongelmiin.
"Enkä ole ajatellut tehdä kanssasi mitään poikkeusta." Ankoku lisäsi kääntyen Adaa kohden ja kävi tuota katseellaan läpi, joka pysähtyi muutamaksi sekunniksi tuon rinta varusteihin, kunnes nousi ihan kasvoihin asti. Miksi hitossa tuolla naisella pitää olla niin hiton ihan rinta varustus? Mitään Ankoku siintä sanomaan, kyllä hänestä sen verran herrasmiestäkin löytyi ettei mennyt liian häröjä puhumaan naisen kuullen. Naiset kun tuppasivat mottaamaan jos liian häröjä meni puhumaan liian nopeasti.
"Kaikki hyvin?" Ankoku kysyi Adalta katsellen tuota läpi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Marras 2009, 11:25

Ada

Vampyyri kohotti pienesti kulmaansa Ankokun kertoessa miksi tuo oli lähtenyt hänen perään. Pitäisi kai olla imarreltu että ihan joukon johtaja oli lähtenyt yhden tulokkaan perään. Olisihan tuo jonkun luotettavista alaisistaankin lähettää. Tai no, Ei Ada tiennyt vielä täysin näiden kannibaalien menetelmistä. Ankoku lisäsi vielä ettei aikonut Adan kanssa tehdä mitään poikkeuksia. Siihen Ada virnisti pirullisen pervosti, kuitenkaan sanomatta mitään.
No, Ankoku kääntyi ympäri ja katsasti Adan päästä varpaisiin. Ada ei voinut olla huomaamatta muutaman sekunnin pysähdystä puskureiden kohdalla, mutta toisin kuin naiset normaalisti tässä tilanteessa, Ada vain virnisti.
"Kyllä. Ei mitään pahempaa käynyt" Vampyyri vastasi seuraavaan kysymykseen, samalla kun kokeili toisella kädellään alaselkäänsä, joka oli yllättävän arka.
Adan vetäessä kätensä takaisin eteensä, hänen sormenpäänsä olivat mukavasti veressä. Vampyyri hymähti pienesti ja laski kätensä alas.
"Tai sitten kävi" Ada lisäsi vilkaisten Ankokuun, mutristaen pienesti huuliaan.
Ei, Ada ei ollut niitä henkilöitä jotka alkoivat panikoida pienimmänkin haavan takia. Hän tiesi missä hänen rajansa menivät ja hän voisi vuotaa vielä hetken, mikäli tarve. Vampyyriksi Ada oli uskomattoman sitkeä.. tai no, jotkut sanoisivat 'naiseksi Ada oli uskomattoman sitkeä'.
"Lähdetäänkö?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Joulu 2009, 18:09

Ankoku

Noh, Ankokulla ei ollut muutakaan tekemistä ollut, joten totta kai hänellä aikaa oli yhden tulokkaan perään katsoa. Plus henkilökohtaisesti Ada oli Ankokulle poikkeus tapaus, mutta sitä vampyyrin ei tarvinnut vielä tietää ollenkaan. Heidän suhteensa olkoot vielä hiljaista.. ainakin Ankoku epäili, että tunteet menivät yhteen heidän välillään. Kunhan vain mikään ei pilaisi tätä.
Ada vastasi lohikäärmeen kysymykseen ja tuo vain nyökkäsi pienesti, mutta ei voinut olla huolestumattakaan Adan voinnista. "Kohta.." Lohikäärme sanoi ja avasi kaulanssaan olevan huivin, ottaen sen pois kokonaan paljastaen samalla kaulassaan olevat ilkeät arvet. Adan olisi syytä olla hiljaa niistä sillä noiden takia hän lohikäärmeenä kupsahtikin alunperin, joten asia oli tavallaan aika arkakin- vaikkei suuri salaisuus ollutkaan. No Ankoku kiersi Adan taakse ja nosti mitään pahemmin kysymättä tuon takkia sekä paitaa ylemmäs ja sitoi ensihätäisesti tuon alaselän huivillaan. Ainakin hillitsisi verenvuotoa, ettei kivaa veri vanaa jäisi vampyyrin taakse kuin parastakin karttaa heidän piilopaikkaan.
"Ja nyt.. lähdemme." Ankoku tokasi suoristautuessaan ja astui muutaman askeleen taaemmas.

Ankoku lähti kävelemään rauhallisesti eteenpäin, ettei Adan tarvitsisi alaselkänsä kanssa juosta ympäriinsä hänen perässään.
"Mitä tuo oli olevinaan?" Ankoku sitten kysyi jonkusen minuutin jälkeen Adalta, eikä äänensävy ihan ystävällisintä sattunut olemaan. Tuo oli lähtenyt mitään ilmoittamatta pois, eikä se ollut ihan hyväkään juttu. Entäs jos tuo olisikin kuollut?
"Ja kuka tuo iso turpa oli?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 12:29

Ada

Ankoku sanoi että kohta. Ada kohotti kulmaansa pienesti tuon ottaessa kaulaliinansa pois jostain kumman syystä... Ja ei, Ada ei käynyt kyseenalaistamaan tai edes ihmettelemään Ankokun arpia, tuolla elämäntyylillä ei ollut edes ihme, vaikka herran koko kroppa olisi ihan arvilla. Ankoku kiersi Adan taakse ja nosti vaatekerroksen ylemmäs. Ada oli rääkäistä tuosta tempauksesta, mutta tyytyi vain tuijottmaaan kysyvän murhaavasti herraansa, samalla kun tuo sitoi hänen alaselkänsä huivillaan.. Suloista.
Ada hymähti pienesti Ankokun ilmoittaessa että he lähtisivät nyt. No, Ada laksi paitansa ja takkinsa alas, lähtien sitten kävelemään Ankokun vierellä kohti kotia... vaikka siltikin vampyyri tunsi olonsa kotoisammaksi täällä, pimeässä paikassa, kuin kannibaalien piilopaikassa.

Hetken he kävelivät, kunnes Ankoku avasi jälleen suunsa. Ada mietti hetken aikaa miten äskeisen selittäisi mahdollisimman lyhyesti. Hän kun ei pahemmin asoita tykännyt selitellä.
"Entinen työnantajani" Ada totesi lopulta "Kävin irtisanomassa itseni, mutta eihän se niinvain käy täällä".
Pieni naurahdus kävi vampyyrin huulilla, samalla kun tuo pörrötti pienesti hiuksiaan.
".... niin... kiitos" Ada sai sanotuksi pienesti häveten sitä, että häntä sai taas olla pelastamassa.. mutta toisasia oli, ettei hän ollut suorien hyökkäysten mestari, saatika avoimen taistelun ystävä. Hän oli palkkamurhaaja, asiat hoidettiin nopeasti, siististi, hiljaa ja yllätyksenä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2010, 19:35

Ankoku

"Vai niin... mutta olisit voinut silti ilmoittaa." Ankoku huomautti Adalle kun tuo kertoi, että oli käynnyt poistattamassa itsensä sen lihaskimpun joukoista. Se tyyppi ei kyllä ollut mitään muuta kuin iso kasa lihasta ja isoa turpaa näin Ankokun mielestä.
Lohikäärme hymähti hienoisesti Adan kiitokselle, että hän oli pelastanut tuon hengen juuri tuossa hetki sitten. "Ole hyvä vain, pitää sitä perheen jäsentä auttaa." Ankoku sanoi vinkaten ainoata silmäänsä pienesti hymyillen lähinnä itsekseen. Adan olisi syytä tottua siihen, että Ankoku- syystä tai toisesta- kohteli jengiään tavallaan kuin perheen jäseniään. Kai siksi että lohikäärmeksi Ankoku oli uskomattoman sosiaalliinen? Vaikkakin hieman kiero.. ja toisinaan itserakas. Tilanteesta riippuen.

"Mikset edes ilmoittanut mitään kun lähdit?" Ankoku kysyi vilkaisten Adan päälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2010, 13:05

Ada

Ada ei voinut olla hymähtämättä pienesti Ankokun 'pitäähän perheen jäsentä auttaa' huomautukselle. Adan oma perhe oli aikoinaan ollut niin surkea, ettei siellä pahemmin omiaan autettu. Isä juoksi ties missä vieraissa ja lopulta päätti kadota maisemista kokonaan, äiti taas oli liian ylpeä vampyyriksi eikä suostunut edes miettimään tyttärensä auttamista, silloin kun tuolla oli vaikeaa. Olihan Ada vampyyri, vampyyrien piti selvitä itse, kuten äiti tapasi sanoa. Joten ei ollut ihme että Ada oli ottanut ja lähtenyt kotoaan heti kun oli kyennyt. Ja se oli myös syy miksei Ada helpotsi sopeutunut niinkin läheisiin väleihin kenenkään kanssa, kerta ei koskaan ollut omistanut kunnon perhettä. Mutta kaikki ajallaan.

