Kirjoittaja Jenzoned » 14 Syys 2019, 20:58
Rowan
Miran kyläpäällikkö oli noin viikon verran nähnyt unia. Mitä ihmeellisimpä unia. Unia hiekasta, jalokivistä ja vallasta. Vallan ja rikkauksien himo oli kaivertunut syvälle hänen luihinsa.
Hän on pohtinut seuraavia liikkeitään jo hyvän aikaa. Oli pian aika tehdä seuraava siirto. Mutta mikä?
Maassa vallitsi sota ihmisten ja haltioiden välillä. Vaikutti siltä, että haltiat olivat tällä kertaa niskan päällä. Ihmisten kuningas oli kaatunut taistelussa ja ihmiset olivat liittoutuneet kääpiöiden kanssa.
Voisiko tästä tilanteesta olla Miralle jotakin hyötyä? Ehkäpä. Olihan hän varakas ja molemmat osapuolet varmasti kaipaisivat rahoitusta sotaa varten. Mutta kummalle puolelle Mira voisi apuaan tarjota? Ennen siirtoaan hänen täytyisi olla täysin perillä pienistäkin yksityiskohdista ihmisten, sekä haltioiden tilanteista. Rowan piti uhkapeleistä, mutta siihen tehtävään ei kannattanut lähteä sokkona. Riski oli liian suuri. Siihen lähteäkseen hänellä pitäisi olla enemmän tarjottavanaan. Ei sotilaita, vaan arvokasta tietoa.
Noin viikon verran hän oli pääasiassa ollut omissa oloissaan. Öitä myöten hän oli kulkenut pitkin Miran hämäriä katuja.
Kaupunki ei ollut koskaan hiljainen. Ei edes öisin. Se oli yksi suuri syy miksi Rowan rakasti sitä niin. Lähtökohtaisesti kaikilla oli kylään esteetön pääsy niin kauan, kuin kukaan ei siellä haittaa saati vaaraa aiheuttanut. Yksittäisiä kapakkatappeluita lukuunottamatta Mirassa tapahtui hämmästyttävän vähän sen suurempaa rikollisuutta. Siellä pelisäännöt kaikille oli samat.
Mistä lähdettäisiin liikkeelle? Hänellä oli aavistus.
Pimeä paikka. Sieltä varmasti löytyisi jotakin. Hän oli varma siitä. Hän oli tuttavansa kanssa kyseisestä kylästä keskustellut. Sinne ei ihan ketä tahansa halunnut mennä. Siellä asusti yönkulkijoita ja muita pimeänolentoja, joita muualla Cryptissä harvoin tapasi. Cryptin alamaailma. Niin synkässä ja eristyksissä olevassa paikassa varmasti oli salaisuuksia tai vähintäänkin varteenotettavia kontaktihenkilöitä.
Sinne oli tosin vähän matkaa. Kylä sijaitsi Mor-vuoren kupeessa. Sinne tuskin kannattaisi mennä koko miehistön kanssa. Saattueen täytyisi olla mahdollisimman huomaamaton, jos siellä tahtoi selviytyä. Vuoria asuttavat lohikäärmeet oli myös otettava huomioon.
Hän poltti piipussaan itämaisia lievästi huumaavia yrttejä ja napsutti sormiaan, joista lensi kipinöitä. Hän teki niin usein ajatuksissaan.
Yksi. Hänen lisäkseen voisi tulla yksi mies mukaan Pimeään paikkaan. Jos miehiä olisi yhtään sen enempää mukana, se vaikuttaisi epäilyttävältä.
Seuraava kysymys oli kuka lähtisi hänen mukaansa. Vaikka Rowan olikin hyvä suostuttelija, hän tuskin saisi oppaakseen kyseistä tuttuaan, joka siellä oli käynyt. Mies oli vaikuttanut hyvin pelokkaalta. Se jätti jäljelle vain yhden vaihtoehdon: hänen luottomiehensä Kale Shelleyn. Poika oli nuori ja uhkarohkea ja aina valmis seikkailuun. Hän todennäköisesti olisi valmis lähtemään vaikka manalaan, jos tilaisuus sattuisi.
Musiikkia kantautui läheisestä majatalosta. Se oli iloista, värikästä ja sitä kuuntelemassa olevat selkeästi tanssivat sen tahtiin äänistä päätellen.
Rowanin mieli oli selkeä, vaikka hän olikin poltellut jo hetken piipussaan lievästi huumaavia yrttejä.
Hän nousi matalalta muurinharjalta lähellä laitureita ja suoristi takkinsa. Takki oli vanha ja nuhjuinen, mutta mukava. Hän oli saanut sen edesmenneeltä isähahmoltaan Bennie Gibsonilta, samoin kuin hänen kaulassaan olevan huivinkin. Kyseistä huivia hän piti mukanaan aina.
Rowan poltti viimeiset sauhut ja tyhjensi piippunsa muurin yli mereen. Piippu löysi paikkansa takintaskusta ja hän lähti saapastellen kohti majataloa. Hän uskoi löytävänsä Kylen sieltä. Yleensä poika löytyi juuri sieltä, missä oli menoa ja musiikkia vapaa ajallaan.
Ja siellähän hän olikin. Lirkuttelemassa tarjoilijatytön korvaan tuoppi kädessä.
Kapakan väki tervehti miestä, mutta meno ei pysähtynyt hänen tähtensä. Hän asteli salin halki kohti poikaa ja nappasi tuopin toisen kädestä ja kulautti sen sisällön kurkkuunsa. Kyle katsoi kapteenia hölmistyneenä ja tyttö livahti paikalta. Kyle yritti huutaa tytön perään, mutta turhaan.
Rowan iski tyhjän tuopin takaisin tiskiin ja tarttui pojan käsivarteen. "Tulehan poika. Minulla on sinulle kiinnostava ehdotus." Kylea ei tarvinnut kahdesti käskeä, mutta poika oli selkeästi humalassa. Hän kompastui tuolin jalkaan ja törmäsi tarjoilijaan, joka kaatui rotevan oloisen mieskaksikon suuntaan täydellä tarjottimella oluttuoppeja. Miehet eivät olleet paikallisia ja näyttivät närkästyneiltä. Pian jo nyrkit heiluivat Kylen suuntaan ja tilanne kärjistyi kunnon kapakkatappeluksi. Rowan sai talutettua pojan kainalossaan pois kahakasta välttäen itse iskut, Kyle-paralla sen sijaan tulisi huomenna olemaan musta silmä.
Rowan luotti siihen, että talon isäntä osasi oman kapakkansa kärhämät hoitaa. Tai jos ei hän niin sitten vähintäänkin talon topakka emäntä. Se rouva osasi olla häijy halutessaan!
Kapteeni kastoi pojan pään tynnyriin, jossa oli raikasta sadevettä, jos tämä vähän selkenisi. Tämä käytös poikaa kohtaan saattoi vaikuttaa rajulta, mutta sitä se ei ollut, eikä Kyle ottanut sitä pahalla. Kyle arvosti suuresti kapteeniaan ja myös sitä, jos hän pääsi matkoille mukaan. Oli ajankohta mikä tahansa.
"Noh, joko pysyt tolpillasi omin avuin?" Kyle yskäisi ja sopersi myöntävän vastauksen. Hän nojasi tynnyrin reunaan ja ravisteli päätään. Hänen päässään pyöri, mutta kapteenin ehdotus täytyi olla jotakin tärkeää.
"Hyvä, seuraa minua." Hän mäiskäisi pojan selkää ystävälliseen sävyyn, mutta tarpeeksi kovaa, että Kyle hengähti syvään ulos sen voimasta.
Yö sataman laitureilla oli hiljainen. Osa sen vartioista torkkui. Siellä oli vartioita aina kaikkina kellonaikoina vahtimassa laivoja. Varsikin itse kyläpäällikön laivaa. Shah oli sen nimi. Nimi oli kaukaisesta itämaasta. Rowanista sen lausuminen muistutti valuvan hiekan ääntä niillä loputtomilla dyyneillä.
Kapteenin hytissä oli karttoja ja niit apuna käyttäen hän kertoi Kylelle suunnitelmansa. Poikaa ei juurikaan tarvinnut suostutella lähtemään mukaan, aivan kuten Rowan oli arvellutkin.
Valmisteluissa kului kaksi päivää ja Shah miehistöineen lähti Miran satamasta. Suunnitelmana oli jättää laiva ja miehistö hyvän matkan päähän Mor vuorista, jotta Rowan ja Kyle pääsisivät mahdollisimman huomaamattomasti Pimeään paikkaan.
Miehistölle jaettiin ohjeet, miten tulisi toimia kussakin tilanteessa ja niin Kyle ja Rowan jatkoivat kahdestaan matkaansa ratsain. Kulkijoiksi pukeutuneena. Rowanilla oli Benin takki ja huivi kaulansa ympärillä, jolla hän peitti osan kasvoistaan. Kyle oli myös pukeutunut mahdollisimman koruttomiin vaatteisiin.
Matka Kylään sujui ongelmitta. Lohikäärmeitä ei näkynyt, mutta he olivat silti varuillaan. Myös kylässä. Sitä ei turhaan kutsuttu Pimeäksi paikaksi, sillä sitä se todella oli. Kylässä oli mitä erikoisimpia hämärän olentoja.
Heitä pidettiin silmällä.
Kaksikko huomasi majatalon ja Rowan ohjasi hevosensa sinne Kyle perässään. Voisi olla parempi varata huone, sillä kapteeni ei tiennyt kuinka kauan he kylässä olisivat.
Kylä oli samalla eläväinen ja täynnä olentoja, mutta silti hämärä ja hiljainen, sekä salaperäinen. Rowan piti sen tunnelmasta, mutta ei kuitenkaan unohtanut missä oli. Kylella oli sen sijaan jännityksen, innostuksen ja pelon sekaiset tunteet, mutta niitä hän ei näyttänyt ulospäin.
Majatalon kapakassa oli väkeä. Yönhaltijoita, örkkejä, ihmissusia, vampyyrejä ja muita otuksia.
Rowan läpäisi väkijoukon ja paikansi isännän. Kyle pysyi lähettyvillä taka alalla.
Isäntä oli suurikokoinen örkki, eikä juurikaan ilo silmälle.
Huoneita oli jäljellä enää yksi. Pieni huone yhdellä sängyllä. Rowan sai avaimen ja maksoi vuokran etukäteen kahdeksi yöksi. Hän oli ottanut varojaan mukaan tarpeeksi, mutta ei liikaa. Samoin käyrän veitsen aseeksi, joka oli hyvin piilossa takin alla.
Kaksikko tilasi saman tien tuopit erikoisen hajuista olutta ja kävivät istumaan vapaaseen pöytään.
Rowanilla oli koko ajan tunne niskassaan, että heitä tarkkailtiin. Hän kehotti seuralaistaan pysymään rentona, mutta valppaana. Täällä voisi tapahtua mitä vain.
Kapteeni itsekin pisti silmäänsä varteenotettavia henkilöitä, joita voisi lähestyä. Yksi näistä oli ihmissuden oloinen mies tiskillä. Tuo näytti siltä, että salaili jotakin.
Kaksikko joi tuoppinsa ja toisetkin, ympäristöään tarkkaillen ja vetäytyivät sitten vuokrakamariinsa. Kyle oli hyvin väsynyt ja hän sai viltin ja tyynyn itsellensä lattialle. He keskustelivat jonkin aikaa vaihtoehdoista ja suunnitelmasta ja sitten poika pian nukahtikin. Rowan asettui sängylle ajatuksissaan, myös jonkin verran uupuneena, mutta ei kuitenkaan saanut unta. Hän sulki silmänsä ja ajatteli.
Hänellä oli edelleen tunne, että joku tai jokin tarkkaili häntä. Pian selvisi, että näin olikin, sillä suloinen ääni kantautui hänen korviinsa. Jokin oli astunut, tai pikemminkin leijunut huoneeseen. Naisen henki. Rowan awasi silmänsä kädet puuskassa ja näki yläpuolellaan leijuvan henkiolennon.
Prinssi ruusunen? Hän virnisti ja vastasi matalalla äänellä: "Kuka kysyy?"
Voisikohan olento olla lampunhenki? Hän oli kuullut tarinoita itämaissa niistä. Jos olit esineen haltija, johon henki oli vangittu, saisit kolme toivomusta, jotka henki toteuttaisi. Jos näin oli, tämä reissu oli todellakin kannattava.
Kapteeni tarkasteli henkeä intensiivisesti ja kirjaimellisesti näki myös tämän lävitse. Naisen vierailuun oli jokin syy. Olento halusi jotakin.
Kyle oli niin sikeäuninen, että häntä oli lähes mahdoton herättää. Hän näki unia kotikylänsä tarjoilijatytöstä.