Hukka kaveri! || Janni!

[Mori]

Edward kökötti Kalman vierellä, katsellen toista siinä tylsyydessään. Oikeastaan hän ei tiennyt mitä edes teki näillä kulmilla. Harvoin hän liikkui missään pimeässä, vaikke ehkä kuuluisinkin tänne. Pois kaikkien tieltä. Fergus saapui heidän seuraansa kysyen, eivätkö he aikonert juoda. "Alkoholi ei tee minulle hyvää..." Edward vastasi totuuden mukaan. Hän ei saanut löysätä mistään. Muutenkin, ei hän juonut. Ehkä joku päivä hän saattaisi tottua alkoholin makuun, mutta ei kyllä nyt ainakaan.
Kalma aloitti utelemalla hetken päästä Ferguksen laumasta. Edward taas päätti pitää suunsa, koska oli jo tavannut ja olihan ihmissudella nyt oikeus kertoa omasta laumastaan. Ei ollut kohteliasta tulla väliin ja selittää toisen puolesta ja muutenkin. Heidän näkemyksensä erosivat. Toisaalta Edward ei pitänyt laumaa pahana eikä hän muutenkaan ole ehtinyt tutustua näihin kunnolla. Pienen vahingon jälkeen.

Hän kuunteli kaksikkoa ihan rauhassa ja nojasi tuoliinsa. Hän vilkuili kapakan elämää ja katseli taas kaksikkoa, kun muutakaan tekemistä ei ollut.

[Janni]

"Pyh, ollette tylsiä." Fergus tuhahti kun molemmat tokaisivat etteivät tahtoneet juoda. "No kai te sitten olette pitämässä minut aisoissa, jos menee yli. Onhan minulla muutenkin hyvät pohjat alla, vai mitä Kalma?" Mies hymähti toiselle, viitaten aiempiin juomiin mitä oli toisen seurassa nauttinut. "Mutta jos ruokaa haluat, kyllä täältä varmaan jotain naposteltavaa löytyy. Vai annoitko viimeiset rahasi viskiini?" Fergus kysyi.

Kalma päätti udella millainen lauma miehellä sitten oikein oli. "Hyvin pieni vielä. Yksi naaras ja kaksi urosta." Mies selitti. "Ed voi kertoa mitä mieltä hän on laumastani. Omastahan mielestäni laumani on loistava, mutta minusta tuntuu että uskot enemmän Ediä kuin minua tällä hetkellä." Fergus lisäsi vilkaisten Edwardiin odottavasti.

[suskari]

"Nääh, katson sivusta kun makaat kuralammikossa nenä vääntyneenä." Kalma naurahti kun Fergus pyyteli känni vahdiksi. Tietenkin olisi hienoa katsoa ku tuo ylimielinen hukka saisi hieman nenillensä, mutta kai sitä kaveria mäessä autettiin.
"On, todellakin. Hyvä jos pystyssä pysyt." Kalma virnisti vielä, mutta vakavoutui. "Mutta kyllä minä sinun persettä vahdin." Kalma tokaisi ja katsoi alfaa joka ehdotti että ruokaa saattoi saada täältäkin, mutta jos hauva ei sitä huolinut niin voisi Fergus käyttää ne rahat juomiseen. Kalma mulkkasi Ferguksen päälle varoittavasti.
"En ole lompakkosi." Kalma murahti. Hän oli maksanut jo pikku nihrauksen sudelle ja se saisi luvan riittää. "Ja ostin haavoihisi sinulle jo juoman." Kalma lisäsi rauhallisemmalla äänensävyllä, mutta edelleen hieman vinoilevalla tavalla.

Seuraavaksi Fergus alkoi kertomaan laumastaan, joka oli vielä hyvin pieni. Kaksi urosta ja yksi naaras, sekä tietenkin itse Fergus Kalma nyökkäsi. Kalma oli tähän käymässä sanomaan jotakin, mutta Fergus sitten päätti että Ed voisi kertoa mielipiteensä alfan laumasta.
"No miksen voisi tulla tapaamaan heitä? Ed voisi tulla mukaan.. Mutta haluan ensin syödä." Kalma tokaisi ja nousi ylös tuolista käyden pyytämässä tiskin takaa itselleen ruokaa, lihaa, ja jonka kanssa Kalma palasi pöydän ääreen. Tarjottimella oli possun kinkkua ja Kalma alkoi sitä mättämään sitä suuhuna.