Ankoku sitten kyseli miksi Ada oli lähtenyt ilman ilmoittamista. Vampyyri mietti vastaustaan hetken, kunnes tuhahti pienesti.
"Se oli minun oma asiani. En halunnut sotkea teitä tähän. Sitäpaitsi, nyt jäljelle jääneet palkkamurhaajat näkivät sinut ja varmasti kantavat kaunaa, ihan kuin sinulla ei vihamiehiä jo tarpeeksi olisi" Ada huomautti arastaen pienesti askeliaan. Selkän kipu alkoi nyt heijastua jo kaikkialle, piti varoa liikkeitään vähän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Helmi 2010, 15:06

Ankoku

"Ei sinun tarvitse teititellä.." Ankoku huomautti kun Ada kävi jonkin ihme syyn takia teitittelemään häntä. Pyh, teitittely oli vain ihmisten ja haltoiden touhottamista ja leikkiä kuka oli ylimpänä. Tosin Ankokukin joskus teitteli muita jos tilanne oli sellainen ja komensi muita teitittelemään itseään, mutta ne olivat yleensä joitakin säälittäviä kuolevaisia.
"Siinä tapauksessa toivottelen heille onnea yritykseen." Ankoku vain virnisti Adan sanoihin kun tuo kertoi, että tuon kontion alaiset aikoisivat kostaa hänelle heidän pomonsa tapon. Itsehän nallukka kävi päälle ja juoksi eteen kuin mikäkin typerys.
"Ja muutama lisää missään tunnu." Lohikäärme lisäsi katsellen Adaa jolla vaikutti jo olevan hieman vaikeuksia kävelynsä kanssa. No onneksi tästä ei ollut mikään kamalan pitkä matka takaisin päämajaan.

Jokusen ajan päästä kaksikko pääsisikin takaisin päämajalle, jonka oven Ankoku avasi, asteli alas maan alle jääden odottamaan Adaa että tuo perässä kipittäisi josta Ankoku sitten sulki suuaukon perässään käden heilaituksella.
"Haavasi pitäisi paikata.." Ankoku tuumasi katsellen Adaa varsin merkittävästi, tai oikeastaan kuin pieni koiranpentu joka kerjäsi herkkuja. No Ankoku ei halunnut herkkuja, mutta olisihan se kiva jos vampyyri neitonen antaisi hänen putsata ja hoitaa haavansa. Jokaisella halunsa~
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2010, 20:08

Ada

Ada naurahti peiensti Ankokun sanoille. Tuo ei näyttänyt olevan moksiskaan muutamasta uudesta vihamiehestä. No, kyllä se raja joskus vastaan tulisi, ennemmin tai myöhemmin. Adalla ei kyllä siitä rajasta ollut vielä kokemusta, mutta kohta sekin pamahtaisi päin näköä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
No, ei mennyt kauaakaan kun he pääsivät takaisin piilopaikkaan. Ada alkoi pikkuhiljaa tuntea jo haavoistaan säteilevän kivun. Mitään vampyyri ei kuitenkaan valittanut tai edes näyttänyt kipuaan. Nainen osasi olla melko kivikasvo toisinaan.

Kaksikon päästyä sisälle Ankoku huomautti että Adan haavat pitäisi paikata. Ada vilkaisi koiranpentu ilmettä vääntelevää pomoaan virnistäen, hymähtäen sitten pienesti.
"Tiedätkös, selässä sijaitsevia haavoja on vaikeampi itse paikkailla. Ei sinussa sattuisi olemaan sen verran herrasmiestä että viitsisit auttaa alaistasi?" Ada kysyi virnistäen ilikurisesti, lähtien samalla kävelemään peremmälle luolastoihin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron