Eyes so fresh, so cool, so pretty || Lotscream!


Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Täällä ketään ei olla tappamassa sen takia, ettei ole puhdasverinen ihminen. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Heinä 20, 2012 7:02

Eyes so fresh, so cool, so pretty || Lotscream!

//Lotdow tänne silmien keräilijänsä kanssa o3o //


Jackalope

Kylä - kaupungiksikin luokiteltava ja yksi katu ylitse muiden, jonka varrelle oli noussut ties minkä näköistä röttelöä, sai tänään yhden odottamattoman vieraan. Varomattoman sellaisen. Kylmäpäisen ruipelon, jolla ei todellakaan olisi ollut mitään asiaa näille hämärän valtaamille kujille, jossa jokainen vieras kuolevainen tunnetusti katosi teilleen tietämättömille ennemmin tai myöhemmin. Jackalope tiesi sen, muttei paisuvalta uteliaisuudeltaan saattanut mokomasta seikasta välittää pätkän vertaa. Keijuhaltiaa oltiin varoitettu, mutta taas kerran liian myöhään, jotta tuo olisi saattanut luopua päähänpistostaan lähteä katsomaan tätä synkeää paikkaa omin silmin.

Keijuhaltia oli ollut alunperin liikkeessä rakkaan ratsunsa kanssa, mutta sen sijaan että nuorukainen olisi napannut Andurilin mukaan tähän koin syömään kylään, oli temperamenttinen ja kiivas ori jätetty suosiolla tuttujen huoleksi läheiseen kylään. Siellä se oli turvassa. Ainakin paremmassa kuin Jackalope tällä hetkellä. Vaikkei jänis voinutkaan kieltää etteikö kaivannut uskollisen ratsunsa suojelusta, oli tuon silti korkea aika totutella ajatukseen, ettei aina joku voinut roikkua hänenkään lahkeessaan kiinni.
Pieni reppu täynnä evästä ja maukasta juomaa oltiin heitetty kuitenkin olalle ja matka Mor vuorten synkeisiin kolkkiin taivallettu ilman minkään näköisiä pysähdyksiä täysin jalan näkyviä teitä vältellen. Matka ei ollut ollut varsinaisesti pitkä, mutta jalkateriä ja pohkeita särki senkin edestä vuorten juuren laajalla kivisellä maastolla pitempään astellessa, mikä myös sai Jackalopenkin irvistämään toisinaan itsekseen kipujensa seurauksena.

Päivä oli kaikesta huolimatta kuitenkin nuori. Silti edessä avautuva yhden kadun ihme nautiskeli olostaan hämärässä kuin vastaavasti lämpimän takan edessä kierivä tyytyväinen kissa. Kissa, jonka lopulta uteliaisuus tappoi, kun se eksyi pois tutulta matoltaan kierimästä. Tämä sanonta taisi päteä myös tähän nuoreen miehen alkuun mutta siitäkös Jackalope ei ollut koskaan eläessään jaksanut välittää.
Nyt kun päämäärä oli kuitenkin saavutettu, saattoi keiju hetkeksi istahtaa leveän virneensä kanssa aloilleen suurelle kivelle kaupungin laitamille. Siinä ohessa kenties ihailla pimeää maisemaa, mutustella eväitä ja tuijotella ohikulkijoita tapansa mukaisesti, samalla kun pitäisi silmällä ettei itse joutunut kenenkään syötäväksi. Napata sitten huomaamattomasti rahapussi jos toinenkin varomattomien kansalaisten vöiltä ja taskuista ja livahtaa sitten lopulta taas tiehensä suorittamaan tihutöitään muualle.
Enää vain tarvittiinkin se uhri...
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Heinä 26, 2012 12:25

//Tämä "saavun heti" jäi minun osaltani hieman pitkäksi ^^' Pahoitteluni.


Ascaris

Päivät tuntuivat kamalan samanlaisilta. Heräät, menet ja palaat kotiin. Tuskin siinä muuten mitään valitettavaa olisi, mutta kun palaat kotiin tyhjin käsin, on turhautumisen tunne hyvinkin tuttu. Tai se tunne, kun olisi pitänyt tehdä jotain, saavuttaa jotain, tai suorittaa jotain, muttet onnistunut. Sellainen tunne alkoi käydä turhankin tutuksi sille naamioituneelle hirviölle, joka nyt käveli ihmisilluusionsa suojissa pitkin katua, muiden demonien keskellä. Kukaan ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota tähän tukikeppiä käyttävään mieheen, kun paikanpäällä oli mielenkiintoisempaakin väkeä. Kuten demonit ja vampyyrit, useat kadehtivat heitä heidän voimistaan ja upeasta ulkonäöstä. Jos tältä kävelyvammaiselta mieheltä kysyttäisiin, saisivat nämä pitää aivan rauhassa korkeat afronsa ja ilmalla täytetyt lihaksensa. Ei tarvinnut näyttää hyvältä ollakseen hyvä. Siinä uskossa oli tämä mies elänyt läpi vuosien, niin ja mainittakoot vielä että tämän miehen nimi oli Ascaris.

Ascaris yritti saada jalkansa edes vähän ojennukseen, mutta nämä ihmisten ohuet kukkakepit tuntuivat lentelevän minne halusivat kuin ihmistorien kyyhkyt. Hän eteni tarpeeksi hitaasti kun käveli kiinnittämättä tyyliinsä huomiota ja nyt hänen astellessa kieli pitkällä jalkojaan seuraten, jopa etanat ohittivat hänet. Helpotusta ei tuonut takin sisällä kiemurteleva keltainen kananpoika, joka tunnettiin myös nimellä Ooccoe.
"Voisitko lopettaa tuon pyörimisen?" Ascaris sihahti hiljaa tälle, pysähtyen kokonaan. Möykky hänen takkinsa sisäpuolella liikahteli vielä muutaman kerran, kunnes ilmoille kajahti vastaus:
"Toki herrani! Kuten haluatte!" Ääni oli niin kova että sai lähimmät ohikulkijat vilkaisemaan punatakkiin päin, mutta Ascaris jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi kuulunutkaan.
"Hienoa", hän sanoi hieman sarkastisella äänellä.

Olentoruuhkia ja taskuvarkaita vältellen tämä kuusisilmä onnistui pääsemään Pimeänpaikan rajoille, jossa saisi olla aivan rauhassa omine ajatuksineen.
"Noniin, tule pois sieltä ennenkuin takkini täyttyy höyhenistäsi", Ascaris sanoi vaativan vakaalla äänellään ja ravisti takkinsa helmaa. Occoe pöllähti ulos alapäästä ja räpytteli huohottaen Ascarisin olalle istuskelemaan.
"Eikö herran tule lämmin hänen takissaan?" oocca kysyi ja levitteli siipiään kuumuuden saartamana. Ascaris käänsi päätään lintua kohti ja silmäili tätä kaikilla kuudella silmällään kuin varmistaakseen linnun olevan aito.
"Ei. Nyt, lakkaa kyselemstä turhia ja-", lause vaientui äkisti. Raglus tunsi jonkun tuijottavan itseään ja vilkaisi olkansa yli, kääntyen aavistuksen verran. Ketään ei kuitenkaan näkynyt takana tai edessä. Occoe tapitti häntä häiritsevästi ja jatkoa odotellen.
"Ja pidä matalaa profiilia", Ascaris mumisi loppuun.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Elo 05, 2012 5:25

//Odottelu minua tapa, toivottavasti ei sinuakaan >.>//


Jacka mutusti eväitänsä, ohikulkijoita silmällä pitäen. Ketään turhan arvokkaan oloista herramiestä tai naista ei kuitenkaan juuri näköpiiriin ennätänyt. Sen sijaan nuo taskuvarkaan kanssa katsekontaktiin enemmän tai vähemmän vahingossa päässeet näyttivät juuri siltä, että olivat valmiita pistämään nuoren keijunkoltiaisen sillä samalla sekunnilla pois päiviltä. Keijuhaltia nielaisi, jännittäen kehoaan sen verran jokaisella hetkellä, kun joku häntä kääntyi silmäilemään, että saattoi pinkoa liidossa karkuun ensimmäiseen piiloonsa, jos häntä päin astuttaisiin askelkin lähemmäs. Jacka pysyi varautuneena, tiedostaen ettei turha varovaisuus ollut nyt pahasta.

Vesileili nousi huulille, mutta laski alas yhtä nopeasti, kun lähistöltä astetta kovempi ääni kantautui koltiaisen korviin. Katse lähti heti tavoittelemaan äänen suuntaan, näkemättä kuitenkaan juuri mitään erityistä, muusta pimeästä väestä poikkeavaa. Jänis nosti vesileiliä uudestaan huulilleen, hymähtäen juuri ennen kuin raikkaalla vedellään suunsa huuhtoi. Niin leili, kuin tyhjät eväspaperit sullottiin lopulta takaisin pieneen rinkkaan. Jacka nousi seisomaan kiven päältä, aikeinaan lähteä soluttautumaan jo väen sekaan huomaamatta, kun huomasi jotain silmiänsä kiehtovaa...
Mies punaisen takkinsa ja kävelykeppinsä kanssa pisti selvästi silmään harmaan ja synkeän joukon keskeltä. Kiero virnistys kohosi nuoren miehenalun suulle. Mieshän näytti varakkaalta. Kaikinpuolin arvokkaammalta kuin yksikään toinen, joka olisi saattanut käden purra poikki heti kun sillä kohden kurotti. Värikäs ja arvokas ulkokuori ei voinut valehdella - sen jos minkä nulikka oli oppinut näiden harvojen elinvuosiensa aikana. Ehkä tuon kävelykepikkään otuksen seuraaminen saisi omat taskut täyttymään hetkessä. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun Jacka jo lähti hieman etäämmältä seuraamaan tuota punatakkista pitkätukkaa.

Mies suuntasi yksin matkaten aina kaupungin laidalle. Perässään tietenkin ahnaanpaakin ahnaanpi taskuvaras, joka piilotteli milloin talon nurkalla, milloin puskan tai kiven takana, pitäen itsensä kuitenkin harvinaisen huomaamattomana ja matalana.
Yllättäen punatakkinen alkoi puhua itsekseen. Lapez nosti toista kiertyvää kulmaansa, ihmetellen kun miehen takin alta pöllähti näkyville keltainen lintu. Vai oliko tuo lintu? Oli mikä oli, se oli kuitenkin harvinaisen typerän ja tohelon näköinen otus. Hetkeksi Jänis käänsi katseensa toisaalle, ja sen takaisin kääntäessään huomasi uhrinsa olleen kääntynyt sen verran katseensa kera, että jos osaisi tähdätä silmänsä oikein, näkisi tuo helposti nulikan. Jacka veti päänsä piiloon, toivoen ettei toinen ollut häntä vielä ennättänyt nähdä - ja oletti myös näin sen jälkeen, kun hiljaisuus laskeutui ympärille, eikä kukaan käynyt jäniksenkorvaista keijuhaltiaa mainitsemaan.

Katse nousi varovasti kiven takaa, ottaen punatakkisen jälleen kohteeksi. Nulikka kiersi niin, että saattoi lähestyä tuota arvokkaanoloista miekkosta takaapäin, ja lähti sitten hiippailemaan niin hiljaa miestä kohden, ettei nulikkaa saattanut kuulla, ellei tuo askelluksessaan mitään virheitä tekisi.
Niin kävi, että Lapez ennätti aivan miehen taakse. Takkinsa taskut aivan varkaan käsien ulottuvilla. Jackalope loi nopean silmäyksen miehen olalla istuvaan lintuun, toivoen ettei se kävisi häntä huomaamaan. Keijuhaltia hymähti nopeasti mielessään, lähtien sitten kurottamaan toista kättään kohden punatakkisen taskuja - siellä varmasti oli jotain arvokasta!
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Elo 08, 2012 11:05

Raglus kävi mielessään kaikki paikat joissa oli käynyt viimepäivien aikana, ja joista ei ollut vielä etsinyt. Hän oli kysellyt lukuisilta eri palkkamurhaajilta, kiinnostiko näitä lähteä hänen leivissään metsästämään ihanaisia silmiä, sekä päitä seinänkoristeeksi. Viime päivinä oli ollut niin hiljaista, että se alkoi melkein ahdistaa mieltä. Ascaris nojasi paremmin tukisauvaansa ja mutisi itsekseen täysin merkityksettömiä asioita ja katse tutkaillen Pimeänpaikan reunataloja. Onneksi hänen oma talonsa oli paremmassa kunnossa kuin nuo rötisköt, tuollaisissa ei voisi nukkua kukaan paitsi tyhjäpäinen zombie. Occoe tallusteli edestakaisin hänen olkapäällään, pysähtyen välillä nupottamaan niille sijoilleen ja pöyhimään höyheniään. Se odotti kuuliaisesti jos tämän isäntä keksisi jonkin käskyn esitettäväksi. Ascaris vilkaisi lintua sivusilmällä ja Occoe tapitti häntä suurin silmin kuin odottaen jotain. Illuusion taakse kätkeytyvä raglus käänsi kuitenkin päänsä pois ja siirteli jalkojaan suoremmiksi kaikessa rauhassa. Occoe laski katseensa pois, koska käskyä ei tullut ja alkoi tallustella taas olkapäällä, varoen osumasta pitkiin hiussuortuviin.

Äkkiä ooccan siivet tekivät muutamat raivokkaat näpäytykset ja tämän suusta pääsi POT-äännähdys.
"Taskuvaras! Barbaari! Huligaani!" Occoe kiljui ja räpytteli siipiään kuin hermoromahduksen partaalla. Itse asiassa kreivin aikaan, koska Ascaris oli juuri harkinnut muuttua pois ihmisilluusiosta voimiaan säästelläkseen. Mies pyörähti ympäri ja näki kuin näkikin tämän 'huligaanin'.
"Mitä sinä oikein luulet tekeväsi?" hän ärjähti ja huitaisi toista päin tukikepillään kuin varoitukseksi. Occoe tapitti varasta Ascarisin olalta kuin verenhimoinen vahtikoira, höyhenet pörhöllään ja toinen kulma koholla. "Etkai vain yrittänyt taskuja käydä kääntämässä?" Raglus kääntyi kokonaan ympäri, jalat astellen vähän sinne ja tänne kuin kömpelöllä kirahvilla, mutta hän sai käännyttyä kaatuilematta. Mikä tuuri, toisten silmissä kannatti näyttää arvokkaalta.

"Hujauttakaa häntä, herrani!" Occoe ehdotti innokkaasti ja heilutti pikkuruista pyrstöään. Ascaris piti ylempien silmiensä katseen taskuvarkaassa, mutta avasi keskimmäisistä silmistä Occoen puoleisen ja katsoi tätä varoittavasti. Hänellä oli mennyt pitkän aikaa, kun viimeksi joku oli ilmoittautunut seuraksi, siis jos tätä kananaivoa olalla ei laskettu.
"Kuka olet, tai luulet olevasi, kun tuolla tavalla lähestyt?" hän kysyi ja nojasi taas keppiinsä, samalla kun venytti suunsa pitkäksi viivaksi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Elo 23, 2012 9:28

//Pahoitteluni pienestä vastauksen viipymisestä. Vaihdoin asuinsijojani toiseen tuossa parin viikon aikana, enkä sen takia ole joutanut juuri vastailemaan peleihin, mutta nyt kun asiat on lähtenyt taas reilaan, on myös Crimin aika palailla aktiivisemmaksi foorumille \o/ //


Käsi ujuttautui erittäin hitaasti kohden taskua. Keijuhaltia ei juuri hengittänyt ja kehonsa oli täysin jäykistetty paikoilleen, ettei ylimääräisiä ääniä vahingossakaan aiheutuisi turhanpäiväisistä, varomattomista liikkeistä. Kuitenkaan tuosta varovaisuudesta ei tuntunut olevan turhan paljon hyötyä, kun keltainen palosireeni alkoi rääkyä punatakkisen miehen olalla kuin viimeistä päivää, nimitellen Jackaa ties miksi!
Käsi pysähtyi niille sijoilleen ja nulikan nyrpeä katse kääntyi hetkeksi seuraamaan ylempänä räpyttelevää lintua ja sen jälkeen puoleensa kääntyvää punatakkista miestä. Varoittava kepillä kohden huitaisu sai Jackan vetämään kätensä pois toisen ulottuvilta ja kirjaimellisesti loikahtamaan toisesta kauemmas, siivillään vielä takkinsa alta kevyesti lisäpotkua antaen tuolle yllättävälle liikkeelleen

Lapezin erikoiset, turkoosit silmät tapittivat tuota kummajaista, joka poikkesi nyt edestäpäin katsottuna hyvin paljon tavallisesta tientallaajasta. Ja oliko tuo nyt ihmekään, kun mies pimeäpaikassa kerran asusteli! Eihän täällä asunut kuin friikkejä siitä pelottavimmasta päästä mutta koska Jacka ei osannut varsinaisesti tuntea pelkoa, vaan sen sijaan pikemminkin uteliaisuutta kaikkea typerääkin kohtaan, oli tuo seikka unohtunut kokonaan nulikan mielestä. Ja ehkä niin oli toistaiseksi parempikin.
Miehellä oli useampi silmäpari, joista Jackalope itse saattoi erottaa toistaiseksi selvästi vain ne ylimmät, tavallisella tasollaan olevat, jotka sillä hetkellä häntä itseään tuijottivat. Keltaisen pörhöilevän linnun kommentti sai valkeahiuksisen kuitenkin siirtämään närkästyneen katseen takaisin tuohon mokomaan räpyttelijään. Jackan olisi tehnyt mieli ampua se ritsalla alas toisen olalta ja opettaa sille hieman tapoja. Keijuhaltia ei itse saattanut edes muistaa, milloin joku hänen itsensä lisäkseen olisi saanut hänet niin kiusaantuneelle tuulelle, mutta kertapa se oli taas jälleen ensimmäinen pitkän tovin jälkeen.

Punatakkinen mies tiedusteli lopulta Jackan motiiveja siihen, miksi oli toista lähestynyt niin arvaamattomasti. Keijuhaltia suoristautui kunnolla, ryhdikkäästi pystyyn ja virnisti miehelle. Ei mitenkään kiusoittelevasti, pikemminkin imartelevasti.
Voooi herra kas kuulkaahan! Nulikka aloitti ja lähti sitten käsiään levitellen lähestymään punatakkista miestä, hieman kiertäen tuon toiselle sivulle, Teillä kun on niin soma, punainen takki niin! Tarkat silmäni huomasivat siinä tahroja. Pölyä! Ajattelin vain sipaista niitä tiehensä, jotta arvokas ulkokuorenne näyttäisi taas yhtä arvokkaalta kuin kuuluisi!. Selityksensä aikana Jacka oli ehtinyt kiertää tuon oudon miehen muutaman kerran ympäri, tarkkaillen silmillään josko jostain taskun kupeesta olisi jotain kimaltelevaa näkynyt. Taskut olivat kuitenkin niin tiiviit, ettei niistä saattanut venyttämättä nähdä mitään sisäänsä.
Jacka kävi lopulta pudistelemaan punaisen takin toista sivua muutaman kerran ihan vain sanojensa perustaksi.
Kas noin - nyt se on siisti taas! keijuhaltia murjaisi, katsahtaen nyt vuorostaan viekkaasti virnuillen tuota miekkosta, Mitä noin ylevä herra tekee yksin näin kaukana kaupungista?.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 31, 2012 4:48

Tämän ihmeellisen siivin ja sarvin varustetun miehen puheet olivat aika selitteleviä, jokseenkin Ascaris kohotti valmiiksi toista kulmaansa ja teki ilmeellään ensisekuntien ajan selväksi, ettei uskonut tämän miekkosen puheita sen pahemmin, kuin joku tulisi väittämään hänelle Occoen olevan ruskea. Mutta sitten Ascarisin silmäparit keskittyivät siihen tuttuun pisteeseen, jonka ne kohtasivat yhä uudelleen ja uudelleen tässä pimeyden peittämässä kylässä. Silmät. Ihanaiset silmäset joista raglus ei ollut saada tarpeekseen. No olisihan hänellä silmiä moneksi ihmisiäksi, mutta uudelle parille oli aina tilaa. Ja tämän mihen silmät, ne olivat sitä jotain. Ascarisin ilme tasaantui, suu venyi pitkäksi viivaksi ja kaartui hiljalleen hymyyn, kun hän tapitti miestä silmästä silmään.
"Aivan, tottakai", hän mutisi ensin sekavasti ja paransi sitten ääntään rykäisyllä. Pari pyyhkäisi suunnattiin takin helmaan ja Ascaris alkoi puhelemaan oikein ystävälliseen sävyyn:
"Kas kun en itse huomannut, olinpa huolimaton, hohoh. No nuori mies, kiitos tästä välinpitävyyden osoituksesta."

Ascaris huomasi Occoen pettyneen ilmeen, kun tämä ei ollutkaan pessyt takkia perusteellisesti. Typerä lintu, joka itseasiassa oli taas avaamassa suutaan pölöttääkseen jonkun kuuroksi.
"Occoe, en kaipaa kommentiasi", kuusisilmä tuhahti tylysti, siirtäen sitten huomionsa taas silmät loistaen seuralaiseensa.
"Saanko kysyä nimeänne?" hän kysyi ja teki kädellään ystävällien eleen kuin kannustaakseen tätä kakistamaan nimen ulos suustaan. Ascaris tutkaili miestä katseellaan, näkemättä suurempaa pelonaihetta. Tämä kevytkeiju ei näyttänyt siltä, että hyökkäisi päälle. Pikemminkin siltä, että tuo kirmaisi karkuun, mikä tarkoitti että Ascraisin tulisi toimia erittäin varovaisesti.
"Olen Ascaris, palveluksessanne", raglus esittäytyi ja kumartui ravistamaan miehen kättä samalla kun levitti kasvoilleen hienon hammashymyn. Jos hänen hampaillaan hienoa sai, mielipidekysymys. Hän pökkäsi sormellaan Occoeta ja sanoi tälle:
"Etkö aio esittäytyä?" Occoe pörrötti höyheniään ja tepasteli vähän paikallaan. Lintu veti syvään henkeä, niin että tämän rinta pullistui kuin ilmapallo ja sitten tuo sanoi hiirenhiljaa:
"Occoe....." Ascaris nojasi keppiinsä ja hieroi peukalolla ja erusormellaan nenänvarttaan turhautuneen näköisenä. Oocca tepasteli hermostuneena paikallaan kuin miettien kannattaisiko sen toistaa nimensä, vai pysyä hiljaa. Lintu piti suunsa loppujen lopuksi kiinni ja asettui paremmin kyyhöttämään Ascarisin olalle.

//Anteeksi hiljaisuus, mutta kun kone tulee vasta ensiviikon alussa kotiin :/
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Joulu 02, 2012 7:14

//Kato no prob, kun olen itsekin ollut ihan luvattoman kauan jo hiljaa ;____; Sori. Jos tää tästä ny lähtis kun koulu alkaa hellittää viimein.//


Keijuhaltia tuijotteli kovin tyytyväisenä tuota miestä silmiin osaamatta yhdistää minkäänlaisia ajatuksia siihen, että olikin todellisuudessa enemmän pulassa kuin oli vähään aikaan ollut. Kiitoksien kuuluessa Jackalope kumarsi hyvin teennäisesti syvään tuolle herralle, pitäen kuitenkin katseensa alati tuossa oudossa ilmestyksessä. Näillä seuduilla ei tiedetysti saattanut olla turhan varovainen sen jos minkä Jacka myös tiesi.
Nuorenmiehen suoristaessa jälleen selkäänsä, nousi tuon laskelmoiva katse tuohon pörheään lintuun toisen olalla, josta Jacka ei pitänyt. Ei ollut pitänyt kun ensimmäisen kerran näki sen, eikä sitten kun kuuli sen puhuvan. Eikä varsinkaan nyt kun se tepasteli hänen kätensä ulottumattomissa hermostuneena paikoillaan, kuin aavistellen että jotain ikävää olisi tapahtumassa. Keijuhaltian piti tehdä kaikkensa. Olla niin teennäinen itsensä kuin vain saattaisi, jotta yritys järjestää toiselle tyhjät taskut onnistuisi täydellisesti. Lintu ei saanut epäillä mitään. Eikä varsinkaan sen omistaja.

Jacka pysyi hiljaa, kun kuusisilmäinen punatakki tiedusteli hänen nimeänsä. Nyt oli mietittävä tarkkaan millä nimellä hän tahtoi toisen itseään kutsuvan, vaikkei oman nimensä käyttö pimeillä mailla tuskin ollut niin riskialtista kuin muualla. Hiljaa pysyminen näköjään kannatti, sillä mies ehti itse esittäytyä ensin ennen kuin Jacka oli ehtinyt alkaa taas luritella mukavuuksia. Ascaris myös kannusti lintuansa kakistamaan nimensä ilmoille, jolloin keijuhaltia sai pinnistää kuuloansa täysillä kuullakseen toisen hiljaisen piipityksen. Vai Occoe. Varsinainen parivaljakko siinäkin.

Oli miten oli, Jacka venäytti ystävällisen, samalla kieron hymyn kasvoillensa ja kumarsi jälleen pienesti.
Nimeni on Jackalope, arvon herra, nuorukainen ilmoitti ottaen samalla sen riskin, että toinen olisi saattanut hänen nimensä vahingossa jossain kuulla. Se oli kuitenkin pienin Jackan huolista tällä hetkellä.
On ilo saada tutustua teihin, nulikka vielä lisäsi pikaisesti perään ennen kuin Ascaris ehti mitään sanoa. Tuon jälkeen keijuhaltia keskittyi jälleen hetkeksi silmäilemään erikoisen näköistä miestä, yrittäen laskelmoida mistä kulmasta olisi helpointa yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. Hänen pitäisi hankkiutua myös Occoesta eroon hetkeksi. Kääntyivätköhän miehen silmät kuin kameleontilla joka suuntaan? Kumpa Jacka olisikin tiennyt mokoman.
Lopulta nulikka lähti liikkeelle, kiertäen kädet selän takanaan viattomanoloisesti Ascariksen toiselle puolelle - puolelle jossa Occoe ei ollut ja pysähtyi sitten tällä kertaa hieman lähemmäs miestä toljottaen tuota typerästi silmiin.
Saanen tiedustella millä asioilla te liikutte täällä?, Jacka tiedusteli, Voino kenties olla teille jotenkin avuksi?.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 30, 2013 10:43

Ascaris lipaisi ahnaasti huuliaan, silmät naulittuna Jackalopeksi esittäytyneeseen mieheen. Hänen sormensa syyhysivät käydä toisen kurkkuun käsiksi ja lusikoida ihanaiset silmämunat toisen päästä, muttei ollut Ascarisin tapaista toimia moisella kiireellä. Ei ihan vielä. Occoe tuhisi omiaan olkapäältä ja painautui tiiviisti alas, kaula kurkotettuna eteenpäin ja punaruskeat silmät vieraaseen lukittuna.
"Ei ole kohteliasta tuijottaa", raglus muistutti lintua ohimennen, kääntäen päänsä takaisin läsnäolijaan. "Mutta silmiin pitää katsoa." Hän lisäsi naureskellen mielessään, ja olisi voinut miltein naputella sormiaan yhteen kuin lasten satujen ilkeät miehet. Hänhän melkein meni sellaisesta, mutta tämä ei ollut satu.

"Avuksipa hyvinkin", raglus mutisi hyväntuulisesti ja levitti naamalleen leveän hymyn, joka ylsi miltein korviin asti. Hänen silmissään pyörivät hopealautaselta tarjoiltut turkoosit silmät. Jahka hän saisi ne hyppysiinsä, hän käyttäisi niiden muotoa seuraavan kuukauden. Raglus vilkaisi alemmilla silmillään Pimeän paikan reunimmaisia taloja ja pohdiskeli tilannetta.
"Tarkoitan, kadotin hiljattain toisen hansikkaani tänne lähistölle, kenties voisit auttaa etsinnöissä?" Hän nosti leukaansa ja katsoi Jackalopea pitemmän tovin. Occoe meinasi huomauttaa, ettei Ascarisilla mitään hanskoja koskaan ollut ollutkaan, ehtien juuri ajoissa sulkea suuren suunsa.

Ascaris suoristi itseään ja nuuhki huomaamattomasti tuulta, aistimatta mitään sen ihmeellisempää ilmassa, paitsi viileän tuulen tuomat kirpeät metsän yleistuoksut. Jos hän saisi tämän suippokorvaisen ystävänsä vähän syvemmälle pöheikköön, hän voisi repiä tuon silmät päästä ja syöttää jäänteet naapureilleen. Kyllä, tästä oli kehkeytymässä kunnon hupia.

//Kas näin :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Kesä 29, 2013 8:09

//Here I am as I promised!//


Jackalope ei pitänyt höyhenläjän katseesta yhtään. Ei, vaikka olisi yrittänytkin sietää Occoen tuijotusta. Linnussa oli jotain ärsyttävää mikä saikin keijuhaltian miettimään sitä, miten Ascaris jaksoi moista pölyhuiskua mukanaan raahata. Syynsä kai tuollakin, joita nulikalla ei ollut varaa lähteä arvailemaan tällä kertaa. Jacka olisi tehnyt linnusta kuitenkin mielihyvin murean lintupaistin ja pyrstösulilla koristellut jonkun moninaisista hatuistaan. Kyllä, niin hän olisi tehnyt, jos typerän linnun olisi omistanut.
Jackan ääliömäinen tuijotus Ascarisin silmiin lakkasi hetkeksi tuon muistuttaessa ilmeisesti Occoeta, ettei ollut kohteliasta tuijottaa. Ai, oliko tavallisella väellä sellainenkin sääntö? Sääntöjä, joista Jacka ei koskaan ollut kuullut. Eikä hän kyllä välittänytkään kuulla tarkemmin ajateltuna jonka myötä typerä tuijotus nousi kookkaampaan mieheen uudestaan.

Hyväntuulisena Ascaris virnisti ja ilmoittikin epäsuorasti tarvitsevansa apua, mikä puolestaan sai Jackalopen erikoiset silmät loistamaan uteliaisuudesta. Kyllä hän auttaisi! Vieläpä kovin mielellään sen tekisi! Olikin vain eriasia, kuinka rehellisesti.
Siniset siivet värähtivät pienesti nulikan takin alla, käyden heilauttamaan pienesti päällä olevan kangasrievun helmoja. Punatakkinen mies selitti samalla kadottaneensa toisen hansikkaansa johonkin lähistölle, joka sai Jackan nostamaan huvittuneena toista kulmaansa. Miksi kukaan hukkaisi hansikkaansa tänne? Ryteikön laidalle? Varsinkaan kukaan Ascariksen tapaan arvokas henkilö?! Osasiko Jacka miettiä näitä seikkoja lainkaan mielessään? Ei. Ei hän osannut, sillä hän oli tavalliseen tapaansa harvinaisen ajattelematon tapaus, joka uskoi kaiken mitä hänelle kerrottiin.

Sepäs sattui!, Jacka huudahti pian pienesti, Minä kun olen nimenomaan erikoistunut kadonneiden tavaroiden löytämiseen ja hyvä herra, olen siinä vieläpä varsin hyvä, nulikka rehvasteli taidoillaan, virnistäen samalla ovelasti.
Tottahan toki minä teitä autan. Koen sen lähes olevan velvollisuuteni nyt kun olen päässyt keskustelemaan kaltaisellenne arvokkaalle miehelle, keijuhaltia nuoleskeli, käyden ohessa ohimennen mulkaisemaan linnunkuvatusta toisen olalla.
Näyttäisittekö minulle tarkalleen ottaen, minne olette hansikkaanne kadottanut?.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Kesä 30, 2013 7:06

//And I am more than happy about that ^^


Ascaris palautti painopisteen kepistään jaloilleen, hieraisten ohimennen niskaansa kädellään. Kun hän kuuli Jackalopen innokkaan selostuksen etsintäkyvyistä, Ascarisin piti taistella ettei hän olisi ruvennut nauramaan ääneen. Hänestä oli sangen hupaisaa kuunnella tätä nuorukaista, kun tuo ei osannut aavistaakaan millaiseen sotkuun oli joutumaisillaan. Mutta Ascaris oli varoivainen luonteeltaan, eikä aikonut hätiköidä tämän asian kanssa. Hän napsautti sormiaan siis tyytyväisenä yhteen ja sanoi:
"Erinomaista, erinomaista!" Epämääräisesti eteenpäin kulkien hän viittoi nuorempaansa seuraamaan itseään. "Seuraahan, niin näytän paikan." Kun Ascaris käveli, tai enemmänkin sätki, Jackalopen ohitse puiden vierelle, pyörähti Occoe hänen olkapäillään ympäri ja tapitti vierasta hetken aikaa, ennenkuin kääntyi takaisin oikeinpäin.
"Herrani", kana kuiskasi mahdollisimman hiljaa. "Minulla on erittäin paha aavistus tästä, poika ei ole rehti."
"Jos tarvitsen mielipidettäsi, armas Occoe, minä kyllä pyydän sitä", raglus vastasi vilkaisemattakaan kanaa.

Ascaris rämpi eteenpäin omalla hitaalla tyylillään ja Occoe keinui hänen olkapäällään tavalliseen tapaansa, kommentoimatta enää mitenkään mitään. Pian kana kuitenkin kiekaisi epämääräisesti oocaksi jotakin.
"Yrttejä!" tämä huudahti sitten vielä yleiskielellä ja räpytteli siipiään raivokkaasti, niin että sulat vain letnelivät ympäriinsä. Ascaris joutui kallistamaan päätään etteivät ne sutineet hänen nenäänsä.
"Lakkaa räpyttelemästä, senkin pöhkö lintu! Voit mennä keräilemään rehujasi, jos haluat. Mutta tule ajoissa takaisin", raglus tuhahti ja Occoe lennähti oitis ilmaan, lentäen pitkän aluskasvillisuuden sekaan itsekseen hymisten.
"No, antaa höperön linnun tehdä niinkuin tekee. Hansikas ei kuitenkaan odota ruohon kasvamista. Edetkäämme!" Ascaris ilmoitti Jackalopelle, jatkaen sitten kävelyä niin rivakasti kuin suinkin syvemmälle puiden sekaan. Vaikka tämä olikin suurta hupia, hänellä ei ollut ikuisuuksia aikaa pällistellä tässä säälittävässä illuusiossa näiden tikkujalkojen kera.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Heinä 01, 2013 10:54

//Goody! \o/ //


Jacka katseli tyytyväisenä, kun Ascaris napsautti sormiaan yhteen ja vaikutti kaikin puolin vaikuttuneelta nuoren miehen kyvyistä. Niin tuon täytyikin! Jackalope oli alansa mestari kukaan muu ei ollut häntä parempi löytämään kadonneita asioita takaisin niiden omistajilleen. Joskin kovinkaan usein riippuen tietty esineestä aarteet eivät aina löytäneet tietänsä keijuhaltian käsistä pidemmälle. Hansikkaalla hän ei mitään tekisi, mutta sen etsimisen aikana nulikka saattaisi myös käydä tonkimassa vaivihkaa Ascariksen taskuja jonkin tekosyyn varjolla.
Punatakkinen viittoili nuorempaa seuraamaan perässään, eikä Jackalopea tarvinnut kahta kertaa käskeä. Keijuhaltia lähti oitis kipittämään miehen perässä, luoden jälleen kerran tuon olalla nulikkaa katsomaan kääntyneelle linnulle häijyn mulkaisun. Vielä hän kynisi tuon kanan. Vielä joku päivä.

Aikansa Ascariksen perässä seuratessaan, oli Jacka ajautunut hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Entäs jos tämä oli jonkinlainen ansa? Miksi tämä olisi ansa? Eihän tämä kuuna päivänäkään saattanut liittyä mitenkään hankaluuksiin! Tyhmäkö hän oli! Ascaris oli hieno mies ja vain kadottanut hansikkaansa jonnekin metsäpolun varteen huomaamattaan - siksi tuo varmasti oli käyskennellytkin kylän ulkopuolella. Epätoivoisena apua etsien. Löytäen tosin epäonnekseen vain ahneen taskuvarkaan, jolla oli auttamisen ohessa aikeenansa myös jotain muuta, kuin pelkkä hyväntahdonele.
Occoen rääkäisy sai keijun kuitenkin hypähtämään pienesti ja pysähtymään paikoilleen ja nostamaan yllättyneen katseensa maasta tuohon linnunkuvatukseen. Jacka ei tavallisesti säikkynyt mitään, mutta höyhenkasan kiljaisu oli saanut hänenkin niskakarvansa hetkellisesti pystyyn. Näreissään jäniksenkorvainen tuijotti Occoen räpyttelyä hetken kiinnittäen katseensa kuitenkin pian takaisin Ascarikseen joka ilmoitti, ettei hansikas odottaisi nurmen kasvua. Nopea mulkaisu vielä pölyhuiskun suuntaan, kunnes matka syvemmälle metsää jatkui. Onneksi siitä höyhenaivosta oli nyt päästy. Kuin tilauksesta suorastaan!

Jackasta alkoi hiljalleen tuntua siltä, että he olivat eksyneet hieman turhankin kauas tieltä. Sen näki viimeistään siitä, kun nulikka kävi toistuvasti vilkuilemaan ohimennen taakseen kuin varmistaakseen, mistä suunnasta he olivatkaan taas tulleet.
Oletteko nyt aivan varma, että hansikkaanne on tippunut tänne?, Jacka tiedusteli punatakkiselta hieman epäuskoisena, Olemmehan aika.. kaukana ja syvällä metsässä jo.., nulikka jatkoi, käydessään lyömään sormenpäitään varovasti yhteen hermostuksissaan.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Heinä 01, 2013 11:45

Voi pahus, nuorempihan alkoi jo epäillä, eikä koti ollut vielä kovinkaan kaukana, vaikkei nyt ihan lähelläkään. Ascaris seisahtui ja katseli hetken aikaa ympärilleen, tutkien jokaista puuta ja pensasta vuoronperään. Hän ei kuullut Occoen omaperäistä kaakatusta, joka oli hyvä merkki. Tämä oli siis jo useamman metrin päässä heistä. Raglus kääntyi varovasti ympäri, yrittäen pysyä niin suorana kuin suinkin. Hän nyökkäsi hitaasti ja yritti näyttää ymmärtäväiseltä herralta:
"Tiedän että se vaikuttaa omituiselta sinusta, mutta minulla on syyni pitää pientä välimatkaa Pimeään paikkaan", oli vastaus. Hän kuitenkin lisäsi vielä perään: "Ei kuitenkaan pitkä matka kuljettava. En ole ihan varma missä vaiheessa kävelyäni sen pudotin, joten on parasta kaiketi aloittaa täysin toisesta päästä, eikö totta?" Ascaris lähti etenemään vielä vähän syvemmälle metsään, mutta tunsi jäsenissään että kohta koittaisi hänen hetkensä. Kohta olisivat nuo sulosilmät hänen käsissään, ja sitä kautta päässään.
"Edetkäämme vielä", raglus talssi reippaasti ja oli tutkivinaan samalla maastoa katseellaan.

Kun oli vielä muutama kymmenen metriä kuljettu aluskasvillisuuden seassa, pysähtyi Ascaris pian kaikkien puiden keskelle ja kääntyi kanssakulkijaansa katsomaan.
"Näin, tämän pidemmälle en tullut. Noniin, mestari etsijä, voinet aloittaa tutkimuksesi", hän hymähteli tyytyväisesti kädellään viitaten. "Jos suinkin sopii, minä lepuutan vanhoja koipiani hetken aikaa." Ascaris käveli lähellä olevan kannon luokse ja lyssähti siihen. Jos hän antaisi Jackalopen pyöriä hetken aikaa sinne ja tänne, kenties tuo kuluttaisi energiaansa ja jäisi helpommin nalkkiin. Ascaris tutki metsän hajuja, varuillaan kolmansien tekijöiden varalta. Viimeiseksi tässä täydellisyyttä hipovassa tilanteessa hän kaipasi ylimääräisiä häiriöntekijöitä.
"Kysy ihmeessä, jos kysyttävää on", hän vielä kannusti parannellessaan asentoaan. Ascaris ei kehdannut loihtia tukisauvaansa katoamaan, ihan vain jottei Jackalope pääsisi sen suuremmin perille hänen voimistaan. Nuorukaisella kun ei näyttänyt olevan mitään hajua siitä, mikä Ascaris oikeasti oli.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Heinä 05, 2013 10:19

Jacka kuunteli aluksi kovin epäuskoisena Ascariksen selitystä, mutta mitä pidemmälle mies sanoissaan pääsi, sitä nopeammin tuo epäuskoisuus alkoi kadota nulikan kasvoilta. Mestari jäljittäjä ei käynyt millään tapaa kyseenalaistamaan Ascariksen teoriaa siitä, että reitti olisi koluttava alusta loppuun, kun etsittävän täydellistä olinpaikkaa ei tiedetty.
Aivan totta, herra Ascaris! Tepä sen sanoitte, Jacka tuumasi varmasti toisen puheluihin, nyökytellen hetken paikoillaan. Matka kävi pian kuitenkin jatkuvaan vielä hieman syvemmälle metsään, josta punatakkisen miehen sanojen mukaisesti tuon matka oli alun perin alkanutkin. Miksi? Sitä Jacka ei tiennyt, eikä liiemmin käynyt kyselemään. Eihän se hänelle kuulunut missä toiset milloinkin pyörivät, eikä keijuhaltia ollut todellakaan paras puhuja tässä aiheessa, sillä hänhän se vasta typerissä paikoissa pyörikin ilman minkäänlaisia syitä!

Kun Ascaris viimein pysähtyi sijoilleen, oli Jackalope vähällä kävellä tuon selkään pahki, mutta onnistui kuitenkin välttämään moisen yhteentörmäyksen väistämällä kissamaisten refleksiensä avulla vain hitusen miehestä oikealle. Katse kiiri tavoittelemaan Ascariksen silmiä mihin niistä ikinä nyt sitten olisi pitänytkään katsoa kunnes mies ilmoitti että olisi mestarietsivän vuoro viimein näyttää kyntensä.
Käskystä!, nulikka totesi innokkaana ja jatkoi pian, Lepuuttakaa te vain jalkojanne sillä välin, kun etsin kadonneen hansikkaanne käden käänteessä teille takaisin.

Jacka ryhtyi tutkimaan maata mahdollisien painautumien varalta, että olisi erottanut missä Ascaris oli täällä aikaisemmin oltuaan käyskennellyt. Tai olisiko mahdollisesti joku tai jokin muu pyörinyt samoilla tienoilla, ja vienyt hansikkaan suurenakin aarteena mennessään periaatteella löytäjä saa pitää.
Vaikka jäniksenkorvainen näyttikin kovin keskittyneeltä työhönsä, juoni tuo pääkopassaan yhä, kuinka pääsisi Ascariksen taskujen ulottuville pyörimään. Ehkä hän voisi käyttää varjoja avukseen ja luoda niistä käsiä, jotka tutkisivat miehen taskut hänen puolestaan. Siinäpä vasta olisikin suunnitelma! Nulikan oli kuitenkin parempi näyttää ensin siltä, että oikeasti etsisikin hansikasta, vakuuttaakseen punatakkisen näin alkuun siitä, ettei hän suunnitellut mitään muuta miehen suhteen. Jackalope ryhtyikin tutkimaan yli-innokkaana paikkoja, toivoen löytävänsä jonkinlaisia johtolankoja hansikkaan olinpaikasta.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Heinä 16, 2013 12:44

Ascarisilla ei luonnollisesti ollut kiire minnekään. Hän nosti jalkansa ristiin toisen päälle ja alkoi putsaamaan hienovaraisesti likaa sappaidensa alapäästä. Occoesta ei kuulunut vieläkään mitään, ei sillä että kana olisi kovinkaan kauaa poissa ollut, mutta ei sitänyt sopinut itsekseen keskellä pusikkoa temmeltää. Sudet ja ties mitkät örvelöt söivät keltaisia lintuja välipalaksi, eikä Ascaris halunnut luotettavan oppaansa ihan päivälliseksi menevän. Raglus tuhahti hiljaa itsekseen ja laski, oikeammin nosti, jalkansa takaisin toisen vierelle, kuin se olisi ollut halvaantunut. Hän vilkaisi Jackalopea, joka kovasti oli etsimässä tätä olematonta hanskaa. Poikaparka, Ascarisin kävi melkein tuota sääliksi. Mutta ei kuitenkaan. Mies rykäisi hieman nyrkkiään vasten äänensä oikaisemiseksi, ennenkuin veti syvään henkeä ja päästi suustaan kovan torvimaisen äänen, joka jäi hetkeksi metsään humisemaan. Raglus katsoi puiden ohitse odottelevaisena, kunnes viimein asattoi nähdä Occoen joka lensi vaivalloisesti kaikkien rehujensa kanssa heitä kohti.

Sitten palasi Ascarisin katse jälleen Jackaan, joka tonki paikkoja kuin ihmisten koirat, mutta vähän hyödyllisemmän oloisesti. Koirat, hyh, Ascaris ei pitänyt niistä karvaisista loksuleuoista yhtään, ne olivat aina tiellä.
"Kutsuitte, herrani!" Occoe ilmoittautui ja laskeutui jälleen isäntänsä olkapäälle, ylpeän oloisena kaikista löytämistään kasveista.
"Halusin vain varmistaa, oletko vielä hengissä", oli lievän tyly vastaus. "Ole hyvä ja siirry rehujesi kanssa jonnekin kauemmas, tiedät sangen hyvin että minulla on heinänuhaa" Ascaris madalsi ääntään ja kuiskasi vielä linnulle:
"Ja olemme pian valmiita kääntymään kotiin päin." Lintu nyökkäsi terävästi ja pyrähti taas lentoon, jääden istumaan pienen taimen varrelle, joka taittui epäilyttävästi linnun painon alla.

"Miten edistyt?" Ascaris kysäisi sitten "mestarietsivältä", tarkoituksena olla sosiaalinen, eikä hoputtava. Vaikka hoputus alkoikin pian olla paikallaan, sillä kello tikitti eikä raglusilla ollut enää montaakaan hetkeä illusionsa turvissa pällistellä. Ei ainakaan, jos hän halusi jaksaa temmeltää pojan ruumiin kanssa kotia kohden heti tämän silmät päästä revittyään. Hän naputti tukisauvaansa saapastaan vasten melkein malttamattomana päästä tekemään iskunsa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3800

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Loka 08, 2013 1:23

//Pahoittelen erittäin paljon taas vastailun kestoa >://


Yksikään risu tai männynkäpy ei ollut keijuhaltian tiellä, kun tuo teki kaikkensa löytääkseen Ascariksen hanskan. Hiljalleen Jackalopen mielessä kävi, että tämä kaikki olisi pelkkää silmänlumetta. Että Ascaris itsekin pelaisi jotain peliä ja käyttäisi nulikan hyväntahtoisuutta hyväkseen mutta tuskin se niin oli. Kyseessähän oli arvokkaan oloinen herra, ei heitä sopinut epäillä! Vai sopiko? Vaikka kovin erikoiselta näyttikin, ei Jackalope osannut tällä hetkellä yhdistää kuitenkaan Ascarista mihinkään niistä vaaroista, joita oli lyhyen mutta rikkaan elämänsä aikana nähnyt ja kokenut. Mutta miksi kukaan kantaisi mukanaan keltaista linnunaivoa, joka oli suurempi maanvaiva kuin yksikään muu mahdollinen olento maan päällä? Hyi olkoon. Jackaa itseään puistatti ajatus, kun tuo huomasi kanan palanneen takaisin isäntänsä olalle keikkumaan.

Pian jäniksenkorvainen palasi kuitenkin töittensä pariin, käyden läpi mielessään hetki sitten läpi koluamaansa aluetta. Juuri kun poika oli aikeissa siirtyä etsinnöissään eteenpäin, tiedusteli tuttu ääni hieman etäämmältä kuinka Jackan etsinnät sujuivat. Keijuhaltia käännähti ympäri ja tuijotti hetken Ascarista, kiinnittäen huomionsa ohimennen sauvaan jota mies naputti saapastaan vasten. Lievä kuumotus valtasi hetkeksi nulikan toimiko hän sittenkin liian hitaasti?
Melko.., Jacka aloitti, näyttäen sen pienen hiljaisuuden hetken harvinaisen hermostuneelta, ..olemattomasti. Lausahduksensa perään Jackalope levitti kasvoilleen hieman kyseenalaisen hymyn, jolla ehkä koetettiin hakea jonkinlaista myötätuntoa Ascariksen puolelta.
Hymy kuitenkin hyytyi pois pojankoltiaisen kasvoilta yhtä nopeasti, kuin siihen oli noussutkin.
Eihän täällä ole hanskan hanskaa, Jacka parahti turhautuneena, lähtien jo kurtistamaan kulmiansa asteen verran, mutta korjasi nopeasti sen närkästyneisyyden pois kasvoiltaan, Eikä kyllä teidän jälkiännekään ja kyllä, minä osaan jäljittää! Pystyn etsimään vaikka neulan heinäsuovasta jos on pakko!.

Vaikka jäniksenkorvainen ääntänsä korottikin, ei silti rauhallinen ilme joskin nyrpeä sellainen - tuon kasvoilta muuttunut suuntaan eikä toiseen. Silti Jackan pinnan alla kuohui, vaikkei sitä ulospäin näytettykään.
Tässä on joku koira haudattuna, jäniksenkorvainen vielä mutisi itsekseen, mutta riittävän kuuluvalla äänellä jotta muutkin paikalla olijat saattoivat sen kuulla.
Hiljalleen keijunkutaleesta alkoi tuntua siltä, ettei hän tahtonutkaan enää koskea Ascariksen taskuihin, vaan voisi vain lähteä tiehensä tästä kiusalliseksikin laskettavasta tilanteesta.
Jäniksenkorvainen nosti kätensä puuskaan ja kääntyi toinen kylki Ascarikseen päin kuin odottaen, että mies sanoisi jotain nulikan aiempiin sanoihin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Seuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia