Ada
Cerwin selittely sai Adan hymyilemään ja lopulta hän jopa nauroi kevyesti. Cerwin selityksestä ei ottanut selvää edes viisainkaan ja nyt he joutuivat yhä miettimään oliko nyt yö, päivä, aamu vai ilta. No, mitäpä tuosta, täällä heidän ei pitänyt pelätä aurinkoa, tai mitään muutakaan mikä olisi vampyyreille vaaraksi.. paitsi niitä uhkarohkeita vampyyrinmetsästäjiä, joilla oli pokkaa tunkea nokkansa yön väen 'pesä' paikkaan.
"noo, hällä väliä.. eihän tässä minnekkään kiire ole.. paitsi sinne kokoukseen pitäisi mennä, mutta kaipa minä voin jättää yhden kerran väliin" Ada sanoi.
Äkkiä heidän edessään näkyi väkijoukko.. tai no pikemminkin pieni ryhmä. Äkkiseltään katsottuna kaikki näyttivät olevan ihmissusia, jota eivät katsoneet heitä kovinkaan iloisesti. Ada tyssäsi kuin seinään, hymyillen melko hermostuneesti katsellessaan edessä olevaa porukkaa. Itseasiassa Ada tunsi nämä tyypit, eikä voinut sanoa että oli näiden kanssa hyvissä väleissä.
"tiedätkö mitä" Ada sanoi hymyillen, samalla kun joukkio lähti ottamaan askelia heitä kohti "Nyt olisi paras juosta" Nuo viimeiset sanat Ada sanoi samalla kun oli kääntyny ympäri ja lähtenyt juoksemaan, minkä kintuistaan pääsi.
Toisinaan paras keino oli pakoon pötkiminen ja tämä oli niitä tilanteita.
// totta :D //