Kirjoittaja suskari » 31 Joulu 2015, 00:57
Kalmankoira
Siintä olikin jo jonkin aikaa kun aavekoira oli pimeään paikkaan astunut, mutta se oli aina yhtä synkkä ja jopa kotoisaksi kutsuttava. Ainakin Kalman mielestä. Kaupungin yllä oleva pimeys oli asia, josta Kalma nautti täysin, sillä hänen ei tarvinnut varoa sellaista kun päivanvalo silmiensä tähden vaan saattoi liikkua kadulla niin kauan kuin halusi. Tämä paikka olisikin ollut oiva koti.. mutta hänellä oli ihmisten kylässä henkilöitä jotka välittivät hänestä. Joten hänen kotinsa oli siellä. Pimeä paikka oli enään vain paikka jossa hän kävi silloin kun itse halusi, vaikka ennen tämä oli ollut hänelle piilopaikka ja tavallaan koti. Koti joka ei koskaan tuntunut muuttuvan. Aina oli se sama yksinäinen tie, jonka varrella oli kapakoita, kauppoja ja majataloja joissa oli ties millaista porukkaa viettämässä aikaa, sekä ne synkät kujat jotka työnsivät heikko hermoiset pois luontaan. Kukaan järkevä ei niihin mennyt muutenkaan astumaan. Kalma vähiten. Hän oli aave jolla oli ihmisen keho, joten Kalma kiersi synkeät kujat täällä mielellään.
Kalma työnsi tutuksi käynneen kapakan oven auki ja asteli sisälle enemmän ja vähemmän synkeän näköiseen kapakkaan, mutta synkeästä olemuksestaan huolimatta pimeyden olennot, suurimmalta osin, viettivät rentoa iltaa kuka mitenkin. Osa joi tiskillä, osa pelasi korttia kavereiden kanssa ja osa piti vain hauskaa ystävien kanssa. Suurempaa rähinää ei ollut, joten Kalma saattoi iskeä takamuksensa yhden pöydän tuolille pöydän ääreen. Kalma vilkasi vierus kaveriinsa hieman hymähtäen kääntäen sitten katseensa muualle katsellen muiden touhuja siinä aikansa kun paikallinen, mies puolinen, tarjoilija tuli kysymään mitä punasilmäinen kulkija huolisi.
"Otan vain tuopin kaljaa." Vain jano juomaksi ja tämän jälkeen tarjoilija katosikin hakemaan juomaa uudelle tulokkaalle. Kalma itse riisui hieman takkiaan ja laski sen selkänojalle roikkumaan.
"..Oletko yksin täällä?" Kalma kysyi hieman varovasti, kun tunnetusti täällä ei kaikki pitänyt juttu seurasta, eikä tämä iso kokoinen mies siltä näyttänytkään arpiensa kanssa ja muutenkaan koko olemukseltaan, mutta olisi tylsää istua yksin kapakassa.
"Tuota.... olen Kalma." Kalma sanoi ojentaen kättää isompaansa kohden, oli mies ottanut siintä tai ei, ja veti sen sitten pois ottaakseen tarjoilijan tuoman juoman vastaan, maksaen tietenkin ohessa.
"Sinä? ...vai oletko juttu kaveria?" Kalma jatkoi jutteluaan kovin tuttavallisesti.
// Janni tänne hukkasensa kanssa! //