Apuako kaipaat?


Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Täällä ketään ei olla tappamassa sen takia, ettei ole puhdasverinen ihminen. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Viesti To Loka 06, 2011 5:27

Apuako kaipaat?

Soul Safer

Safer tosiaan viihtyi tässä paikassa, kukaan ei tulisi kysymään, mikä hänellä oli, kukaan ei kiinnittänyt hänen tekemisiinsä liiaksi huomiota.
Hän pystyi vain olemaan, jos joku hieman vaarallisempi heppu tulisi jostain huomauttelemaan, hänet voisi helposti tappaa tai Safer voisi muuttua koiraksi ja pujahtaa varjoihin, kukaan ei panisi sitä suuremmin merkille. Täällä käveli muutenkin omistuista väkeä, joten tuskin yhtä laihaa miestä suuremmin merkille laitettaisiin.
Saferin suu oli pienessä mutrussa, hänellä oli tylsää. Tunne ei ollut tuntematon, hänellä oli usein tylsää, mutta nyt tylsyys alkoi käydä hermoja raastavaksi ja tieto siitä, että ainoa asia, mitä hän keksisi olisi murhaaminen, mutta koska mies ei siitä pitänyt, oli hänen turha sitä huvikseen tehdä.
Pari "ihmistä" käveli hänen ohitseen, vilkaisivat häntä, mutta jatkoivat vain eteenpäin. Kuka nyt sokeasta miehestä välittäisi, vaikka eihän kukaan itennyt, että Safer tunsi heidän jokaisen liikkeensä ja katseensa.
Safer tiesi tarkalleen, missä liikkui kukin ja hän osasi astia heidän tunteitaan, sitä hän kai tässä nytkin teki. Kuunteli kuinka vampyyrin veren himollinen hengitys ja toisen, luultavimmin naisen ahdistunut ja pelokas hengitys hakkasivat ilmaa. Näistä kahdesta jo tiesi helposti mitä oli tekeillä. Silti Safer tarvitsi muutakin tekemistä, kuin arvuutella paikan kummajaisten tekemisiä. Ehkä joku, joka oli aivan hiljaa, hengitti tasaisesti kymmenen metriä hänen olinpaikastaan vahti hänen jokaista liikettään, koska kun hän vaihtoi painonsa toiselle jalalle, tuon tarkkailijan hengitys teki hypähdyksen. Mutta ei, se ei ollut mahdollista, sillä hengitys lakkasi kokoaan, eli toinen oli luultavimmin kuollut. Safer hengitti syvään ja puhalsi ilman huuliensa raosta ulos.

//Ylvalle ^^//

Viesti To Loka 06, 2011 5:58

Ylva, joka asteli synkkää katua pitkin kirosi jotain epämääräistä itsekseen. Tiesi liikkuvansa vaarallisilla vesillä, mutta eikö se ollut naiselle aikalailla joka päivästä toimintaa? Nainen oli vetänyt hupun päähänsä kätkien kasvonsa muiden katseilta. Kultaiset silmät tuikkivat omaa, synkkää valoaan hupun varjoissa, vaikka valoa täällä ei muutenkaan ollut. Tunsi kaulallaan olevan riipuksen kylmän hohteen ihoaan vasten. Sen avulla näki vaivattomasti tässä paikassa, vaikka valoa ei ollutkaan. Ei kiinnittänyt sen enempää huomiota kanssaeläjiinsä kuin oli tarpeellista. Oli valppaana mahdollisten hyökkäysten varalta, mutta muuten yritti liikkua ketään häiritsemättä tai kiinnittämättä sen enempää huomiota.
Nainen asteli äänettömin askelin kujaa pitkin kunnes sai näkökenttäänsä miehen, jonka silmillä oli side. Pysähtyi lähelle rakennuksen seinää ja siristi silmiään. Tarkkaili miestä hetken, tuo ei näyttänyt olevan mitenkään paniikissa tai eksyksissä. Varmasti tuolla oli muita keinoja havannoida ympärillään olevaa mailmaa kuin näkö. Ylva ei kuitenkaan ollut tyhmä. Tavallinen sokea ei selviäisi tässä paikassa. Hetken tarkkailun jälkeen totesi, ettei paikka tuntunut uudelta tälle miehelle. Se sopisi hyvin naisen päässä muodostuneeseen suunnitelmaan. Hymyili vinosti itsekseen ja lähti astelemaan miestä kohden.
Pysähtyi hyvän välimatkan päähän tuosta, mutta keskusteluetäisyydelle niin etteivät kaikki kuulisi noiden puhetta. "Sinä et taida olla muukalainen täällä", totesi miehelle tummalla äänellä tiiraillen tuota huppunsa kätköistä aivan kuin arvioiden oliko mies todella sokea. Jos oli ja jolta se vaikutti se sopi hyvin naiselle. Ei halunnut tulla tunnistetuksi, ei edes tässä paikassa. Mitä vähempi tiesi hänen läsnäolostaan sen parempi. "Jos näin on voisit varmaan auttaa minua eräässä... ongelmassa. Äläkä huoli, ilmaiseksi en mitään pyydä".

Viesti To Loka 06, 2011 7:26

Soul Safer

Safer seisoi siinä, vieläkin paikallaan, asiti kyllä uuden tulokkaan, mutta koska hän ei erikoisemmin käyttäytynyt, eihän osannut hänen tulolleen suurempaa painoa asettaa. Tännehän tuli ja täältä meni väkeä hyvin paljon. Vasta kun Safer kuuli naisen samettisen äänen lähettyviltä, hän osasi reagoida toiseen paremmin.
"En, mutta mitä se sinulle kuuluu." Safer aloitti yhtä terävällä ja käskevällä sävyllä, mitä hän oli koko ajan pitänyt, jos joku oli vahingossakaan hänelle jotain sanonut, mutta seuraava naisen lausahdus heärtti miehen mielenkiinnon kovastikin.Tässä oli juuri sitä tekemistä, mitä Safer oli toivonutkin.
"Kerro lisää." Safer kehotti vinosti hymyillen ja käänsi päänsä pienesti tulijaa kohden, jotta ilmaisisi mielenkiintonsa tarpeeksi hyvin. "Miten minä hyödyn tästä... sopimuksesta?" Hän vielä lisäsi ja käänsi jopa pienesti ruumistaan vinoon, kohti naista.

Viesti To Loka 06, 2011 8:59

Nainen hymyili vinosti miehen ensimmäiselle reaktiolle. Jokin vähempi olisi voinut saada tuon toisiin ajatuksiin. Kallisti päätään katsellen miestä kultaisilla silmillään. Otti muutaman askeleen lähemmäs tuota tullen jopa vaarallisen lähelle, ottaen huomioon jos toinen aikoisi puukottaa naista, mutta toisaalta tuo oli varautunut siihen. Nainen oli jonkin aikaa hiljaa kuin miettien vastausta. "Emmeköhän me pääse siitä yhteisymmärrykseen", sanoi lopulta. Nainen tuoksui jotenkin miellyttävältä, ei kuitenkaan käyttänyt mitään hajusteita ainakaan mitä pystyi selvästi haistamaan. Tuon liikkeet olivat pehmeitä, eikä niistä lähtenyt paljoa ääntä ja luultavasit jokainen ele ja ääni minkä tuo päästi oli tarkoin harkittu.
"Minulla on tarvetta löytää eräs henkilö, mies... tai no.." hymähti paljon puhuvasti ja naisen silmien tuikkeen saattoi jopa aistia, huvittuneisuutta. "...jonkin lainen mies. Luuletko pystyväsi auttamaan tämän asian kanssa?" kysyi vaihtaen painoa jalallaan ja laskien toisen kätensä leveähkölle lanteelleen. Tässä sokeassa miehessä oli jotain äärettömän kiehtovaa naisen mielestä. Ei osannut sanoa mikä se oli ja tämä teki siitä vielä enemmän mielenkiintoisempaa. Liian helposti luettavat henkilöt olivat tylsiä ja arkipäiväisiä, mutta ei tämä mies. Tämä mies kätki alleen jotain paljon enemmän mitä antoi itsestään ilmi. Tiesi paremmin olla kyselemättä asiaa, mutta tietoa sai hankittua muillakin keinoilla. Kumartui lähemmäs miestä niin että tuo saattoi tuntea lämpimän hengityksen korvassaan. "Mac Reese, hän näyttää melko tavalliselta ihmiseltä" sanat olivat sanottu matalalla äänellä, niin että uteliaat korvat eivät saisi niistä selvää. Vetäytyi hieman kauemmas miehestä. Naisen äänessä, sanoissa ja eleissä oli jotain häiritsevän viettelevää, mutta se tekikö sen aivan tarkoituksella tahi ei jäi toiselle epäselväksi. Saattoi hyvin olla, että käyttäytyi näin kaikkia kohtaan joiden kanssa oli tekemisissä tai sitten ei. Se miksi nainen kyseisen miehen halusi löytää ei todennäköisesti kuuluisi Soulille pätkän vertaa saati naisen oma henkilöllisyys ja oliko sillä loppujenlopuksi mitään väliä? Ylva luotti siihen, että jos mies hyötyisi tästä katsomallaan tavalla tuo ei kyselisi liikoja. Yksi syy miksi piti tästä paikasta kaikesta vaarallisuudesta huolimatta. Kukaan ei kysellyt liikoja. Nainen kaivoi jostain viitan kätköistä pienen rasian jonka napsautti auki. Rasiassa oli valmiiksi käärittyjä sätkiä, joista otti yhden suuhunsa ja sytytti sen kaivamillaan pienillä tuluksilla. Laittoi sarian pois samalla kun puhalsi savua suustaan, savu kiemurteli ilmaan ja tuoksui tupakalle ja jotenkin metholiselta.