[Mori]

fergus tuntui pitävän Kalman vinoilemisesta ja vastasi siihen samalla tavalla, ehkä puoliksi tosissaan ehkä puoliksi leikitellen. Ei sitä koskaan tiennyt. Ihmissusi toisaalta vain kuunteli kaksikon keskustelua aina siihen saakka, kunnes Fergus päätti delegoida hänelle tuon lauman kuvailemiset.
Edward katsoi Fergusta ehkä hieman yllättyneenä ja pitkään. "Minäkö?" hän kysyi ihmeissään. Miksi hänen piti toisen laumaa alkaa kuvailemaan. Hän oli tavannut nuo kerran, eikä tehnyt noiden kanssa kovinkaan kauaa tuttavuutta. Olihan noilla leikit ja sellaiset.

Mitä mieltä Edward sitten olikaan toisen laumasta. Oikeastaan hän oli pitänyt laumasta, ehkä lauman ainut naaras vain suhtautui kaikkiin tulokaisiin hieman epäluuloisesti. Tuntui haluavan pitää Ferguksen omanaan ja oli hyvin omistautunut tälle. "Minusta laumasi on omalla tavallaan hyvin persoonallinen. Olet mahdollisesti pelastanut yhden minun kohtaloltani", hän totesi pehmeästi hymyillen. Hän muisteli Rafea, nuorukainen ei ollut paljoa häntä nuorempi ja oli ollut erityisen pelokas. Vähän niin kuin hän aikoinaan, toisaalta tuo uskalsi liikkua toisten seurassa ja lisäksi tuo ei kärsinyt samanlaisesta oireesta kuin hän. "Rafe. On joukon nuorin. Pelokas, ujo, mutta lempeä. Häntä minä sain vääntää irti metsästäjän ansasta", ihmissusi kertasi ja katsoi Kalmaa. "Ace. Haltia, joka on ihmissusi tai haltiasusi. En tiedä miten sitä sanotaan siitä rodusta, mutta käytöstavoiltaan olisi ehkä korkeasti koulutettu ja kohtelias", hän sanoi ja sulki silmänsä. "Lorelai. Hyvin kiintynyt Fergukseen sekä hyvin suojeleva häntä kohtaan", hän totesi tuumivaan sävyyn. "Sanon, että laumassasi on mielenkiintoisia yksilöitä ja saat heidät ihan hyvin synkkaamaan yhteen. Toisaalta saattahan lauman sisällä syntyä aina jonkinlaista sanasotaa", hän sanoi ja katsoi nyt Fergusta.

Edward muisteli kuinka oli sanonut Fergukselle, minkälaista on olla johtaja. Ei sellainen, joka leikkii tuntemattoman kanssa, josta ei tiedä mitään. Ei sellainen johtaja, joka katsoo kuinka saattaisi pienen jäänityksen jälkeen laumansakin vaaraan. Olihan hän itse se uhka kaikille, jopa omille lajitovereilleen. Hän oli kirjaimellisesti se yksinäinen susi.

[Janni]

"Sinä sinä." Fergus myönteli, kun Ed meni ihmettelemään saamaansa virkaa miehen lauman esittelyyn tai kommentointiin. Fergus kuunteli mielissään mitä mieltä toinen oli ja hyvin tuo osui oikeaan, jokaisen luoteen kanssa.
"Rafe tosiaan, hän on arka, mutta kyllä se siitä. Itsehän minä hänet muutin, joten hän on myös koulutettavanani." Mies selitti ylpeänä siinä ohessa mitä Edward selitti.
Acen ja Loren kohdalla Fergus nyökytteli myöntelevästi, juoden samalla uuden huikan viskistään, huitoen tarjoilijalta jo seuraavaa lasillista. Ehkä olutta seuraavaksi.

"Voinhan minä sinut esitellä, mutta täältä on pikku piilolleni matkaa." Fergus totesi Kalman ehdotukseen lauman tapaamisesta, ennen kuin tuo päätti hankkia itselleen herkullisen näköisen annoksen porsaan lihaa. Fergus käytti tilaisuuden hyväksi näpistää hieman itselleenkin, jos Kalma käänsi katseensa muualle.

[suskari]

Kalma katseli paikallaan Fergusta ja Ediä, jota alfa oli sitten käskenyt kertoa laumastaan porukan ainoalle koiralle. Ed oli hieman yllättynyt asiasta, mutta lähti kertomaan alfan pikkuisesta laumasta, joka oli persoonallinen. Kalma kohotti toista kulmaansa kysyvänä kun Ed mainitsi yhden jonka Fergus olisi mahdollisesti pelastanut Edin surkealta kohtalolta.
"Noh en sano että sinulla surkeaa kohtaloa olisi, sinulla on ystäviä joihin voit tukeutua.. ja nainen." Kalma tokaisi virnistellen Edille. Kyllä hän tiesi että Edillä oli tyttöystävä.. jota hän ei ollut vieläkään saannut nähdä. "Et ole niin yksin kuin luulet." Kalma tuumasi ja hiljeni sitten kuuntelemaan kuinka Ed kävi yksitellen kertomaan Ferguksen laumalaisista. Ensiksi tuli Rafe, joka oli laumasta se nuorin ja ujoin, mutta kuitenkin sen lempein ja kiltein. Kalman katse siirtyi Fergukseen, joka kehuskeli että oli pojan muuttanut ihmissudeksi ja jota myös siinä ohessa koulutti kuin omaansa. Sitten tuli seuraavan vuoro, joka oli Ace.. haltia ihmissusi. Kalma näytti yllättyneeltä. Hän ei ollut koskaan kuullut että haltia olisi ihmissudeksi kykeneväinen muuttumaan, tai saamaan kirousta. Hän oli luullut että se oli vain ollut ihmisten vitsaus. Ja kuten saattoi olettaa niin haltia oli myös lauman älypää, kerta oli saannut korkeaa koulutusta ja sit rataa. Viimeisenä sitten oli lauman ainoa naaras Lorelai, joka oli hyvin kiintynyt Fergukseen ja hyvin suojeleva harmaaselkää kohtaan. Heh, rakkaudesta se hevonenkin potki.
"Suloinen pikku lauma kyllä." Kalma totesi Edin sanoihin hymähtäen ottaen käsiinsä palan possupaistiaan ja alkoi nakertelemaan siintä paloja irti täyttääkseen vatsansa. Kalma katsoi Fergusta.
"Kuule, minulla voi olla lyhyemmät jalat kuin sinulla mutta juoksen yhtälailla kuin sinäkin." Kalma tokaisi ja oli kääntämässä katsettaan Ediin kun näki silmäkulmassaan liikettä ruokaansa kohden. Kalma nosti kättään ja salamana nappasi Ferguksen pihistelevästä kädestä rautaisen otteen ärähtäen muristen alfan suuntaan. Agresiivisuus jäi kuitenkin lyhyeksi.
"Olisit kysynyt." Kalma murahti ja päästi hukan käden irti samalla kun leikkasi uuden palan ja vain Ferguksen kiusaksi ojensi sitä Ediä kohden.
"Olet kuitenkin nälkäinen." Kalma virnisti.

[Mori]

Fergus oli muuttanut Rafen itse? Edward tuijotti miestä, ei tuomitsevasti eikä oikeastaan millääm tavalla. Hänestä tuntui vain hyvin tyhmältä ja tyhjältä samaan aikaan. Kuka halusi tällaisen tai siis kuka oli vapaaehtoinen hyppäämään ihmissuden kenkiin. Okei, olihan Rafella lauma ja Fergus turvanaan, mutta. Mutta mitä? Edward ei osannut enää ajatella. Hänen ajatuksen juoksunsa lli katkenut ja pahasti. Ehkä hän oli järkyttytnyt, ehkä häntä pelotti. Hän ei itse ainakaan halauisi antaa ihmissusikiroustaan toiselle ei ainakaan vapaaehtoisesti. Ei koskaan. Rafen päätös se kuitenkin oli ollut, mitä hän siihen enää sanomaan. Päätös mikä päätös, joko se olo Ferguksen pieni houkuttelu, jonka avulla Rafe oltiin saatu mukaan tai nuorukainem halusi sitä todella.

Kalma keskeytti Edwars tuijottamisen, joka oli valunut pöytään. Hän säpsähti hiukan ja katsoi yllättyneenä Kalman ojentamaa viipaletta. Tuo totesi, että hän oli kuitenkin nälkäinen. Ihmissusiparka ei kuunnellut keskustekua, jota oltiin juuri ruuan pihistämisestä käyty, mutta otti hieman hölmistyneenä viipaleen. "Kiitos", mies kiitti. Hän alkoi mussuttamaan viipalettaan kaikessa hiljaisuudessa.

//Vähän lyhyt oho xD

[Janni]

"Suloinen?" Fergus toisti kurtistaen kulmiaan. "Sen kuuluu olla pelottava, uhkaava, ylväs." Mies ylisti nyt parempia sanoja, joilla laumallista ihmissusia pitäisi kuvailla. Suloinen oli kuin puhuttaisiin kasasta koiranpentuja. Mokoma pikku piski.
"Äh!" Mies älähti kun Kalma ennätti hänen pikku näpistelynsä pysäyttämään ja mutristi nyt suutaan toiselle, joka odotti käytöstapoja. "Mutta eihän siinä mitään hauskaa ole." Fergus tuhahti tuolle takaisin, vetäen kätensä takaisin, jääden silmäilemään nyt kun Ed sai hänen puolestaan palan possua. Tosin toinen näytti olevan hieman omissa maailmoissan. "Mitä pohdit?" Mies kysyi silkkaa uteliaisuuttaan, ennen kuin joutui kääntämään huomionsa viereen ilmaantuneeseen tarjoilijaan, joka asetti tuopillisen olutta miehen eteen. Fergus kaiveli oikean summan kolikoita varustevyönsä pussukasta ja ryhtyi mielissään ryystämään vaahtoa pois oluen pinnalta.

//Eipä haittaa :D //

[suskari]

"Eikä siinäkään kun puren sinulta sormet poikki." Kalma tokaisi kun Fergus kävi valittelemaan että varastaminen oli hauskaa. Olihan se, mutta sillä oli hintansa. Typerä sudenpentu. Mitään Kalma ei ääneen kuitenkaan sanonut vaan jatkoi syömistään kaikessa rauhassa. Ed tosiaan oli hieman hiljaista, mutta ei Kalma siihenkään puuttunut. Antoi pojan mietiskellä rauhassa.. kun Fergus pisti juhlaksi ja alkoi täyttämään kupuaan alkoholilla humatakseen itsensä. Mikä siinä oli että kaikki pitivät tuosta litkusta?
"Milloin ajattelit viedä meidät sudenkoloosi?" Kalma kysyi Fergukselta syödessään paistiaan.

Kului tunti, ehkä se toinenkin tai kolmas. Ei sitä kelloa katseltu kun matka oli lähtenyt Ferguksen johdattamana kohden suden luolaa. Tosin Kalma ei ollut aivan varma oliko tästä alfasta enään oppaaksi kun horjui kävellessään kuin päähän lyöty ja jalat poikki vedetty sotilas. Hyvä jos pystyssä pysyi.
"Kai sinä suuri alfa tiedät minne sinä olet menossa?" Kalma kysyi kävellessään alfan perästä.

[Mori]

"En mitään ihmeellistä", mies vastasi pienesti Ferguksen uteluihin. Edward söi viipalettaan kovin hitaasti, hän oli taas uppoutunut ajatuksiinsa, mutta tällä kertaa hän pysyi maantasalla kuullakseen Kalman kysymyksen. Olivat siis menossa katsomaan laumaa. Ihmissusi mietti pitäisikö hänen kieltäytyä, mutta kyllä hän ehkä tahtoi kuulla, mikso Rafe oli halunnut kaiken kaikkiaan tämän vihuliaisen kirouksen ylleen. Vapaaehtoisesti.
Fergus siinä välissä ryysti olutvaahtoaan äänekäämmin kuin aaltojen suomat pärskeet. Näytti olut maistuvan. Hän taas oli siinä nähden ehkä miesten katseiden mukaan nössö. Hän kun ei juonut. Se olisi paha asia, jos hän joisi. Peto pääsisi hänen käsiensä alta lipsumaan. Pääsisi valtaan hänen olleessaan juopunut tai ainakin Edward uskoi niin. Oikeastaan hän oli vain juonut korkeintaan ehtoollisviiniä. No silloin hän ei ollut ihmissusi, mutta ei hän uskaltanut ottaa alkoholipitoista juomaa käsiinsä. Pelkäsi seurauksia.

Kolmikko istui ja Fergus joi sekä Kalma söi possunsa. Edward cain istui ja kuutenli miesten keskustelua. Hän jäi hieman vähemmälle osalle, sillä ajatteli taas kaiken näköistä. Lopulta kolmikko lähti pöydästä liikeelle ja joukon opas ehkä hieman horjuen. Ei Ed tiennyt, hän ei pitänyt lukua toisen alkoholijuomien kittaamisesta.
Siinä kävellessään ja katselessaan miehen meno edellä Kalma avasi suunsa ja kysyi pienesti kiusaten, että tiesihän ylväs alfa minne mennä. Edin suupieltä nyki, mutta hän pyrki kuuntelemaan Ferguksen sanoja. Olisi ihan hyvä tietää minne heittää mies, jos tuo kaatuisi ja sammuisi. Heräisipä vielä ojasta joku aamu. Ei se mitään, jos oli susimuodossa. Ihmisenä se ei ollut niinkään mukavaa enää.

[Janni]

Fergus oli juonut kaksikon edestä hyvin mielellään ja nyt oli päähänpistona myöntynyt lähteä esittelemään kuningaskuntaansa kaksikolle. "Ja muistakaa sitten miehet, että tästä eih kerrota kenellekään!" Susimies julisti tarpoessaan metsätietä eteenpäin, ehkä hieman horjuvilla askeleilla, mutta pystyssä tämä näytti pysyvän kuitenkin. "Muuten syötän teidät molemmat susilleh... Ha ha, tajuatteko, susille?" Mies nauroi rehvakkaasti, näyttäen nyt poikkeavan tieltä metsän puollelle, joka saattoi näyttää päihtyneen miehen hölmöydeltä, mutta oikeaan suuntaan he menivät.
"Mutta niin, piilopaikka ei ole piilopaikkah, jos kaikkih siitä tietävät... okei?" Fergus vaati nyt molemmilta vastausta ja kääntyikin ympäri kävellen takaperin, mulkoilen kaksikkoa pistävästi.

[suskari]

Kalma vilkaisi katseellaan Edin suuntaan, jonka suupielet nykivät pienesti hänen lotkautuksen jälkeen Fergukselle. Kalma veti kasvoillensa ylpeän näköisen virneen, mutta piti suunsa supussa.. etenkin kun kolmikon johtaja päätti kääntyä ja kysyä pitäisikö kaksikko suun supussa alfan piilosta. Kalma vakavoitui ja katsoi humaltunutta alfaa edessä muutaman sekunnin hiljaa, kunnes kohautti vain olkiaan.
"Miksi kävisin latelemaan piilostasi kenellekkään?" Kalma kysyi alfalta, mutta ehkä tuo oli liian humaltunut tajutakseen. "Joten en kerro kenellekkään, älä huoli." Kalma vastasi ja veti kasvoillensa iloisen oloisen virneen. Ei hänellä ollut mitään syytä kertoa ihmissuden piilosta kenellekkään, vaikka olisikin ihmisten puolella ja sitä rataa. Säännöt oli tehty rikkottaviksi ja sitä rataa. Ihmisten lait eivät kiinnostaneet häntä silloin kun kukaan ei ollut näkemässä ja no Fergus oli Edin tuttava.
"Ja maistuisin pahalle." Kalma tuhahti vielä Ferguksen vitsailulle paistiksi joutumisesta.

Kun selitykset ja vastaukset oli annettu lähti kolmikko jatkamaan matkaansa kännisen johtajan johdattamana. Kalma seuraili Ferguksen perässä kävellessään, alfa sutta ohessa kaatumisen varalta, yöllistä hiljaista metsää. Linnut lauleskelivat laulujaan vielä yölläkin ja auringon nousuun ei olisi enää kauaa. Kesällä aurinko pysyi vain sen muutaman tunnin piilossa ennenkuin nousisi takaisin horisonttiin. Toivottavasti he ehtisivät ennen sitä Ferguksen piiloon, tai hän olisi toinen huollettava alfan lisäksi.
Matka tuntui kulkevan hitaasti, Kalmasta, mutta lopultakin he olivat päässeet vuorille. Kalma haistoi heti ilmassa leijuvan vahvan ihmissusien löyhkän. Jäljet pystyi peittämään, mutta hajua harvoin. Kolmikko kulki kohden ylös korkealle vuoren rinnettä pitkin Ferguksen johdattamana. Kalma näytti hieman hermostuneelta katsellessaan ympärillensä, mutta se johtui puhtaasta itsesuojelu vaistosta. Ihmissudet harvoin tiesivät hyvää, etenkään ihmisille... vaikka kuinka oli aave ja koira. Kalma ei voinnut olla peläämättä sitä tosi seikkaa että pelkäsi tulevansa purruksi.

Lopulta edessä avautui laakso, jossa oli vanha hylätty temppeli. Kalma kohotti kulmiaan hieman yllättyneenä. No johan. Ei tälläistä joka päivä löytänyt. Paikka oli avara, kuin suuri etupiha ja suojassa uteliailta. Lähes täydellinen piilopaikka. Kalma katsoi Fergusta.
"No sinullahan hieno piilo on." Kalma tokaisi hymähtäen katsellen ympärillensä. "Mutta missä ne sudet?"

[Mori]

Kukaan ei saanut kertoa missä Fergus ja tuon ylpeä lauma majaili. Edward rapsutti hieman kaulaansa ja nyökkäsi lopulta. "En mene lavertelemaan. Olenhan minä ihmissusi itsekin", hän totesi pehmeästi. Fergus jo uhkaili syöttävänsä heidät muuten susille. Humaltunut mies nauroi omalle vitsilleen ja yritti vielä avata sitä kaksikolle. Edward levitti kasvoilleen vinon virneen ja nyökytteli toiselle. Ei kerrota, ei hänellä mitään syytä olisi syöttää tietoja jollekin ihmissusimetsästäjälle ja katsella, kun sukulaissielut kuolisivat.
Vielä Fergus varmisti ja sai osakseen nyökyttelyjä ja lupauksia, lupauksia jotka pidettiin.

Matka jakui aina huojuvan, torahampaisen miehen matkassa. Yö oli äänekäs jo, kun linnut olivat heränneet soidin laulujaan ilmoittelemaan ympäri metsiä. Edward piti siitä. Äänet olivat suloisia ja eloisia. Näinä yön hiljaisina hetkinä hän tunsi olevansa enemmän kuin elossa.
Pian vuoret ja laaksot tulivat esiin. Kuun valaisemassa valossa sen tuntui lähes taian omaiselta. Myös ihmissusien voimakas haju leijui ilmassa, mutta se ei saanut miestä horjumaan. Toidaalsa Kalma tuntui olevan myös hänen puolestaan aivan hermona. Olihan se ymmärrettävää, ei tuo ollut niin kuin ihmissudet. Hento ja heikko ihminen koiran aave sisällään.

Laakso avautui kolmikon edessä ja siellä näkyi temppeli, oikein soma ja avara. Edward yllättyi missä paikassa ihmissudet majaansa pitivät, mutta ei sanonut etteikö siinä olisi tyyliä. Kalmahan meni tapansa mukaan avaamaan ensimmäisenä suunsa ja päästi sieltä kohteliaisuuden. Sitä seurasi sitten kysymys, missä olivat sudet? Edward nuuhkaisi ilmaa, eivät toinen kolmikko ollut heistä kaukana. Hyvin lähellä.

[Janni]

Laakson avautuessa edessä sai Fergus kehuja osakseen. "Tietenkin!" Mies julisti kuin se olisi päivän selvä aisa, totta kai hänellä oli hieno piilo, siinä ei ollut kieltämistä. "Osa varmaan nukkumassah." Mies pohdiskeli Kalmalle vastaukseksi, samalla kun lähti johdattamaan kaksikkoa laakson poikki. Vielä mies näytti pysyvän tolpillaan.
Kolmikon lähestyessä isointa rakennusta, joka oli myös kaikista ehyimmän näköinen, siinä ympärillä kun oli vain pienempien rakennusten peruskiviä jäljellä, viitaten vain missä aikanaan asumuksia oli seissyt. Isojen kiviportaiden varrella näytti istuskelevan hahmo, vartioimassa isoja rautaovia. Mustahiouksinen haltia nousi ylös paikaltaan kun näki tulijat. "Fergus?" Ace kysyi katsellessaan haparoivaa alfaansa. "Kapakassako sinä pikku tunneille istuit?" Mies hymähti Ferguksen virnistellessä toiselle leveästi. "Nos siis, tämä pikku kaveri aloitti, osti minulle viskiä." Mies kahmaisi Kalman kainaloonsa, ripotellen syyt tuon niskaan hänen humalastaan, tosin ei Ace varsinaisesti välittänyt. Alfa sai tehdä mitä tuo halusi, olihan tuo muutenkin viimeaikoina tehnyt paljon lauman eteen.

"Niin, tämä on uusih ystäväni pikkukaveri ja Ed... muistat Edwardon." Susimies selitti. "Niin, siis Edward eikö niin?" Haltia hymähti ja korjasi toisen humalaisen sepittelyn. Mies ei lähtenyt utelemaan miksi nämä kaksi oli piilolle saatettu, hän tiesi Edin olevan myös ihmissusi ja tämä pikkukaveri oli ilmeisesti kaksikon tuttava, joten ei hänellä ollut mitään valittamista, vaikka Fergus humalassa olikin.
"Autatteko hänet sisälle?" Ace nyt kysyi, huomatessaan kuinka alfa roikkui tukea tarviten Kalman kaulassa. Haltia itse meni tukemaan miestä toiselta puolelta ohjaten heitä nyt ovia kohti.

Rautaovista sisään astuessa, ensimmäisenä saattoi nähdä salin perällä ison naispatsaan mustan- ja valkean susipatsaan seistessä tuon molemmin puolin. Sitä oli hieman puhdistettu, tosin naisen pää näytti siltä, ettei kukaan ollut uskaltanut kiivetä niin korkealle puhdistamaan tai sitten kukaan ei viitsinyt.
Patsaan edustalle oli asetettu kivinen nojatuoli, se ei ollut häävi omillaan, joten se oli koristeltu karhuntaljalla ja selkänojan päällä komeili isokokoinen kallo, jolla oli kookkaat kulmahampaat. Jonkinmatkaa istuimesta edempänä oli iso kivipöytä, jos sen tunnisti, tiesi sen kuuluneen temppelin uumenissa olevaan ruokailusaliin. Pöydän ympärillä oli muutamat tuolit ja pöydän päälle oli levitetty isohko Cryptin kartta.
Salia valaisi isot kynteliköt monine kyntilöineen, ne onneksi sai alas salin sivulla olevasta vivusta.

Patsaan takaa löytyi oviaukko hämärään käytävään, se johti isoon huoneeseen, joka oli aikoinaan ollut kirjasto, mutta nyt se ammotti tyhjyyttään tyhjine kirjahyllyineen. Kirjastosta pääsi toiseen käytävään, joka oli hakattu vuoren sisään ja se oli valasitu maagisilla riimukivillä. Käytävä vei ruokailusaliin, jota koristi pienet pöytäryhmät. Tämä tila näytti enemmän asutulta kuin temppelisali. Ruokasalin perällä oli avonainen keittiö.
Ruokailusalin sivulta pääsi käytävään, jonka varrella oli useampi huone, ne olivat aikanaan olleet temppelin asukkien nukkumatiloja ja osa niistä oli ehostettu jokaiselle lauman jäsenelle.

[suskari]

Fergus näytti innostuvan aavekoiran kehuista ja sitten vastaili ehkä lauman olevan nukkumassa. Ainiin ne päivä eläjät.. Känninen alfa johdatti uusia, tai vähemmän uusia, tuttavuuksia kohden suurinta temppeli rakennusta jonka rappusilla näytti istuvan joku. Ja mitä lähemmäksi he kävelivät sitä enemmän Kalman ilme synkkeni hieman, mutta ei se ollut Ace vika että Kalmalla oli huonoja kokemuksia haltoista, joten päästyään haltian näköpiirille aavekoiran ilme hölleni. Kuunnellen kuinka tumma hiuksinen haltia kyseli missä Fergus oli seikkaillut tämän koko illan, ja jolloin Fergus syöksyi Kalman kaulaan roikkumaan selittäen ryyppy putken olevan Kalman syytä.
"Äh! Se oli anteeksi pyyntö!" Kalma urahti roikottaen kännistä ja itseään isompaa miestä päällään. "Ja milloin minusta tuli takaisin pikku kaveri?" Kalma kysyi virnistäen. Fergushan oli manaillut hänelle jo ettei hän enään ollut Pikku kaveri? Tosin saattoihan se olla vain kännisen alfan horinoita, mutta kelpasi se Kalmalle. Oli taas olla kiva kaveria tämän erikoisen johtajan kanssa.
"Nimeni on sitten Kalma.." Kalma esitteli itsensä ohessa haltialle, ettei koko lauma kävisi kutsumaan häntä "Pikkukaveriksi". Luulisivat vielä oikeaksi nimeksi. "Ja sinä olet varmaan Ace?" Kalma uteli.

Sitten käytiin esittelemään Ed, tosin väärällä nimellä ensiksi, jota Ace niminen haltia ryhtyi hieman korjailemaan. Kalma vain virnuili siinä itsekseen vieressä. Voi miten humalassa alfa olikaan.
"Tietenkin." Kalma vastasi kun haltia mies huomasi aavekoiran pienen ahdingon kun alfa roikkui kaulassa kiinni kuin hukkuva vailla omia jalkoja, lähes tulkoon. Ace koukkasi itsensä alfan alle ja Kalma lähti raahaamaan Fergusta sisälle temppelin portaista ja sitten suuresta temppelin ovesta, jossa aukeni suuri halli jossa oli nais patsas, jonka vierellä seisoi kaksi sutta- valkoinen ja musta. Patsaan edustalle puolestaan oli edustalle oli asetettu kivinen nojatuoli, joka oli päällystetty taljalla ja sen selkänojan päällä komeili suuri terävähampainen kallo. Tiedä sitten kenelle sekin oli kuulunut. Matka jatkui patsaan ohi, jossa oli suuri kokoinen kivinen pöytä jossa oli keskellä Cypritin kartta. Kalma kohautti kulmiaan. Mitä tämä pieni hukka lauma tuolla teki? Sen lisäksi että saattoi eksyessään sitä tarvita, heh. Matka kuitenkin jatkui syvemmälle, jossa avautui kirjasto jonka seiniä valaisivat ja koristivat hohtavat riimukirjoitukset. Täällä oli käytetty taikuutta joskus? Sääli että kaikki kirjat olivat tuhoutuneet tai viety pois, tai tuhottu Ferguksen toimesta. Black olisi saattanut kiinnostua. Sitten tuli vastaan ruokasali, josta nelikko kääntyi sivuovesta käytävään jossa oli makuuhuoneita jopa useamman kymmenen henkilön käyttöön.
"No teillä on tilaa täällä, viihtyisin itsekin." Kalma naurahti kun astui sisälle alfan huoneeseen ja laski humalaisen alfan istumaan kiviselle sängyllensä. Kalma pyöräytti hieman hartiaansa ylimääräisen taakan jäljiltä. Kalma kävi katseellaan huonetta läpi, kunnes se pysähtyi takaisin Fergukseen. Humalassa tai ei, Kalma päätti silti kysyä. "Voinko jäädä tänne yöksi... tarkoitan päiväksi nukkumaan? Aurinko nousee pian, enkä ehtisi kotiini. Edkin voisi jäädä?" Kalma kysyi tarrasi Edin kainaloonsa kurnuttaen miehen hiuksia leikkisästi, mutta päästi sitten irti. "Ja muutenkin, olisi kiva tutustua uusiin tyyppeihin paremmin."