home sweet home

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 07 Elo 2008, 15:49

Cerw

Hiljaisuus lankesi heidän välilleen. Ei mikään sellainen hiljaisuus, joka painostaisi sanomaan jotain. Cerw kuitenkin osasi arvailla, että pian Ada olisi taas äänessä, poistaen hiljaisuuden ennen kuin siitä tulisi tukala.
Olin suunnitellut kynttiläillallista ja romanttista kävelyä kuutamossa, mutta täällä ei ole mitään hyvää ravintolaa
Cerw vitsaili kääntäessään katseensa Adaan. Minne he olivatkaan taas matkalla? Vampyyriherra vilkaisi nopeasti suuntaan, johon he kovin varmasti olivat kävelemässä.
Jaa-a, jospa kuljetaan päämäärättömästi eteenpäin? Kyllä sitä jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Ellei sinulla ole parempaa ideaa?
Cerwillä ei ainakaan ollut mitään sen erikoisempaa ajatusta. Päämäärätöntä vaeltelua, kunnes jotain kivaa tulee vastaan. Se oli oikein mukava periaate. Tietysti, jos Adalla olisi jokin kerta kaikkiaan loistava idea, niin sekin sopisi. Tosin vampyyrineiti oli kysynyt hänen mielipidettään asiasta, joten tuskin toisella mitään erikoista suunnitelmaa olisi.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Elo 2008, 23:26

Ada

Ada naurahti kevyesti Cerwin vitsille, pimeässä paikassa ei kyllä pahemmin ollut mitään ravintolaa.. täällä oli seisova pöytä, kaduilla. Sen saisi syödä minkä kiinni sai. Täällä ei pahemmin kunnioitettu elämää, vain vahvat selvisivät ja muut tulivat tapetuiksi.. tai syödyiksi. No, sama asia.
"hmm... no, eipä tässä muutakaan tekemistä ole, joten kävellään vaan. Eiköhän tässä jotain eteen tupsahda, kuten aina. Jos vaikka lisää niitä ihme ihmisiä!" Ada sanoi katsellen ympärilleen, ettei lähistöllä tosiaankaan ollut ketään siitä porukasta.
Se olisi ollut astetta tukalampi tilanne, jos he olisivat kuulleet äskeiset puheet siitä, kuinka ihmiset ovat hölmöja ja idiootteja. Adalle oli kerran käynytkin niin, hän oli puhunut eräästä henkilöstä pahaa ja sitten kun hän oli kääntynyt ympäri, kyseinen henkilö olikin ollut hänen takanaan. Onneksi tuo kyseinen henkilö oli nyt kuollut, ennen sitä se oli ollut yhtä kissa hiiri leikkiä, kun Ada oli joutunut pakenemaan henkensä edestä. Toiset vain ottivat nokkiinsa helpommin.
"niin... Pelkäät ihmisiä? kuinka sinä voit ruokaasi pelätä?" Ada sanoi, muistaessaan että Cerw oli kertonut pelkäävänsä ihmisiä.
Nyt kun heillä kerran oli aikaa, Adahan voisi udella vähän enemmän Cerwistä.. hän ei uskonut tietävänsä vielä puoliakaan tästä herrasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 11 Elo 2008, 09:50

Cerw

Vampyyri nyökytteli hyväksyvästi toisen puheille ja jatkoi rentoa kävelyään. Adan nostaessa pelot taas puheeksi Cerw kuitenkin hätkähti ja mulkaisi Adaa.
Miten itse voit pelätä hevosia? Ruokaa nekin on.
Cerw mutisi puolustelevaan sävyyn ja käänsi katseensa taivaalle. Ihmispelko oli hassua, kun oli itse joskus ollut ihminen ja nyt söi ihmisiä.
Enpä silloinkaan kun olin ihminen erityisemmin nauttinut ihmisten seurasta. Tuttuja kyllä kestin, mutta muuten en vain viihtynyt. Ja nyt lähes jokainen vastaantuleva ihminen yrittää tappaa. Ei kuule ole mukavaa kun omat ystävät, jopa osa omasta perheestä, kääntyy vastaan. Pelkään kuolemaa ja ihmiset tappavat. Loogista, vai kuinka? Hevoset eivät tietääkseni ole vielä kertaakaan yrittäneet murhata ketään?
Oli sanomattakin selvää, ettei aihe ollut Cerwin mieleen. Pelko oli kyllä luonnollista, mutta peloista puhuminen ei. Tai ehkä se kauniimman sukupuolen edustajille oli aivan luonnollista, mutta ei Cerwille. No, miehet nyt eivät yleensäkään niin syvällisiin aiheisiin päätyneet.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Elo 2008, 14:03

Ada

"eeh! älä nyt sotke minun pelkojani tähän!" Ada huomautti Cerwin todetessä että Adahan pelkäsi hevosia.
Sitten Cerw selittikin miksi pelkäsi ihmisiä.. tottahan se oli, mutta silti se ei saanut Adaa pelkäämään ihmisiä. Ne olivat ruokaa, eikä Adaa pahemmin kuolemakaan pelottanut.. sitä oli elänyt jo niin kauan, että oli kerennyt kokemaan kaikenlaista.. joskus sitä jopa toivoi kuolevansa, mutta itsemurhaan Ada ei alentuisi!
Sitten Cerw huomautti jälleen hevosista, mikä sai Adan sähähtämään pienesti.
"Ne ovat tappavia otuskia! pärjäisitkö itse hevoselle, joka kävisi päälle, jos sinulla ei olisi aseita? minulla on omat syyni, miksi niitä kammoan..." Ada sanoi ja jätti lauseen tavallaan kesken.
Oikeastaan hän ei todellakaan halunnut niistä puhua.. hän pelkäsi hevosia, koska oli nuorempana menettänyt ainoan ystävänsä onnettomuudessa, joka johtui vauhkoista hevosista. Se ei ollut kaunista katseltavaa.. kun ystävä joutui tallotuksi hengiltä.. ja se runnottu ruumis.. kaikki se veri..
Adalla oli syynsä.. miksi pelätä hevosia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 15 Elo 2008, 18:57

Cerw

Vampyyri kohotti kysyvästi kulmaansa kysyvästi, mutta ei kuitenkaan ääneen esittänyt kysymystä, joka mieltä kaiversi: mikä oli Adan syy pelätä hevosia.
Anteeksi, mutta mielessäni ei ole käväissyt ottaa painiottelua hevosen kanssa. Älä säikyttele niitä, niin ei ne mitään tee.
Ihmisiä ei tarvinnut säikytellä, ne tappaisivat joka tapauksessa. Kun ihminen vain näkikin jotain vierasta, tuntematonta, jotain outoa, se tappoi heti. Ei ihminen tuhlannut aikaa ajatteluun, tappoi vain välittömästi, ei yrittänytkään ymmärtää. Cerw ei tiennyt Adan syytä hevospelkoon, mutta mies aavisteli, että aihe olisi parasta jättää sivuun. Jo senkin takia, ettei hän itse erityisemmin pitänyt pelkojen vatvomisesta. Toisekseen, aihe ei erityisemmin tainnut olla Adan mieleen.
Oliko muuta kysyttävää?
Vampyyriherra yritti varovaisesti johdatella aihetta muualle. Ada oli utelias, ehkä hän innostuisi kyselemään ja unohtaisi typerän pelkokeskustelun.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2008, 14:11

Ada

Ada jäi vatvomaan ajatuksiaan itsekseen ja kykeni naurahtamaan vain pienesti mielikuvalle siitä, että Cerw olisi ottanut painiottelun hevosen kanssa. Tottahan se oli ettei hevoset mitään tehneet, elleivät nämä säkähtäneet.. taikka sitten muuten vain olleet agressiivisella päällä. Sitten Cerw vaihtoikin - tai no yritti vaihtaa - aihetta salakavalasti ja sekös Adalle sopi!
"hmmm, katsotaans..." Ada aloitti vilkaisten mietteliäänä taivaalle, hieroskellen leukaansa, miettiessään mitä seuraavaksi kysyisi.
Adalla oli varastossa vaikka kuinka monta kysymystä! Hän ei ollut vielä edes päässyt vauhtiin. Kerran hän oli piinannut yhtä ihmissutta kysymyksillä kolme päivää putkeen, ennen kuin hän itse oli tyytyväinen tiedon määräänsä. Onneksi hänellä oli hyvä muisti.. ja tärkeimmät asiat hän kirjoitti aina ylös pieneen vihkoseen, mikä hänellä oli aina mukana.
"noh, oletko sinä sukusi ainoa vampyyri? Onko sinulla sisaruksia? Rakastettua? Ystäviä?" Siitä se sitten lähti, Ada päätti aloittaa Cerwin sosiaalisen verkoston kartoittamisella.. siitäkin oli hyötyä, ainakin Adalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Elo 2008, 20:35

Cerw

Ööh. Kyllä, kyllä, ei, kyllä. Suvun ainut vampyyri, sisaruksia on, vaikkakin todennäköisesti kuolleita, ei ole rakastettua ja ystäviä muutama.
Vampyyriherra vastasi naurahtaen toisen kysymyksiin. Ada taisi pyrkiä selvittämään hänestä kaiken aina kengänkokoon saakka. Cerwiä ei niinkään avoin uteli ja hillitön kysely innostanut, kyllä hän kaiken tarpeellisen sai aikanaan selville. Adalle kysely kuitenkin tuntui olevan jonkinasteinen harrastus. Pakkomielle kaivaa kaikki mahdollinen tieto toisista esiin. Cerwistä se oli vain hyvin huvittavaa. Tuollaista lähes lapsenomaista mielenkiintoa harvemmin täysikasvuisilla näki. Eipä se tosin ollut ihmekään, kun elettiin sodan keskellä. Ei kovinkaan monta silloin kiinnostanut tietää, kuinka monta sisarusta jokaisella vastaantulijalla oli, tärkeintä oli tietää ettei vihollisia ollut näkyvillä.

// Anteeksi kun nyt kestää, mutta pääsen koulupäivinä olen kotona vasta joskus neljä taikka puoli viiden maissa, enkä yksinkertaisesti kerkeä aina viikolla käydä vastaamassa : < //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2008, 20:57

Ada

Ada pisti kaiken mieleen mitä Cerw sanoi. Cerw oli sukunsa ainut vampyyri.. se oli outoa Adan mielestä, hänen koko sukunsa oli vampyyreja.. mutta jokainen tavallaan. Sisaruksia Cerwillä oli, joskun todennäköisesti kuolleita. Siitä Ada ei ollut yllättynyt ja naurahti pienesti Cerwin huomautukselle siitä asiasta. Ei rakastettua.. ei sekään yllätys, ei Cerw vaikuttanut mieheltä joka hyppeli naisten perässä ja lausui näille rakkaus runoja.. tai no, ei sitäkään tiennyt, saattoihan Cerw kätkeä kaiken! Ystäviä muutama.. siitäkään Ada ei ollut kovinkaan yllättynyt, ei hänelläkään ollut kuin muutama ystävä, loput olivat tuttuja. Cerw alkoi jo pikku hiljaa siirtyä tuttu osastolta ystävät osastoon, mutta siltikään Ada ei välttämättä vielä luovuttaisi henkeään Cerwin käsiin. Hänellä oli tapana olla varovainen kaikkien suhteen, jopa oman perheensä.. tai no, ei hän äitinsä suhteen ollut varovainen, enemmänkin isän suhteen! Siitä miehestä ei koskaan voinut olla varma.
"tjaaa.. katsotaans.. ah, tätä olen aina halunnut kysyä joltakulta vampyyrilta! Kuinka usein sinä tarvitset verta?" Ada kysyi, melko omalaatuisen ja oudon kysymyksen.
"Minä olen testannut että itse tarvitsen vähintään kaksi kertaa viikossa verta... heh, koitappa joskus veri paastoa, se on yhtä helvettiä!" Ada sanoi naurahtaen pienesti.

// ei se haittaa ^^' itsekkin on aina viikolla niin rätti poikki puhki kun pääsee kotiin, niin ei aina välttämättä jaksakkaan vastata =_= //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 31 Elo 2008, 16:29

Cerw

Vampyyriherra hämmentyi toisen kysymystä. Kuinka usein hän tarvitsi verta? Cerw katsoi naista hetken mietteliäänä, kunnes aloitti aavistuksen epävarmana vastauksensa:
Jaa. En ole veripaastoa kokeillut, ja voi olla että jätän tulevaisuudessakin väliin, mutta luulisinpa että Kerta tai pari viikossa. Mieluummin tietysti useammin.
Mies hymähti hieman ajatukselle veripaastosta. Ei varmana! Verta oli kyllä riittämiin, miksi olisi suotta pitänyt paastota? Cerw vilkaisi nopeasti Adaa, oliko naisella vielä muita kysymyksiä. Cerwillä ei ollut mitään tätä pientä kuulustelua vastaan. Jos Ada kerta tunsi pakottavaa tarvetta kaivaa keskustelukumppanistaan esiin kaikki mahdolliset tiedot, niin mikäs siinä sitten, ei vampyyriherra uskonut toisen käyttävän tietojaan häntä vastaan. Cerw hätkähti hieman omia ajatuksiaan, mihin oli kadonnut se varovaisuus. Eikös hän ollut jo oppinut, ettei muihin kannattaisi helpolla luottaa? No, olivathan he jo viettäneet muutaman tovin yhdessä, mutta silti. Läheisimmätkin ihmiset saattoivat pettää luottamuksen, joten entäs sitten joku pimeästä paikasta poimittu vampyyri?
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Syys 2008, 11:35

Ada

Ada tunsi itsensä astetta hölmömmäksi.. hänestä alkoi tuntumaan että hän oli ainoa vampyyri Cryptissä, joka oli kokeillut veripaastoa. No, kokemuksen pohjalta Ada ei suosittelisi sitä kenellekkään! Se oli yhtä helvettiä, mutta jokainenhan halusi kokeilla rajojaan kaikissä asioissa.. kuten nyt ritarit turnajaisissa tai lohikäärmeet kamppailuissaan. Jokainen halusi verrata voimiaan ja vahvin tietysti sai kaiken kunnian. Ada piti siitä.. että vahvat selvisivät ja heikot karsittiin pois. Siinä samalla tuli varmistettua yhteiskunnan toimivuus, heikot olivat vain rasite.
"hmm... no, eipä tässä heti mieleen pomppaa uusia kysymyksiä.." Ada sanoi lopulta hieroskellen kaulaansa.
Toisaalta Ada ihmetteli kuina Cerw vastasi niin nopeasti ja epäilemättä hänen kysymyksiinsä.. ei sillä että Ada häntä vastaan tietojaan olisi käyttänyt, mutta luulisi sentään jonkinlaisen itsesuojeluvaiston hälyyttävän. No, ei se mitään, helpompaa kummallekkin kun Adan ei tarvinnut puristaa tietoja ulos hänestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 12 Syys 2008, 16:05

Cerw

Hmm, todellako? Yllättävää, odotin pahempaa kuulustelua. Olen lähes pettynyt.
Cerw vitsaili ja virnisti huvittuneena. Oikeastaan suurin osa hänestä oli helpottunut, että kuulustelu loppui tähän. Ada olisi saattanut kaivaa esiin aiheen, josta Cerw ei olisi halunnut kertoa, vaikkakin sellaista vampyyriherra ei juuri nyt keksinyt, eikä saanut toki unohtaa sitä, että Ada voisi ihan hyvin pettää hänen luottamuksensa.

Saanko minä nyt vuorostani kysyä jotain? Kuinka ihmeessä päädyit palkkamurhaajan jaloon ammattiin? Tuskin kukaan pikkupennusta saakka ihan tähtää tähän uraan.
Cerw käänsi katseensa Adan suuntaan. Aihe oli miehestä hyvin mielenkiintoinen, sillä harvempi tosiaan viisivuotiaana kertoi äidilleen haluavansa isona palkkamurhaajaksi. Cerw tiesi vain tapauksia, joissa tähän ammattiin päätyi ennemminkin sattuman kautta, kuin omasta vapaasta tahdostaan.

// Plää, anteeksi, inspis hieman hukassa. Koulu on se, joka tappaa inspiraation. Yritän nyt päästä vastaamaan vähän useammin //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2008, 19:36

Ada

Cerwin vitsailu sai Adan hymähtämään pienesti, mutta ei sentään hymyilemään. Olihan Adalla vielä vaikka kuinka monta kysymystä, mutta annetaan nyt olla, ettei tämä "ystävällinen" keskustelu muuttuisi ristikuulusteluksi, vaikka se siltä jo vähän vaikuttikin.
Nyt Cerw kysyi vuorostaan kysymyksen, joka sai Adan katsahtamaan vampyyri herraan kysyvästi. Vitsailiko tämä? Miksi ei ryhtyä palkkamurhaajaksi?!
"haha, miksi ei? Eihän tämä nyt ihan "naisten" ammatti ole, mutta hei: vapaat työajat, hyvä palkka ja saa tehdä sitä mistä pitää ja sitä missä on hyvä, tappamisessa. Lisäksi ruokailu hoituu samalla.. itseasiassa äitini minut tähän ammattiin yllytti.." Ada kertoi heidän kävellessään.
Kadut olivat yllättävät hiljaisia.. oikeastaan he olivat ainoat jotka olivat näyttivät kävelevän kaduilla, heidän lisäkseen näkyi vain rottia ja muutama kissa.. no, ei Ada siitä viitsinyt huolehtia, ei ollut kovinkaan ihmeellistä jos pimeän paikan kadut olivat tyhjiä.
"entä itse? eikö ollut muuta vaihtoehto vai kiehtoiko kuoleman viljely niin paljon että rupesit palkkamurhaajaksi?" Ada kysyi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 03 Loka 2008, 21:41

Cerw

Vampyyri huomasi, että hänen vitsailunsa saivat aikaan vain pienen hymähdyksen. Jaa, olisikohan naisella ollut vielä paljonkin kysymyksiä jäljellä? Oikeastaan Cerw ei kamalasti sitä epäillyt, Ada oli utelias luonne, mutta oli ehkä ihan mukavaa, ettei toinen kuulustellut häntä.
Ah, hyviä pointteja kaikki. Työajat eivät tosiaan suuremmin rasittaneet, palkka kelpasi ja ruokaakin sai. Miksikäs siis valittamaan?
Katujen hiljaisuus hieman häiritsi Cerwiä. Hiljaisuus ei koskaan luvannut hyvää, niin hän oli oppinut. No, poikkeus vahvistaa säännöt, vai miten sitä sanottiinkaan? Adan vastakysymys ammatin suhteen sai vampyyriherran hymähtämään hieman.
Totta puhuakseni jälkimmäinen vaihtoehto. Sitä tulee tappaneeksi muutenkin, miksei siis ottaisi siitä hieman rahaakin? Helpompaahan se on kuin varastaminen.
Vino hymy hiipi vampyyrin kasvoille. Pää nytkähti hieman yllättävien äänien suuntaan, mutta muuten vampyyri ei reagoinut niihin sen kummemmin.

// Arf, anteeksianteeksianteeksi : < nyt on kyllä pakko selitellä. Elieli, aluksi inspiraatio koko peliin lopahti täysin, ei kiinnostanut pätkääkään ja mietin jopa lopettamista. Eipä sekään kuitenkaan meikäläistä miellyttänyt, joten tappelin pitkään itseni kanssa ja nyt sitten ilmestyin tänne, aikeissa vähintäänkin taukoilla, mutta sainpa kerättyä inspiraationi takaisin :D syvät pahoittelut kestämisestä, tästedes olen aktiivisempi. //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2008, 12:27

Ada

Cerwillä oli siis samantapainen syy palkkamurhaaja touhuihinsa mitä Adallakin, hyvä. Hänestä alkoi tuntua että Cerw saattaisi vihdoista viimein olla se henkilö, joka ymmärtäisi Adaa. Joskus hänestä tuntui ettei kukaan ymmärtänyt, ei edes muut vampyyrit. Joidenkin mielestä se oli halveksuvaa toimitaa ottaa rahaa ruokailuistaan, näin vampyyri palkkamurhaajana. Adasta siinä ei ollut mitään vikaa, se oli vain tilaisuuden hyödyntämistä. Olisihan se ollut täysin päätöntä tappaa vain huvikseen.. kun sitä pystyi tekemään palkan kanssa.
"noh, hyvä että joku on samoilla linjoilla minun kanssa." ada sanoi lopulta herättyään omista ajatuksistaan.
Tässä heidän jutellessaan Ada oli kokonaan menettänyt ajantajunsa! Pimeästä paikasta ei pahemmin nähnyt aurinkoa saatika kuuta tai tähtiä.. Ada ei edes tiennyt oliko nyt yö vai päivä, ilta vai aamu. Sinne kokoukseenkin pitäisi mennä.. tai ei väkisin, tuskin kukaan siitä pistäisi pahakseen jos yksi jäsen puuttui.. se ainoa naispuoleinen jäsen.
"tuota.. onko nyt yö vaaai.. päivä?" Ada kysyi katsellen hetken aikaa ympärilleen ja vilkaisi sitten Cerwiin.

// :'D eipä tuo mitään, itselläkin on ollu inspis aika maan rajassa mutta kai se tästä lähtee ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Loka 2008, 18:08

Cerw

Cerw ei voinut olla pistämättä merkille, kuinka Ada hetkeksi hiljeni, kenties vajosi mietteisiinsä. Cerw ei vaivaantunut häiritsemään Adan mietteitä, vaan asteli hiljaisena toisen vierellä. Ada tosiaan oli mukavaa seuraa, sen hän oli jo aikaisemmin päättänyt. Ada oli joku, jonka voisi kuvitella näkevänsä uudestaankin, ihan vain koska huvitti, ilman että itse varsinaisesti hyötyisi asiasta mitenkään.
Oh, niin.
Vampyyriherra mutisi nyökytellen Adan jälleen puhuessa. Naisen kysymys oli perin hyvä, vuorokauden ajan selvittäminen oli täällä hieman mutkikkaampaa.
Hmm, veikkaisin, että päivä. Ei, kyllä nyt yö täytyy olla. Kallistun kyllä erittäin vahvasti illan taikka aamun puolelle.
Mies tokaisi ja tajusi, kuinka ympäripyöreästi puhui ja naurahti. Ihan vakavasti ottaen, mikäköhän vuorokaudenaika nyt mahtoi olla?
En ole aivan varma, mutta luulisin nyt olevan ilta.
Hmm, missä välissä hänen loistava sisäinen kellonsa oli hajonnut? Juuri, kun sille olisi ollut käyttöä. Eikö vampyyreillä pitäisi olla jokin sisäänrakennettu kello, jotta nämä tietäisivät, koska on aurinkoista ja koska ei? Nähtävästikään vampyyreillä ei ollut tuollaista perin kätevää ominaisuutta, mikä oli perin harmillista.

// Kyllä se tästä, pohjalta kun ei pääse kuin ylöspäin! : D //
Lazu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron