Kirjoittaja Crimson » 14 Marras 2016, 23:04
Hetken sokea ehätti hiljaisuuden tähden jo ajatella, että tämä oli tässä. Kun yllättäen joku kävi siihen ketjuun tarttumaan paremmin, mietti Iriador ensimmäisenä että koko talo viimein sortuisi alas! Mutta niin ei kuitenkaan ollut. Vaikka miten kohmeessa nuori olikin, kykeni hän silti haistamaan Winderin tutun hajun yhä – toinen oli tullut siihen ihan lähelle. Ja laski hänet alas niistä kahleista, joissa hän oli varmaan päivän jo roikkunut. Tietenkin kun niistä ketjuista irti pääsi ja joutui liikkumaan, tunsi Iriador jälleen kuinka haavat olemassaolostaan ilmoittivat. Vaikkeivat ne enää vuotaneetkaan, oli osa niistä kuitenkin tulehtuneita ja niin syvälle vereslihaan kaiverrettuja, ettei niihin kohdistuva liike lainkaan tuntunut hyvältä. Luitakin saattoi olla kaiken pieksennän jälkeen rikki… punapään oli vaikea mitään kuitenkaan kunnostaan sanoa, yrittäessään keskittyä vain siihen että vaikealta parahtelultaan pysyisi tajuissaan yhä.
Silmät aukesivat väsymyksestä huolimatta sen verran, että Iriador saattoi ne kohdistaa Dariukseen, joka vierellä puheli ja veti hänet seinää vasten. Syystä tai toisesta punapää erotti myös jostain alempaa savunkatkua… se ei tietenkään nostattanut toivoa lainkaan tähän kokonaisuuteen nähden Iriadorin kyllä ollessa tietoinen siitä, että Locienin oli tarkoitus rysäyttää koko ränsistynyt rakennus alas palamaan yhdeksi hiillokseksi.
”Ole varovainen…”, Iriador kuiskasi rakkaansa perään, jonka askelten saattoi kuulla kaikkonevan huoneesta kauemmas. Punapää ei edes muistanut milloin olisi kokenut läsnäolonsa samanlaiseksi rasitteeksi muille…
Alakerrassa Delathos seisoi lähinnä sijoillaan, Caradhrasilla sammutellen liian likelle käyviä liekkejä, jäällä niitä peitellen etteivät omat vaatteensa olisi syttyneet tuleen kun kuumuus lähti korventamaan muuten ympärillä. Sydanur myös pysytteli paikoillaan. Liekö ukko edes hengitti, näytti suurinpiirtein siltä, että toinen olisi odottanut vihollisen iskevän ensiksi, ennen kuin minkäänlaista omaa siirtoaan aikoi minkään suhteen tehdä. Ja pianpa se aloite tulikin, tarkan kuulon erottaessa nuolien suhahtavan jouselta ilmaan.
Vanha kenraali siirtyi ensimmäisen tieltä pois. Ja sitten toisen. Teleportaten lopulta näkymättömiin, kauemmas niiltä portailta, joilta Winder häntä ilmeisesti yritti nuolilla tulittaa. Mutta siellä se itse piru seisoi hieman kauempana, kuuraparran kyllä pitäen miehen alati näköpiirissään kaiken varalta, samalla kun Dariuksen ohjeet telepaattisesti kuunteli. Iriador oli siis ylhäällä – punapää pitäisi saada sieltä pois ja vähän äkkiä, savu nousi seiniä myöten äkäiseen tahtiin kattoa kohden, siinä missä jos jokin ratkaiseva pala rakennuksesta ehättäisi korventua tarpeeksi heikoksi, romahduttaisi se kyllä varmaan palan yläkertaakin altaan maan tasalle.
”En jättänytkään sinua yksin, ja heti olet siitä huolimatta kaiken mukavan itsellesi ahmimassa”, Del virnisti hupun päästään alas heittäen, jotta paremmin ympärilleen näkisi. Mitä sitä suotta itseään enää piilottelisi, kerta Locien oli jo tunnistanut hänet. Sentään se maski suojasi häntä turhalta savun hengittämiseltä, mutta toisin taisi olla Winderin ja Mir Valdorenin kohdalla.
No, parempi lieni jättää sitten vävy kiistelemään appensa kanssa ja kiirehtiä itse sinne ylös. Kuuraparta tuskin ehätti ottaa puolittaista askelta rappuja kohden, punapäisen rotan jälleen vaihtaessa sijaintiaan pakkasherran eteen, joka kuitenkin osasi aseensa tuoda suojaamaan niiltä nopeilta iskuilta, jotka kohden sivalsivat nopeasti ja lopulta tyrkkäsivät Delathoksen muutaman askeleen taaksepäin sijoiltaan. Ja sitä seurasi uusi nopea iskusarja selkäpuolelta, johon Delathos ehätti jopa pistää vastaan, maagisella sysäyksellä ajaen pitkälettisen miehen notkeasti perääntymään isommastaan kauemmas ja katoamaan taas näköpiiristä.
”Hän roikkuu helposti useammassa kiinni yhtä aikaa… älä laske puolustusta missään välissä vaikka hän katoaisi”, tummahipiä huomautti telepaattisesti Winderille, poskeaan pyyhkäisten johon mokoma oli ehättänyt viiltää lähinnä pintanaarmun tarkalla huitomisellaan, ”Vaihdetaan paikkoja, katso nyt kumminkin ettet itseäsi tuleen heitä”, Delathos vielä totesi kenraalille.
Niiden sanojen myötä pakkasherra lähti varautuneena kapuamaan portaita ylös, palkkamiekan iskiessä kuitenkin samantien takaisin kuurapartaan kiinni ja yrittäen kiskaista kapteenin portailta alas. Heikko yrityshän se oli huomattavasti rakenteeltaan enemmän ketteryyteen ja notkeuteen perustavalta, joka olikin vähällä saada mojovan potkun kylkeensä, ellei olisi ehtinyt jo vuorostaan hyökätä aseineen Winderin kimppuun. Jos hän ei voinut estää Zucairia toimimasta nyt, voisi hän iskeä myöhemmin uudestaan – helpolla täältä ei kukaan lähtisi, siitä entinen ylikenraali oli kyllä pitämässä huolen Winderinkin suhteen, jääden lukemaan tilannetta ja odottamaan, että tummatukka tekisi aloitteen seuraavaan koitokseen.
//TIMI SENKIN AHNEHTIMUS DOGGOMUS. Mehevää on paske. Varsinkin jos on samantien turdailtu ja pääsee herkuttelemaan. T Fran, syön kakkaa vaan kun kukaan ei huomaa, ja sit hävettää. PENDELEET NYT. MUNAVANU INC IN NEXT PATCH. Saapuu paikalle rymisten ko rakettiryhmä//