Hukka kaveri! || Janni!

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Heinä 2016, 18:09

Alfa hyökkäsi ja saikin pedon alleen, mutta alistumisen tuo ei suostunut. Se ei kenenkään alistukseen suostunut. Se ei myöskään ojentanut kaulaansa raadeltavaksi häviön merkiksi. Peto taisteli vastaan. Ehkä se vain odotti oikeaa aikaa iskeä, sillä siitä tuntui, että alfa oli saanut maahan painamisesta lisää puhtia. Luuli jo alistaneensa tai melkein. Ihmisussi kuitenkin tarttui toiseen kynsien ja raadelleen ja kieräytti tuon pois päältään. Se ärähti ja erkani kauemmaksi toisesta. Valmiina jo hyökkäämään takaisin, kun joku näytti tukkivan sen tien. Pieni koira, jonka se voisi hyvinkin voimanlähteeksi popsia. Tosin tämä pieni koira otti ihmismäisemmän muodon ja näytti alkavan puhua ihmissuden toiselle puolelle.
Siellähän jossain Edward oli, mutta ei läsnä eikä tietoinen. Eikä se edes huutanut enää pedon päässä, vaikka Kalma yrittikin niin kovasti herätellä ystäväänsä. Pedon niskakarvat olivat pystyssä. mutta se ei liikkunut. Se odotti parempaa tilaisuutta, valmiina hakemaan suupalan, ilman sen karkaamista. Ihminen pyysi häntä lopettamaan taistelun, mutta peto vain ulvaisi vastaukseksi. Se ulvoi täysikuuta, joka antoi sille enemmän voimaa sekä nopeamman paranemiskyvyn. Jo vanhemmat haavat olivat umpeutuneet ja muuttuneet pieniksi, lähes olemattomiksi arviksi. Tuoreimmat lakkasivat vuotamasta verta.

Mies pedon edessä ei liikkunut, näytti siltä kuin se aikoisi vain antaa itsensä tulla syödyksi. Kävihän se. Peto avasi järeät leukansa ja paljasti hampaansa, haukatakseen miehen kahtia suuhunsa. Tosin ihmissudessa kävi pieni nytkähdys ja suu vetäytyi kauemmaksi. Ihmissusi hyppäsikin Kalman ylitse ja hyökkäsi alfan päälle. Se ei vilkaissutkaan seisovaan ihmiseen. Se ärjyi minkä keuhkoistaan kykeni yrittäessään nylkeä alfaa elävältä. Se ei antaisi kehoa, se ei. Kesken taistelun ihmissusi pysähtyi ja ikään kuin se olisi nähnyt jotakin. Peto muuttui sudeksi nopeasti ja väisti alfan tulevat iskut. Se kääntyi ja syöksyi kohti Kalmaa. Kita suurena se näytti aikovan nyt oikeasti haukata alkupalansa suuhunsa.
Peto nappasikin toisesta kiinni jostain vaatteesta ja viskasi toisen veren täytteiseen selkäänsä. Ihmissusi ei hidastellut enää, vaan se kääntyi, hyppäsi alfan ylitse ja lähti räjähdysmäiseen juoksuun. Saattoi olla, että alfa seuraisi sitä, saattoi olla, että se oli jäänyt nuolemaan laumalaisten haavoja. Edward kuitenkin oli ohjaimissa, hänen määrätietoiset silmänsä kertoivat sen. Ne eivät olleet enää täynnä sellaista verenhalua, vaan täynnä pelkoa. Katumusta ja järkytystä. Edward oli saanut nähdä aivan liikaa, oli vastassa sitten kärpänen tai lajitoveri. Hän ei tahtonut tappaa, satuttaa tai vuodattaa verta millään tavoin. Hän oli aiheuttanut sen taas. Hän oli menettänyt itsensä. Ihmissusi hidasti askeliaan muutamien kilometrien päässä, kun oli päässyt ulos laaksosta. Se ravisti Kalman nopeasti pois selästään ja jäi seisomaan tärisevine jalkoineen.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Heinä 2016, 09:26

Taistelu ei suonut muuta kuin tasaväkisyyttä ja verta. Molemmat olivat yrittäneet toisiaan alistaa, mutta kumpikaan ei taipunut. Jälleen he olivat toisista erillään, läähättäen ja äristen toisilleen, vertansa vuodattaen. Taistelu oli aikeissa jatkua, kun pinempi hahmo kävi kaksikon väliin yllättäen ja muuttui ihmiseksi. Se sai molemmat hukat vain murisemaan, Ferguskin oli aikeissa vain viskata mokoma sintti pois tieltä, kun Ed kävi miehen väistämään ja kävi tuon sijaan häneen käsiksi. Se yllätti alfan, joka nyt joutui ottamaan toisen kynnet ja hampaat vastaan, maksaen tietenkin takaisin samalla mitalla.
Kylkeen mokoma pääsi kuitenkin käsiks ja sai äreän harmaaniskan ulvomaan ja karjumaan kivusta nyt ensimmäisen kerran, mutta se tuntui tuovan hetkellistä puhtia. Se puhti purettiin niin hyvin kuin mahdollista Ediin.

Taistelukumppani kävi yllättäen hyödyntämään tilausuutensa ja kääntyi jälleen ihmistä kohti. Fergus kävi tietenkin perään, sen mitä haavoiltaan kykeni. Ed kävi nostamaan miehen selkäänsä, jota täydenkuun vallassa oleva alfa ei nyt käsittänyt. Takaa-ajo oli kuitenkin edessä. Susi luuli ajavansa pelkurit pakoon laaksostaan, seuraten noita aina laakson solaan asti, mutta adrenaliini alkoi hiljakseen huveta ja Fergus tyytyi siihen että oli saanut tunkeilijat pois mailtaan. Tämä ulvoi vielä kaksikon perään uhmakkaasti, johon laakson puolelle jääneet Ace ja Lorelai yhtyivät.
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Heinä 2016, 20:37

Kalma säpsähti aloillaan kun Ed palasti hampaansa ja näytti hetken että ruskeaturkki tosiaan hotkaisi ystävänsä suuhunsa, jolloin Kalma vaiston varaisesti kyykistyi.. tuntematta hampaita lihassaan vaan ilmavirran yllään kun Ed oli hypännyt takaisin alfan kimppuun. Kalma suoristautui katsomaan kaksikon tasitelua pidellen kylkeään. Kalma näytti pettyneeltä, harmistuneelta tilanteeseen johon hän ei voinnut puuttua ilman että olisi menettänyt jonkin raajoistaan.
Tilanne kuitenkin kävi muuttumaan kun Ed kääntyi kesken taistelun aavekoiraa päin, joka ehti älähdyksen kera ottamaan askelia kauemmas pedosta, mutta tuo sai napattua vaatteista kiinni ja heitti ilmassa. Kalma ehti jo hetken luulla että nyt se olisi menoa, loppu, mutta löysikin itsensä Edin selästä. Kalma oli hetken hämmentynyt, mutta tajusi nopeasti että Ed oli taas puikoissa ja tarrasi suden turkista kiinni pysyäkseen kyydissä. Fergus lähti perään ja alfa seurasi aina laakson solaan asti. Perään alfa susi laumansa kanssa ulvoi uhmakkaasti.. toivottavasti Fergus ei ottaisi tätä itseensä seuraavalla kohtaamisella.

Ed kantoi toveriaan useiden kilometrien päähän ja lopulta pysähtyi, ravistellen toverinsa selästään, joka putosi maahan ja jäi siihen katsomaan veristä toveriaan joka tärisi. Kalma huokasi ja nousi täriseville jaloilleen koskettaen ruskeaturkin paksua kaluaturkkia, silittäen sitä. Kalma ei heti sanonut mitään vaan seurasi mitä Ed itse tekisi. Tosin hänen olisi jälleen otettava valvojan asema.
"Ed sinun on rauhoituttava ensin.." Kalma sanoi lempeällä, mutta ehkä hieman ksäkevään sävyyn samalla kun antoi kätensä laskeutua alas. "Käy makaamaan." Kalma komensi.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 13 Heinä 2016, 20:55

Niin isällinen kuin Kalma olikin. Edward tunsi, ettei kyennyt asettumaan aloilleen. Jos hän nyt asettuisi aloilleen, ei hän siitä nousisi hetkeen. Hetkellä hän tarkoitti pariin päivään. Susi tunsi kosketuksen nyljetyn näköisellä turkillaan. Se silitti hellästi, mutta ihmissusi ei kyennyt tuntemaan sen hellyyttä. Se ainoa mitä se tunsi, oli adrenaliinin tykyttävä jyske sen korvissa sekä sen vaikutus kipuihin. Ei, Edward ei ollut kivuissa, se ei ulissut eikä huutanut haavojaan. Enemmänkin se alkoi hermostuneesti liikkua. Täriseviä askelia susi otti, kunnes Kalman käsi alkoi painamaan sitä alas päin. Käskien häntä makaamaan. Edwardin pää käännähti kuin säikähtäneen ärtyneellä eläimellä. Eläin paljasti hampaansa, ärähti ja vetäytyi Kalman käden alta. Sitten pää laskeutui ehkä hieman häpeävänä alas katsomaan maata, mutta pian se nousi hiukan.
Ihmissusi lähti kirtämään ystävääns kuin saalista kehässä. Suden häntä heilahti puolelta toiselle sen kävellessä ja se nuoleskeli huuliaan verestä. Ihan kuin Edward ei olisi aivan oma itsensä. Kyllä hän tunnisti Kalman ja tiesi tämän ystäväkseen, mutta olotila ei antanut aikaa ajatella ihmismäisesti. Nämä refleksit olivat silkkaa eläimelle kuuluvia asioita. Susi laahusti kehässään ja läähätti hieman. Punainen kieli kävi nuolemaan vähän väliä leukaperiä ja välillä susi nuolaisi myös haavojaan reisiltään sekä tassuiltaan. Kävelyä se ei kuitenkaan lakannut tekemästä. Jos vielä alfa päättäisikin lähteä hakemaan heitä ja janoisi kostoa, pitäisi Edwardin olla valmis.

Oliko Edward sitten kadottanut oman itsensä? Ehkä. Juuri tällä hetkellä hän ei kyennyt tuntemaan itseään ihmiseksi. Täysikuukin oli liian luja, pitäessään otteessaan ihmissuden muotoa. Se hämmensi Ediä. Hänen päänsä oli sekaisin petoa, sekä sitä katumusta ja tuskaa jonka oli tuottanut. Kaikki olisi hyvin pian. Kunhan haavat parantuisivat kykenisi ihmissusi pysähtymään ja ehkä rauhoittumaan vihdoin. Nyt se oli liian sekaisin asettuakseen aloilleen käski Kalma Edwardia kuinka paljon tahtoi. Nuo ihmismäiset sanat eivät menneet suden ymmärrykseen tai eivät halunneet mennä.
Ehkä oli kulunut tunti siitä kun Edward oli pysähtynyt ja ravistellut Kalman irti selästään. Tällä hetkellä ihmissusi vieläkin kiersi samaista, epätoivoista kehäänsä. Tietämättä mitä tehdä. Vihdoin ja viimein Edward pysähtyi ja jäi makaamaan. Painoi päänsä tassujensa päälle ja katsoi vihreillä silmillään Kalmaa. Se oli huojentunut, ettei Kalmalle ollut sattunut pahemmin. Häntä kuitenkin pelotti Fergus.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Heinä 2016, 21:25

Edward ei totellut, se luikashti pois Kalman käden alta paljastaen hampaansa. Kalma toki säikähti vetäen kätensä turvaan pedon mahdollisilta purema yrityksiltä, mutta Ed ei tehnyt sen suurempaa agresiivista lähestymistä. Näytti jopa hetken olevan pahoillaan. Sitten Ed hetken paikoillaan olemisen jälkeen lähti kiertämään häntä kuin saalista lipoen huuliaan, jolloin Kalma käänsi itseään suden mukana seuraten tuon liikkeitä. Kalma oli epävarma toveristaan ja tuon liikkeistä, kun tuo kiersi häntä, mutta sen vain jatkuessa kierros kierrokselta Kalma alkoi itekin rentoutumaan ja näki että Ed vain halusi kävellä kehää. Syystä tai toisesta. Kalma itse kävi istumaan alas irvistäen ja jäi seuraamaan ystävänsä kiertelyä ja matkaamista hänen ympäri.. kunnes Ed lopultakin asettui aloillensa. Lopultakin.

Tilanne oli rauhoittunut, kuten Kalmakin oli rauhoittunut, adrealiini piikki oli poissa ja Kalma tunsi itsensä heikoksi ja voimattomaksi. Kehon saamat kolhutkin olivat alkaneet tuntumaan särkynä ja kolotuksensa. Mustelmia ja tärähdyksia ei sen suurempaa. Kivuliaista vain. Kalma napitti takisin Edin vihreisiin silmiin kun hukka oli asettunut maaha makaamaan.. ja nousi ylös raahaten itsensä siihen suden viereen istumaan ja silittäen hiljaa tuon päätä. Se oli lämmin kylmässä yössä. Kalmalla ei ollut turkkia suojana näin ihmisenä, eikä järin paitaakaan jota oli revitty ja raadeltu susien toimesta. Aseetkin olivat jäänneet sinne. Ehkä hän voisi hakea ne myöhemmin? Jahka täysikuu olisi ohi ja voimat palautuisivat.
"Sinut pitäisi pestä.." Kalma totesi hiljaisuuden päätteeksi lähteättä sättimään ediä tapahtumista. "Toivottavasti veri ei houkuttele tänne muita." Kalma pohti ääneen ja veti kätensä omalle puolelle puuskaan hakien lämpöä karvaisesta toveristaan.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 14 Heinä 2016, 16:46

Kalma katsoi takaisin suteen. Edward tuijotti takaisin. Tuijotus tuntui ehkä intessiiviseltä, mutta pian se lakkasi. Edward sulki silmänsä ja vain kuunteli ysätävänsä raahutumista lähemmäksi häntä. Sitten se ihmismäinen käsi laskeutui hänen päälaelleen ja silitteli häntä kuin pientä lasta. Silitys tuntui hyvältä päälaella. Kalma myös totesi hänen tarvitsevan pesua, johon ihmissusi vain murahti jotain vastaukseksi. Hän kyllä menisi pesulle, mutta edes hetki nyt aloillaan olisi. Hän oli väsynyt ja uupunut. Ei hän jaksanut nousta.
Toteamus muista ei toivotuista vieraista sai ihmissuden pään ylös ja silmät avautumaan. Kalma oli juuri painautunut hakemaan lämpöä hänestä, joten kai sitä tässä nyt sitten oltiin. Edward laski päänsä lähemmäs Kalmaa ja nosti häntänsä miehen paljaan yläkropan suojaksi. Sitten Ed vain lipaisi Kalmaa kielellään ja yritti hieman lähemmäksi vielä. Ihmissusi sulki sen jälkeen silmänsä ja jäi siihen hakemaan unta, edes hetkeksi. Oli toki vaarana se, että joku pensaiden piiloista voinut tulla verenhajun houkuttelemana, mutta Ediä ei kiinnostanut. Hän halusi levätä hetken, sen hetken, että haavat ehtisivät parantua.

Peto oli sitä paitsi kyennyt pitämään kehon vallassaan yllättävän kauan. Voisi tapahtuakin niin, että se alkaisi pidentämään vallassa olemisen aikaansa ja siihen jos mihin Edin täytyi hakea apua tai opetusta. Peto ei saanut enää olla niin vapaa. Edwardin piti kahlia se otteeseensa. Hänen piti löytää keino kommunikoida sen kanssa. Hyväksyä se osaksi itseään sekä käyttää sitä hyväkseen. Suden hengitys oli tasaista, kun se oli käpertynyt Kalman ympärille lämmittämään ystäväänsä. Edwardin korvat tuntuivat kuitenkin liikkuvan kokoajan puolelta toiselle. Se kuunteli luonnon ääniä, niitä pienimpiäkin rasahduksia. Sen täytyi pitää ympäristöä valppaasti tarkkailun alla, etteivät he joutuisi uudestaan vaaraan. Oli häenn syytään, että Kalma ja hän olivat joutuneet tällaiseen tilanteeseen. Hän saattoi syyttää ainoastaan itseään.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Heinä 2016, 20:19

Ed ei enää ainakaan ärissyt vaan murahti kaverillensa jotakin kun puheeksi oli tullut peseytyminen, jota Ed tosiaan tarvitsi. Mokoma oli aivan veren peittämä ja tahrima, sekä yltä päältä haavoilla. Tosin Ed vaikutti paranevan suorastaan silmissä haavoistaan. Tosin tuo oli ihmissusi eikä hänen kaltaisensa... tavallinen? Joka satutti itsensä kun vähän kaatui turvallensa.
"Alat muuten haista." Kalma hymähti ja oli asettunut ihmismuodossaan Ediä vasten, tuon pörröistä tuuheaa lämmintä turkkia ja oli aikomassa sulkea silmänsä levätäkseen itsekin tässä hieman. Mutta avasi puolittain suljetut silmänsä kun Ed liikahti häntä kohden suurella päällään ja peitti hänen yläruumiinsa tuuhealla hännällään. Kalma katsoi hetken kysyvänä sutta, mutta hymähti sitten aikoakseen kiittää mutta saikin märän pusun naamallensa.
"Äh! Eeeed!" Kalma puuskahti pyyhkien märkää naamaansa ja pörrötti toisen päälakea rajusti sekunnin ajan, kunnes veti kätensä omalle puolellensa. Ed asettui nukkumaan ja Kalma oli sitä jo paljon aikaisemmin sippaisten siihen heti silmät suljettuaan.

Kalma nukkui paljon rauhallisemmin mitä Ed, ehkä tietoisena siintä että häntä vahti melkein hevosen kokoinen peto. Kukaan ei yksinään tulisi heitä häiritsemään. Kalma kuorsasi hiljaa, joka oli ainoa asia joka rikkoi yöllisen metsän hiljaisuutta. Ehkä korkeintaan joku pieni eläin oli käynnyt kurkkaamassa, mutta mitään suurempaa ei paikalle eksynyt yön aikana. Aamuyön alkaessa Kalma alkoi herämään, tai pikemminkin liikkui unissaan nytkähdellen ja pyöri kunnes "putosi" kyljelleen maahan heräten siihen. Kalma avasi unenpöpperöiset silmänsä ja nousi istumaan katsellen ympärillensä haukotellen. Ah, joo hän oli Edin kanssa jumissa metsässä. Kalma nousi paikat jumissa ja jäykkänä kivuliaasti seisomaan, lähtien kävelemään metsän pohjaa pitkin venytellen jäseniään. Kurkkua kuivasi, olisi haettava juotavaa. Metsänpohja tuntui vain olevan juuri sitä maastoa jossa ei paljoa mitään kasvanut kun havupuut peittivät lähes koko taivaan ja metsänpohja oli vain yhtä puunrunkoa mustikan tai puolukan varsilla, tai sammalta. Muutama kivinen kallio siellä täällä. Varsin karua. Kalma joutui jonkin aikaa matkaamaan itsekseen etsimässä vettä itselleen, mutta joutui lopulta palaamaan tyhjin käsin. Kerta aurinko alkoi nousemaan ja hän ei viitsinyt huolestuttaa Ediä yhtään sen enempää katoamisellaan. Kalma muuttui koiraksi ja kätkeytyi pienen kuusen oksien alle piiloon auringolta.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Heinä 2016, 17:05

Kalman poistuessa Edwardin viereltä alkoi yö väistymään päivän tieltä ja sehän tarkoitti ihmissuden muodon muuttumista. Hitaasti siitä kuivuneen veren tahrimasta sudesta alkoi sulautua ihminen. Mies, jonka keho oli täynnä tuoreita arpia sekä verta, joka puolella. Viileys yllätti miehen riekaleisen paidan, jonka Fergus oli kynsinyt röpelöiseksi. Hän hitaasti liikahti unestaan ja vetäytyi sikiöasentoon, tietämättö oikein missä kaikkialla hänen ystävänsä oli käynyt.
Pieni rasahdus kuitenkin kertoi makaavalle miehelle hänen ystävänsä olemassa olon. Edward aukaisi silmänsä väsyneesti. Ilma oli viileä ja valoa oli jo jonkin verran, joka tietusti tarkoitti Kalman katoamista sen alta. Koira läytyikin pienen kuusen alta, jossa se kyhjötti valoa turvassa. Ihmissusi vain siristi silmiään ja räpäytti niitä muutamia kertoja. Hän ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut Kalmalle. Yön tapahtumat tuntuivat olevan pelkkää usvaa hänen muistissaan. Oli vaikeaa yrittää muistaa sellaista, jota ei tehnyt tietoisesti.

Edward nousi hitaasti ylös, hän ei tuntenut kipua missään, mutta silti irvisti. Asento jossa hän oli nukkunut oli jättänyt hänet melko kankeaksi. Mies pyöritti päätään puolelta toiselle, kun nosti itsensä istumaan. Hän vei päänsä nojamaan vasten kämmentään, mutta veti kätensä pian pois kasvoiltaan. Hän katsoi kuivunutta verta kädessään ja nuuhkaisi sitä. Siihen oli sekoittunut Ferguksen sekä Acen verta. Hän huitaisi kättään kauemmaksi ja nousi ylös antaen kehonsa naksua sieltä täältä. Oli löydettävä vettä, hän tarvitsi Kalman sanojen mukaan pesua. Kipeästi.
Edward käveli Kalman luokse ja kyykistyi. "Kävitkö sinä katselemassa ympäristöä?" hän kysyi ja nyökkäsi perään hyvät huomenet, vaikke Kalma välttämättä pitänyt sellaisista huomenista. "Käyn itsekin katsomassa... Haluatko tulla mukaan? Tiedän, ettet näe, mutta voin kantaa sinut. Jos vain siedät verenhajua", hän totesi nyrpistäen itskin nenäänsä omalle verelleen. Veren haju sitä paitsi houkutteli niitä tunkeilijoita. Yö oli varsin rauhaisesti toki mennyt, mutta ei sitä koskaan tiennyt. Ihmissusi nousi ylös ja ojensi kätensä Kalmalle. Jäi Kalma sitten sinne tai tuli miehen mukana, lähti Edward kulkemaan. Hän ei mennyt laaksoon päin, vaan lähti etsimään vettä jostain kauempaa. Missään ei ainakaan haissut veden raikas tuoksu, jotenka vettä voisi löytyä kauaempaa.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Heinä 2016, 18:05

Mustat korvat liikahtivat äänen suuntaan, joka tuli ylös nousseen Edin liikkumisesta, sekä siihen hyvän aamun toivotukseen, ja laiskasti musta karvakuono käänsi päätään verelle lemuavan ihmissuden suuntaan. Ed kysyi oliko Kalma käynnyt katsomassa ympäristöä.
"Joo." Kalma mutisi unen pöpperöisenä vastaukseksi ja oli aikessa jatkaa uniaan sinne minne ne olivat jäänneetkin, mutta Ed esitti uuden kysymyksen. Halusiko koira tulla mukaan veden haku reissulle, johon Kalma oli jo muistuttamassa ettei voinnut kävellä keskellä kirkasta päivää, mutta Ed kyllä muisti sen ja ehdottikin jo kantamista. Kalma nosti päätään ja katsoi Ediä jonkin aikaa, tuon veristä olemusta.
"Hyvä on, mutta kanna varovasti." Kalma myöntyi hyväksyvästi. Ei hän Edin veren määrää pelännyt, sillä itse oli aikanaan näyttänyt aivan samalta kun itse oli ollut se iso paha tyyppi joka tappoi kaikkia. Ja jopa nauttinut siintä päällään olevasta verestä... etteikö sellaista vieläkin olisi ollut. Mitään sen enempää puhumatta Kalma nousi että Edin olisi helpompi nostaa hänet syliinsä. Ihmisenä Edin ei tarvinnut keskikokoista koiraa kanneskella vaan sai pitää sylissään mustaa karva myttyä.

Matkan aikana Kalma piti silmänsä kiinni ja no oikeastaan koko kantaminen meni siihen että Kalma oli nukahtanut siihen Edin syliin kuin sylilapsi ja tuhisi siinä. Kalma ei toisin sanottuna tiennyt mitään matkan teosta yhtään mitään kuin vasta sitten kun Kalma heräsi kun häntä laskettiin maahan. Kalma mutisi unenpöpperössä jotakin ja veti tassunsa silmiensä päälle jatkaen tietämättömänä untaan.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Heinä 2016, 18:31

Hassu pikku mytty nukkui hänen käsillään ja olihan se aivan ymmärettävää, kerta Kalma oli yöeläjä. Edward sitä paitsi vain käveli etsien vettä. Ei se mitään hurjaa toimintaa ollut. Jonkin aikaa Edward sai etsiä vettä, kunnes löysi sen ja laski pienen mytyn maahan. Koira mutisi jotakin ja suojasi tassuillaan vain silmänsä. Miehen oli vaikea pitää pokkaansa, kun hän katseli ystäväänsä. Hän kuitenkin ojentui pienen lammen puoleen, jonka oli löytänyt. Hän veti repeytyneet vaatteensa päältään. Pesi verisen housunsa sekä saappaansa ja asetti ne kuivumaan. Sen jälkeen mies vain meni pesulle lampeen. Hän piti huolen siitä, että veti kaiken veren itsestään. Hän vesi kehonsa ja nousi lammesta puhtaana ylös. Hän saattoi myös huomata kuinka uudet arvet paistoivat hänen iholtaan. Kasvojenkaan iho ei ollut suojassa niiltä. Vasempaan leukaperään oli ilmestynyt muutaman sentin kokoinen kynnestä jäänyt arpi.
Hän pesi vielä kasvonsa kertaalleen ja sitten istui siinä hetken alastomana, kunnes otti susimuotonsa. Olisi parempi odottaa vaatteiden kuivumista lämpimämmässä muodossa. Lisäksi hän ravisteli hieman turkiaan, josta pisaroita lensi kaikkialle. Susi jolkotti nyt pirteästi Kalman luokse ja lösähti siine viereen makaamaan. Eipä siinä mitään muuta hassua tullut tehtyä. Hän oli saanut itsensä puhtaaksi.

//LYHYTTTTTTTT
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2016, 15:23

Ed kävi pesytymässä ja no Kalma veti hirsiä kaikessa rauhassa sen kokoajan, sekä paljon sen jälkeen. Kalma oli hyvin väsynyt viime yöstä kun oli kuluttanut voimansa teleporttailemalla ja taistelussa ylipäätänsä. Aurinko oli jo laskeutunut ja pimeä alkoi laskeutumaan kun Kalma heräsi, nostaen päänsä maasta katsellen ympärillensä. Kalma huomasi Edin ja heilautti häntäänsä kerran jos toisenkin, sitten koira nousi ylös venytellen itsensä pitkäksi. Ed oli näköjään löytänyt vettä ja Kalma jolkotti sammuttamaan janoaan.

Jano kun oli sammutettu kääntyi Kalma takaisin Ediä päin ja käveli ihmis- tai susimuodossa olevaa miestä kohden muuttuen humaaniseksi samalla itsekkin.
"Eilinen ei mennyt hyvin.." Kalma huomautti Edille vähemmän vakavana, mutta ei syyttänyt siintä Ediä täysin. Minkä poika sille pedollensa mahtoi? Mitä sille kukaan mahtoi? "Mitä tapahtui? Miksi se tuli esille?" Kalma kävi kyselemään saadakseen itselleen infoa mitä oli oikein tapahtunut, mikä oli laukaissut pedon ilmestymisen. Ja ennenkaikkea että hän pystyisi auttamaan asiassa, jos vain kykeni. Viimeeksi hän oli nähnyt paljon vaivaa edes auttaakseen Edin jaloillensa ja sitä kautta vahvistamaan itseään henkisesti jotta kestäisi stressiä, mikä laukaisee pedon ilmestymisen. Nyt Kalma tunsi epäonnistuneensa.
"Onko tuollaisia käynnyt ennenkin?" Kalma kysyi vielä uudestaan ja tulisi olemaan hyvin pettynyt jos Ed ei asiasta ollut ilmoittanut mitään.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Heinä 2016, 12:15

Kalma heräsi jossain vaiheessa iltaa ja heilutteli häntäänsä iloisena hänelle. Ihmissusi vain katseli kuinka toinen kävi sammuttamassa janonsa lammessa ja tuli pian takaisin. Koira muutti pian muotoaan ja alkoi puhua eilisestä. Edward nosti korviaan ja pian hänkin muutti muotoaan. Hän kävi nopeasti vetämässä housunsa jalkaan, kun Kalma kysyi mitä oli tapahtunut. Miksi peto oli päässyt esille? Edward istahti takaisin alas ja katsoi Kalmaa. Hän tiesi, että Kalma oli käyttänyt paljon aikaa häneen ja hänen henkisentasonsa lujuuttamiseen, mutta ei se riittänyt. Kalma lisäsi vielä toisen kysymyksen, että oliko näin käynyt ennenkin.
"Olen ihmissusi", hän totesi ensimmäisenä, lähes typerän kuuloisena. "Ja täysikuun aikaan ihmissusien pitäisi menettää järkensä eikö totta?" hän esitti retorisen kysymyksen, johon ei odottanut vastausta. "Mutta minä en menetä itseäni täyskuun aikaan, vaan räjähtelen siellä täällä milloin sattuu", hän totesi ja risti kätensä jalkojensa päälle. "Kyllä, näin on tapahtunut ennenkin, kirouksen pois saatuani", hän totesi ja raapi päätään. "Tiedäthän. Ferguskin kertoi sen yhden kohdan, kun hän leikki kanssani hieman ja silloin kun aloin raivostumaan", hän kertoi ja nojasi polviinsa. "Minun toinen puoleni on alkanut muodostamaan yhä vahvempaa persoonaa itselleen. SE ei vain ole sisäinen asia, sillä saatan tuntea sen nautinnon, joka valuu minuun aina kun tartun miekkaani", hän kuvaili tuntemuksiaan siitä kuinka petopuoli alkoi vaikuttamaan häneen.

"Ei, minusta tuntuu ettei tämä ole minun mielen lujuudestani kiinni. Sibnä olet tehnyt hyvää työtä Kalma. Työsi ei ole mennyt hukkaan. Tämä on täysin uutta, sillä tavallisesti minunhan pitäisi seosa kerran kuussa ja päästää ihmissusipuoleni valloilleen. Nyt kun se ei pääse enää kunnolla millään tavalla, se vain alkaa vaikuttamaan minuun pikku hiljaa", hän selitti ja raapi niskaansa. Edward katsoi Kalmaa silmiin. "Joko minun täytyy löytää keino saada itseni yhdeksi petoni kanssa, jotta minulla ei ole toista persoonaa tai sitten hankkiudun kokonaan eroon siitä", hän totesi silmissään lähes tyhjä ilme. Hän ei tiennyt mitä tehdä, eikä hän voinut mennä Nakamin luokse tällaisena. Hän tuhoaisi heidän tulevaisuuden, mitä sitten? Mitä tapahtuisi sitten? Kaikki olsii ohitse.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2016, 12:21

Kalman katse seurasi Ediä kun tuo vaihtoi muotonsa, kävi vetämässä housut jalkaansa ja istahti siihen hänen eteensä kuunnellen mitä aavekoiralla oli asiaa ja johon hukka vastasi olevansa ihmisusi. Kalma kohotti toista kulmaansa kysyvänä. Niin, sen hän kyllä tiesi jo ennestään. Ed kävi sitten selittämään itseään, kysyen että ihmissudet normaalisti menettivät itsensä täydenkuun aikaan. Kyllä asia oli näin ja sitten Ed ryhtyi selittämään lisää omaa tilannettaan ja mikä oli tilanne. Kalma kuunteli korva takkana nuoremman selittelyjä. Edin ihmissusi puoli oli siis alkanut muodostamaan omaa persoonaa itsestään, jolla sitten yritti Ediä ohjailla miten halusi. Mutta kaikkein ikävintä oli kuulla ettei Edin kirouksen poistaminen ollut helpottanut tilannetta vaan kuulosti siltä että tilanne oli pahentunut. Kalma hieraisi silmiensä väliä hieman turhautuneen oloisena. Mitä hänen pitäisi sitten enään tehdä Edin kanssa? Häneltäkin alkoi keinot loppumaan.

Lopuksi Ed kävi vakuuttamaan että Kalma oli tehnyt enemmän kuin tarpeeksi auttaessaan tätä epäonnen ihmissutta ja Ed oli siintä tietenkin kiitollinen. Kyllä sen Kalma tiesi. Lopuksi Ed sanoi varsin suoraan että hänen olisi opittava elämään petonsa kanssa tai poistaa se kokonaan. Kalma ei voinnut olla pienesti pyrskähtämättä, ehkä hieman pilkkaavan kuuloisesti. Mutta poika taisi kuvitella itsestään paljon. Ihmissuden purema oli kirous, jota oli hyvin vaikea poistaa edes taikuuden avulla.. ja sitten sen hallitseminen. Se olisi jo toinen ääripää.
"Johon olet itsellesi haasteet laittanut." Kalma huokaisi ja katsoi Ediä. "Miten ajattelit toteuttaa noista kumpaakaan?" Kalma päätti kysyä. Sillä hän ei voisi auttaa noissa ellei tietäisi mitä Ed aikoisi tehdä.. ja jos Ed olisi häntä potkimassa pois kuvioista niin se ei onnistu. Hän oli liian jääräpää, hän olisi mukana tapahtui mitä hyvänsä.
"Ja jos yhdistät luonteesi sen pedon kanssa.. oletko miettinyt mitä se saattaisi tehdä sinulle? Mikä sinusta tulisi? Aivan kun yhdistäisit keltaisen ja sinisen, saat vihreän mutta et koskaan sinistä tai keltaista jota haluat. Luonteesi muuttuisi varmasti." Kalma aloitti tutun saarnaamisen. Hän ei halunnut lytätä Edin ideoita, mutta oli oltava parenpiakin keinoja.
"Kirouksen poistaminen.. Se on haasteellista kuulemma jopa taikuuden avulla ja suurin osa vanhan kansan höpinöistä on puppua." Kalmalla ei ollut hajuakaan miten ihmissuden kirous poistettaisiin. "Tosin olen kuullut että jos ihmissutta puremaksi joutunut ihminen syö täydenkuun aikaa purijan sydämmen kokonaisena kirous poistuu, mutta tiedä sitten onko se totta." Kalma kohautti olkiaan ja katsoi Ediä.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Heinä 2016, 20:48

Pilkahtavaan sävyyn Kalma rupesi siinä hieman pyrskäilemään. Asia oli kuitenkin toisin kuin Kalma sen saattoi ymmärtää. Ei Edward halunnut kiroustaan poistaa niin kuin Kalma sen oli ymmärtänyt tuon alkaessa vastaamaan hänen kertomuksiinsa. Johan olet itsellesi haasteet laittanut, oli koiran syvä huokaus. Kuinka Edward aikoisi kumpaakaan toteuttaa? Ennen kuin ihmissusi edes aloitti vastaamaan päätti koira ilmaista mitä mahdollisesti tapahtuisi, jos hän alkaisi yhdistelemään itseään ja toista persoonaansa. olihan se mahdollista. Kaksikon persoonat muovautuisivat yhteen ja muuttaisivat miehen luonnetta todella. Hän olisi silloin vähän kumpaakin, mutta ei koskaan sitä mitä ennen ehkä oli ollut. Edward kuunteli, ei tuomitsevasti. Kyllä hän tiesi, että Kalma yritti parhaansa näyttää hänelle erilaisia näkökulmia, mutta kun. Mutta kun.
Kirouksen poistamisen, jonka koira oli ymmärtänyt hieman väärin, Kalma mietti sen olevan todella vaikeaa. Kaikkea ystävä hyvä ehdotteli ja mietti. Lopulta pieni olkien kohautus sai miehen avaamaan tähän suuhunsa lempeästi. Lempeästi Edward antoi suunsa avautua, pienen ymmärtäväisen hymyn kera. Hänen katseensa oli täynnä sitä ymmärtämistä, jonka hän näki Kalman toiminnalla. "Ymmärrän kyllä, että tahdot auttaa, enkä tietenkään heita hukkaan sanojasi, mutta", ihmissusi taoutti hieman ja katsoi alaviistoon ystäväänsä. "Minä en puhunut siitä, että haluan ihmissuden kirouksestani eroon. Tarkoitin vain sitä, että haluan mitätöidä toisen persoonani kokonaan. En kadottaa kiroustani. Enkä ole niin tyhmä, että luulisin sen olevan edes mahdollista. Totta puhuen, en halua siitä eroon", Edward sanoi totuuden mukaisesti. "Mikä minä olisi edes sen jälkeen, jos saisin tämän taakan harteiltani? En kykenisi elämään itseni kanssa kunnolla. Olisin tappanut kyläni, vanhempani ja muuttunut äkisti takaisin ihmiseksi. Mikä antaisi sen oikeuden sellaiseen uuteen elämään? Olen tyytyväinen siihen mitä omistan nyt", hän tyytyi sanomaan lempeä sävy äänessään.

"Ja Kalma. Tiedän, että persoonani saattaisi muuttua minun omaksuessani toisen persoonani sisääni, mutta se tulisi olemaan hallitumpaa... En ehkä enää räjähtelisi kaikkialla... Olisi vaaraksi sillä tavalla. Minä vain..." miehen sanat alkoivat hitaasti kadota, kun hän kuunteli ehkä hieman epätoivoisia sanojaan. Hän oli tyytyväinen mitä hänellä oli, mutta kaikki saattaisi muuttua siinä, kun hän yrittäisi tehdä jotain kompromissia persoonansa kanssa. Mitä hän tekisi? Antaisi sen kehittyä joksikin omakseen?"Sitä paitsi minua haukannut ihmissusi on jo kuollut", ihmissusi päätti vain lisätä varmuuden vuoksi. Kun hän ei tiennyt kunnolla mistä jatkaa. Selkä suoristettiin ja hän otti hieman henkeä syvään. Hänen täytyi kasata ajatuksiaan. Tulevaisuuden näkymät tuntuivat haurailta. Jos hän koskaan tahtoi tasapainoista elämää, hänen pitäisi taata se jollakin tavalla. Tyttöystävällekään hän ei ollut kertonut vielä asiasta. Ei hän uskaltanut. Toki Nakami voisi tukea häntä, mutta häntä pelotti tytön puolesta.
"En näe muita keinoja. Olen umpikujassa. Auta minua", Edward työntyi Kalman luokse, lähes iholle. Hän katsoi toista silmiin koiranpentu ilmeellään ja vetäytyi pian pois. "Tiedän, että olet työstänyt aikaasi minuun. Olet sen verran jääräpäinen, enkä tiedä kuitekaan kuinka jatkan omillani. En ehkä koskaan pääse tästä ylitse. Mitä minun pitäisi tehdä?" Edward enemmänkin puhui itsekseen kuin Kalmalle.

Ihmissusi katseli käsiään vain hetken, kunnes vain veti taas toiseen kertaa henkeä ja ryhdistäytyi. "Kuitenkin, minun on keksittävä jokin tapa saada se edes aisoihin. Jos vain... Saisin sen kohdistumaan juurikin täysikuuhun, niin ongelma olisi ehkä ratkaistu. Silloin tietäisin milloin kykenisin vain sitomaan itseni kiinni", hän mutisi ja tuijotti keskittyneenä tyhjyyteen.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Heinä 2016, 08:07

Kalma katseli Ediä, joka oli vetänyt kasvoillensa hymyn, sellaisen ymmärtäväisen hymyn ystävänsä sanoja kohtaan. Kalma kallisti hieman päätään nuorempansa touhuille, mutta jäi kuuntelemaan mitä Ed aikoi kertoa. Ed sanoikin että Kalma oli ymmärtänyt väärin ihmissuden aikomukset, sllä Ed ei aikonut suinkaan poistaa kiroustaan päältään vaa elää sen kanssa ja poistaa tämä toinen persoona. Kiva idea, mutta toteutus olisi kiva kuulla. Kalma tosin kohautti kulmiaan kun Ed vielä paljasti ettei enään edes halunnut ihmissusi kirouksesta ollenkaan eroon.. Kalma näytti hetken aikaa surulliselta miehen kannalta, vaikkei mitään ääneen sanonutkaan. Ihmissutena olemiseen oli kuitenkin omat taakkaansa ja Ed oli oppinut sen kantapään kautta, eikä silti halunnut siintä eroon. Ed kuitenkin selitti miksi oli tehnyt päätöksensä ja no Kalma vain nyökytteli päätään sanomatta mitään, vaikka miehen kasvoilta näkikin että olisi aavekoira jotakin halunnut sanoa, mutta mitä hän oli Edin päätä kääntämässä? Ja olihan se hienoa että Ed oli hyväksynyt nykyisen itsensä.. jollakin tapaa.

"Ed, minua vain huolestuttaa se kumpi teistä tulee sitten olemaan se sinun persoona... mikä sinusta tulee sen jälkeen? Hyvä vai paha? Vai jotakin siltä väliltä?" Kalma toi esille oman mietteensä kun Ed jo empien kertoi suunnitelmiaan ystävällensä, eikä vaikuttanut niin varmalta. Ei tietenkään, kukaan ei tietäisi mitä tulisi tapahtumaan kun Edin ja tuon hirviö puoli yhdistyisivät keskenään. Olisiko tulos halutunlainen? Tuskin, mitä tahansa voisi tapahtua. Lopuksi Ed paljasti häntä purreen ihmissuden jo kuolleen.. jaahas, olisi ollut hienoa päästä katsomaan oliko sillä hukalla samoja ongelmia kuin Edillä, ehkä se olisi osannut auttaa. Mutta se oli jo liian myöhäistä.
Ed lopulta suoristautui maasta seisomaan ja raahasi itsensä aavekoiran luokse, melkein iholle ja pyysi anovalla katseella Kalmalta apua. Kalma veti ilmaa keuhkoihinsa ja antoi ilman tulla raskaasti ulos suustaan. Ed myönsi että Kalma oli jo käyttänyt paljon aikaansa häneen, mutta ei tiennyt miten pärjäisi omillaan tämän tilanteen kanssa ja mitä pitäisi edes tehdä. Kalma katsoi alas Ediä.
"Ed... Voi kun tietäisin enää itsekkään mitä pitäisi tehdä." Kalma huokaisi sillä nyt Ed oli nostanut riman sellaiselle tasolle ettei hänkään ollut enään varma miten olisi voinnut olla avuksi. "Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi tukenasi ja apunasi niin paljon kuin pystyn." Kalma lisäsi vetäen rohkaisevan hymyn kasvoillensa.

"Hmm.. No ensinmäisenä voisin ehdottaa että voisit yrittää kommunikoida sen kanssa, tai opetella ottamaan siihen yhteyden omasta tahdostasi?" Kalma ehdotti kun Ed alkoi miettimään ääneen miten saisi petonsa toimimaan oikein, eikä räjähtelemään siellä täällä. Ehkä sen kanssa voisi puhua? Jos se kuuntelisi.
"Se kuitenkin on jo kaksikertaa pelastanut nahkani.. ehkä se ymmärtää?" Kalma mietti ääneen siirtyi kivelle käydäkseen sen päälle istumaan.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron