Kirjoittaja Mori » 21 Helmi 2016, 22:12
Kalma aloitti pauhaamisensa jykevällä alkulauseella, jolla haukkui endin kaksikon. Edward otti palautteen korvat luimussa vastaan, hän tiesi mitä odottaa hieman kokeneemmalta mieheltä. Kalma esitti oman mielipiteensä ja antoi jokaiselle oma osansa. Kalman sauhutessa hänelle, mies tunsi itsensä taas kovin pieneksi pojaksi, joka kuunteli isänsä opetuksia ja pettynyttä ääntä. "Kyllä minä muistam, mutta kun kirous on kadonnut... Jostain syystä se vaikutti petopuoleen, jollain tavalla... En kykene hallitsemaan sitä... Niin kuin kykenin kirouksen aikaan", Ed vastasi mutisten. Hän vöröhti Kalman huutaessa hänelle ja se sai hänen katseensa laskeutumaan hitaasti jalkoihin. Katuva poika, hänen päässään vain pyöri ajatus. "Se ei vain ole niin helppoa! Olen kyennyt pitämään sen kauan itsessäni, mutta jossain vaiheessa se vain alkaa purkaantua ulos!" Edward öröhti ja näytti irvistävän pienesti.
Hän katsoi äkisti Fergusta. Ikään kuin tajuten jotain todella nopeasti. Sitten hän vilkaisi Kalmaa ja kurtisti hätäisenä kulmiaan. Jos Fergus nyt pimahtaisi, se olisi menoa se, niin Edwardin itsehillinnän kanssa kuin Kalman. Kalma kun oli juuri osunut pahaan paikkaan, juuri samaan mihin Edwardkin vahingossa, mutta se ei olkut tahallista! Hän sanoi vain mielipiteensä! Hän näki, ettei kaikki miehen johtajuudessa ollut täydellistä, mutta Fergus ei nähnyt sitä.
Silti Edward nousi pienesti ylös ja katsoi Fergusta. "Ota ihan rauhallisesti, tiedän, että se sattuu, mutta joskus on vain kuunneltava toisia. Enkä edes yrittänyt loukata sinua kun sanoin. Näin vain, ettet harkinnut kaikkea, sillö et todellakaan tiennyt, mihin olit työntänyt kätesi", hän sanoi hätääntyneen oloisesti. Oli aika radikaalia, että Kalma köski toista pysymäön kaukana. "Kalma, ei se nyt niin vakavaa ole... Annan sen olla", hän pyysi, sillä hän ei kaivannut juuri tällä hetkellä sotaa Ferguksen kanssa, Varsinkaan, kun kapakan muut henkilöt olivat mukaan luettavissa.