Ada
Ada piti kaiken huomionsa kiinni Rexin veljessä, koittaen saada tehtyä tähän jonkinlaista vahinkoa.. turhaan. Ihmissusi oli sen verran ketterä, että kerkesi väistelemään Adan iskuja.. näinä hetkinä Ada kirosi, että ihmissudet eivät olleet yhtä kömpelöitä mitä ihmiset.
Ada kuuli Crewin kysymykseen ja vilkaisi häneen, nähden samalla että Rex oli jo haavoittunut ja Crew tämän kimpussa. Sen muutaman sekunnin ajan kun Ada oli katsonut muualle, Ihmissusi oli päässyt vetäytymään kauemmaksi ja iskeytyi nyt täydellä voimalla vasten Adan mahaa, niin että keuhkot olivat lentää pihalle. Ada parkaisi kivusta kun sisuskalut musertuivat ja hän lensi muutaman metrin päähän selälleen maahan.
"e...ei tässä mitäänh..." Ada nurisi maasta Crewille vastaukseski, tosin edes Ada ei kuullut kunnolla omaa ääntään. Nyt piti saada henki kulkemaan. Isku vatsaan ja sen jälkeen selälleen lentäminen olivat lamaannuttaneet hengitys tiet hetkeksi, kunnes Ada sai vetäistyä keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa.. ja samantien piti olla puollustamassa itseään. Ihmissusi hyökkäsi kohti Adaa ja oli jo aivan lähellä. Ada ei enää kerkeäisi vetämään puukkoaan avukseen, nyrkeistä tuskin olisi apua, mutta...
Ada nosti jalkansa vauhdilla ylös ja potkaisi Rexin veljeä suoraan nivuksiin. Mies parkaisi ja tipahti polvilleen, pidellen kukuleistaan kiinni. Ada päästi ryömimään kauemmaksi ja nauroi erittäin vahingoniloisesti.
"Näin saat isonkin miehen polvilleen!" Ada sanoi räkättäen, samalla kun nousi itse ylös.
Se siitä sitten? Oliko se näin helppoa? Kai sitten.. Ada oli toisaalta hieman pettynyt, mutta toisaalta vain helpottunut että se oli ohi, sisuskalut huusivat yhä kivusta ja tuntui kuin joku olisi valuttanut happoa hänen kurkustaan alas.. poltti niin pirusti.
"Entä miten siellä sujuu?" Ada huudahti Crewille, pidellen toisella kädellä kiinni mahastaan.