Fragments of Fate


Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Täällä ketään ei olla tappamassa sen takia, ettei ole puhdasverinen ihminen. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Marras 11, 2016 2:48

Fragments of Fate

bonk

Delathos


Eipä kenraalia tarvinnut odotella, heidän sattuessa pihamaalle yhtä aikaa. Tietenkin Darius oli varoillaan sapelihampaisen kissan suhteen, tiikerin päästäessä kurisevan murinan silmäpuoliselle kenraalille aistiessaan toisen happamuuden. Oranssi katse oli naulittu alas Haukansilmään, joka vakavasti ottaen luotti kuuraparralle ohjat tämän tehtävän suhteen, ennen kuin ylös hänen selkänsä taakse kiipesi. Del korkeintaan hymähti yhä tuvilla sattuneesta yrmeänä esimiehelleen ja tuon sanoihin, kannustaen sitten kuitenkin Kadzaitin matkaan kaupungin portteja kohden.
Delathos ei turhan puheliasta matkaseuraa ollut, kuuraparran lähinnä pysytellen ajatuksissaan kissapedon ohjaksissa ja antaen sen pehmeästi juosta eteenpäin kohti tuttuja kulmia. Pakkasherra vältteli turhantuttuja teitä, oikoen välillä mitä oudoimmista paikoista pitääkseen reitin mahdollisimman suorana aina porteille asti, josta matka kohti Nahoria saattaisi alkaa.


Ilta pimeni entisestään, sateenkin yltyessä yhdessä välissä, mutta mitä kauemmas kaupungista päästiin, rankkasateeksi yltynyt kelikin alkoi muuttua pelkäksi ripotteluksi, eikä ollut niin huppupäistä kaksikkoa kastelemassa enää. Keli oli siitä huolimatta viileä, varsinkin osittain märkänä tuuli ja koleampi ilma ottivat vasten ikävästi, mutta se oli pieni harmi siihen nähden mitä tällä retkellä olisi lopulta vielä vastassa.
Vuoristoisemmalle maastolle saapuessa Kadzait viimein halusi höllätä tahtiaan, kissapedon jatkaen kuitenkin tasaisenripeästi eteenpäin jolkotellen jo horisontissa siintävää pajaa kohden. Ja sitten jolkottelu vaihtui rauhallisemmaksi askellukseksi, Delathoksen pysäyttäen kissapedon ohjista hieman kauemmas itse sepän pajasta. Sisältä tuskin hohti valoja tummien ikkunalasien lävitse, mutta koko rakennus tuntui hohkaavan lämpöä pidemmällekin siitä huolimatta muuten kosteaan ilmaan. Koiratkin taisivat olla sisällä sateen takia lepäämässä…
Et tee tai sano mitään tyhmää”, Delathos hymähti viimein Winderille, jonka kanssa muuten oli pidetty koko matka mykkäkoulua, ”Järjestän meille yösijan täältä – ja neuvottelen liudan aseita matkaan”.
Parivaljakko laskeutui alas Kadzaitin selästä, Delin saattaen kissapedon talon katokseen tuulelta ja sateelta suojaan. Kyllä pohjoisenkatti selviäisi syksyisessä kelissä pihalla ja odottaisi kuuliaisena tässä, sille kun hyinen pakkanenkaan ei ollut mitään!

Kuurapartainen laski hupun päästään alas, astellen sitten Kadzaitin luota sepän pajan ovelle, johon kävi koputtamaan kädellään muutaman kerran hillitysti. Lienikö Kali edes kotona… siinä tapauksessa tänne olisi ihan turha jäädä pidemmäksi, jos seppä oli valjakkoineen lähtenyt muualle…



//HULICRIM. VOI EI <3 Mut niin, verissä on taito mulla. Ei oo koskaan tarvinnu opetella erikseen. KYLLÄHÄN MINÄ PARI GLITTERILLÄ VARUSTETTUA GRAFFITIA VOIN AINA TEHDÄ! eikun. Fran jättää narttumerkin maahan. Sitten on Timin pää pyörretty ympäri ja vähän äkkiä. HYVÄÄ HUOMENTA VAAN MAMA :3//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 11, 2016 11:50

Re: Fragments of Fate

Darius


Mitä lähemmäksi he Nahoria pääsivät, sitä huonommalta tämä idea alkoi vaikuttaa. Darius ei tuntenut oloaan lainkaan turvalliseksi, varsinkaan tämän ihmiskylän lähellä. Mitä Delathos edes teki sepällä, joka ihmisten kylässä asui?! Ja oliko kyseinen seppä ihminen? Kyllä Haukansilmäinen oli tiennyt kapteeninsa olevan epäilyttävä tapaus, mutta että tuo kaveerasi näiden sikojen kanssa vielä kaiken lisäksi? Ehkä Dariuksen pitäisi miettiä uudestaan pakkasherran asemaa kapteenina...
Koskaan ihan Nahoriin asti he eivät kuitenkaan menneet. Matka päättyi hyvän matkan päähän ihmisten suurimmasta kylästä, syrjäiselle mökkerölle lähellä vuorien rinteitä. Lähettyvillä ei edes näkynyt muuta asutusta. Se oli omanlaisensa helpotus, joskaan Darius ei silti pitänyt tästä ideasta. Hän halusi vain nopeasti pois täältä ja kohti viimeistä määränpäätä.

Koko matkan kaksikko oli ollut hiljaa, mutta nyt viimein pakkasherra kävi avaamaan suunsa ja käski eliitin olla sanomatta tai tekemättä mitään tyhmää. Darius nyrpisti nokkaansa, mulkaisten kulmiensa alta tummempaansa, joka yösijaa ajatteli järjestää seppänsä luota.
"En lupaa mitään", Darius tuhahti, lähinnä itsekseen mutisten kun alas ratsailta laskeutui. Hän ei halunnut jäädä tänne yöksi. Sen lisäksi että tämä oli vaarallista - olivathan he Nahorin alueella - niin näytti tuo mökkerö myös kovin... epämukavalta. Likaiselta, tautiselta - tai sitten kyseessä oli vain eliittikenraalin ennakkoluulot ihmisiä kohtaan. Ikkunat olivat likaiset, tummat, kenties nokisen puoleiset sisältä käsin. Rakenteet eivät myöskään olleet mitään viimeisintä huutoa, mutta sentään asumus näytti pysyvän pystyssä ja vaikutti tilavalta - ainakin näin ulkoa käsin.

Nokkaansa nyrpistellen Darius kuitenkin seurasi Delathosia aina talon ovelle, jahka Kadzait oli saatettu katokseen lepäämään. Arvostelevasti Haukankatse kiersi ympäristöä ja kuistia, kaksikon odotellessa että joku Delathosin koputuksiin vastaisi. Mutta mitään ei kuulunut.
"Ehkä se kuoli jo vanhuuteen", Darius tuhahti yllättäen silkkaa halveksintaa äänessään. Eihän hän ollut varma, oliko Delathosin luottoseppä ihminen, mutta kerta Nahorissa oltiin, niin sitä saattoi hyvinkin epäillä!
"Etsisit itsellesi arvoisesi sepän - hyviä ja taitavia löytyy kaupungista pilvin pimein".


// HULICRIM ON JUTTU. Verissä on, ihan niiku mulla pervoilu. Eikun. NYT NE GLITTERI GRAFFITIT. Franista tulee oikee femme fatale ku ikää kehittyy. Timi ei voi vastustaa - sit se meneekin niin että Timi hyppii ja kerjää Franilta huomioo ja Fran on vaan et nyt senkin vanha pervo. HYVÄÄ HUOMENTA POIKANI. Also oon pettyny sun otsikko valintaan. Itsehän olisin nimennyt pelin "Who's your daddy" //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Marras 11, 2016 3:21

Re: Fragments of Fate

Tönö oli kuin olikin harvinaisen hiljaisena, mikä sai Delathoksen huokaisemaan syvään. Kyllä koirat olisivat edes haukkuneet koputuksen kuullessaan ja herättäneet emäntänsä – mutta nyt se kalmankalpea rastapää taisi todellakin olla muualla.
Kuoli? Hyvin todennäköistä. Vanhuuteenko? No sitä en usko”, Del naurahti siinä samalla Dariuksen halveksivat sanat kuullessaan, kurtistaen loppua kohden kulmiaan. Kyllä hän oli vähän uumoillutkin Winderin valittavan, mutta olisi nyt herranisä pitänyt edes KERRAN turpansa kiinni. Ihan vain sen puoliverisen liskopahaisensakin takia, idiootteja molemmat…
Kuuraparta kuitenkin käännähti ympäri, harppoen Dariuksen luokse ja tarrasi miestä kauluksenpielestä lähemmäs kiskaisten, ”Ja luuletko etten muka ole yrittänyt?”. Se hyytävä terä nostettiin lähemmäs huotrastaan esille, terää vasten tipahtelevien pisaroiden jäätyessä miekkaa koskettaessaan ja ne jatkoivat siitä ropisten alas tippumistaan pieninä jääpalasina. Hän olisi juuri nyt voinut valmiiksi tympääntyneenä antaa Haukansilmän kokeilla miekkaa enemmänkin itse, mutta sen sijaan päätyi antamaan pelkän sähköiskunkaltaisen hyytävän nipistyksen silmäpuolen toiseen käsivarteen, ”Kukaan ei kelpuuta tätä - siksi minä olen täällä sen ainoan löytämäni tahon luona, joka osaa käsitellä Caradhrasia”.

Valkeahapsi hymähti Winderin kauemmas tönäisten, napsauttaen myös sen miekan takaisin tuppeen.
Minulle on yhdentekevää, kuka sen tekee, kunhan tekee kunnolla”, pakkasherra hymähti vakavasti Winderiä katsoen, lähtien kaivelemaan vuorostaan sen tumman takin taskusta jotain, ”Joten ole hyvä ja etsi itse parempi tilalle, vaikka sieltä Briarista, kun se näyttää olevan teille niin lohdullinen sija nyhjätä”.

Sen enempää riitaa haastamatta Delathos käännähti takaisin astellakseen siihen tuvan ovelle. Hän oli kaivanut käteensä rautalangalla merkatun avaimen, jota kuuraparta kävi sovittamaan sepän mökinoven lukkoon – ja se naksahti auki. Del kiskaisi varovaisesti sen oven auki sisälle vilkaisten, ennen kuin peremmälle astuisi. Kali ei ollut kotona, paja oli tyhjillään, mikä sinällään pisti harmittamaan jälleen ja sai epäilyksen kohoamaan ensimmäisenä mieleen. Heillä ei ollut aikaa tuhlattavana, kuten oli käynyt ilmi, mutta silti loput yön tunnit olisi hyvä kuluttaa tässä välissä pois. He voisivat odottaa seppää aamuun saakka täällä, mutta jos rastapää ei saapuisi paikalle hyvissä ajoin, saisivat he jatkaa matkaansa ilman niitä erikoisempia aseita, joista tällä reissulla todellakin olisi ollut hyötyä.
Kuuraparta kuitenkin astahti sisälle pajaan, tuli Darius sitten perässä tai ei, häntä ei varsinaisesti kiinnostanut tällä hetkellä. Menkööt koira-aitaukseen viettämään vaikka yönsä, jos ei kyennyt tyytymään siihen mitä tarjolla oli.



//No niin sinä pervo. Keneltäköhän se Timi on pervoutensa ja pikkuhousujen varastelun sitten oppinu. Oikeesti sä aikanas veit ne mun sukatkin koska luulit äkkiseltään mun laukkua tonkiessa et ne oli pikkarit. FRANIST TULEE TODELLAKIN FEMMEFATALE – sillä on jo huskypoikakaveri tääl nurkilla. Me mennään sit iskeen se ko Fran on täyskasvunen. NO VOI EI mulla tulee who’s your daddyst mieleen vaan se lordin biisi… dont do this to me – LAPSUUDEN NOSTALGIALEVYT, NE ON TOSSA CDHYLLYS VIELÄKIN TALLESSA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 11, 2016 4:36

Re: Fragments of Fate

Eliitti ehätti vain katsettaan pyöritellä pakkasperkeleen sanoihin, kun tuo yllättäen harppoi heidän välisen matkan kiinni ja kävi tarraamaan esimiestään riveleistä ja lähemmäs kiskaisi. Darius ynähti ja melkein lähti itseään irti riuhtomaan, kuitenkin jääden sijoilleen. Vaikkakin, kun Delathos sen hyytävän miekkansa esiin kiskaisi, oli Darius vähällä oman aseensa esille ottaa. Vakavana katse kääntyi Caradharasin puoleen, eliitin kuunnellen kuinka kuuraparta kävi täällä vain sen takia, ettei miekkaansa missään muualla saanut huollettua. No, kai se oli yksi maagisten aseiden kirous ja kyllähän Dariuskin sen ymmärsi - hänen keihäänsä huolsi yksi vanha seppä piilopaikasta, kun kukaan muu ei sitä osannut käsitellä niin, ettei siinä samalla omaa henkeään vaarantaisi.

Mitään Darius ei kuitenkaan vastannut Delathokselle, ärähtäen vain kun toinen hänet kauemmas tönäisi ja kääntyi takaisin pajan oven puoleen. Haukansilmä korjaili asustuksensa asentoa siinä missä Delathos kaivoi esiin avaimen ja oven kävi avaamaan, sisälle kuikkien. Eliitti katsoi kulma koholla pakkasherran perään, miksi ihmeessä tuolla olisi seppänsä pajan avain? Ellei sitten kaksikolla ollut vähän läheisemmätkin välit... tai vähintäänkin syvä luottamussuhde, mikä kuulosti täysin hullulta, kun N'drayer oli kyseessä.

Hetken Haukankatse vain tuijotti Delathosin perään tuon sisälle astahtaessa. Mökki ei varsinaisesti houkutellut eliittiä, mutta se lämmin hohka joka ovesta kävi ulos tuulahtamaan kyllä vaikutti mukavammalta, kuin täällä pihalla seisoskelu sateen ja matkaamisen jälkeen... Joten sen suuremmitta mukinoitta Darius seurasi perässä, oven sulkien jäljessään.
He saapuivat heti ensimmäisenä sepän pajatilaan. Ahjossa oli vielä tuli, joka pelkkänä hiilloksena enää hohkasi nurkassa. Pöydillä oli ties mitä rojua ja rompetta, mitä Darius ei hämärässä pajassa jaksanut sen enempää alkaa tutkimaan. Pajalta avautui kuitenkin kahteen huoneeseen, joista toinen näytti olevan kyökki ja jonkinlainen varastotilan yhdistelmä. Toinen taas makuukammarin ja työhuoneen yhdistelmä.
Jostain syystä jokaisen ikkunan edessä oli asteen tai toisen sohva tai penkki, jolta löytyi tyynyjä ja vilttejä. Asunnossa myös sen sepänpajan lisäksi löyhkäsi suorastaan koiralta. Kyllä Darius koiran hajun tunnisti, olihan hänellä yhä Káno. Mutta tämä haju ei selvästi ollut vain yhden koiran aikaansaama, tässä taloudessa täytyi asua useampikin rakki.

Kaiken kaikkiaan paikka vaikutti yhtä likaiselta ja vastenmieliseltä, mitä ulkoakin katsottuna - näin jos Dariukselta kysyttiin. Sen epätyytyväisyyden ympäristöön näki selvästi silmäpuolen kasvoilta, Haukansilmän katsellen arvostellen jokaista senttiä ympärillään.
"No, se ei ole täällä, emmekö voisi lähteä samantien pois?".



// NO NIINN NONNNINNN. kiinni jäin. Voi häpeää. HUSKYPOIKAKAVERI MITÄ. Timi tulee mustasukkaseks jos tommosii puhuu. Timi tulee vetään sitä huskyy turpuun. Mulle ei tuu who's your daddysta mitään mieleen. Ehkä vaan THIS IS PAPA DRAGON //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Marras 11, 2016 6:29

Re: Fragments of Fate

Tummahipiäinen silmäili sitä tuttua sijaa ympärillään mietteliäänä, pohtien minne seppä oli mahdollisesti poistunut. Muuten vain lähtenyt vierailemaan jossain, vai oliko tuolla kenties ollut isompikin tilaus, joka jonnekin piti saattaa? Ahjo kuitenkin paloi yhä, mikä merkitsi sitä että seppä oli mahdollisesti tänään pajaltaan poistunut, eikä nyt niin armottoman kauaa ollut ollut poissa.
Delathos vilkaisi Dariukseen nopeasti, joka myös näemmä kaikesta huolimatta kelpuutti lämpimän sijan viileän ulkoilman sijaan. Ovi suljettiin perästä, jolloin lämmin ilma pääsi jälleen laskeutumaan paremmin taloon ja se sai pohjoisenhaltian raottamaan kaulustaan hieman, jottei tukalaa sentään olisi tullut. Eivät he minnekään olisi lähtemässä nyt heti ja samantien, vaikka kenraali kovasti hinkuikin pihalle lähtemisen perään juuri nyt.

Emme”, oli ykskantaan todettu vastaus kuuraparralta takaisin Winderille.
Odotamme aamuun, jos se vaikka sattuisi palaamaankin takaisin ajoissa”, kuuraparta hymähti Winderille terävästi, itse istahtaen määrätietoisesti alas lähimmälle sohvankaltaiselle asevyönsä vierelleen laskien. Ja se avain painettiin takaisin visusti taskuun talteen. He odottaisivat, ”Tai jos sinulla on noin kiire, niin senkus kävelet sinne yönkaupunkiin sitten omaa tahtiasi. Tulen sitten aamulla perässä keräämään jäänteenne ja tuon tänne piskien pureskeltavaksi – jos teistä mitään siis on edes jäljellä”.

Kuuraparta risti jalkansa ja levitti kätensä tuolin selkänojalle rennosti.
Eikös se sinun puoliverinen kultasi ole mitään opettanut rotuerojen hyväksymisestä? Hetikö alat rasistiseksi ja epäluuloiseksi kun sen silmä välttää”, kuuraparta virnisti kiusallaan.



//KIINNI JÄIT. NIIIII! SE ON NIIN IHANAN LUTTANA JA SÖPÖ JA PÖRHÖINEN <3 Timillä on kilpailija. Huskypoikakaveri jopa huomioi Franin. VARO VAARAA TIMI. NYT NE PAPA DRAGUNIT (DDDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 11, 2016 6:53

Re: Fragments of Fate

Eliitti nyrähti äkäisenä, kun Delathos kertoi että he odottaisivat täällä aamuun asti, josko "se" palaisi. Toki tarjottiin mahdollisuutta lähteä kävelemään jo yönvaltakuntaan, sikäli mikäli Haukansilmä hengestään halusi päästä. Se ei ollut kovin mieluinen vaihtoehto, joten ei Darius sitä edes harkinnut. Hänen täytyisi vain tyytyä pelaamaan Delathosin säännöillä ja jäädä tänne nyt sitten yön yli odottelemaan sitä sepän perkelettä, vaikkakin häntä ei yhtään houkuttanut ajatus Delathosin seurasta suljetussa, tuntemattomassa tilassa. Kaiken lisäksi nyt jos muka piti rauhoittua aloilleen ja vain odottaa, nousisi jälleen se huoli Iriadorista pintaan ja parhaimmillaan eliitti alkaisi voida jälleen pahoin!

Tyhjyyteen tuijottanut katse kääntyi terävästi kuurapartaisen puoleen, joka niin mukavasti alas asettui omatoimisesti ja kävi nyt Lorythasista puhumaan. Se katse oli mitä halveksuvin, Dariuksen selvästi miettien alentuisiko edes vastaamaan mitään Delathokselle. Ihminen ja puoliverinen kyläpäällikkö olivat kaksi täysin eri asiaa! Sitä paitsi Lorythas oli puoliksi haltia, puoliksi lohikäärme, eikä mikään puoli-ihminen. Kyllähän Darius Briarissa ollessaan oli oppinut sietämään ihmisiä ja puoliverisiä ihmisiä lähettyvillä, mutta ei todellakaan vieläkään pitänyt noista. Sitä vastenmielisyyttä eliitti ei kuitenkaan näyttänyt Briarin muurien sisällä, varsinkaan Lorythasin nähden. Hänellä oli syynsä vihata ihmisiä ja hän totta vie tulisi noita lyhytikäisiä sikoja halveksumaan, jos niin halusi!

Niinpä Darius pysyikin hiljaa, eikä sanonut mitään Delathosille. Katse kääntyi terävästi pois kuurapartaisesta, eliitin lähtien hiljaisin askelin vaeltelemaan ympäri pajaa.



// PÖRHÖINEN PENTELE! Ja mitä. Timi ei tykkää kilpailijoista. Timin pitää alkaa ottamaan tilanne vakavissaan. PAPA DRAGON IS HERE //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Marras 12, 2016 8:13

Re: Fragments of Fate

Virne kuuraparran kasvoilla senkun levisi entisestään Dariuksen happaman ilmeen nähdessään, mutta eipä puhua pukahtanut tuo silmäpuolinen sorsa tummahipiäisen naljailuihin. Oli helpompaa viedä Haukansilmän ajatukset muualle pelkällä härnäämisellä juuri nyt, tuskinpa tuokaan halusi miettiä huomista päivää huolestuneena. Siksi Delathos olisi mielellään jorissut jotain ärsyttävää Dariuksen kanssa, mutta Winderin katseen käännyttyä toisaalle, hymähti pohjoisenhaltia vain tympääntyneenä toiselle.

Nyreile sinä vain keskenäsi sitten”, Delathos lopulta hymähti, kätestä nostaen syliinsä puuskaan, ”Alan kuitenkin itse torkkua”, tummahipiäinen ilmoitti vielä silmänsä kiinni painaen. Eipä hän tämän enempää tarvinnut, vaikka paikkoja saattaisikin aamulla kolottaa, jos tuolilla istuen aikoisi muutaman tunnin nukkua.
Koita olla kuolematta johonkin hermoromahdukseen yön aikana”.

Siitäpä se harvinaisen pitkäntuntuinen yö sitten alkoi, hiljaisuuden laskiessa tupaan. Yö oli pimeä, eikä tupaa valaisseet muut kuin ahjossa hiljaa huokailevat kuumat hiilet. Vaimea sade ropisi vasten kattoa, luoden pihamaaltakin kantautuvat ainoat äänet sinä yönä. Muuten oli niin kovin hiljaista. Kukaan ei käynyt lähelläkään sepän pajaa, eikä itse tuvan omistajakaan saapunut paikalle räksyttävien piskiensä kanssa.
Ellei Darius erikseen syystä tai toisesta Delathosta herättänyt missään välissä ja antanut aihetta vaihtaa asentoa, lepäsi kuuraparta varsin tyynenä sijoillaan sohvannurkassa. Pakkasherran unia ei missään välissä juuri mikään häirinnyt, Delin korkeintaan yhdessä välissä asettautuessa paremmin maaten siihen sohvalleen, kun niskaa alkoi särkeä.



//BÖRHÖINENNNN. JA MITÄ INDEED. Huskypoika on hieno. Franinkin mielestä. Sen nimi on Peksi. Timin pitää tulla hakemaan paikkansa takaisin ja vähän äkkiä, tai voi käydä huonosti. PAPA DRAGON IS NOT YET HERE//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 12, 2016 8:40

Re: Fragments of Fate

Darius, Kali


Eliitti ei puhua pukahtanutkaan enää alaiselleen, jättäen tuon omaan arvoonsa torkkumaan, kuten Delathos ilmoitti. Ei Darius nähnyt syytä toisen kanssa keskustella saatikka sitten toisen torkkumista häiritä, pysyen lähinnä omissa ajatuksissaan ja tutkien pajaa näin silmämääräisesti, mihinkään koskematta ja pitäen mahdollisimman vähän ääntä itsestään. Lopulta Dariuskin kuitenkin istahti alas puiselle penkille, kädet puuskaan nostaen koitti yhtälailla muutaman tunnin saada torkuttua ennen kuin aamu kävisi valkeamaan.
Kyllähän hän unta sai, joskin erittäin katkonaisesti, eliitin vähän väliä hätkähtäen hereille kuullessaan mukamas jotain tai tuntiessaan olonsa turvattomaksi. Tämä ei tosiaankaan ollut se kaikkein rauhoittavin paikka nukkua, mutta Dariuksella ei ollut nyt varaa valittaa.

Aamu kuitenkin saapui. Darius oli jälleen keveässä unessa, kun yllättäen pihalta alkoi kuulua metakkaa... ja koirien haukkumista. Eliitti pomppasi heti pystyyn ja veti aseensa esille, oliko kylästä vihikoirat löytäneet haltioiden hajun ja johdattaneet sotilaita tänne? Koiria selvästi oli äänestä päätellen enemmän kuin pari. Sanaakaan sanomatta valmiusasemissa oleva eliitti vilkaisi Delathosin puoleen, koittaen saada tuosta irti jonkinlaisen vastauksen tähän tilanteeseen.
Mutta ennen kuin mitään ehätettiin sanomaan, paukahti pajan ovi auki ja sisään ryntäsi kasapäin koiria, jotka heti ensitöikseen haukkuen ja hännät heiluen juoksivat syystä tai toisesta Delathosin luokse.

Kali oli ollut toimittamassa tilausta läheiseen kylään ja päättänyt jäädä sinne yötä viettämään. Sattuneista syistä seppä ei jaksanut niinkään matkata edestakaisin nyt, kuin ennen. Työtahtikin oli hidastunut ja tästä kaikesta syyttäminen oli tummahipiäistä käsipuolta. Joka näemmä pajalle oli saapunut. Kyllä Kali jo Kadzaitin tunnisti, siinä missä myös hänen koiransakin ison katin tiesivät - ja osasivat tuota myös vältellä. Eipä koiria kiinnostanutkaan Kadzait varsinaisesti, vaan tuon isäntä, johon jok'ikinen koira oli ihastunut.

"Jahas! Yötä taas täällä nyhjäämässä?", Railakasääninen seppä huudahti peremmälle astellessaan, pitkää nahkatakkiaan availlen ja sormikkaitaan riisuen. Askel kuitenkin pysähtyi niille sijoille, Kalin huomaten Delathosin lisäksi paikalla olevan jonkun ylimääräisen, joka keihäällään seppää kohden osoitti.
"Noh, huomenta vain sinullekin", Vihreärastainen nainen tuhahti tuntemattomalle, vilkaisten sitten Delathoksen puoleen joka koirien saartamana oli, "Mitäs tämä sitten meinaa?".



// PEKSI VIE TIMIN NAISET SAATANA! Timi ei tykkää. Timi tulee ja vetää Peksiä turpaan ja näyttää kuka on urosten uros. TAHDON PAPA DRAGONIN //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Marras 12, 2016 9:32

Re: Fragments of Fate

Pakkasherra ei olisi varmaan havahtunut aamun saapumiseen, ellei korviin olisi kantautunut koirien haukuntaa. Ääni sai Delathoksen havahtumaan, raottamaan toista silmäänsä nähdäkseen kuinka ovi otti pamahtaakseen auki – ja sen jälkeen tummahipiä ei voinutkaan olla avaamatta silmiään räväyttäen auki koiralauman juostessa oviaukosta suoraa häntä päin. Tietenkin pakkasherra huomasi myös Dariuksen vetäneen aseensa esille, mutta juuri sillä hetkellä Delathos otti harvinaisen lämminhenkiseltä vaikuttaen piskit vastaan. Antaen niiden nuolla kasvoja, hyppiä ja pyrkiä syliin – aivan yhtälailla muuten niin jääsydäminen mies suorastaan rakasti noita hännänheiluttajia, kuin turret häntä.

Saapuipa siinä paikalle lopulta myös pajan pää, joka varmasti oli jo pihamaalla löhönneestä kissapaholaisesta arvaillut tutun kuuraparran olevan paikalla. Del yritti sysätä jokaista karvaturria tervehdittyään hieman syrjään päästäkseen ylös sohvalta ja venytelläkseen, koirien jatkaen siitä huolimatta iloista tepasteluaan Delathoksen lähettyvillä.
Pistä se ase alas idiootti”, Delathos huomautti tympeänä Dariukselle, ennen kuin paremmin Kalia kävi silmäämään.
”Bisneksiä”, kuuraparta hymisi vino hymy kasvoillaan. Kalin näkeminen sai Delathoksen varmasti ulkopuolisen silmissä näyttämään tavallista pehmeämmältä tapaukselta – etenkin Dariuksen, joka turhan usein oli tehnyt tuttavuutta sen kylmemmän puolen kanssa… mutta omapa oli vikansa.
”Turhanpäiväinen keikka yllätti, ystäväni tässä hukkasi heilansa ja meillä on sovittu tapaaminen Pimeässä paikassa”, Delathos myhäili lähemmäs Kalia askeltaen, ”Tarvitsen hopeisia aseita matkaani kaiken varalta – riittää että sinä ja koirasi purette jos vähän suutahdatte”.

”Vanha tuttusi kaipaisi myös pikaista huoltoa ja rassausta”, tummahipiä virnisti, ”Enkä puhu itsestäni nyt”.



//TIMI SAAPUU PUOLUSTAAN KULMIAAN. KARVAT VAAN PÖLLYÄÄ. Paitsi että sä kyllä rakastuisit kans siihen hiskiin ja sen jälkeen Timi ei sais tehä enää mitään. SILLÄ ON IHANAN ISOT TASSUT <3 PAPA DRAGON TULEE KYL VIELÄ OOTA NYT//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 12, 2016 10:03

Re: Fragments of Fate

Ilmeisesti mitään hätää ei ollut. Koirat näyttivät olevan innoissaan ja ystävällisiä - ainakin näin Delathosin suhteen, ne muutamat selvästi katsoivat Dariusta varuillaan, siinä missä pari kävi häntä kyllä nuuhkimassa ja tervehtimässäkin. Eikä Haukansilmä voinut kieltää sitä, etteikö muutama yksilö näyttänyt jopa erittäin siistiltä ja kauniilta - mitä nyt matkasta likaisilta... Mutta tuo ihminen oli sitten täysin eri tapaus. Eihän Darius tiennyt mitään Delathosin naismausta - ei hän edes ollut olettanut tuon naisista välittävän - mutta että tuonnäköinen tapaus oli kapteenin luottoseppä... jonka kanssa mies ilmeisesti vehtasi, kaksikon käytöksestä toisiaan kohtaan päätellen.
Kuurapartaan mulkaisten Darius sen aseensa laski hitaasti, pitäen lyhyemmäksi vetäytyvän keihään kuitenkin kädessään. Hän ei luottanut edes tähän rastapäiseen resupekkaan, vaikka Delathos selvästi oli ihan sujut ihmisen seurassa.

Kali puolestaan ei jaksanut välittää tuosta tuntemattomasta tuvallaan, oli hän ennenkin roturasisteihin törmännyt eikä yksinkertaisesti jaksanut noiden kanssa tapella. Pitäkööt mielipiteensä ja aatteensa, mutta sen sijaan että yrittäisivät niitä hänelle tunkea tai häntä sen takia häiritä, niin voisivat painua samantien helvettiin kyllä.
"Jaa. Minä kun luulin että muuten vain olisit tullut tervehtimään rakkaintasi", Seppä virnisti. Eiväthän he mikään varsinainen aviopari olleet, vaikka niin kenties leikkivät, mutta turha sitä oli käydä kieltämään, etteikö kaksikon välillä jotain lämpimämpääkin ollut - ilman rajoittavia sitoutumisia, tietenkin. Ja niin oli hyvä, Kalin mielestä. Delathos meni ja tuli ja hässi kenen kanssa nyt halusi, Kalin tehden myös samoin.

"Minä kun olin suunnitellut pitäväni vapaapäivän - mutta ehkä nyt sinun tähden voin tehdä poikkeuksen", Kali jatkoi hymisten ja hymyillen tummahipiän virnuiluille. Tietenkin seppää kiinnosti kuulla enemmän tästä heilanpelastamisesta itse pimeästä paikasta, mutta ei hän liian uteliaaksi viitsinyt heti ensitöikseen. Kyllä hän ymmärsi, että varmasti miehillä oli kiire ja jos jotakuta tosiaan itse yönvaltakunnasta piti pelastaa, niin aika todellakin oli kortilla.
"Minulla pitäisi ollakin jotain kyllä valmiina, ettei ihan alusta asti tarvitse lähteä väsäilemään", Rastapäinen tuumasi, kävellen sitten kyökkinsä puoleen siirtäen maton lattialta ja kiskaisi ylös suuren, jykevän lattialuukun. Alhaalla avautui kellaritila, joka oli täynnä erikoisempia ja uniikimpia aseita, joita Kali oli aikansa kuluksi väsäillyt ja juuri tämänkaltaisten tilanteiden varalle valmistellut.
"Perällä vasemmalla pitäisi olla jotain, ottakaa mitä tarvitsette. Minä käyn katsomassa koirat aitaukseen ja annan niille ruuan, sitten katson Caradharasin kuntoon", nopeasti Kali selitti, sytyttäen samalla keittiönpöydällä olleen lyhdyn, jotta kellariin saisi jotain valoa matkaan.
Jahka suunnitelmansa oli kertonut, Vihelsi Kali terävästi jonka johdosta koiralauma valpastui ja lähti seuraamaan nätisti emäntää pihan puolelle, vielä viimeiset paijaukset kerjäten Delathosilta ennen lähtöä.

Darius seurasi tilannetta hiljaa sivusta, jääden tuijottamaan ovelle sepän perään kun mokoma paikalta poistui koirien kanssa hetkeksi.
"Tuoko on se seppäsi?", Eliitti lopulta töksäytti, "Ettet vain pistäisi panotarpeitasi ammattitaidon edelle?".



// TIMI EI KYSY LUPAA TIMI TEKEE SILTI. Jos pääsis narusta irti. Tosin ihan varmana jos sen päästäis irti ni se olis vaan et "Jaa. no emmä oikeesti haluu tapella kyl". ISOT TASSUT PITÄÄ OLLA LUMIKOIRILLA<3 EN MALTA ODOTTAA //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 13, 2016 12:31

Re: Fragments of Fate

Vapaapäivän suunnitteluista huolimatta seppä vaikutti suostuvaiselta haltiakaksikon tähden lainaamaan aseita, siinä missä paijaamaan tummahipiäisen lumotun aseen kuntoon. Hyvä, tästä ei tulisi hukkareissua, eikä tarvitsisi jälkeenpäin marista, että Pimeässä paikassa oltaisiin voitu olla jo turhaan vietetyn yön sijasta.
Delathos seuraili vinosti hymyillen rastapään perään, joka valmiiksi ilmoitti jo varastoissaan omaavan todennäköisesti jotain, mikä miehille kelpaisi.
”Täydellistä”, pohjoisenhaltia hymisi naisen perään, katseellaan seuraten kun Kali sen lattialuukun repi auki, neuvoen vielä mistä tarvittavat löytyisivät mahdollisesti. Siinä samalla tummahipiä ehti vielä rapsutella piskinkutaleita, jotka vuoronperään tunkivat kuonoaan lähemmäs, ennen kuin Kali vihelsi niitä luokseen. Seppä itse paineli koiralaumansa kera sitten pihalle, jonka jälkeen tulisi katsomaan Caradhrasin viimeisen päälle hienoksi, ennen kuin haltioiden pitäisi matkaansa jatkaa varjojenvaltakuntaan.
Kalin poistuttua paikalta, Winder viitsi viimein avata myös suunsa. Tietenkin epäillen taas Delathoksen seppävalintaa minkä kerkesi – tuolle nirppanokalle ei kyllä sitten kelvannut yhtään mikään.
Sepä se”, kuuraparta hymähti ykskantaan, käännähtäen sinne asevyönsä puoleen, jota tummahipiäinen lähti ylleen sovittamaan, ”Tule alas katsomaan niin ehkä kerrankin syöt sanasi ja lopetat turhan murjottamisen”.

Delathos irrotti Caradhraksen huotrineen vyöltä ja laski sen näkösälle odottamaan Kalin palaamista paikalle. Kyllä seppä tutun aseen äkkäisi varmasti, siitä Delillä ei ollut epäilystäkään. Sen myötä kuuraparta kuitenkin viittoi Dariusta seuraamaan perässä, suunnaten askelissaan sinne kellarivarastoon vievälle luukulle. Delathos poimi käsiinsä lyhdyn, näyttäen sillä valoa heille, kun alaspäin kellariin piti lähteä laskeutumaan.
Alhaalla avautui kattava tila, jonne seppä oli todellakin kasaillut kaiken näköisiä erikoisempia aseita. Taisipa siellä on joukossa lumottujakin yksilöitä – mutta niitä he eivät tällä kertaa olleet tulleet hakemaan matkaansa, vaikka Delathos olisi mielellään jäänyt vaikka kokeilemaan jokaista niistä tekeleistä erikseen tänne nyt. Mutta ehkä joskus toiste sitten. Sitten kun sellaiseen olisi aikaa paremmin.

Kuuraparta johdatti heidät sinne, minne Kali oli hetki sitten neuvonutkin. Lyhty laskettiin ensimmäiselle vastaan tulevalle tasolle, josta se jäi kajastamaan liekinvaloaan laajalle alueelle sopivasti. Vain huoneen ylimmät nurkat periaatteessa jäivät hämäräksi, mutta eipä heidän niin korkealle onneksi tarvinnut tiirata. Ensitöikseen Delathos valitsi äkkiseltään muutaman hopeisen tikarin pienemmästä asetelineestä, hansikkaan kädestään riisuen ja kokeillen sormeaan vasten tuliterän terän kylkeä. Jokainen niistä tikareista oli muotoiltu kahvaltaan hieman kaarevaksi, terän kaartuen aseen mukana – niihin oli selvästi käytetty ideapohjana todennäköisesti jotain haltioiden aseita, joissa enemmän näki kaarevia teemoja esimerkiksi ihmisiin verrattuna.
Ota mitä mielit”, Del hymähti Haukansilmälle keskittyen kuitenkin tarkastelemaan itse niitä tikareita käsissään, ”Valitse mukaan edes muutama hopeoiduilla terillä varustettu ase, niin et heti ole ensimmäisenä torahampaisten tähtäimessä”.



//TIMI PERKELE. Timin pitää vaan kertoo että hän on uroksien uros, tessun hopeanuoli. NIIN PITÄÄ OLLA. EHKÄ FRAN SAA KANS VIELÄ SEMMOTTEET NIIN ISOT JA LUTUSET JA PYÖREÄT JA PEHMEÄT TASSUT <3 Lory tulee paikalle vaan kattoon et mitä vittua nyt taas//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 13, 2016 12:46

