Hukka kaveri! || Janni!

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Kesä 2016, 18:31

Kynnet raapivat maata, kun iso kokoinen ja tumman ruskea susi syöksyi pitkin temppelin käytäviä. Se ohitti patsaat, huoneet, kartta huoneen ja Ferguksen huoneen. Se seurasi hajuja, jotka loivat reitin päämäärään. Se päämäärä oli kirjasto ja susi pysähtyi hetkeksi. Sen pupillit laajenivat ja hamusivat itseensä enemmän valoa. Se kirkasti yönäön loistoonsa ja melkeinpä Ed kykeni näkemään paikan sellaisena minä se oli päivisinkin. Valossa. Kuului murinaa, ärinää ja karjuntaa. Sitten Edward oli liikeessä. Se syöksyi epätietoisen Acen kimppuun ja vei mustavalkoturkkisen maahan kanssaan. Ace nousi hetkessä ylös ja samoin teki Edward. Ne ärisivät toisilleen. Tietenkään Edward ei kuulunut laumaan, joten tuota ei tulisi kuunnella tai varoa. Ace voisi vapaasti rällästää, ellei alfa tahtonut tätä ruskea turkkista. Edward ei kuitenkaan aikonut antaa tilaisuutta sellaiseen älykkääseen ajatukseen. Hän hyökkäsi. Susi sutta vastaan. Hampain ja kynsin. Kuului karjaisuja, kun molemmat tuntuivat näykkivät toisiaan pahallakin tavalla. Edward hojui hieman, mutta murisi edelleen uhkaavasti. Se ponnisti ja muuttui kaksijalkaiseksi sudeksi puolivälissä luisuen Acen mahan alle. Tarttui mustavalkoturkkisen suden mahaan ja nosti sen ylös ja yritti heittää sen alfan päälle.
Ace lensi kauniissa kaaressa. Oli Edward sitten koskaan osunutkaan, ei Ace vielä ainakaan menettänyt tajuntaansa. Ihmissusi syöksyi oitis annetun tilaisuuden tullen pienen mustan koiran luokse ja asettui vastaan Fergusta. Avasi suutaan ja osoitti, ettei aikoisi perääntyä. Hän haastaisi alfan jos olisi pakko. Tämä oli nyt mies miestä vastaan. Nyt otettiin mittaa siitä, kuka oli hiiri ja kuka ihmissusi.

Lämmin ja hengästynyt hengitys höyrysi kylmässä temppeli ilmassa. Tumman vihreät silmät olivat laajat ja tuijottivat uhkaavasti alfaa. Se ei pitänyt tätä leikkinä, vaan piti velvollisuudekseen suojella ystäväänsä. Edward sentään oli vielä järjissään. Petopersoonassaan hän ei varmaan edes laumassaan tunnistaisi ystäviään tai vihollisiaan toisistaan. Kaikki vain tapettaisiin loppujen lopuksi. Olisi vastassa lapsi tai aikuinen, pieni tai iso. Ruskeaturkkin lihakset väreilivat sen turkin alla, kun se valmistautui pahimpaan.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 19:11

Ace parka oli Edin ensimmäinen kohde. Haltiahukka antoi hyvän vastuksen näin aluksi, sillä välin kun Fergus yritti edelleen saada vipeltävää saalista kiinni. Sen jahtaaminen oli oikein rattoisaa, mutta hauskanpito muuttui pian kivuksi, kun häntä pinempi pääsi livahtamaan jalkojen välistä ja näykkäisemään ohimennen kerkkää paikkaan. Olihan se vain pieni viivähtävä näykkäys, mutta piru että se teki kipeää ja sai alfan ulvahtamaan kivin ja ärtymyksen sekaisesti.
Hetken harmaaniska joutui pidättäytymään paikallaan, yrittäen sietää kipua, joka pisti hännän valumaan koipien väliin hetkellisesti. Sen tosin tasaantuessa, yltyi Fergus raivokkaaksi, lähtien sen pikku nilkin perään mihin ikinä se oli vipeltänyt. Tosin hyllykön takaa kiertäessään, kävi jotain raskasta iskeytymään kylkeä vasten ja pari horjuvaa askelta alfa joutui ottamaan ettei kaatunut. Ace oli viskattu kaaressa häntä kohti ja kun Fergus kohotti katseensa toveristaan vieraaseen ruskeaturkkiin ja näkipä vielä että tuo suojeli sitä pikku pirulaista.

Alfa ärähti ilkeästi Edille, mutta hyökkäämisen sijaan otti paremman asennon jaloillaan ja lähti suoristamaan selkänsä ja nousi takajaloilleen seisomaan. Toki oli asento hieman käyrempi mitä siihen tottuneella ihmissudella olisi ollut, mutta uhmakkuuttaan Fergus silti toiselle näytti, samalla kun murisi kuuluvasti.
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Kesä 2016, 20:36

Kalman pienet, mutta terävät hampaat upposivat juuri sinne minne pitikin ja Kalma tosiaan puri sinne kunnolla retuuttaen päätään puolelta toiselle ennenkuin päästi irti ennenkuin joutuisi lyödyksi tai purruksi. Kalma perääntyi Ferguksen leukojen ulottuvista kauemmas, joka jäi uikuttamaan hetkeksi aikaa purtua arkaa paikkaansa. Kalma näytti ylpeältä itseensä, mutta havahtui kun Ace taisteli jonkun kanssa... se oli Ed.
"ED!" Kalma päästi innokkaan huudahduksen, mutta se jäi lyhyeksi kun Fergus yritti kimppuun. Kalma perääntyi häntä koipien välissä aikoakseen paeta alfan leuoilta, mutta Kalman ei sitä tarvinnut tehdä kun Fergus sai päällensä Acen, joka kaatoi kummatkin lattialle. Ed tuli Kalma luokse suojaamaan pienempäänsä.
"Ed, meidän on päästävä pois täältä." Kalma kertoi ystävällensä ajatellen niin itseään kuin Ediä. Mitä tapahtuisi jos Ed menettäisi hillintänsä ja alkaisi verenhimoonsa raatelemaan jokaista. Sen lisäksi että Fergus ja Ace halusivat hänet!? Ed ei pystyisi pimahtaneena suojelemaan ketään.

Fergus puolestaan oli päässyt ylös lattialta ja nousi nyt koko pituudellensa takajaloillensa, joka oli kumara ja hyvin epäkäytännöllisen näköinen alfalla joka oli tottunut liikkumaan neljällä. Kalma päätti ottaa riskin ja sujahti Edin jalkojen välistä kohti alfaa. Hullu Kalma ei kuitenkaan ollut vaan teleporttasi ja vaihtoi paikkaansa Ferguksen taakse humaanisena pyyhkäistäkseen alfan jalat alta hetkellisesti. Sitten pitäisi juosta ja kovaa!
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 13 Kesä 2016, 17:44

Edward kuuli kuinka Kalma huudahti ehkä iloisesti ja kauhusta hänen nimeään. Ihmissusi murahti koiralle vastaukseksi. Ei hän vielä ollut menettänyt itseään. Kaikki oli toistaiseksi hyvin. Hän oli vastakkain alfan kanssa, joka nousi takajaloilleen ja ärjyi hänelle takaisin niin kuin hänkin teki. Se oli uhittelua. Siinä katseltiin oliko järkevää lähteä hyökkäämään ja kuinka todennäköistä olisi joutua tappiolle vastustajaa vastaan.
Edward kuunteli kuinka Kalma huusi hänelle. Sanoi, että piti lähteä pois niin pian kuin suinkin. Olihan se totta. Ei tänne suden pesään voinut jäädä ja pian varmasti ainakin Lorelai heräisi tajuttomuuden väreistä. Rafesta ei ollut niinkään varma. Hän oli tainnut pamauttaa vähän liiankin kovaa. Huomenna olisi varmasti kova päänsärky.

Yllättäen Kalma teki jotain mitä Edwardkaan ei olisi olettanut koiran tekevän. Tuo lähti hänen jalkojen välistä juoksemaan kohti Fergusta. Edward huudahti tai se enemmän muistutti karjaisua, kun suden suusta ei muuta tullut. Huojennus oli kuitenkin suuri, kun toinen teleporttasikin alfan taakse ja muuttui ihmiseksi. Kalma näytti siltä kuin olisi yrittänyt suista Ferguksen tasapainoltaan pois, mutta tapahtui niin tai ei Edward otti ensimmäisen vauhdikkaan askeleensa. Hän laski itsensä neljälle raajalleen, mutta ei aivan muuttunut sudeksi. Hän juoksi ja ponnisti ilmaan tehden epäihmissusimaisen voltin Kalman viereen. Hän tarttui Kalmaan, pisti selkäänsä ja muuttui sudeksi. Kalma kyllä painoi, mutta siitä ihmissusi ei jaksanut juuri sillä hetkellä välittää. Hän juoksi minkä lihaksiltaan kykeni. Hän lähti ulos kirjastosta ja suuntasi kohti ulos pääsyä temppelistä.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 18:17

Fergus laski katseensa pikku piskiin, joka lähti tyhmänä juoksemaan ison hukan suojista häntä kohti. Tuo kuitenkin katosi ja sai alfan karjaisemaan ja kääntelemään nyt päätään yrittäessään löytää koiraa. Tuo oli ilmetynyt suden taakse ja yritti nyt törkätä Ferguksen jaloiltaan. Onnistuihan se tavallaan, mutta alfa otti vain itsensä etu tassuillaan vastaan ja oli tottuneesti neljällä jalalla. Karjaisten vihaisena tämä käännähti ympäri ja yritti päästä Kalmaan käsiksi, mutta takaa ilmestyvä Ed ennätti ensin.

Takaa-ajoksihan se meni, kun tämä vieras ihmissusi kävi ihmiseksi muuttunutta koiraa auttamaan ottamalla tuon selkäänsä. Fegus yritti napata Ediä hännän päästä tai ihan mistä tahansa minnä saisi hampaansa tai kyntensä upotetuksi, pysäyttääkseen tuon. Jahti kävi aina kirjastosta temppeli saliin, jossa tuollit ja pöydät tuntuivat televan hukkien tielle.
Ulko-ovilla puolestaan odotti hieman haparoivan näköinen Lorelai, joka kuitenkin nosti kasvoilleen vihaisen irveen, kun näki Edin alfan jahtaamana ja tietenkin naaras yritti karkulaisia estää.
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Kesä 2016, 21:13

Pyyhkäisy potkulla alfan jalkoihin ei ollut aivan sellaista vaikutusta kuin Kalma oli toivonut. Fergus kyllä hieman horjahti, mutta oli nopeasti tutusti neljällä jalallaan äristen vihaisesti Kalma kohteenaan. Kalma alkoi perääntymään välittömästi vihaisen alfan luonta, mutta joutuikin napatuksi kesken kaiken. Kalma toki säikähti, mutta tajutessaan roikkuvan Edin selässä puristi aavekoira suden paksusta turkista kiinni että pysyi menossa mukana. Ympäriinsä hyppivä ja väistelevä ihmissusi ei ollut se kaikken mukavin ratsu alla.
Fergus kuolasi kaksikon perässä ja tuntui juoksevan perässä mistään esteistä välittämästä kuin vesikauhuinen kivusta välittämätön koira. Ja kaikki vain sen tähden että suden luolassa tallusteli yksi ihmisen näköinen koira? Outoja otuksia nuo hukkaset. Ei hänessä ollut edes syötävää!

Ulko-ovi alkoi häämöttää, mutta se ei ollut turvallinen kun hieman liikkeissään haparoiva Lorelai tallusteli oven suulle ja näki pakenijat alfa perässä, eikä punaturkkinen sen enempää käynnytkään miettimään kun syöksyi kohden Ediä terävät kynnet ja hampaat ojossa. Lorelain kohde ei kuitenkaan ollut vieras susi vaan sen selässä oleva pienempi saalis. Joten Lorelai oli ottanut juuri sen verran vauhtia että ylsi hyppäämään Edin ylitse ja hamusi selässä roikkuvaa aavekoiraa. Kalma oli suorastaan avuton siinä tilanteessa kun terävät hampaat nappasivat uudemman kerran paidan selkämyksestä kiinni ja yksi nykähdys, sitten se oli lentoa. Kalma yritti puristaa Edin turkista kiinni, viemällä muutaman karvatuponkin mukanaan, mutta se ei auttanut kun Lorelai oli viennyt saaliinsa hampaiden välissä lattialle. Kalma roikkui Lorelain otteessa paidan riekaleesta mikä oli tiukasti naaraan leukojen välissä ja Lorelai yritti parantaa tilannetta tallomalla aavekoira terävä kyntisen tassunsa alle. Kalma ei jäännyt ihmettelemään tilannetta vaan muuttoi pieneksi mustaksi koiraksi ja kävi uhkarohkeaan temppuun: Kalma oli koiraksi muuttuessaan samantien vapaa Lorelain otteesta, joka yhä piti paitaa suussaan, ja pääsi yllättämään naaraan puremalla tuota kuonon päältä pienillä terävillä hampaillaan. Lorelai karjaisi hermostuneesti ja yritti ravistella koiraa irti, raapia etutassuillaan, mutta Kalma päästi jo irti juostakseen Edin luokse mutta yksi silmäinen alfa oli edessä muristen.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Kesä 2016, 16:56

Edward tunsi kuinka tiukasti Kalma hänen turkkiaan puristi. Hän yritti hieman tasata nopeaa ja ehkä raivokastakin juoksuaan, ettei toinen niin paljoa pomppinut hänen päällään. Ei se pomppiminenkaan tuntunut oikein mukavalta selässä. Tärkein päämäärä kaiken kaikkiaan oli päästä ulos tästä susiluolasta. Ulko-oven häämöttäessä Edward ehti jo iloita. He pääsisivät ulos ilman, että kukaan heistä vahingoittuisi. Toisiin aatoksiin hän tuli, kun Lorelai ilmestyi hieman horjuvasti sisään ja hyökkäsi. Tämä ei kuitenkaan tähdännyt tuntemattomaan ihmissuteen, vaan siihen mitä alfa tahtoi tämän selästä.
Pienet karvatupot lähtivät suden selästä, mutta sitä kipua ei tunnettu sen adrenaliinin alta. Oitis Ed käännähti muutti muotoaan ja karjaisi äreästi. Kalma oli hänen! Hänen saaliinsa! Kalma ei kyllä auttanu tilannetta yhtään sillä, etä muuttui koiraksi mennen puraisemaan naarasta kuonoon. Kun Kalma oli kääntymässä häneen päin tuntui Fergus saaneen heidät viimein kiinni. Eikä ihmissusi aikaillut, vaan lähti kohti alfaa. Tällä kertaa se ei aikonut mittailla voimiaan alfan kanssa pelkästään ärinän ja katseiden perusteella. Tämä oli haaste.

Edward yritti päästä neljäjalkaisen alfan päälle. Hän yritti purra tuota niskaan ja upottaa hampaansa niin kivuliaasti sen niskaan kuin suinkin. Sen jälkeen Edward loittoni hieman, mutta oli onnistinut pääsemään Kalman puolelle. Hän kiersi koiraa vartioiden, suojellen. Hän näytti hampaitaan Lorelaille ja syöksähti nopeasti naaraan puoleen saaden tuon perääntymään hieman. Samoin hän teki Acelle, joka oli ilmaantunut alfan perässä. Saakelin Ferguksen laumalaiset. Tilanne sitä paitsi oli hyvin stressaava Edwardille. Hänen kehonsa tärisi kaikesta siitä lihasten jännitteneisyydestä. Hänen valppatensa sekä havaintokykynsä oli koetuksella. Ihmissusiparka joutui olemaan aina aivan varpaillaan ja oli vain ajan kysymys, milloin hän vain räjähtäisi. Niin milloin?
Edward murisi Fergukselle ja kynsi tarvittaessa jos liian lähelle tulisi. Alfalla oli ylivoima, jota vastaan Ed joutui asettumaan, kun kyse oli hänen ystävästään. Hänen ensimmäisestä parhaasta ja läheisestä sekä typerästä ystävästään. Oli kyllä hänenkin syytään, että hän ei muistanut milloin täysikuu taas nousisi ylös taivaalle, mutta ei Kalman tarvinnut aiheuttaa lisää hämminkiä. Tuo voisi ihan mielellän vaikka teleportata ulos ja paeta.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Kesä 2016, 18:19

Fergus saavutti nyt salissa rähisevän joukkion. Alfa haukahti yllittävästi Lorelaille, joka oli koiran ottanut saaliikseen ja kävi kärhämää tuon kanssa. Sillä välin hän joutuisi keskittymään Ediin. Lore kuitenkin joutui piskin yllättämäksi ja se pääsi pakoon, käyden tämän tunkeilijan turvaan. Mokoma petturi, suojeli saalista! Tuo yritti ärhennellä hänelle ja pääsipä tuo näykkimäänkin , mutta varsin mitätöntä vahinko tuo oli.
Ace ja Lore asettuivat alfansa rinnalle, kolmikon seistessä oventukkeena ja murisivat kuorona Edwardille ja Kalmalle. Ednäytti haastavan Ferguksen, joka ärisi tuolle ilkeästi ja uhittelevasti takaisin. Kallistelipa päätäänkin ilveillen, sinäkö muka haastat minut, tyylillä? Ace ja Lore huomasivat tämän, joten eivät aikoneet käydä Ediin käsiksi, ellei olisi pakko. Kaksiko silmäilikin Edin takana olevaa Kalmaa, jos tuohon pääsisi käsiksi, kun kaksikko ottaisi yhteen.

Alfa ei ottanut Edin uhkailuja minään ja pian tämä hyökkäsikin kaikella ruumiin voimallaan vastustajaansa kohti, hamuillen tuon kurkkua hampaidensa väliin, voidakseen repiä sen kuolettavasti auki. Alfan hyökätessä kävi Lore ja Ace suuntaamaan Kalmaa kohti hampaat irvessä, kynsistä puhumattakaan.
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Kesä 2016, 18:43

Kalma oli suorastaan voimaton tässä tilanteessa kun joutui Edin takaa vain katselemaan kuinka tuo joutui haastamaan, lähes, koko Ferguksen lauman yksinään suojellessaan häntä. Ja no piti myöntää että Ed pärjäsi oikein hyvin hätistellessään laumalaisia kauemmas, mutta tuskin Fergus antoi itsensä olla niin helppo. Eikä antanutkaan kun alfa rupesi uhittelemaan, pilkkaamaan Ediä, ja pian tuo yritti olla kimpussa terävät kynnet, sekä hampaat ojossa kohden hänen ihmissusi ystäväänsä. Lorelai ja Ace taas ottivat sen pienimmän kohteen, joka piilotteli Edin takana. Kalma tiesi jo tässä vaiheessa ettei Ed tulisi kestämään tälläistä ylivoimaa kauaa ja hän vielä sitä vähemmän. Kalma ei miettinyt vaan muuttui ihmiseksi silläkin uhalla että oli vähällä saada hampaista ja kynistä kun tarrautui Ferguksen kanssa painivaan Ediin kiinni, sitten kolmikko oli poissa.

Kalma ilmestyi kahden riitapukarin kanssa temppelin pihalle rytisten pudoten muutaman metrin ilmassa maahan. Kalma putosi polviensa varaan hengästyneen näköisenä, lihakset värähtelivät ja tärisivät. Hän ei ollut koskaan teleportannut tuollaisen lastin kanssa! Se vaati veronsa ja oli viennyt voimia paljon enemmän kuin normaali teleporttaus. Kalma nousi ylös maasta ja kääntyi katsomaan Ediä, sekä mahdollista Fergusta.
"Nyt mennään ja siin helvetin lujaa!" Kalma käski ja yritti päästä nousemaan Edin selkään kun tilaisuus salli. Tämän isompaa välimatkaa hän ei voisi saada aikaiseksi kun mukana kulki ylisyönnyt susi.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Kesä 2016, 20:02

Fergus ei ottanut hänen uhitteluaan vastaan, vaan ylpeänä lauman johtajana hyökkäsi tämän päälle. Ruskea susi otti vastaan toisen painon, mutta veti toisen mukanaan tanssiin. Fergus hamusi hänen kurkkuaan, mutta Edward yritti purra tämän kaulaan vuorostaan. Ihmissusi oli täydessä vauhdissa. Ärähteli ja karjunsa kantaitui matalata suden kurkusta ja hampaiden valkeus värjääntyi punertavaan sävyyn. Veren haju tuntui lemahtavan ilmoille pian taistelun alettua eikä Edwardin keskittyneet aistit kyenneet huomaamaan Kalman muutosta. Sitten ihmissusi värähti kun ihmisen kädet hamusivat hänen turkkiaan ja hän sai juuri silloin toisen toisen hampaista.
Välähdys ja maisemanmuutos sai lennokaan lähdön, kun kolmikko tuntui tipahtavan taivaalta kohti maata. Edward ei kyennyt saamaan tasapainoaan alleen, vaan kaatua romahti mahalleen. Tuon suust valui vieno vana verta ja hengästynyt rinta kehä tuntui pomppivan ylös ja alas. Vihreät silmät eivät kuitenkaan olleet pysähtyneet paikalleen vaan susi nousi hetken makuulla olemisen jälkeen ylös, samalla kun Kalma karjui hänelle. Mies näytti haluavan hänen selkäänsä, mutta Edwardin ilme oli toista mieltä. Hän tarttui Kalmaan, ehkä hieman ronskilla kädellä ja heitti yli alfan. Hänen vihreät silmänsä katsoivat Kalman silmiin anovasti peläten. Sitten nuo kauniin vihreät, hellät silmät muuttuivat. Tuntui kuin koko ihmissusi olisi muuttunut ei pelkästään henkisesti mutta myös ulkoisesti.

Ihmissuden suusta kuului järkyttävä, verta hyytävä huuto. Se hyökkäsi Ferguksen kimppuun nauraen. Se yritti tarttua alfan etutassuihin, purra, raastaa ja nauttia. Se pyrki painamaan alfan alleen saadakseen sen kaulasta suuremman otteen. Repiäkseen veriveljensä avuttomaksi. Hampaat yrittivät repiä, purra ja satuttaa syvältä. Kuului ärinää, maa pöllysi ainoastaan kaksikon alla, kun peto pääsi vauhtiin. Se ei aikonut erota toisesta tai antaa tuolle tilaa perääntyä. Se piti alfan lähellään, kiinni itsessään. Se pyrki tarttumaan raajoihin, turkkiin, jos toinen oli pakenemassa. Eikä tilannetta hyödyttäisi yhtään se, että peto nautti kaikesta mitä se teki.
Se yritti pamauttaa Ferguken pään vasten polveaan. Kädet olivat tarttuneet olkiin ja yrittivät vetää toisen hartiat mukanaan kohti ihmissuden kovaa polvea. Paini jatkuisi niin kauan kuin peto tahtoi. Niin kauan, että toinen ei enää koskaan nousisi. Se yritti lyödä niin monta kertaa kuin kykeni. Peto yritti tehdä kaikkea miten kykenikin eläin vahingoittamaan. Retuuttaisi, katsoisi kun toinen olisi valmis luovuttamaan. Katsoisi, kun toinen olisi valmis alistumaan pedon tahtoon.
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Kesä 2016, 23:54

Yllättäen Fergus tunsi kuinka tempelin lämpö ja valo katosi ympäriltä ja vaihtui ulkoilman kylmään yöhön. Se sai tasapainon horjumaan, mutta kauaa ei hän siitä piitannut, katseli nyt vain edessään Kalmaa ja Ediä, joka toverinsa viskasi yllättäen hänen ylitseen. Jotain toisen päässä näytti naksahtavan, mutta se ei huolestuttanut, oikeastaan vain innostutti alfaa itseäänkin. Hän otti toisen vastaan, nousten itsekin takajaloilleen, äristen ja karjuen siinä missä toinenkin.
Yrittikö toinen muka hänet alistaa? Alfauroksen, Fergus olisi nauranut jos olisi pystynyt.
Kynsin ja hampai molemmat kävivät toisiinsa kiinni, tasavertaisesti repivät raajoista ja kaikkialta minne vain hampaat ja kynnet ylsivät.

Ace ja Lore olivat viimein myös huomanneet minne kolmikko oli oikein kadonnut ja rynnistivät nyt tempeelin ovista ulos. Rafe makasi edelleen tajuttomana pihamaalla, jota Ace kävi ohimennen nuuhkimassa, mutta kiiruhti sitten naaraan perässä tappelijoita kohti. Fergus karjaisi Lorelaille, joka oli käymässä hänen avukseen, hän kyllä hoitaisi tämän petturin itse pois päiviltä.
Ote hartioista yllätti, mutta lähestyvään polveen harmaaniska ennätti reagoida, etukäpälä kynsineen tuli ottamaan polven vastaan päänsijaan, samalla kun Fergus hankasi vastaan toisen liikettä. Ei hän nyt noin vain antaisi periksi. Siitä alfa kävikin puskemaan toista vasten yrittäen vuorostaan alistaa elleen ja repiä kurkunkin auki, jos siihen hamaillaan pääsisi käsiksi.
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Heinä 2016, 13:15

Kalma odotti Edin selässä milloin hukka lähtisi liikkeelle, mutta asiat saivat aivan uuden laidan kun Kalma näki Edin ilmeen. Se ei enään kielinyt halusta paeta tästä tilanteesta, eikä Kalma ehtinyt valittamaan vastaankaan. Ed tarrasi suden käsillään aavekoirasta kiinni ja heitti olkansa yli aina Ferguksen yli alfan taakse, jossa Kalma pyörähti kerran jos toisenkin ympäri kunnes vauhti pysähtyi ja Kalma nousi toisen polvensa varaan.. vain todistaakseen Edin anteeksi pyytävän katseen ja sitä seuraavan rähinän kahden ihmissuden välillä. Kalmalla ei ollut mitään asiaa väliin, etenkin nyt Ed oli antanut vallan pedollensa jonkin ihme syyn takia.. kyllä Kalma sen tunnisti kun näki kerta oli jo todistanut sitä muutaman kerran omin silmin. Eikä noista hulluuden täyttämistä silmistä ja naurusta voinnut erehtyä, se oli se verta haluava peto joka nyt alfa suden kanssa paini. Eikä Kalmalla ollut asiaa väliin. Toisaalta Kalma ei halunnut vain katsoa vierestä kuinka kaksikko repisi toisiaan kappaleiksi kuin mielipuolet konsanaan, eikä muutenkaan ollut Kalman tapaista jättää kavereitaan oman onnensa nojaan. Mutta miten hän muka auttaisi kahden itseään suuremman pedon taistelussa? Etenkin kun Ed ei ollut järkevimillään juuri nyt.. jos hän kävisi Fergusta kolkkaamassa takaraivoon niin Ed tappaisi hänet ja no Ferguksen ajatusmaailmasta Kalma ei ollut varma. Varmasti hän edelleenkin olisi elävä paisti alfan silmissä.

Kalma nousi seisomaan hieman hoiperrellen kun temppelin ovista ryntäsi Lorelai ja Ace, joista toinen kävi tarkistamassa tajuttoman tilan ja naaras oli menossa alfansa avuksi, mutta Fergus käski pysymään poissa. Alfa hoitaisi itse tunkeilijan, haastajansa. Lorelailla ei ollut sanaa vastaan alfan omaa vastaan, joten naaras pysyi kauempana taistelusta.. kun huomasi Kalman. Naaras lipoi huuliaan ja lähti jolkottaen lähestymään karannutta saalista. Kalma kyllä huomasi sen ja katsoi naarasta, josta katse valui maahan etsien jotakin asetta itselleen. Kalma poimi maasta kiven murikan, joka oli jonkin verran Kalman nyrkkiä isompi. Se saisi nyt kelvata kerta aseet eivät nyt olleet mukana. Ne olivat yhä sisällä temppelissä vierashuoneessa. Lorelai lisäsi vauhtiaan juoksuun ja hyppäsi yhä kiveä poimivaa aavekoiraa kohden kita ammollaan teräviä hampaita. Kalma nousi ja heitti samalla suuren määrän hiekkaa ja pieniäkiviä naaraan silmille sokeuttaakseen tuon hetkeksi, jotta saisi oman tilaisuutensa iskeä. Samalla Kalma vältti terävät hampaat ja kiipesi naaraan selkään, nosti nyrkissään olevan kiven ja iski sillä kaikella voimalla naarasta kallon taakse niskaan. Lorelai ulvahti vinkaisten ja riehaantui tiputtaen selässään roikkuvan rakin alas selästään. Kalma laskeutui alas taidokkaasti jaloillensa pienessä kyykyssä ja oli uudestaan valmiina punaturkin seuraavaan yritykseen. Isku oli vain satuttanut naarasta ja saannut tuon horjahtamaan. Hänellä ei ollut voimaa iskeä kerralla naarasta tajuttomaksi. Lorelai ravisti päätään ja muristen kääntyi takaisin kyykyssä olevaa aavekoiraa kohden äkäisenä kuin ärsytetty ampiainen. Lyhyt pinnainen vai? Siintä olisi hyötyä.
"Tule, tule koira hakemaan luusi!" Kalma ärsytti ja no naaras totteili äristen syöksyen aavekoiraa kohden. Naaras muisti tällä kertaa varoa ihmiskoiran yritystä sokaista hänet, eikä Kalma laskenut sen yhden yrityksen varaan vaan väistäessään naaraan leukoja Kalma oli ottanut hiekkaa käteensä ja heitti lennosta ne naaraan naamalle. Lorelai oli jälleen sokaistu hiekat silmillä. Kalma kiipesi uudemman kerran naaraan selkään ja iski kivellä hätäisesti hypäten heti pois. Punaturkki kaatui tällä kertaa ja ainakin hetken näytti pysyvän paikallaan. Kalma huohotti nopeaan tahtiin ja puristi kiveä kädessään ottaen askelia Lorelaita kohden sammuttaakseen tuon valot kokonaan joksikin aikaa. Sivusta ryntäsi kuitenkin mustan harmaa susi kimppuun, se oli Ace. Kalma säikähtäneenä kääntyi mustaturkkia päin ja yritti liueta paikalta teleporttaamalla, mutta mitään ei tapahtunut.. Kalma sihahti ja antoi itsensä kaatua maahan, jolloin susi juoksi kovalla vauhdilla vain Kalman yli.. mutta oli kääntynyt jo ympäri yhtä nopeasti. Kalma yritti ylös, mutta se muuttui väistämiseksi taaksepäin kun Ace yritti leukoihinsa saada. Kalma makasi selällään maassa ja kierähti pystyyn polvillensa kun haltiasusi ryntäsi päälle, eikä Kalmalla ollut aikaa enää väistää. Leuat alkoivat kiertymään jo aavekoiran ympärille, jolloin Kalma puristi itsestään sen viimeisen voiman tilkan teleportata kauemmas, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kalma siirtyi vain muutamien senttien päähän Acen sivulle jolloin suden ohi juokseva ruho tönäisi aavekoiran maahan kumoon rajun näköisesti. Kalma jäi makaamaan siihen haukkoen henkeä niin iskusta kuin ylinmääräisestä teleporttaamisesta. Koko keho vapisi kun Kalma yritti ylös pidellen kylkeään samalla kun kääntyi mustaturkkista murisevaa Acea kohden. Kalma puristi yhä kiveä kädessään kun Ace tallusti varman näköisesti lähemmäksi, jännitti lihaksensa ja syöksähti saalista kohden lopettaakseen tuon. Kalmalla alkoi olemaan niin voimat kuin keinot vähissä, mutta vielä hänellä jotakin oli: Kalma muuttui koiraksi Acen leukojen haukatessa ilmaa, mustaturkki joutui murahtamaan kivusta kun pienempi tarrasi herkästä vatsalihasta kiinni. Ace pysähtyi ja yritti tarrata koirasta kiinni leuoillaan tai kynsillään, mutta Kalma päästi irti jo ja meni kauemmaksi houkutellen Acea pois laakosta.
suskari
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Heinä 2016, 21:10

Pedolle tilanne oli silkkaa huvia, vaikka se saikin toiselta osapuolelta haavoja sun muuta. Veri roiskui ja se vasta sen huvin tekikin. Melkein voisi olettaa, että peto laski tekemiään haavojen syvyyttä ja lukua. Se sai mitä sai toiselta ja otti vastaankin ihan ilolla. Kiitos kipukynnyksen se tuntui lähes itikan puremalta vain, vaikka haavat saattoivatkin olla melkoisen syviä. Iskuja otettiin ja hankittiin. Eikä niitä suotta annettu lämmöllä tai hellyydellä. Toiselle tuli ihan yhtä paljon, tasavertaisina voimien suhteen taisivat ihmissudet melko lailla olla. Kyse vain oli mielen lujuudesta. Edwardin ja pedon mielet olivat kahtia jaetut niin sanotusti. Ne olivat toistensa vastakohdat. Pedossa näkyi se kaikki äärimmäisyys, myös mielen lujuus. Niin kauan kun siinä henki pihisisi se purisi, raapisia ja tappaisi. Edward sentään omasi ihmismäisen ajattelukykynsä oli ehkä mieleltään siinä nähden hyvin alahtelevainen ja huono mielenlujuudessaan. Toisaalta nyt ohjaimissa oli itse peto, joten huudot syvyydestä eivät saavuttaneet sitä.
Paitsi sitten kun kaksi ihmissutta ja koira tuntuivat vilahtavan sen silmissä. Oikeastaan ei koira sitä niinkään kiinnostanut, mutta ääni sen pään sisällä käski ja huusi. Melkein kirkui sen päässä, että koiraa ei saanut syödä eikä se saanut kuolla. Se oli yksi ehdoton käsky, jota peto tuntui pudistelevan ärtyneenä päästään. Ei se ottanut käskyjä keneltäkään, se oli tämän kehon hallitsija. Ei se ketään kuuntelisi, kukaan ei omistanut sitä. Ääni kuitenkin häiritsi sen leikkimistä alfan kanssa, joten se pakosta lähti koiran ja tumman suden perään.

Viileä ilma kirveli haavoissa, mutta eihän sitä adrenaalia virtaava ihmissusi tuntenut. Sen vihreät silmät tunsivat tulisen huuman saalistaa joko koiran tai sitten sen vähän heikomman lajitoverin. Eikä se tietenkään ollut unohtanut alfaa, joka ehkä mahdollisesti juoksi sen perässä tai sitten olisi jäänyt jonnekin nuolemaan haavojaan. Ken tietää. Peto hoitaisi alfan pian, mutta nyt se olisi saatava tämä järisyttävän ärsyttävä ääni pois päästä. Ääni sitä paitsi pyrki kokoajan pinnalle, mutta peto ei luovuttaisi kehoa vielä. Ei vielä, sillä siitä oli niin pitkä aika, kun se oli viimeksi leikkinyt ulkona. Aina se sai kyhjöttää siellä sisällä, pimeydessä. Ihmissusi hyökkäsi pedon lailla Acea takaa päin, painaen kaamean terävät kyntensä tuon alaselkään, repien lihaa kuin juustoa. Syvältä ja liian isoilla vedoilla. Kuului hyytävää huutoa, kun haltiasusi pyrki saamaan takanaan roikkujan irti itsestään. Lopulta peto päästi irti ja käkätti oikein kurkusta tulevalla äänellä. Sen punaiset hampaat paljastettiin, kun se murisi tummalle sudelle. Pysy poissa, jotta se toinen ei tule esiin, jotta se ei vie tätä kehoa minulta.
Sitten ihmissusi suuntasi kohti alfaa taas vaihteeksi. Se tahtoi vielä leikkiä. Repiä niin paljon kuin ennättil. Kunhan tekisi mahdollisimman paljon tuhoa, niin se olisi tyytyväinen työhönsä.

//Anteeksi kestoo :D Olin mökillä :DDD
Mori
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Heinä 2016, 21:50

Fergus ei suonut armoa, tietenkin se täydestäkuusta johtui, mutta jos mokoma olisi alkanut ilmankin täyttäkuutta silmille hyppimään, olisi tilanne päätynyt silti tähän. Hän ei pystynyt itseään pysäyttämään, mutta olisiko hän edes halunnut luonnollisesti. Suden verta kuului ylistää ei pidätellä, tälläiset tekosyyt olivat vain oivallinen tilaisuus ylimääräiselle riehumiselle.
Ferguksen kuin edinkin turkit näyttivät yhtä verestä punaisiltä, haavoja tuskin neki kaiken sen alta. Ne eivät kuitenkaan kumpaakaan urosta pysäyttäneet, se oli selvästi taisto kuolemaan asti jos olisi pakko. Sen takia Edin yllättävä päätös vaihtaa kohdettaan yllättikin ja sai Ferguksen karjaisemaan tuon perään. Jänistikö toinen? Ei tuo näin vähällä pääsisi.

Tappelu muuttui jahdiksi laakson halki, kohti solaa jota pitkin piilopaikkaan pääsi. Veri valui kuin nauhoina harmaaniskan turkista, jättäen jälkeensä pitkät punaiset rannut. Kipua ei kuitenkaan tunnettu, päämäärä oli selvä ja sitä mikään ei höiritsisi.
Ed näytti käyvän Acen kimppuun, joka hidasti tuon vauhtia ja antoi alfalle tilaisuuden käydä tuohon jälleen käsiksi. Haltiasusi kävi haavoittuneena perääntymään voimakkaammasta, katsoen nyt kun Fergus loikkasi kynnet esille apuun. Välittämättä, jos hän saisi kynsistä itsekin alfa syöksyi kokopainollaan haastajaansa kohden, yrittäen jälleen alentaa tuon allensa, niin kuin kuuluikin. Kukaan ei hyppinyt hänen kuonolleen, hänen valtakunnassaan.

//Kaikkiha tässä ollaan vähän lomailtu :D //
Janni
 

Re: Hukka kaveri! || Janni!

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Heinä 2016, 17:44

Kalma odotti, varmisti että tummaturkkinen hukka olisi lähtenyt hänen peräänsä helpon saaliin toivossa ja no niin siinä kävi kun mustahukka lähti jolkottamaan perään. Kalma kääntyi ja alkoi ottamaan askelia pois päin ohjatakseen Acen pois laaksosta paikkaan, jossa hän voisi iskeä takaisin. Kalman suunnitelmat kuitenkin saivat yllättävän käänteen kun itseään suurempi Ace iskettiin maahan, raadeltiin ja revittiin haltiasuden yrittäessä kaikin kenoin päästä eroon hyökkääjästä. Hyökkääjä oli Ed.. tai siis tuon vauhkoontunut ihmissusi puolisko. Kalma oli pysähtynyt metrien päähän taistelu pukareista ja räpäytti hämmentyneenä silmiään. Pelastiko Edin petopuoli juuri hänet? Miksi? Ei hän ollut kuin suupala tuolle sekopäiselle tappaja murhaaja hukalle.. Jälkiruoka jahka pää kohteet olisi hoideltu.

Mustaturkkinen Ace kuitenkin oli isketty maahan, eikä tuolla näyttänyt olevan mielenkiintoa enään suurempien seassa pyörivään pienempään, kerta sai nyt nuolla haavojaan. Sitten oltiinkin jo lauman alfan kimpussa. Tämä hullu kaksikko tulisi varmasti raatelemaan toisensa tällä vauhdilla hengiltä. Kumpikaan ei voisi kestää koko yötä noilla haavoilla. Verenhukkaan kuolisivat kummatkin. Tosin väliin Kalma ei voinnut vain juosta kuin päätön kana.. menettäisi vain oman päänsä. Kalma seurasi tilannetta sivusta ja odotti milloin kaksikko ottaisi väliä toisiinsa edes hetken verran. Ja kun sellainen tilaisuus tuli.. Kalma juoksi väliin Ediin päin kääntyneenä, mutta vilkuili myös Fergukseen. Kalma vaihtoi muotonsa humaanisemmaksi.
"Ed.." Kalma aloitti raskaasti hengittäen vilkuillen olkansa yli ärisevään alfaan. Sydän hakkasi rinnassa ihan hulluna. Olo oli kuin kanalla kettu lauman keskellä. "..Tiedän että olet siellä.. pelastit henkeni, eikö?" Kalma kysyi ja ojensi varovasti kättään ruskeaturkkista ihmissutta kohden. "Pyydän älä enään taistele." Kalma pyysi ja pysähtyi hetkeksi vain metrin päähän koskettamisesta Edin karvaista petomuotoa. Hän antoi Edin itse lähestyä jos tuo olisi siellä jossakin.. edes hieman.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron