Kirjoittaja suskari » 08 Heinä 2016, 13:15
Kalma odotti Edin selässä milloin hukka lähtisi liikkeelle, mutta asiat saivat aivan uuden laidan kun Kalma näki Edin ilmeen. Se ei enään kielinyt halusta paeta tästä tilanteesta, eikä Kalma ehtinyt valittamaan vastaankaan. Ed tarrasi suden käsillään aavekoirasta kiinni ja heitti olkansa yli aina Ferguksen yli alfan taakse, jossa Kalma pyörähti kerran jos toisenkin ympäri kunnes vauhti pysähtyi ja Kalma nousi toisen polvensa varaan.. vain todistaakseen Edin anteeksi pyytävän katseen ja sitä seuraavan rähinän kahden ihmissuden välillä. Kalmalla ei ollut mitään asiaa väliin, etenkin nyt Ed oli antanut vallan pedollensa jonkin ihme syyn takia.. kyllä Kalma sen tunnisti kun näki kerta oli jo todistanut sitä muutaman kerran omin silmin. Eikä noista hulluuden täyttämistä silmistä ja naurusta voinnut erehtyä, se oli se verta haluava peto joka nyt alfa suden kanssa paini. Eikä Kalmalla ollut asiaa väliin. Toisaalta Kalma ei halunnut vain katsoa vierestä kuinka kaksikko repisi toisiaan kappaleiksi kuin mielipuolet konsanaan, eikä muutenkaan ollut Kalman tapaista jättää kavereitaan oman onnensa nojaan. Mutta miten hän muka auttaisi kahden itseään suuremman pedon taistelussa? Etenkin kun Ed ei ollut järkevimillään juuri nyt.. jos hän kävisi Fergusta kolkkaamassa takaraivoon niin Ed tappaisi hänet ja no Ferguksen ajatusmaailmasta Kalma ei ollut varma. Varmasti hän edelleenkin olisi elävä paisti alfan silmissä.
Kalma nousi seisomaan hieman hoiperrellen kun temppelin ovista ryntäsi Lorelai ja Ace, joista toinen kävi tarkistamassa tajuttoman tilan ja naaras oli menossa alfansa avuksi, mutta Fergus käski pysymään poissa. Alfa hoitaisi itse tunkeilijan, haastajansa. Lorelailla ei ollut sanaa vastaan alfan omaa vastaan, joten naaras pysyi kauempana taistelusta.. kun huomasi Kalman. Naaras lipoi huuliaan ja lähti jolkottaen lähestymään karannutta saalista. Kalma kyllä huomasi sen ja katsoi naarasta, josta katse valui maahan etsien jotakin asetta itselleen. Kalma poimi maasta kiven murikan, joka oli jonkin verran Kalman nyrkkiä isompi. Se saisi nyt kelvata kerta aseet eivät nyt olleet mukana. Ne olivat yhä sisällä temppelissä vierashuoneessa. Lorelai lisäsi vauhtiaan juoksuun ja hyppäsi yhä kiveä poimivaa aavekoiraa kohden kita ammollaan teräviä hampaita. Kalma nousi ja heitti samalla suuren määrän hiekkaa ja pieniäkiviä naaraan silmille sokeuttaakseen tuon hetkeksi, jotta saisi oman tilaisuutensa iskeä. Samalla Kalma vältti terävät hampaat ja kiipesi naaraan selkään, nosti nyrkissään olevan kiven ja iski sillä kaikella voimalla naarasta kallon taakse niskaan. Lorelai ulvahti vinkaisten ja riehaantui tiputtaen selässään roikkuvan rakin alas selästään. Kalma laskeutui alas taidokkaasti jaloillensa pienessä kyykyssä ja oli uudestaan valmiina punaturkin seuraavaan yritykseen. Isku oli vain satuttanut naarasta ja saannut tuon horjahtamaan. Hänellä ei ollut voimaa iskeä kerralla naarasta tajuttomaksi. Lorelai ravisti päätään ja muristen kääntyi takaisin kyykyssä olevaa aavekoiraa kohden äkäisenä kuin ärsytetty ampiainen. Lyhyt pinnainen vai? Siintä olisi hyötyä.
"Tule, tule koira hakemaan luusi!" Kalma ärsytti ja no naaras totteili äristen syöksyen aavekoiraa kohden. Naaras muisti tällä kertaa varoa ihmiskoiran yritystä sokaista hänet, eikä Kalma laskenut sen yhden yrityksen varaan vaan väistäessään naaraan leukoja Kalma oli ottanut hiekkaa käteensä ja heitti lennosta ne naaraan naamalle. Lorelai oli jälleen sokaistu hiekat silmillä. Kalma kiipesi uudemman kerran naaraan selkään ja iski kivellä hätäisesti hypäten heti pois. Punaturkki kaatui tällä kertaa ja ainakin hetken näytti pysyvän paikallaan. Kalma huohotti nopeaan tahtiin ja puristi kiveä kädessään ottaen askelia Lorelaita kohden sammuttaakseen tuon valot kokonaan joksikin aikaa. Sivusta ryntäsi kuitenkin mustan harmaa susi kimppuun, se oli Ace. Kalma säikähtäneenä kääntyi mustaturkkia päin ja yritti liueta paikalta teleporttaamalla, mutta mitään ei tapahtunut.. Kalma sihahti ja antoi itsensä kaatua maahan, jolloin susi juoksi kovalla vauhdilla vain Kalman yli.. mutta oli kääntynyt jo ympäri yhtä nopeasti. Kalma yritti ylös, mutta se muuttui väistämiseksi taaksepäin kun Ace yritti leukoihinsa saada. Kalma makasi selällään maassa ja kierähti pystyyn polvillensa kun haltiasusi ryntäsi päälle, eikä Kalmalla ollut aikaa enää väistää. Leuat alkoivat kiertymään jo aavekoiran ympärille, jolloin Kalma puristi itsestään sen viimeisen voiman tilkan teleportata kauemmas, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kalma siirtyi vain muutamien senttien päähän Acen sivulle jolloin suden ohi juokseva ruho tönäisi aavekoiran maahan kumoon rajun näköisesti. Kalma jäi makaamaan siihen haukkoen henkeä niin iskusta kuin ylinmääräisestä teleporttaamisesta. Koko keho vapisi kun Kalma yritti ylös pidellen kylkeään samalla kun kääntyi mustaturkkista murisevaa Acea kohden. Kalma puristi yhä kiveä kädessään kun Ace tallusti varman näköisesti lähemmäksi, jännitti lihaksensa ja syöksähti saalista kohden lopettaakseen tuon. Kalmalla alkoi olemaan niin voimat kuin keinot vähissä, mutta vielä hänellä jotakin oli: Kalma muuttui koiraksi Acen leukojen haukatessa ilmaa, mustaturkki joutui murahtamaan kivusta kun pienempi tarrasi herkästä vatsalihasta kiinni. Ace pysähtyi ja yritti tarrata koirasta kiinni leuoillaan tai kynsillään, mutta Kalma päästi irti jo ja meni kauemmaksi houkutellen Acea pois laakosta.