Re: Fragments of Fate

Darius ei vieläkään ollut vakuuttunut tilanteesta, saatikka tuosta sepästä. Ei sen näköinen nainen voinut olla pätevä - eikä hänen ikäisensä! Mikäli se rastapää tosiaan oli puhdasverinen ihminen, niin ei tuo ikäänsä nähden kovin pätevä voinut olla! Tai niin Darius epäili. Väärässähän hän tietenkin oli, mutta eipä haltia osannut varsinaisesti arvioida saatikka arvostaa ihmisten saavutuksia.
Tuhahtaen eliitti kuitenkin seurasi Delathosta sinne kellariin, tarkasti katsellen ja arvioiden jokaista asetta mikä näkyvillä oli. Oli miekkaa, keihästä, tikareita, ja ties mitä viritelmiä, mistä ei osannut ehti ensimmäisenä mennä vakuuteen. No, ilmeisesti se nainen sittenkin osasi jotain... Ellei ollut vain varastanut näitä jostain. Nätisti eliitti seurasi Delathosia sinne kellarin perälle, missä tummahipiä kävi aseita katselemaan ja poimimaan, kehottaen myös Dariusta jotain mukaansa ottamaan, ellei heti ensimmäisen torahampaisen saaliiksi halunnut. Jälleen hän tuhahti, mutta alkoi silti katselemaan ympärilleen. Ei aikaakaan kun silmiin osui taso, jolle oli niputettu kymmenkunta mustavartista nuolta, joiden terä oli hopeassa uitettu. Niiden puoleen Darius kääntyi, käyden ensitöikseen arvioimaan niitä käsissään, kunnes viininuolensa laski alas ja lastasi mukaan reippaasti mokomia. Niiden lisäksi yksi pidempi, hopeateräinen tikari aseteltiin asevyölle. Se sai luvan riittää eliitille, hän kun ei ajatellut joutuvansa liian lähelle yönlapsia muutenkaan...

Sillä välin Kali oli johdattanut koiransa aitaukseen ja pihavajasta hakenut noille ruokaa, koirien jäädessä tyytyväisenä repimään lihaa aitaukseen. Osan siitä lihasta Kali kiikutti myös Kadzaitille, pitihän kissakin varmasti ruokkia ja kovin ahnaasti peto sen annoksensa vastaan ottikin.
Sen jälkeen seppä harppoi takaisin pajalleen, takin riisuen yltään ja heittäen lähimmälle tuolille. Yleensä Kalilla oli yllään asteen tai toisen korsetti löysän, valkean paitansa yllä, mutta ei tällä kertaa. Ennen kuin sitä kuitenkaan ehätti kukaan kommentoimaan, heitti Kali ylleen nahkaisen essunsa ja kävi Caradharasin kimppuun. Ase poimittiin pöydältä ja sivutason pöytälaatikosta kaivettiin esiin kultakehyksinen monokkeli, jonka Kali asetti toiselle silmälleen ja lähti asetta tutkimaan. Hetken sitä tutkittuaan ja arvioituaan, samalla aseelle puhellen, lähti Kali teroittamaan terää näin ensitöikseen, hyräillen kovinkin tyytyväisenä työstäessään maagista terää, joka suorastaan kehräsi hänen otteessaan.
"Onko teillä nälkä?!", Kali huudahti työnsä välistä, huhuillen kellariin kadonnutta kaksikkoa, "Kyökistä löytyy kyllä jotain nopeaa syötävää, jos haluatte!".


// TESSUN HOPEANUOLI. Nopeasuoli. Tuolla se nyt löhöö niiden sun petivaatteiden keskellä tyytyväisenä. Se oli niin sad ku sä lähit >: KYLLÄ NE FRANINKIN TASSUT SIITÄ LEVIÄÄ LÄ HUOLI <3 JA TASSUKARVAT!!! Lory on silleen ei kai taas //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 13, 2016 6:44

Re: Fragments of Fate

Delathos ripusti ne tarkoin lävitse silmäilemänsä tikarit asevyölle matkaan, harkiten valiten vielä yhden pidemmän hopealla päällystetyn miekan itselleen - siinä sivusilmällä tummahipiäinen myös tarkisti, että Darius jotain itselleen keräsi kaiken varalta matkaan. Kukaan ei ainakaan voinut väittää, etteivätkö he olisi asianmukaisesti varustautuneita vierailemaan yönvaltakunnassa – mutta siitä huolimatta se saattaisi tietysti olla myös turhaa. Heitä saattoi odottaa paikanpäällä vastassa pelkkää kuolemaa tai palaneet majatalon rakenteet, tai vaihtoehtoisesti joku ahne lohikäärme kävisi napsimaan heidät välipalaksi lähempänä vuoria. Toivoa sopi kuitenkin, ettei liskopetoja vastaan tarvitsisi alkaa erikseen enää painia tilanteen ollessa valmiiksi kokonaisuudeltaan niin hasardi ja arvaamaton…

Siinä samalla myös ylhäältä kantautui Kalin ääni, joka tiedusteli, oliko kaksikolla mahdollisesti nälkä. Delathos hymähti huuteluihin itsekseen, vilkaisten rappujen puoleen nopeasti – kyllähän sitä varmaan olisi kelvannut jäädä syömään vielä jotain ennen lähtöä, mutta kuuraparralla oli taas oma oletuksensa tilanteesta. Darius todennäköisesti epäilisi heti ensitöikseen sepän yrittävän heitä myrkyttää tai jotain, eikä kenraali viitsisi koskea mihinkään tasottomaan pöperöön. Ja toisena, heillä ei ollut yksinkertaisesti aikaa jäädä kakkukahveille enää tässä vaiheessa. Hansikkaansa takaisin käteen kiskaisten ja lyhdyn kouraansa poimien, tummahipiäinen lähti askeltamaan takaisin sitä ylös kohoavaa portaikkoa päin. Asevyö painaisi nyt kahta kauheammin, mutta se tuskin kuuraparran menoa haittaisi millään tavalla loppujen lopuksi kuitenkaan.
Pianpa kuuraparta ilmestyi jälleen kellarin puolelta sepän kyökkiin, laskien lyhdyn kädestään takaisin tasolle josta sen oli mukaan napannutkin vain hetki aikaisemmin.
”Ei ole aikaa syödä”, kuuraparta totesi jahka Kalin näköpiiriinsä sai, miehen astellessa sepän vierelle seurailemaan tuon työtä. Lumottu jääräpäinen ase näytti jälleen nauttivan suorastaan olostaan sepän käsissä – vaikutti suorastaan siltä, että Delathosin lisäksi ase näytti kelpuuttavan vain Kalin työnraastamat käpälät koskemaan puoleensa.
”Voin kyllä myöhemmin tulla illalliselle keskenäni – meidän pitäisi kuitenkin olla jo menossa”, Del kehräsi Kalin korvanjuuressa.



//Nopeasuoli titteli on menny jo Franille. Ja kusipää titteli kans. Mut voi ei Timi <33333 SILT SE NÄYTTIKIN SILLON KO MENIN JA SE TAAS SEURAS KO PAKKAILIN TAVAROITA. TASSUKARVAT ON PARHAAT <333 Franiki leviää vielä, ootas vaan ko seuraava kasvupyrähys iskee murkkuiän kylkeen. Lory on silleen onks pakko jos ei taho//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 13, 2016 7:11

Re: Fragments of Fate

Jahka kaksikko oli mukaansa katsonut tarpeellisen, seurasi Darius nätisti Delathosia pois kellarin puolelta takaisin kyökin puolelle. Oli hänkin kuullut sepän huhuilut ruuasta ja oli sanomattakin selvää, ettei eliitti aikonut syödä mitään, mitä tuo rastapäinen tarjosi. Ties vaikka olisi koittanut myrkyttää heidät! Eikä Dariukselle ruoka maistunut juuri nyt, sen pahoinvoinnin yhä velloen rinnassa. Tietenkin olisi ollut fiksua syödä, mutta aikaa moisiin ei ollut. Darius halusi vain nopeasti matkaan.
Eliitti jäi hieman syrjemmälle seisoskelemana ja seurailemaan, kuinka Delathos sepän kanssa kävi puhumaan. Siinä samalla jopa mielenkiinto nousi pintaan, naisen käsitellessä sitä kuurapartaisen asetta ilman minkäänlaisia ongelmia. Ehkä tuolla sittenkin oli jotain taitoja ja mokoma oli ihan pätevä työssään... ainakin näin ihmiseksi.

"Aaah, suoraan asiaan ja suoraan toimintaan", Kali hymisi vilkaisten tummahipiään korvanjuuressaan, "Joten kai minäkin sitten - kokeile", rastapäinen laski aseen ja kiven kädestään, napaten Delathoksen toisen käden - sen normaalin, sillä maagisella tassulla tuo ei häneen nyt koskisi - ja laski tummahipiän käden vatsalleen. Eihän sitä nähnyt löysien vaatteiden ja nahkaisen essun alta, mutta tunsi kyllä jos kokeili. Seppä oli selvästi raskaana, eikä ihan ensimmäisillä viikoilla..
"Se on sinun", Nainen tuhahti, Delathosin aseen vielä käsiinsä poimien ja terän läpi tarkastaen, "Joten seuraavan kerran kun tulet niin tuo mukanasi rikkauksia sen verran, että pääsen ostamaan kylältä herkkuja. Et uskokaan kuinka minun on tehnyt mieli jotain makeaa jo ties kuinka kauan".

Dariuksen katse oli käynyt laajentumaan Haukansilmäisen tuijottaen Delathosia epäuskoisena, sepän sanojen myötä. Tuskin tuollainen tempaus oli suunniteltua ja jos Dariukselta olisi kysytty, olisi hän katsonut ettei moinen puoliverinen äpärä edes syntyisi koskaan. Mutta ehkä nyt oli parasta olla hiljaa - sitä paitsi, ehkä eliittiä kiinnosti turhankin paljon tietää, miten Delathos uutiseen reagoisi....



// Kusipäinen nopeasuoli. TIMI OLI AIVAN SÄÄÄD KUN MENIT Sehän meinas sun perään ryntää ku oven avasit, nappasin sitä takatassusta ettei se ois itteensä sun ohi ninjannu (DD Franin tassut leviäää! Sit silläkin on lumitassut. Loryn on nyt pakko koska muuten ei tule baijjauksia Darilta enää ikinä //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3777

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 13, 2016 8:04

Re: Fragments of Fate

Suoraan asiaan ja toimintaan – nimenomaan. Delathosin kulma kävi kuitenkin kohoamaan Kalin sanojen myötä, hänen antaen sepän viedä kätensä vatsalleen. Tummahipiäinen tunnusteli varovaisesti siitä essun yltä toista kulmiaan kurtistaen. Kyllä hän ymmärsi mitä Kali hänelle sillä tavoin viestitti, muuten niin hintelän naisen ollessa selvästi pyöreämmässä kunnossa – rastapään pahushan oli raskaana. Eikä Del varsinaisesti välittänyt siitä faktasta, kun Kali väitti häntä pennun isäksi, kuurapartaisen nojautuessakin terävänä ylös ja katsoi lyhyempäänsä kummissaan. No voihan himputti…
Ei Delathos ollut jaksanut koskaan välittää mahdollisista äpäristä, joita ehkä maailmaan oli tuottanut enemmänkin kuin vain tämän kappaleen – sikäli mikäli Kali todellakin oli raskaana juuri hänelle. Eikä pakkasherra kiinnostanut varsinaisesti edes se fakta, että Darius oli asiasta kuulemassa. Tuo jos kehtaisi jotain yrittää ylipäätään sepälle tehdä, olisi Delathos heittämässä mokoman rääväsuun Kadzaitin kynsiin miettimään idioottimaisuuttaan uudemman kerran. Kali oli kuitenkin erilainen tapaus mitä ne monet muut mahdolliset vahinkokerrat – heidän välinsä olivat jo syventyneet sen rautalankasormuksen kera, vaikkei tätä omanlaistaan liittoa kyllä olisi enää tarvinnut sinetöidä millään pennuilla enää. Ei Delathosilla ollut mielenkiintoa kasvattaa kakaroita!

”Ehei, kuules!”, Delathos naurahti, ”Sinä paahdat menemään kaikkia perkeleen miehiä näillä kulmilla ja kaikkea muuta siinä ohella – lyön kyllä vetoa siitä, että erehdyt tässä tapauksessa”, kuuraparta virnisti. Tietenkin hänen piti alkaa uhkapelata niinkin yksinkertaisella asialla, kuin raskaudella – se vain oli Delathokselle helpoin tapa käsitellä asiaa kenties, lyödä asiasta vain äkkiseltään vetoa. Toisaalta, hän ei myöskään jaksanut alkaa miettiä tällaista sisältöä juuri nyt, kun hänellä oli parempi syy olla kiinnostunut siitä, selviäisivätkö he Sydanurin kohtaamisesta takaisin edes elossa! Harmi ettei hän ollut ottanut turhaa valuuttaa mukaansa juuri nyt, mutta ehkä sitten, jos Winder merkkaisi hänelle viikon vapaata, ehtisi Del käydä pyörähtämässä sepän tykönä paremmin.

”Jos sillä on yksikin yhteensopiva piirre, niin katsotaan sitten uudestaan – muussa tapauksessa mene kauppaamaan sitä jollekin merimiehelle kylästä, eiköhän joku usko isyyteensä tarpeeksi ottaakseen pennun huostaansa”, Delathos hymähti kätensä puuskaan nostaen, herätellen mielessään jo toivoa siitä ettei mitään jälkikasvua olisi tulossakaan.



//NIIIII. TIMI NNNNAAAAAW EN KESTÄ <3 Hyvä ettei juossu. Siellä ois ollu se sankari samantien portaissa vastassa sammuneena meinaan :---D LEVIÄMINEN KÄYNNISSÄ. FRANI LEVII KO PULLATAIKINA. No kyl sit Loryn pitää tulla, muuten iskee baijjaus pula ja ahdinko//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Seuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia