Pimeässä

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Maalis 2009, 16:26

Ada

Ada mietti hetken Ghostin kysymystä siitä, mihin heidän kannattaisi lähteä. Hän käveli muina miehinä ulos ovesta, heilautti olkansa yli majatalon isännälle hyvästiksi ja lähti kävelemään katua pitkin.
"noh... minä ainakin olen menossa Nahor kylään, en sitten tiedä minne sinä olet menossa. Minun pitää kiertää vuoret, joten kuljen samaa reittiä mitä me tulimme, mutta ennen aroja lähden toiseen suuntaan... no, kai sinä itsekkin tiedät missä se kylä on.. ellet sitten ole ihan hukassa" Ada kertoi naurahtaen lopussa.
Hän tiesi Cryptin maaston kuin omat taskunsa.. paitsi hän ei koskaan ollut löytänyt haltija kylää, eikä kyllä halunnutkaan. Ei Ada kyllä paljoa liikkunutkaan metsässä päin, hän kun oli vampyyri, joka tykkäsi liikkua kaupungeissa. Ihmisten kylät hän tunsi läpikotaisin ja tiesi niistä yhtä jos toista. Nahor kylä oli paljon vaikeampi kohde, mitä ihmisten pääkylä.. olihan Nahor kylässä munkkiluostari ja Adakun sattui kavahtamaan kaikkea pyhää.. kerran hän oli saanut Nahor kylässä niin pahasti takkiinsa, että oli vaipunut koomaan. Onneksi hän ei ollut liikkeellä yksin silloin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 16 Maalis 2009, 17:41

Nahor..Ghost mietti kylää mielessään. Siellä hän ei ollut käynyt pitkään aikaan. Hän muisti miten hyvin pitkä aika sitten oli käynyt siellä ja ystävystynyt erään varkaan kanssa. Ja tottakai hän itsekin joutui erääseen varkauteen mukaan. Sen jälkeen häntä ei oltu nähty kylässä, mutta hän oli muutaman kerran sen jälkeen nähnyt ystävänsä. Hän oli kyllä muuttunut kovin paljon sen jälkeen. Hän ei ollut varma muistaisiko hänen ystävänsä häntä ja olisiko tämä edes elossa.
'' Jos sinua ei haittaa niin voisin käydä kylässä tapaamassa ystävääni ja jos voisimme kulkea samaa matkaa.'' Demoni sanoi ja vilkaisi nopeasti Hukkaa. Demoni oli kyllä hieman epävarma että pitäiskö hänen lähteä kylään. Kun hän oli siellä viimeksi nii siellä oli aika paljon ihmisiä. Hän ei pitänyt ihmisistä.
Kun Ghost oli pieni niin hänelle oli kerrottu tarinoita miten ihmiset vihasivat demoneja ja miten he ajoivat aina demonit pois kylistään luoliin ja metsiin. Mutta kun Ghost tutustui tähän varkaaseen niin hänen käsityksensä muuttui hieman heistä, mutta ei paljoa.
''varkaan nimi..mikä hänen nimensä oli..'' yht'äkkiä demoni tajusi että puhui ääneen. Hän hiljeni nopeasti. Sitten hän muisti varkaan nimen, Griffa. Se se oli. Hän odotti innolla tämän tapaamista.
Demoni pysähtyi kuin seinään.
'' Kuuletko tuon?'' Kysyi Ghost Hukalta.
''Kavion kopsetta.''
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Maalis 2009, 12:57

Ada

"eipä tuosta ole haittaa, matkaseura kelpaa aina" Ada totesi lyhyesti kun Ghost kysyi, haittaisiko adaa jos tämä tulisi mukaan.
Adalle tosiaankin kelpasi matkaseura aina.. ei väliä kuka sitten seurana oli, näistä sai aina jotain uutta tietoa esille, oli se sitten mitätön pikku salaisuus tai sitten suuri ja tärkeä.
Adaa kyllä kiinnosti ketä Ghost oli menossa tapaamaan, mutta tämä ei siitä sen enempää maininnut, kuin että hän halusi tavata ystävänsä.
Tosin sitten Ghost mietti ääneen varkaan nimeä.. Adan mielenkiinto nousi kun puhuttiin varkaasta, mutta sitten Ghost mitä ilmeisemmin tajusi puhuvansa ääneen ja lopetti sen siihen. Ada ei viitsinyt kysellä enempää.. ainakaan vielä.
Sitten Ghost huomautti kavion kopseesta. Ada pysähtyi kuuntelemaan, kunnes nyökkäsi pienesti.
"oli kuka tahansa, jatketaan matkaa.. olemmehan me vain 'tavallisia' matkaajia.. ehkä ratsastaja on meidän puolella tai sitten ei, mutta tuskin hän kimppuun käy." Ada sanoi, lähtien jälleen kävelemään.. ei siitä kyllä tiennyt, mutta näin Ada oletti. Yleensä yksinäiset kulkijat eivät käyneet kimppuun, mikäli niitä ei edes huomioinut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 20 Maalis 2009, 14:09

Hukka sanoi että heidän kannatti jatkaa matkaa kavion kopseesta huolimatta. Ghost vain nyökkäsi ja lähti kävelemään Hukan perässä.
Vähän aikaa kun Ghost oli kävellyt niin hänestä tuntui että joku seurasi heitä. Hän vilkaisi taakseen mutta ei nähnyt ketään eikä edessäpäinkään näkynyt ketään. Sitten hän katsahti ylös ja näki jonkin lentävän todella nopeasti heidän ylitse. Hän ei ollut varma mikä se oli mutta se lenti metsään. Ihan hetken kuluttua se palasi sieltä ja jäi kaartelemaan heidän yläpuolelleen. Ghost ei ollut varma mikä se oli kunnes se laskeutui heidän eteensä.
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2009, 12:50

Ada

Ada ei kiinnittänyt huomiota ympäristön tapahtumiin mietteiltään. Hän mietti miten aikoisi työnsä hoitaa ja tuli siihen tulokseen että nopeasti ja hiljaisesti oli paras. Nahor kylässä hän ei todellakaan halunnut herättää huomiota.
Hän havahtui omista ajatuksistaan vasta siinävaiheessa kun jokin alkoi kaartelemaan heidän yläpuolellaan ja lopulta laskeutui heidän eteensä. Ada katseli tyrmistyneenä tuota otusta, kunnes avasi suunsa.
"korppihan se siinä. lennäppäs tiehesi ennen kuin syömme sinut" Ada sanoi.
Lintu ei selvästikkään ollut mitä parhaimmassa kunnossa, eikä todellakaan käyttäytynyt kuin linnut yleensä.
"...se on muuttuja" Ada totesi lopulta peruuttaen hieman.
"kai sinä tiedät niistä? Muuttavat muotoaan milloin miksikin ja rällästävät pitkin Cryptiä.. onneksi ne ei sentään pysty muuttumaan hevosta isommaksi olennoksi" Ada sanoi, pelkkä 'hevonen' - sana sai hänen ihonsa menemään kananlihalle.
"tule, jatketaan matkaa..." Ada sanoi lähtien kiertämään korppia, toivoen ettei se nyt hyökkäisi.. sitä tässä vähiten haluttiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 22 Maalis 2009, 13:37

Hukka sanoi että otus oli muuttuja. Ghost oli kuullut heistä. Ne saattoivat kuulemma olla hyvinkin vaarallisia riippuen niiden muodosta. Hukka ehdotti että he jatkaisivat matkaa, mutta Ghost vain katsoi isoa lintua ja sen punaisia silmiä. Hän mietti että antaisiko lintu heidän mennä vai joutisivatko he tappelemaan. Viimein ghost lähti Hukan perässä. Juuri kun hän oli linnun kohalla niin lintu rääkäisi kovaa. Silloin Ghost otti kyntensä esille hyppäsi kauemmas linnusta ja oli valmis taistelemaan. Lintu katsoi tätä vähän aikaa vilkaisi taivaalle ja nousi lentoon. Ghost ajatteli että joko lintu pelästyi tai sitten se ei edes halunnut taistella. Hän pisti kyntensä piiloon ja lähti kävelemään pois. Hän ei muistanut milloin viimeksi oli tapellut kunnolla. Hän oli joutunut metsässä aina pieniin tappeluihin mutta isoja ei ole ollut pitkiin aikoihin, onneksi. Nyt hän vain halusi nähdä Griffan. Demonilla oli tälle paljon kerrottavaa.
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2009, 13:58

Ada

Ada oli jo ohittanut linnun ja kerkesi jo huokaisemaan helpotuksesta, kun tuo lintu rääkäisi Ghostin sitä ohittaessa. Ada oli saada sydänkohtauksen ja hyppäsikin kauemmas, vetäen jo miekkansa esiin samalla kun Ghost veti kyntensä, mutta lintu lähtikin lentoon, kadoten pian näkyvistä. Ada katsoi sen perään hetken aikaa epäilevästi, kunnes lähti Ghostin kanssa kävelemään eteenpäin.
"se saattaa tulla takaisin.. ja tuoda muita mukanaan. Meidän on paras liikkua nopeasti" Ada sanoi lopulta pistäessään miekkaansa tuppeen.
Yleensä muuttujat liikkuivatkin ryhmissä.. ne olivat laumaeläimiä, ainakin näin Adan kokemusten ja tietojen mukaan. He eivät voineet muuta kuin toivoa, että se ei tulisi enää takaisin.

"..kuka tämä sinun ystäväsi on?" Ada kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, muistellessaan Ghostin aikaisempia puheita.
Ei Ada sillä tiedolla oikeastaan mitään tehnyt, kunhan vain kyseli ettei matkasta tulisi liian hiljainen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 23 Maalis 2009, 17:43

Ghost mietti milessään että heidän kannattaisi pistää vauhtia, mutta Hukka ehti sanoa sen ääneen.
Kun he olivat olleet vähän aikaa hiljaa niin Hukka tiedusteli kuka Ghostin ystävä oli. Ghost mietti hetken ja sitten aloitti:
''Noin kaksikymmentävuotta sitten löysin erään kylän. Sain selville että kylän nimi oli Nahor. Kun olin kävellyt vähän aikaa kylää ympäri niin minua päin juoksi ihminen. Kaaduimme molemmat maahan ja pian jo huomasinkin että tämä ihminen ei ollut yksin. Häntä jahtasi pieni joukko ihmisiä jotka näyttivät ja olivat hyvin vihaisia. En ehtinyt kysyä mitään kun tämä tuntematon ihminen tempaisi minut mukaansa. Juoksin hänen vierellään ja huomasin hänen kädessään pussin. Pussista pilkotti esineitä. Siitä päättelin että hän oli varastanut ne. Me juoksimme erääseen taloon. Talo oli jonkinlainen kapakka.
''Tänne he eivät tule koska täällä on kylän pimeintä sakkia.'' Tuo tuntematon ihminen sanoi minulle. Hän esitteli itsensä, Griffaksi. Griffa oli kuulemma mestarivaras. Ja siinä välissä esittelin itseni. Niinpä me juttelimme koko loppu illan. Kunnes molemmat olivat niin väsyneitä että etsimme itsellemme nukkumapaikat. Olin kylässä viellä viikon kunnes ne ihmiset saivat jostain päähänsä että olisin ollut varkaudessa mukana. Sitten jouduin lähtemään kylästä. Sen jälkeen en ole käynyt kylässä mutta Griffan kanssa olemme muutaman kerran tavanneet.'' Ghost hiljeni ja hidasti hieman kävelyään.
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Maalis 2009, 12:37

Ada

Sen sijaan että Ada olisi saanut lyhyen vastauksen, hän saikin koko tarinan. Kärsivällisesti Ada kuunteli tarinan loppuun, hidastaen sitten vauhtiaan siinä missä Ghostkin. Hetken Ada mietti asiaa tarkemmin, kunnes hymähti pienesti.
"Olen kyllä kuullut hänestä, mutta koskaan en ole tavannut" Ada aloitti. Kyllä hän nyt jokaisesta varkaasta jotain oli kuullut, mutta koskaan ei tiennyt mikä juttu piti paikkansa.
"mutta enhän minä häntä tunne, ihmettelen kyllä jos hän vielä Nahor kylässä on.. siellä nimittäin tiukennettiin turvatoimia pari kuukautta sitten. Tosin kai mestari varkaat siellä pärjäävät, joten mikäs siinä" Ada jatkoi vilkaisten nopeasti ympärilleen, ettei heitä seurattu.
Muuttujasta ei ollut kuulunut mitään, joten kai tämä oli suosiolla lähtenyt pois. Ihan hyvä vain.
"no, voipi olla että näet ystäväsi jälleen" Ada sanoi lopulta, nopeentaen taas vauhtia.. ei hän Ghostista tiennyt, mutta hänellä ei ollut koko yötä aikaa kävellä.. auringon noustessa hänen piti jo päästä turvaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 27 Maalis 2009, 16:21

Ghost huomasi että Hukka rupesi kävelemään nopeammin. Alkoi tulla valoisaa. Hän mietti että oliko Griffa enää kylässä jos siellä kerta oli tiukennettu turvatoimia.

Jonkinaikaa käveltyään Ghost pysähtyi kuin seinään. Hän ei tiennyt aistiko Hukka sen mutta hän ainakin aisti. Joku seurasi heitä tai pikemminkin jotkut. Hän vilkaisi taakseen ja näki joittenkin seuraavaan heitä. Tarkemmin katsottuna hän huomasi mitä ne olivat. Ihmissusia. Ghost ihmetteli että miksi ne viellä täällä olivat. kohtahan on päivä. Hän ei olisi halunnut taistella niitä vastaan.
''Nyt pistetään juoksuksi!''
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2009, 20:33

Ada

Hetken he saivat kävellä täydessä rauhassa. Alkoi olemaan jo aamuyö, Ada pyöritteli ajatuksiaan päässään siinä heidän kävellessä.. nyt kun kello oli jo näin paljon, hän todennäköisesti etsisi tänä yönä yöpymispaikan ja hoitelisi hommansa vasta seuraavana yönä.. niin se oli parasta tehdä.
Hän oli todellakin niin ajatuksissaan, ettei aistinut, kuullut saatika huomannut että heitä seurattiin.. mikä sinänsä oli tyhmää, luulisi sitä nyt palkkamurhaajana oppineen huomioimaan ympäristönsä paremmin. Hän havahtui ajatuksistaan vasta siinä vaiheessa kun Ghost huusi että olisi parasta juosta.
Ada vilkaisi nopeasti taakseen ja nyökkäsi nopeasti, nyt todellakin oli parempi juosta.
"Seuraa minua!" Ada sanoi ottaessaan jalat alleen, samalla kun ihmissudet lähtivät juoksemaan heidän peräänsä.
"äkkiä katsottuna niitä oli kuusi" Ada sanoi heidän juostessaan.
ei sillä määrällä juuri nyt ollut väliä, tärkeintä oli että he olivat nopeampia mitä nämä pedot. Ada johdatti Ghostin kallion juurelle ja pujahti sisään pienestä raosta.
"äkkiä tänne, ne eivät pääse sisään koska ovat liian isoja" Ada sanoi peruuttaessaan syvemmälle vuoren sisään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 30 Maalis 2009, 16:53

Ghost lähti juoksemaan Hukan perään. Hän kuuli kun Hukka sanoi että susia oli kuusi. Hän vilkaisi taakseen ja nyökkäsi vaikka Hukka ei sitä varmaan nähnyt. Hukka johdatti hänet pieneen aukkoon joka oli kalliossa. Siellä ei ollut kauhean tilavaa ja tunkkaiseltakin siellä haisi mutta eipähän ainakaan sudet sinne pääse. Ghost alkoi lähteä aukon perälle ja huomasi että se leventyi perälle päin mentäessä. Lopulta siellä oli niin tilavaa että siellä mahtui kunnolla seisomaan. Luolassa oli pimeää mutta onneksi demonit näkivät jotenkin pimeässä. Ghost katseli ympärilleen. Luolan lattialla oli vain muutamia kiviä.
''Meidän on sitten kai jäätävä tänne vähäksi aikaa.'' Ghost sanoi ja meni istumaan luolan lattialle. Hän haukotteli ja otti viitan pois päältään.
''No minä olen kyllä jo hieman tottunut onneksi nukkumaan kovalla.''
Sen sanottuaan Ghost kävi makaamaan ja heitti viittansa päälleen peitoksi. Hän kuuli kun sudet ulvoivat jossakin ulkona ja alkoi tulla pikku hiljaa valosaa. Hän nukahti pieneen uneen mutta kuuli selvästi kaikki äänet.
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2009, 10:54

Ada

Ada nyökkäsi pienesti Ghostin huomautukselle siitä, että heidän täytyisi jäädä tähän luolaan vähäksi aikaa. Niin täytyi, elleivät he sitten halunneet tulla raadelluiksi pihalla.
Ada naurahti pienesti kun Ghost huomautti, että onneksi oli tottunut nukkumaan kovalla. Adakin oli, mutta mikään ei voittanut riippumattoa.. sellaiselle jos nyt pääsisi niin kaikki olisi kunnossa. Ennen kuin Ada huomasikaan, Ghost jo nukkuikin. Ada istahti seinän viereen ja alkoi miettimään asioita mielessään. Ghost muistutti paljon hänen entistä ystävää.. tosin niin kaikki tuntuivat muistuttava, Ada kun tuppasi törmäämään aina "friikkeihin".
Vampyyri tunsi luissaan kuinka aurinko nousi pikkuhiljaa ulkona. Se merkitsisi hänen kohdallaan ainakin sitä, että täältä ei lähdettäisikään niin pian. Sudet kaikkosivat melko pian, jättäen jälkeensä pelkän hiljaisuuden. Lopulta Ada ummisti silmänsä ja vaipui pikkuhiljaa uneen.. ei hänen nukkumisasentonsa kyllä mikään maailman paras ollut, mutta nyt hän ei nähnyt turvalliseksi nukkua makuultaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja laku » 08 Huhti 2009, 17:50

Ghost heräsi siihen kun hiiri juoksi hänen jalkansa päältä. Hän huomasi että oli valoisaa. Aurinko oli kai vasta noussut ihan ylös. Ghost makasi paikallaan ja katseli luolan kattoa. Hän muisteli niitä aikoja kun oli pieni. Hän muisteli miten oli leikkinyt metsässä pienenä. Sitten hän muisti miten hänet oli hylätty. Hän karisti ajatuksen mielestään.
''Miksi suotta muistelen menneitä kun tulevaisuus on edessä.'' Ghost sanoi hiljaa.
Ghost otti viittansa pienestä taskusta pienen korun. Se oli ollut hänen äitinsä. Hän pisti korun takaisin viitan taskuun.
Ghost vilkaisi ulos. Hän ei pitänyt valoisasta ajasta pahemmin. Mielummin hän liikkui pimeällä. Ghostin maha murisi. Oli nälkä. Hän ei välittänyt siitä vaan sulki silmänsä.
''Ehkä on parasta herätä vasta sitten kun alkaa olla hämärää'' Hän sanoi ja nukahti nopeasti uudelleen. Hän näki unta lapsuudestaan ja äidistään.
laku
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2009, 10:32

Ada

Ada nukkui melko sikeästi kunnes ilta alkoi jälleen hämärtää. Kai se oli vampyyrin vaisto joka herätti aina illantullen. Ada ainakin tuppasi herätä heti kun oli hämärää, ei hän pystynyt nukkumaan pidempään, oli väsynyt tai ei.
Ada venytteli raajojaan niin että nikamat paukkuivat. Kovalla kivellä nukkuminen ei ollut hänen selälleen hyväksi, mutta nyt ei ollut varaa valittaa. Vampyyri käveli luolan oviaukolle ja vilkaisi ulos. Aurinko oli jo laskenut ja ympäristö hiljentynyt. Lähistöllä ei näkynyt eikä kuulunut ketään, joten se olisi täysin turvallista lähteä.
Ada käveli Ghostin luo, kyykistyi tämän viereen ja ravisti tätä varovaisesti olkapäästä.
"herää. Aika lähteä taas" Ada sanoi nousten samantien ylös ja ujuttautui ulos luolasta.
Pihalla hän veti syvään henkeä. Ilma tuntui huomattavasti raikkaammalta mitä luolan sisällä. Taivas oli kirkas, mikä merkitsi sitä että ei ainakaan sadetta ollut tulossa. Se oli hyvä, Ada vihasi sateessa liikkumista yli kaiken..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron