Kirjoittaja Mori » 22 Helmi 2016, 21:39
Joko Kalma vain halusi taistella tai kerjätä todella nenästään verta, kun tuo nyrkki tavoitteli Edwardin kasvoja. Ärähdyksen saattelemana miehen leukaan pahamahti sietämätön kipu, jonka takia hän joutui pitämään sitä ja hieromaan. Pienesti hän oli myös horjahtanut samalla, kun Kalman nyrkki oli sanonut hei hänen leualleen.
Hetkessä Kalma oli kadonnut ja Edward tiesi minne. Hän nipisti pienesti silmänsä kiinni, piteli itseään, kuin hänellä olisi ollut suurikin kipu ympärillään. Hetken pöästä sisältä kuului huutoa ja Ed kalpeana nousi ylös ja rynnisti sisään vain nähdäkseen tappelun käynnistyneen. Kenen puolella hän seisoi? Tietysti hän ymmärsi Kalman tunteet, mutta hän ei halunnut mitäön pahaa kenellekään. Hän ei kyennyt tuntemaan niin suurta tunnetta kuin viha tai sittrj tunsi, mutta se oli pedon puolella. Negatiiviset tunteet olivat muutenkin lukittu hänen petopuoleensa, joka vain tuntui vahvistavan sitä.
Edward harppoi eteenpäin, välittämättä suurista ilmeistä ja niistä, jotka paikalta pakenivat. Paikan pitäjä röyhäsi jotain väliin, mutta kukaan ei tuntunut kuuntelevan. Miehen kädet tavoittelivat molempien tappelu pukareiden niskoja tai kauluksia, ihan sama missä muodossa nuo olivatkaan, hän repi nämä irti toisistaan. Kalman hän heitti maahan aggressiivisesti ja asetti jalkansa vasten tuon naamaa. Fergusta hän yritti läpsäistä vasten poskea. Mitään sanomatta, hän piti molemmista kiinni, nosti Kalman vain mukaan ja lähti kapakasta. Ohi mennen vain pahoitteli tapahtunutta kapakan omistajalle ja pyysi ottamaan hilunsa vyöltään. Omistajan tehtyä mitä hän oli pyytänyt hän oli höipynyt kaksikon kanssa.
Sanoja ei tullut, Edwardin piirteet olivat selkeät. Hänen korvansa olivat suipot ja hänen kasvojensa iho oli kiristynyt. Hänen hampaansa olivat suden ja hänen kätensä tuntuivat nykivän aina välillä, kun mies raahasi kaksikon johonkin hiljaisempaan nurkkaan. Siellä hän heitti kaksikon siihen sivuun seinää vasten. "Olkoon! Olemme kaikki idiootteja! Sen kerran, kun minä sanon, ettö asia on loppuun kösitelty, eikä tappelua aloiteta, et kuuntele!" hän huusi Kalmalle. "Enkä halunnut sinun kanssasi enää yhtään syytä taistella!" hän huusi vuorostaan Fergukselle.
"ONKO NIIN VAIKEAA YMMÄRTÄÄ, ETTÄ EN HALUA TÄTÄ?" paine ei olut hauskaa, kyllä Kalman pitäisi tietää. Ei varsinkaan, kun suden piirteet tuntuivat olevan yhä selkeämmin miehen ulkomuodossa. Hänen puheensa tuntui karjumiselta ja murisemiselta ja hän nytkähteli hallitsemattomasti. Lopulta Ed vain kyyristyi ja piteli päätään. Hän yritti hallita vihaisia tunteitaan, ärtymystään ja sitä tunnetta, joka sanoi, ettei pieni veren vuodatus haitannut.
//Noh, Kalma antoi syyn juuri jatkolle