Ada, Black
Oli jälleen yksi pilvettömän kirkas yö. Täysikuu paistoi suoraan kirkaalta taivaalta, valaisten pimeää paikkaa yllättävän hyvin. Ada oli muiden Ankokun joukkolaisten kanssa kylillä päin.. ihme kyllä, tosin tällä kertaa muutama ihmissusi oli luikkinut omille teilleen riehumaan. Ankokukin taisi olla kylässä, se oli jäänyt Adalta hieman epäselväksi oliko herra itse tulossa.
Ada oli jo löytänyt "vakioporukan" miesten joukosta ja pyörikin nykyään muutaman vampyyrin ja ihmissuden kanssa.
No, piruuttaan he tekivät Adan lempipuuhaa pimeässä paikassa: jahtasivat sinne eksyneitä ihmisiä. Tällä kertaa tähtäimessä oli nuori poika, joka juoksi henkensä edestä kun vampyyrit leikittelivät takaa-ajolla, ennen kuin meinasivat teilata tuon. Se oli mukavaa.. tosin toisinaan melko pitkästyttävää, kun kaikki ihmiset käyttäytyivät melkein aina samalla tavalla.. juoksivat pakoon kunnes väsähtivät ja lopulta huusivat tai kiljuivat pyytäen armoa.. jota eivät tietenkään saaneet.
Lopulta vampyyrit alkoivat kyllästyä pikku jahtausleikkiin ja päättiävät siirtä seuraan vaiheeseen. Ada ampaisi pojan perään uskomattoman nopeasti, kääntyen tuon perässä kulman taakse. Muut vampyyrit tulivat perästä päin, mutta pysähtyivät seinään kun Ada lensi valtavan paineaallon saattelemana kulman takaa päin seinää.
Paineaalto merkitsi vain yhtä henkilöä, Blackiä.. mitä Black täällä teki? No, jostainhan ne "kielletyt" raaka-aineet piti hankkia. Black ja Ada olivat "nuoruudesta" tuttuja.. Ada ja tämän äiti olivat auttaneet aikoinaan Blackiä, eikä tuo kyllä kovin kiitollinen enää ollut. Toisaalta, Ada itse oli hankkinut velhon vihat niskoilleen. Viimeinen pisara oli kun Ada oli yrittänyt syödä Blackin vaimon ja lapsen.
Ada päästi korvia vihlovan kiljahduksen iskeytyessään päin seinää, mutta nousi alta aikayksikön ylös ja hyppäsi katolle, lähtien pinkomaan pää kolmantena jalkana pakoon, huutaen siinä ohimennen ystäviään juoksemaan henkensä edestä.
Black ei näyttänyt yhtään iloiselta.. Tuon kasvoilla oli pelottava synkkyys, joka korosti hänen tulipunaiset silmät. Black ei välittänyt Adan "ystävistä" vaan mulkaisi näitä vihaisesti, paiskautti nuo paineaallolla kauas kujan toiseen päähän ja lähti pinkomaan Adan perään.
Normaalisti Ada olisi räkättäny kuin viimeistä päivää kun joku häntä olisi jahdannut, mutta kun kyseessä oli velho niin Ada jätti naureskelut toiseen kertaan. Nyt oli tosi kyseessä.
Ada vilkaisi taakseen eikä nähnyt velhoa missään.. oliko tuo luovuttanut? Pidemmälle Ada ei kerennyt miettimään, kun jo törmäsikin musta kaapuiseen mieheen, joka tempaisi hänet ilmaan pidellen kiinni kaulasta.
Ada haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla, ennen kuin huomasi lentävänsä komealla kaarella pääkadun toiseppa puolella olevien rakennusten seinään, selkä edellä.
Ada päästi jälleen kiljahduksen paiskautuessaan vasten kattoa. Valtava kipuaalto oli lähellä lamauttaa hänet kokonaan. Vampyyri kerkesi vain avaamaan silmänsä, kun huomasi velhon jo seisovan vieressään. Black tarrasi Adaa kauluksesta ja heitti tuon voimalla vasten keskikadun kovaa kivetystä, jonka johdotsa Ada menetti tajunsa, lyötyään päänsä vasten kovaa kiveä.
Black naurahti kuivahkosi ja vilkaisi ympärilleen... kaikki olivat kaikonneet kadulta jostain kumman syystä. Blackin aura oli kasvanut valtavaksi, mikä karkoitti ainakin aaveet. Black laskeutui kevyesti hypähtäen alas kadulle, kävellen kohti Adaa hitain ja varmoin askelin.
"revi siltä sydän, sydän irti vaan.. syödään se elävältä" Black mutisi jälleen itsekseen, eikä varmaan tarvinut kysyä kahdesti kumpi puoli oli taas pinnalla.
// ja suskari herransa kanssa tänne \o //