Kirjoittaja Lazu » 19 Huhti 2008, 15:19
Cerw
Cerw naurahti. Se oli taas sitä hänelle niin ominaista kylmää, tunteetonta naurua, josta ei erottunut ilon häivääkään.
Mistäs sinä teidät, vaikka Cerw olisikin vain hiton hyvä peitenimi? Ja jos satun pääsemään listoille niin ei siinä kyllä sitten kamalasti peitenimet auta. Eivät ne silloin nimen mukaan minua etsisi vaan ulkonäön.
Vampyyri tarkkaili juuri häntä kiertävää naista ehkä aavistuksen epävarmana, muttei vaivaantunut välittämään asiasta sen enempää.
Ja, sitä paitsi, aina ei tarvitse olla niin epävarma.
Suupielet kääntyivät pieneen virneeseen. Vaikkakin Cerw kyllä ymmärsi, että sekä rikollisen tien valinneet että yön lapset olivat usein (ainakin alussa) kovinkin epävarmoja ja suojautuvaisia. Eikä hän muita moittinut, olihan itse samanlainen. Tarkoitus kun ei ollut kuolla vielä pitkään aikaan.
Punaiset silmät eivät irronneet naisesta hetkeksikään. Oli eri asia tavata toinen vampyyri kuin vaikka haltija. Haltijat kun olivat Haltijoita. Ja, vaikka voimakkaita olivatkin, vampyyreihin verrattuna aika heikkoja. Ainakin Cerwin mielestä. Toisen vampyyrin, lajitoverin, kanssa asia oli eri. Vampyyrit olivat sitä paitsi haltijoita ailahtelevaisempia ja arvaamattomia, mikä ei ainakaan Cerwin mielestä ollut laisinkaan hyvä juttu. Ja maailmahan oli muutenkin täynnä pettureita.