Viesti Pe Loka 07, 2011 4:22

Soul Safer

Yhteisymmärrys, ei ollut niitä sanoja, joita Safer usein mielellään käytti. Hänen oli suorastaan vaikea koskaan päästä yhteisymmärrykseen kenenkään kanssa, varsinkin kun oli kysymys palkkiosta ja tehtävästä. Vieläpä tehtävästä, jonka antoi nainen, josta mies ei tiennyt mitään. Silti lyhyt nyökkäys naiselle kertoi hänen ottavan tarjouksen vastaan.
Safer nykisi naiselta kyllä palkkion, vaikka veisi naisen sielun, jos ei muuta saisi.
Nainen selvästi mietti liikkeitään, se kiehtoi Saferia, mutta samalla hän piti varansa naisen sanoessa asiansa yhä vain lähempänä häntä. Safer tunsi rintansa nousevan ja laskevan yllätävän nopeaan tahtiin, oikeastaan häntä jännitti, mitä tuleman piti, mutta silti hän pysyi rauhallisena ja asiallisena.
"Mies?" Safer toisti hieman kysyvällä äänellä, naisen pitäisi löytää mies. Tehtävä ei ollutkaan niin kiinnostava, mitä mies oli aluksi ajatellut, mutta silti hän päätti auttaa toista pulassa, olihan miehen etsiminen kuitenkin jotain tekemistä hänen tylsän seisomisen rinnalla.
"Luulenpa, että voisin auttaa sinua jotenkin." Safer sanoi hitaasti nyökäten ja tarkkaavaisena kuuntelemaan lisäohjeita tai muita vastaavia lausahduksia. Samalla hän kiinnitti huomiota naisen käsien ja jalkojen olinpaikkoihin, koska halusihan hän tietää, että nainen vahingossakaan eksyttäisi jotain ruumiin jäsentään liian lähelle häntä, jos hänellä sattuisi vaikka olemaan terä-aseita mukanaan. Naisen hivuttaudusse vieläkin lähemmäs, niin, että mies pystyi jo aistimaan hänen hengityksensä, jokaisen sisään ja ulos vedon, jonka hän huulillaan sai aikaan. Kun nainen kuiskasi miehen nimen ja sen, että hän näyttää ihmiseltä, Saferin oli pakko nauraa.
"Näyttää? Oletko tosissasi? Ihan niinkuin ulkonäkö perusteluja tarvitsisin." Safer kuiskasi takaisin hieman ilkikurisesti virnistäen, mutta muuttui samassa vakavaksi. Nainen otti esille tupakan, mies pystyi haistamaan sen hajun, hajun joka kertoi, että tässä oli taas yksi tapa tappaa itsensä. Pian naisen suusta pääsivät savukiehkurat, joiden tuoksusta pystyi jopa Saferkin nauttimaan, tosiaan, hän olisi itsekin polttanut, mutta mistä saisi rahaa röökiin, kun ei ollut töitäkään.
"Onko miehestä mitään muuta tietoa." Safer kysyi ja rupesi kuuntelemaan lähellä olijoiden hengityksiä ja askelten ääniä. Ehkä jokin niistä kuuluisi hänen kohteelleensa Macille...
"Haluat minun etsivän hänet, tuonko hänet sinulle, vai tuletko mukaan, vai kerronko hänen olin paikkansa sinulle?" Safer kysyi vielä, vaikka hänen ajatuksensa olikin suuremmin ihmisten ja olentojen askelissa.

Viesti Pe Loka 07, 2011 4:47

Ylva poltti tupakkaa rennosti ja varsin nopeasit, mutta se vaikutti enemmänkin tottumuskysymykseltä kuin minkään hermostuneisuuden merkki. Vino hymy leikki naisen huulilla tuon kuunnellessa miehen sanoja. "En oikeastaan tiedä siitä häiskästä paljoakaan, mutta jos minulta kysytään hän on jonkinluokan demonia tai vastaava. No ainakin osaksi." Ei ollut saanut sen täsmällisempiä tietoja kohteestaan. Ei voinut sanoa edes varmaksi oliko miehestä annettu nimi tuon oikea vai ei.
"Hänellä on tatuointi oikeassa käsivarressa, jonkinlainen koukerohässäkkä. Hmm ja ei ei ehkä sinulle, mutta tuskin kaikki täällä ovat sokeita." huomautti heittäen tupakantumpin maahan tallaten laiskasti sen päälle. Nosti oikean kätensä tunkeakseen hupun alta valahtaneita hiuksia takaisin hupun sisään. Siristi taas silmiään miehen viimeiselle kysymykselle. "Olinpaikka riittää. Tietysti..." nainen hymähti ja vaihtoi taas asentoaan enemmän miehen suuntaan. "... jos et luota minuun, haluat varmaan olla paikalla, etten vaikka... hmm... livistä ennen maksuasi? Kunhan pysyt poissa tieltä", lisäsi vähän vähemmän ystävällisesti. Ei halunnut kenenkään hutiloivat tätä. Naiselle oli tiedossa isot rahat, jos saisi tämän tyypin hengiltä ja pääsisi itse hengissä takaisin työnantajansa luokse. Ylva hiljeni hetkeksi joidenkin ohikulkijoiden tullessa liian läheltä. Nainen jännittyi ja automaattisesti haki suojaa talon varjoista, vaikka sillä ei täällä pahemmin ollut merkitystä. Suurinosa täällä asujista näke enemmän kuin tarpeeksi hyvin varjoihinkin. Ohikulkijoiden mentyä nainen avasi taas suunsa. "Palkkiosta puheen ollen, mitä haluat? Rahaa?"

Viesti La Loka 08, 2011 11:41

Soul Safer

Pieni tömähdys naisen tallatessa tupakan tumppinsa maahan sai Saferin jo varuilleen.
"Demoni..." Safer toisti ja pisti asian muistiin, tämä oli hyvin tärkeä tieto, koska olihan demoneilla ominais tuoksujaan, joten Mac olisi helpommin havaittavissa ihmisjoukosta, jos hän sellaisessa oleskeli.
"En tee mitään ilmaiseksi." Safer sanoi vakana. "Eikä minulla ole taipumusta pilata juttua, jossa on kiinni myös omaa palkkiotani." Hän lisäi hieman kevyemmin ja väänsi virnistyksen naamalleen, vaikka sehän oli vain suurinpiirtein muodollinen ele jo valmiiksi kolkan ilmapiirin nostamiseksi.
Safer pystyi aistimaan naisen jännityneisyyden ja tajusi pian ohikulkevien askeleet, Safer itse ei muuttnut mitenkään, hän ei välittäisi, vaikka joku keskustelun kuulisikin, eihän se hänen osuuttaan suuremmin muuttaisi.
Kun nainen kysyi mitä Safer halusi palkkioksi, mies mietti hetken tosissaan.
"Ei sinulla ole varmasti mitään muutakaan antaa..." Safer lisäsi sitten, olisihan Safer mieluusti käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja vaikka käynyt naisen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta se ei toiselle kuitenkaan kävisi ja jos hän edes jotain sellaista ehdottaisi, toinen peruisi kuitenkin jutun, joten raha kävi hyvin, sillähän sai kaikkea muuta, paitsi onnea ja rakkautta. Eipä naisella niitäkään tainnut jaettavaksi asti olla.
"Etsinkö hänet tästä nyt vain suoraan." Safer kysyi hieman virnistäen. Hänen tarvitsisi etsiä vain hyvä paikka, ja mies löytyisi aika helposti. Kunhan toinen ei piileksisi missään. Se mutkistaisi asioita.

Viesti La Loka 08, 2011 11:55

Pieni ilkikurinen virne leikki naisen huulilla. Siirtyi lähemmäs miestä ja laski kätensä tuon olkapäälle hipaisten sormenpäillään miehn kaulaa. Kumartui taas puhumaan miehen korvaan tehden sen tälläkertaa muusta syystä kuin siitä, että joku kuulisi. "Jos luulet, että minulla ei ole muuta antaa, olet varsin mielikuvitukseton mies", huomautti ja vetäytyi kauemmas miehestä silmät tuikkien huvittuneina. "..mutta jos raha riittää voin tarjota sinulle kaksikymmentäviisi kultaa." totesi kuin kyseessä ei olisi summa eikä mikään. Todellisuudessa sai tästä keikasta sen verran mojovan palkan, että pystyi jakamaan siitä myös miehelle osan. Kuka sanoi, ettei rikollisuus kannata?
Ylva ei ollut mikään siveellinen neitokainen, vietti mieluusti öitään satunnaisten miesten kanssa, lähinnä välttääkseen turhaa kiintymistä petikumppaneiltaan. Todellisuudessa taisi vältellä sitä yhtä paljon itse samaan aikaan kun kaipasi jotakuta lähelleen. Ylva oli täynnä ristiriitoja ja syvänpuoleinen itsetutkiskelu olisi ollut naiselle paikallaan. Jostain välittäminen oli vain heikkeutta ja loppuisi aina ikävästi. Näin nainen oli sen itselleen järkeillyt. Hymähti ääneen miehen kysymykselle. "jos olet niin näppärä, niin anna mennä vain. Mitä nopeammin tämä on tehty sitä paremmin." Pimeä paikka kiehtoi naista suuresti, mutta tiesi olevansa kokoajan vaarassa täällä ollessaan. Täällä liikkui kuitenkin pahempia saalistajia kuin nainen itse.

Viesti Su Loka 09, 2011 11:42

Soul Safer

Naisen hipaistua miehen kaulaa, Safer ymmärsi mitä nainen tarkoitti. Kuitenkin rahana määrä oli suuri. Safer hymyili hiukan, olihan tarjous kiehtova, mutta ei hän osannut päättää, koska ei hän rahallakaan tekisi paljoa. Hänen ei tarvinnut ostaa ruokaa, eikä oikeastaan mitään, millä pysyisi hengissä, mutta hän voisi tietenkin käyttää rahaa huvituksiin, vaikka olihan tuo toinenkin vaihto ehto "huvitus." Pienesti pudistaen päätään ja hetken miettien hän totesi, että raha olisi parempi tälläkertaa, jos nainen joskus tarvitsisi apua, voisi hän mieluusti auttaa ja tällöin valita ehkä tuon toisen vaihtoehdon.
Kun toinen puhui näppäryydestä, oli Saferin pakko hymähtää hieman, silti vinosti hymyillen hän hypähti ja tarrautui talon katon reunaan, jonka alla oli juuri seissyt. Hetkessä hän - vaikkei ollutkaan kovin vahva, mutat sitäkin kevyempi - oli nostanut itsensä ränsistyneelle katolle, jossa hän käveli muina miehinä eteenpäin. Kun hän oli noin katon keski-osassa hän kyykistyi ja meni katon reunalle, erille mistä hän oli tullut. Siinä hän hetken käänteli päätään ja haisteli ilmaa. Ilma oli tunkkaista täällä päin, hänen allaan oli varmasti kuollut jotain, joten Safer siirtyi pari metriä sivummalle, ja koetti stten haistaa jotain muuta, kuin sen ummehtuneen ja homehtuneen kasan.
Hetkessä hän kuulikin kauempaa jonkun sanovan "Mac." Siitäkös Safer innostui, mutta olihan pimeässä paikassa varmasti muitakin Mackejä kuin vain yksi... oliko mies edes pimeässä paikassa? Jos hän oli lähtenyt vaikka kylään tai... no sitä Safer ei jäänyt miettimään, hän lähti pomppimaan kattoja pitkin ja pioan saapuikin läheiselle katolle, josta hän pystyi kahden miehen keskustelua seuraamaan selvästi. Hetken päästä Safer oli varma, että kyseessä oli etsitty henkilö, hänessä virtasi selvästi demonin veri ja hänen kaverinsa vieläpä huusi hänen nimensä, jolloin Mac veti siitä pultit. Iloisena onnistumisestaan Safer paikansi naisen ja lähti ripeästi hänen luokseen.

Viesti Su Loka 09, 2011 1:54

Ylva seurasi miehen taidonnäytettä ja hymyili itsekseen. Tässä miehessä taisi olla paljon sellaista mikä ei näkynyt ulospäin ja se kiehtoi naisen mieltä. Jäi kiltisti odottelemaan paikalleen haluamatta häiritä sitä mitä ikinä mies nyt tekikin. Sytytti toisen sätkän nojaillen rakennuksen seinään pysyen poissa utelialta katseilta. Aikaa ei mennyt kovin kauaa, mutta alkoi käydä jo kärsimättömäksi kun mies sitten jo palasi. Kallisti automaattisesti päätään tajuten sitten vasta ettei mies nähnyt elettä. "No?" kysyi sen sijään. Sätkän oli tumpannut jo aikoja sitten, mutta tupakan tuoksu leijui silti vielä ilmassa.
Kuunteli miehen selostusta siitä mitä tuo oli löytänyt ja tuntui olevan tyytyväinen. "No se kävi helpommin kuin toivoin", sanoi ja kiipesi ketterästi talon katolle hyvin tottuneesti. Odotti siellä miestä. "näytä tietä", pyysi tai melkeinpä käski. Pieni miinuspuoli oli siinä, että mies ei ollut yksin, mutta kaikkea ei aina voinut saada. Seurasi mystistä opastaan paikkaan, jossa oletettavasti tuon uhri oli. Päästyään näköetäisyydelle jäi tarkkailemaan miestä ja tuon kaveria miettien parasta lähestymistapaa. Voisi yrittää odottaa josko mies olisi yksin jossain vaiheessa, mutta se pidentäisi tätä hommaa ikävästi. "Odota tässä", sanoi Soulille hiljaisella äänellä ja laskeutui katolta alas herättämättä kummankaan miehen huomiota.
Päästyään tarpeeksi lähelle Ylva nakkasi tikarin Macin kaverin kurkkuun tappavan tarkasti, joka tipautti tuon tehokkaasti pois pelistä. Nyt kun oli paljastunut ei välittänyt liikkua enää piilossa ja yllättävää kyllä heitti hupun pois kasvojaan peittämästä samalla kun veti mustateräisen miekan esiin huotrasta. Ylvalla oli pieni pakkomielle näyttää silmänsä uhreilleen, viimeinen asia mitä nuo tässä maailmassa näkisivät oli pari kultaisia, susimaisia silmiä. Macin tappaminen ei osottautunut kovinkaan helpoksi vaan joutui oikeasti kamppailemaan tuon kanssa jonkun tovin. Sai lopulta iskettyä miehen pään pois paikoiltaan ja kamppailu päättyi siihen. Miekan musta terä näytti imevän kaiken siinä olevan veren. Irvisti ja huomasi ottaneensa osumaa, naisen kyljestä valui verta. Haava ei ollut mitenkään paha mutta se sai naisen manaamaan ääneen. Tuhahti ja kyykistyi Macin ruumiin viereen repien tuon toisen hihan irti paljastaen tatuoinnin josta oli puhunut. Tikari ilmestyi naisen käteen vaikkei sitä ollut uhrinsa kaulasta hakenut. Leikkasi sillä miehen nahkaa niin, että sai tatuoinnin irrotettua. Katseli nahanpalasta hetken ja sulloi sen sitten vyöllä olevaan koteloon. Irvisti uudemman kerran ja painoi kylkeään, joka tahrasi naisen vaatteita punaisella verellä.

Viesti To Loka 13, 2011 7:01

Soul Safer

Kun mies pääsi naisen luo, hän kerto innokkaana löydöstän, tietenkin, olihan hän onnistunut tässä. Ehkä jopa liiankin innokaasti... suorastaan pentumaisen innokaana. Jos hänellä olisi ollut häntä, se olisi luultavasti heilunut, kuin naisella olisi keppi, joka hänen piti hakea. Siksi Safer terästäytyikin ja kokosi itsensä.
Kun nainen nousi katolle, Safer hyppäsi pian perään. Hän tunnusteli viileää peltikattoa jalkojensa alla. Nainen käski näyttää tietä, Safer lähti kohti jo tuttua hajua ja puhetta, sekä samalla muistellen reittiä jota oli kuljenut, jotta ei vahingossakaan veisi naista väärälle paikalle.
Meni hetki, ennenkuin Safer löysi tuon paikan, vaikka hän ei huti reitiltä astunutkaan.
Safer tunsi itsensä petetyksi, kun hänen piti jäädä odottamaan katolle. Tottuneesti Safer laski kätensä peltikaton reunaan ja jäi kuuntelemaan kuinka nainen laskeutui taidokkaati katolta, hän ei selvästi tehnyt tälläistä ennenkin. Tikari lensi ilman halki ja löysi uhrinsa, Safer ei hievahtanutkaan, hän vain haistoi, kuinka rautainen, pistävä veren tuoksu levisi jokapaikkaan ja sai hänet voimaan hieman pahoin. Oliko tuo veri naisen, vai miehen? Safer päivitteli samalla, kuinka hyvä sielu nyt lentäisi pois, ilman, että hän voisi sitä hyväksikäyttää ja saada siitä ravintoa, mutta tuskin hänen kannattaisi sitä alkaa varastamaan. Pian kuului taistelun ääniä, nainen oli siis paikalla. Safer olisi halunnut taas kerran nähdä jotain, jotta tietäisi oliko nainen voitolla vai ei.
Kun lopulta toisen tuoksuinen veri levisi ja taistelun äänet lakkasivat Safer toivoi taas tämän uhrin olevan mies. Lopulta hän kuuli naisen manauksen ja hymyili hieman. Safer laskeutui alas katolta, koska uskoi saavansa tehdä niin.
"Hienoa työtä." Safer sanoi vinosti hymyillen naiselle. Safer vilkaisi miehien suuntaan, oikeastaan suuntaan, josta veren haju tuli. Samassa hän tajusi, että tuo kahden veren seassa tuoksui myös kolmas veri.
"Haavoituitko?" Safer kysyi yllätyneenä, ei niinkään huolissaan, koska eihän hän naista tuntenut, mutta toisella sattui vielä olemaan hänen palkkionsa, joten siitä mies oli enemmän huolissaan.

Viesti To Loka 13, 2011 9:03

Ylva vilkaisi miestä tuon saapuessa paikalle ja hymähti hieman tuon kehulle. Nousi ylös painaen samalla kylkeään. Haava pitäisi sitoa tai siitä kehkeytyisi vielä isompi ongelma. Katseli miestä ja mietti hiljakseen mielessään pitäisikö tuo vain raivata pois tieltä ja häipyä tästä paikasta. Pieni hymy nousi naisen huulille ja tuon silmät välkähtivät ilkikurisesti. Ei, tämä mies oli liian mielenkiintoinen ja ainakin tällä hetkellä samalla puolella. Miehestä voisi olla jatkossakin hyötyä. Pohjimmiltaan taisi myös pitää miehestä sen verran mitä tuon kanssa nyt oli ehtinyt tutustumaan, mutta tätä ei myöntänyt edes itselleen. Mies oli mysteeri ja mysteerit kiehtoivat naisen mieltä.

"Olen kunnossa", totesi ykskantaan ja kumartui uudemman kerran tutkimaan ruumiita tarkastaen nyt oliko noilla mukanaan mitään arvokasta. Takavarikoi miesten rahat omaan käyttöönsä ja asteli sitten Soulin lähelle. "Meidän on parempi vaihtaa maisemaa, täällä on kuitenkin muitakin joilla on tarkka nenä" huomautti hieman huvittuneen kuuloisena ja hetkessä nainen oli takaisin talon katolla, jossa oli paljon mukavampi liikkua. Kiipeäminen ei käynyt tällä kertaa ihan niin vaivattomasti kuin aikaisemmin kipeän kyljen tähden. Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta kun Yl oli loukannut itsensä ja omisti varsin korkean kipukynnyksen. Veri tahri kuitenkin naisen vaatteita ja teki niistä tahmaiset.

Asteli jonkin aikaa kattoja pitkin kunnes pysähtyi ja istahti keskelle yhden talon kattoa irvistäen. Paikka oli sinänsä varsin turvallinen, maastakäsin tänne ei nähnyt ja katolla taas oli hyvä näkyvyys joka suuntaan eli jos joku näkisi kaksikon näkisi myös Ylva tuon. "Haluat varmaankin palkkiosi", Ylva totesi hieman kuivasti ja kaivoi viittansa alla olevasta nahkaisesta laukusta isohkon pussit, jossa kilinästä päätellen oli rahaa. Otti esiin myös toisen pussin, joka myös sisälsi kolikoita. Alkoi siirtelemään ensimmäisestä pussista kolikoita toiseen pussiin. Keskittyi laskuihinsa ja lopulta sulki ensimmäisen pussi ja ojensi sitä miehen suuntaan heiluttaen pussia niin että se kilisi. "Siinä. Usko pois se on tasaraha. Jos haluaisin huijata sinua en vaivautuisi antamaan sinulle kolikkoakaan", sanoi hymähtäen hieman huvittuneena. Naisen toinen käsi oli tahriintunut vereen. Nousi ylös paikaltaan ja tunsi maailman heittävän kuperkeikkaa, joka sai naisen horjahtamaan ja laskemaan päätään alemmas. Verenvuoto olisi parempi saada loppumaan tai tuon ruumis alkaisi lakkoilemaan. Oli noussut ylös liian nopeasti. Pudisti päätään selvittääkseen sitä ja oli varsin tyytyväinen siitä ettei tuon kumppani nähnyt mitään. Veti syvään henkeä ja katseli miestä hetken mietteliäänä. Noh ei menettäisi mitään vaikka asiaa mieheltä tiedustelisi. "Et sattuisi tietämään kohtuu terveellistä paikkaa täällä jossa voisi levätä hetken?" kysyi tarkoittaen lähinnä majataloa tai vastaavaa paikkaa, jossa voisi sitoa haavansa ja voisihan sitä juodakin jotain.

Viesti Ma Loka 31, 2011 7:24

Soul Safer

Safer nousi jo katolle, jäi odottamaan naista ja hiljaa mitään sanomatta hän muutti itsensä koiraksi. Liikkuminen katolla oli helpompaa ja Safer muutenkin piti tästä muodostaan enemmän. Silti mies piti huolen, ettei nainen nähnyt häntä tässä muodossa. Onneksi nainen ei turhia taakseen vilkuillut kun hän vain asteli katolla. Kun he pysähtyivät Safer osasi jo aavistaa, että nainen katsoisi häntä, joten mies vaihtoi muotonsa takaisin ihmiseksi. Hän kuuli kolikoiden kilinän ja hymyili pienesti, omahyväisesti. Veren haju oli voimakkaampi, mutta Safer ei siitä suuremmin välittänyt. Toinen väitti olevansa kunnossa, joten jos hän oli, niin ei Saferin tarvitsisi verestä suuremmin huolestua. Sitäpaitsi, rahat olivat tulossa, joten palkkakin tulisi maksettua.
"En minä sinua epäilekään." Safer sanoi hieman happamasti ja otti rahapussin vinosti irvistäen vastaan. Hän tunnusteli pussin sisältöä ja oli tyytyväinen ainakin sen kokoon, jos vain rahat olivat aitoja, hän olisi tyytyväinen. Siksi mies ottikin yhden kolikon käteensä, tunnusteli sen pintaa ja kuten yleensä tehtiin, hän puraisi sitä ja koetti vääntää. Ainakaan kolikko ei vääntynyt, joten ei se ainakaan ihan turhaa materiaalia ollut.
"Tunnen parikin paikkaa..." Safer sanoi vinosti hymyillen.
"Mutta niiden sisällä rappaavasta väestä en menisi niin takuseen, ei ole näistä paikoista niinkään hyviä muistoja, mutta voin saattaa sinut yhdelle majatalolle, jos haluat." Safer sanoi ja laskeutui katolta vaivattomasti.
"Ei sinne edes ole pitkä matka." Hän naurahti ontosti ja kuunteli taas ympärilleen. Lähellä liikkui hämärää poruukkaa, hän aisti sen. Kuitenkaan Safer ei pelännyt, miksipä olisi? Ei hänellä ollut menetettävää ja loppujen lopuksi, hän pääsisi helposti pakenemaan tai hän voisi hyvin helposti tapppaa heidät, jos olo käy tukalaksi.

Viesti Pe Marras 04, 2011 1:10

Ylva

Ylva näytti olevan hyvin tietoinen läheisyydessä olevista henkilöistä ja tuntui olevan varuillaan kokoajan, varsinkin nyt kun oli loukkaantunut. Mitään suurempaa hermostuneisuutta naisesta ei voinut aistia, vaan tuo oli ennemminkin jonkinlaisessa valmiustilassa koko ajan. "Se kelpaa mainiosti. Herra on hyvä ja näyttää tietä", nainen totesi itsekseen vinosti hymyillen. Kultaiset silmät tarkkailivat tätä uutta tuttavuutta taas kerran tutkivasti päästä jalkoihin ja nainen yritti saada jonkinlaista kokonaiskuvaa kumppanistaan. Mies kun kiehtoi naisen mieltä ja uteliaisuutta tuo tokaisi jotain vallan poikkeavaa. "Haluatko jäädä lasilliselle? Tai no sen jälkeen kun saan itseni paikattua", nainen lisäsi kysymyksensä perään ja hymähti itselleen vilkaisten vuotavaa kylkeään harmissaan.

Miehen lähtiessä johdattamaan naista oikeaan paikkaan, tuo heitti hupun päähänsä peittääkseen sillä suoran näkymän silmiinsä ja muutenkin kasvoihinsa. Ele oli enemmän tottumuksesta kuin pakottavasta tarpeesta täällä piilotella olomuotoaan. No halusihan nainen pysyä mahdollisimman nimettömänä, siitä oli aina hyötyä hänen alallaan. Kävellessään nainen pohti miten saisi nyhdettyä tietoa miehestä mahdollisimman hienovaraisesti. Hän ei kuitenkaan halunnut kysellä suoraan mikä mies rodultaan tai voimiltaan oikein oli. Tiesi vain, että tuossa oli paljon enemmän mitä silmin pystyi näkemään.

Viesti To Joulu 01, 2011 5:25

Soul Safer

Mies kulki, askel askeleelta kohti jo hieman tutuksi tullutta paikkaa. Hänet kuitenkin pysäytti outo ääni, oikeastaan puhe. "Hän on kuollut." Se kuului aika lähellä paikkaa, jossa he olivat juuri olleet. Ei Safer täysin varma voinut olla, mutta hän kuitenkin tiesi aika lailla, missä veri tuoksui yhä laimeana hänen nenäänsä.
"He tietävät." Safer sanoi hieman heikolla äänellä, koettaen kuunnella puhetta, mutta kaikki mikä sinne päin edes olisi kuulostanut peittyi muiden puheisiin, varsinkin naisen, joka oli päättänyt ruveta laulamaan korkealla äänellä ikkunansa luona. Safer pystyi paikantamaan naisen ja poimi maasta kiven. Hän heitti ja kuunteli tyytyväisenä, kuinka kivi rikkoi ikkunan ja laulu muuttui kiljunnaksi, kunnes loppui. Nyt Safer pystyi kuulemaan lähenevät askeleet, ne olivat vielä hieman kaukana, mutta tulivat heitä kohti. Heillä oli jokin, jonka avulla he tiesivät Saferin ja Ylvan olinpaikan.
"He tulevat." Safer sanoi hieman voimakkaammin ja lähti kulkemaan nopeammin kohti tuttua paikkaa, jos he saisivat sieltä suojaa.
"Tule, jos et tahdo jäädä taistelemaan." Mies tokaisi ja muuttui koiraksi, niin olisi nopeampi liikkua, sillä takaa ajajat liikkuivat myös nopeasti.
Mies ei jäänyt odottelemaan naista suuremmin, jos toinen haluaisi, hän tulisi, mutta Safer itse ei halunnut jäädä taistelemaan. Safer olisi luultavasti voinut helposti listiä heistä jokaisen, mutta olisiko se järkevää? Paikalla oli liikaa näkijöitä, enemmän silmiä seurasi heitä kuin kylän tungoksessa, täällä mikään liike ei jäisi huomaamatta.
Majatalo siinsi edessä päin ja Safer muuttui äkkiä takaisin ihmiseksi, käyttäytyen kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Seuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia