(otsikko tulossa) || Suskari!

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

(otsikko tulossa) || Suskari!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2009, 23:28

Ada, Black

Oli jälleen yksi pilvettömän kirkas yö. Täysikuu paistoi suoraan kirkaalta taivaalta, valaisten pimeää paikkaa yllättävän hyvin. Ada oli muiden Ankokun joukkolaisten kanssa kylillä päin.. ihme kyllä, tosin tällä kertaa muutama ihmissusi oli luikkinut omille teilleen riehumaan. Ankokukin taisi olla kylässä, se oli jäänyt Adalta hieman epäselväksi oliko herra itse tulossa.
Ada oli jo löytänyt "vakioporukan" miesten joukosta ja pyörikin nykyään muutaman vampyyrin ja ihmissuden kanssa.
No, piruuttaan he tekivät Adan lempipuuhaa pimeässä paikassa: jahtasivat sinne eksyneitä ihmisiä. Tällä kertaa tähtäimessä oli nuori poika, joka juoksi henkensä edestä kun vampyyrit leikittelivät takaa-ajolla, ennen kuin meinasivat teilata tuon. Se oli mukavaa.. tosin toisinaan melko pitkästyttävää, kun kaikki ihmiset käyttäytyivät melkein aina samalla tavalla.. juoksivat pakoon kunnes väsähtivät ja lopulta huusivat tai kiljuivat pyytäen armoa.. jota eivät tietenkään saaneet.
Lopulta vampyyrit alkoivat kyllästyä pikku jahtausleikkiin ja päättiävät siirtä seuraan vaiheeseen. Ada ampaisi pojan perään uskomattoman nopeasti, kääntyen tuon perässä kulman taakse. Muut vampyyrit tulivat perästä päin, mutta pysähtyivät seinään kun Ada lensi valtavan paineaallon saattelemana kulman takaa päin seinää.

Paineaalto merkitsi vain yhtä henkilöä, Blackiä.. mitä Black täällä teki? No, jostainhan ne "kielletyt" raaka-aineet piti hankkia. Black ja Ada olivat "nuoruudesta" tuttuja.. Ada ja tämän äiti olivat auttaneet aikoinaan Blackiä, eikä tuo kyllä kovin kiitollinen enää ollut. Toisaalta, Ada itse oli hankkinut velhon vihat niskoilleen. Viimeinen pisara oli kun Ada oli yrittänyt syödä Blackin vaimon ja lapsen.
Ada päästi korvia vihlovan kiljahduksen iskeytyessään päin seinää, mutta nousi alta aikayksikön ylös ja hyppäsi katolle, lähtien pinkomaan pää kolmantena jalkana pakoon, huutaen siinä ohimennen ystäviään juoksemaan henkensä edestä.
Black ei näyttänyt yhtään iloiselta.. Tuon kasvoilla oli pelottava synkkyys, joka korosti hänen tulipunaiset silmät. Black ei välittänyt Adan "ystävistä" vaan mulkaisi näitä vihaisesti, paiskautti nuo paineaallolla kauas kujan toiseen päähän ja lähti pinkomaan Adan perään.
Normaalisti Ada olisi räkättäny kuin viimeistä päivää kun joku häntä olisi jahdannut, mutta kun kyseessä oli velho niin Ada jätti naureskelut toiseen kertaan. Nyt oli tosi kyseessä.

Ada vilkaisi taakseen eikä nähnyt velhoa missään.. oliko tuo luovuttanut? Pidemmälle Ada ei kerennyt miettimään, kun jo törmäsikin musta kaapuiseen mieheen, joka tempaisi hänet ilmaan pidellen kiinni kaulasta.
Ada haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla, ennen kuin huomasi lentävänsä komealla kaarella pääkadun toiseppa puolella olevien rakennusten seinään, selkä edellä.
Ada päästi jälleen kiljahduksen paiskautuessaan vasten kattoa. Valtava kipuaalto oli lähellä lamauttaa hänet kokonaan. Vampyyri kerkesi vain avaamaan silmänsä, kun huomasi velhon jo seisovan vieressään. Black tarrasi Adaa kauluksesta ja heitti tuon voimalla vasten keskikadun kovaa kivetystä, jonka johdotsa Ada menetti tajunsa, lyötyään päänsä vasten kovaa kiveä.
Black naurahti kuivahkosi ja vilkaisi ympärilleen... kaikki olivat kaikonneet kadulta jostain kumman syystä. Blackin aura oli kasvanut valtavaksi, mikä karkoitti ainakin aaveet. Black laskeutui kevyesti hypähtäen alas kadulle, kävellen kohti Adaa hitain ja varmoin askelin.
"revi siltä sydän, sydän irti vaan.. syödään se elävältä" Black mutisi jälleen itsekseen, eikä varmaan tarvinut kysyä kahdesti kumpi puoli oli taas pinnalla.

// ja suskari herransa kanssa tänne \o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Touko 2009, 10:46

Ankoku Yakuta

Ilta oli kaunis ja melkeinpä jopa pilvetön täysikuun möllöttäessä taivaalla isona pallona jälleen kerran tähtien kanssa. Mikäpä olisi täydellisempi ilta pitää pientä vapaapäivää ja päästää miehetkin välillä irottelemaan kaikessa rauhassa? Sillä eihän he eivät tällä erää tarvinneet yhtään mitään, heillä oli kaikki mitä he tarvitsivat joten nyt voisi hieman laiskotella tai miten kukakin halusi sen pitääkään.
Ankoku oli kuitenkin lähtenyt vasta miestensä perästä pois maanalaisesta luolasta ja saapunut sitten lentämällä tänne pimeäksikin paikaksi kutsutulle asuin alueelle, jossa määräsi vain ja ainoastaan pimeyden olennot. Muilla ei ollut asiaa, elleivät halunneet leikkiä kuoleman kanssa. Pimeyden olennot kuin normaalistikkin olivat varsin julmia otuksia ja ennenkaikkea voimakkaita otuksia. Yksi syy miksi ihmiset pelkäsivät heitä maan rakoon asti, vain harva uskalsi käydä uhmaamaan pimeyden olentoja turhaan. Yksi syy miksei Ankoku hyväksyi vain ja ainoastaan joukkoihinsa pimeyden olentoja ja joskus harvemmin puoliverisiä, mutta ihmisiä hän ei ikinä hyväksynyt. Liian heikkoja otuksia. ...Haltioista puhumattakaan, samanlaisia heikkoja kärpäsiä ihmisten joukossa.

Tässä mielessä Ankoku olikin tänne tullut, vaikka taka-ajatuksena oli ollut myös miesten ulkoiluttaminen, mutta miesten lisääminen oli yksi ajatus toisen seurassa. Ankoku olikin sitten löytänyt varsin nopeasti muutaman vampyyrin ja aaveen, joiden kanssa lohikäärmeen puolikas teki aluksi vain pientä tuttavuutta ennenkuin paljastaisi korttinsa. Tosin heidän keskustelunsa ei ehtinyt edes kunnolla avautumaan kun muutama hänen vampyyreistä tuli huohottaen paikalle selvästi hieman turpaan saaneina. Nuo alkoivat sitten selittämään, että joku ihan kahjo velho oli hyökännyt Adan kimppuun ilman mitään järkevää syytä. Tsih, ihme etteivät kaksi täys oppinutta vampyyri sotilasta pärjännyt sille velholle.
Ankoku kiitti vampyyrejä tiedosta ja veti siipensä selästä nousten ilmaan muutamalla iskulla. Toivottavasti hän ei vain myöhystyisi... Hän ei tässä vaiheessa halunnut menettää yhtäkään miestään tai naistaan jonkun kuolevaisen käsiin, joka vain luuli itsestään liikoja.
Siinä lentäessään kattojen yläpuolella lohikäärme huomasi voimakkaan auran ja niin hänen miekkansakin kun alkoi hieman tärisemään... Tuo voisi olla se velhon kuvatus. Ankoku lisäsi vauhtiaan hurjaan nopeuteen ja oli sekunnin sisällä paikalla jarruttaen Adan viereen niin että hiekka pöly pölisi ympäriinsä peittäen jonkin verran näkyvyyttä hetken aikaa... Perästä sitten tuli paine aalto, joka oli syntynyt Ankokun lentämis nopuden yhteydessä ja heitti vähän kaikkea ympäriinsä mennessään kolmikon ohi. Ankokua se ei heilauttanut minnekkään suuntaan...

Ankoku veti mustat siipensä takaisin selkä lihaansa piiloon ja kyykityi tajuttoman Adan puoleen, vilkaisten kuitenkin tuota varsin tummaa heppua kohden nopeasti. Ettäs on kehdannutkin... No Ankoku jätti nuoren velhon sättimisen myöhemmäksi ja keskittyi Adaan. Toinen käsi nostettiin Adan ylle ja se alkoi hohtamaan pienoista valoa. Ankoku parnasi Adan parin sekunnin sisällä ja suoristautui tuon luonta, ojentaen toisen kätensä auttaakseen vampyyrinsä jaloillensa. Oli toinen sitten hyväksynyt sen tai ei lohikäärme kääntyi sitten tuon tumman velhon puoleen.
"Lähde!" Ankoku komensi Adaa selvästikkin, jota olisi syytä nyt totella. Tuo voisi jäädä jalkoihin jos tästä tulisi isomman puoleinen kähäkkä ja varmasti tulisi tuo mies vaikutti nimittäin varsin alansa osaavalta miekkoselta.

"Voisin kysyä ensin kuka olet, mutta se ei nyt taida olla kovinkaan tähdellistä tietoa... Joten: miksi hyökkäsit hänen päälle?" Ankoku soi vihdoinkin huomionsa tuohon tummaan puna silmäiseen herraan, mutta piti äänensä kokoajan maltillisella ja rauhallisella tasolla. Hän ei ollut niitä jotka suuttuivat ihan pikku asioista. Ai, eikö tämä sitten ollut? Ei ollut, sillä Ada oli selvinnyt hengissä ja kaikki oli hyvin. Mutta rangaistutta hän ei tätä jättäisi, pieni verilöyly voisi olla tuolle velholle ihan tarpeeksi hyvä rangaistus. Olihan hän jo kerran onnistunut tappamaan velhon...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2009, 17:36

Ada, Black

Black kerkesi vain näkemään kuinka joku tai jokin pöllähti paikalle, nostattaen ilmaan pölypilven joka peitti näkyvyyden hetkellisesti... ja sitten tulikin paine aalto, jonka Black torjui jäätävän kylmästi omalla paineaallollaan ja jäi katsomaan mitä nyt tapahtui... perhana, tuo olento näemmä oli tullut paikalle Adaa auttamaan. Juuri kun olisi ollut otollinen hetki hankkiutua eroon tuostakin pään vaivasta. Tuo olento kyykistyi Adan puoleen vilkaisten vielä Blackiin, ennen kuin keskittyi täysin Adaan.. jos Black olisi ollut kierolla päällä hän olisi nyt kaikin keinoin yrittänyt nirhata nuo kaksi, mutta hän halusi nyt nähdä mitä tulevan piti...
Ada virkosi samantien kun Ankoku teki pikku taikatemppunsa.. hetken vampyyri oli pihalla tilanteesta, mutta tarttui sitten Ankokun käteen tuon auttaessa hänet ylös. Ada katseli pöperöisenä ympärilleen, mutta kuullessaan Ankokun komennuksen hän havahtui tilanteeseen. Ada vilkaisi nopeasti Blackiin ja siitä sitten Ankokuun, mutta ei pistänyt sen enempää vastaan tai alkanut mitään selitellä, vaan lähti samantien juoksemaan pois päin, toisen kannibaalien luokse jotka olivat muutaman korttelin päässä talon nurkalla kykkimässä.

Black katseli Adan perään melko apaattisella ilmeellä.. pelkuri, kuten aina. No, velhon katse siirtyi mieheen joka alkoi puhumaan hänelle. Black kurtisti kulmiaan ja katsoi miestä erittäin kysyvästi.
"Mistä lähtien sinulle on kuulunut neiti hukan asiat? Itseppähän hän itsensä tähän tilanteeseen on ajanut. Älä sinä puutu meidän välisiin asioihin" Black vastasi moniäänisellä äänellään, joka oli nyt tavallista matalampi...
Oikeastaan hän ei keksinyt yhtään hyvää syytä miksei olisi hyökännyt tuon miehen kimppuun.. mutta ei llut hänen tapaistaan aloittaa taistelua, se olisi vain vihan/raivon merkki mikä taas merkitsisi sitä että hyökkääjä olisi oman raivonsa sokaisema...
Lisäksi tuo itse ei ollut heti päälle käynyt, vaan aloittanut keskustelun.. no, kävihän se näinkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Touko 2009, 18:20

Ankoku Yakuta

Ada sitten lähti sen kummempi mukinoimatta ja kun tästä päästäsiin hän kyllä ottaisi hieman paremmin selville mikä tässä oli edes takana, pieni puhuttelun tapainen siis odotelisi neitosta kun tämä olisi ohi. Ellei hän sitten saisi tästä tummasta miehestä tarpeeksi irti. Tuosta puheen ollen tuo avasi suunsa ja puhui jotenkin kaikumaisen oloisesti... Mielenkiintoista kerrassaan, todellakin. Ei etteikö hän tälläiseen tapaukseen olisi ennenkin törmännyt, kyllä sitä satojen vuosien aikana kaikkeen oli tullut törmättyä.
"Siintä asti kun neiti on astunut alaisuuteeni..." Ankoku suorastaan naurahti kuivasti velhon kysymykselle, eikä voinut olla käyttämättä pientä ivaa äänessään. Itserakkautta ei voinut kukaan estää...No ei ainakaan hän. Tosin Ankoku pisti myös merkille tuon miehen puhe tyylin kun tuo puhui monikossa itsestään. Kenties päässä jotakin vikaa? Miten lie.
"Ja sääliksesi joudun hieman potkimaan sinua persuksille siintä hyvästä." Ankoku sitten tuumasi ja laski toisen kätensä uskollisen miekkansa kahvalle, mutta ei vielä vetänyt sitä irti tupesta. Jospa tuolla herralla sattuisi kenties olemaan vaikka hänelle vielä suun vaihtoa. Ei hänellä ollut minnekkään kiire, hän voisi taistella vaikka maailman loppuun asti.
"Mikäs on muuten herran nimi? Tiedämpä minkä nimen hautakiveen kirjoitan... jos vain jaksan."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2009, 11:08

Black

Kuulutuaan miehen ivalliset sanat Black naurahti kuivasti ja katsoi tuota erittäin kysyvästi.
"Tiesinkin että vampyyrit olisivat niin heikkoja että hakisivat turvaa vahvemmista yksilöistä... Ada varsinkin" Black totesi sitten yhtä ivallisella äänellä, alkaen siinä samalla koputtelemaan sauvan kärjellä kivistä tietä.
Sitten mies kertoi että tuon piti potkia Blackiä persuukksille siitä hyvästä että tämä oli Adan päälle käynyt.. no jo oli maailman pelastaja tämäkin herra, vielä puuttui viitta niin tuo olisi mennyt kliseisestä supersankarista. Vielä lopuksi mies kyseli Blackin nimeä, johon Black tuhahti vain pienesti.
"Teitä helvetin sankareita löytyy nykyään joka nurkan takaa... jos ei ole sankari niin sitten mielipuoli" Black mutisi... ihme kyllä hän oli törmännyt yllättävän moneenkin päästään vialla olevaan henkilöön tässä lähiaikoina.. mistäköhän johtui?
"Ja sinähän et minun hautakiveeni mitään kaiveraa, sillä me emme tuollaisen sekasikiön käsiin kuole" Black karjaisi sitten lopuksi ja iski sauvansa voimalla maahan.
Isku nostatti ilmaan katukivet viiden metrin säteeltä. Black leijutti katukiviä hetken ilmassa, vilkaisten virnistäen tuohon mieheen ja lennätti kivet uskomattomalla nopeudella kohti miestä, suuressa rykelmässä, jääden sitten katsomaan kuinka katukivet rymisten paiskautuivat maahan tai osuivat mieheen.. kaunista se oli, voisi tässä vaikka ohimennen hajoittaa paikkoja vähän lisääkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Touko 2009, 15:49

Ankoku Yakuta

Toinen ei sitten suostunut kertomaan nimeään hänelle. Eipä siinä mitään hän voisi keksiä tuolle sitten mukavia lempinimiä tässä sitten ja tuo varmaan kiehuisi niiden jälkeen raivossa. Riippuen toki kuinka pitkän pinna herra omaisi.
Tietäsipä tämä herra kuinka väärässä olikaan kun meni vertaaman häntä sankariin. Hän ei todellakaan ollut sellainen... mutta nyt oli tehnyt poikkeuksen ja alkanut leikkimään hieman sankari, mutta vain sen takia että tuo oli kehdannut hyökätä Adan päälle, joka oli hänen suojeluksessaan.
No vihdoinkin tuo herra alkoi tomimaan ja pamautti sauvallansa maahan niin että katukivet nousivat ilmaan josta tuo hetken leijutteli niitä ja sitten laittoi sinkoiutumaan vauhdilla Ankoku päälle. Miten surkea taistelu stragedi... Suorat hyökkäykset olivat surkeita ja harvoin toimivat mitenkään kovinkaan hyvin, silkkaa voimien tuhlausta. No jospa hän kuitenkin toimisi ennenkuin jäisi kivitetyksi. Miekka vedettiin kahvalta irti ja lähetettiin pyörimällä kuin sirkkeli konsanaan kivi vyörikköä kohden, josta se silppusi jokaisen kiven mennessään ja tehden Ankokulle mukavan aukon. Aukosta sujuvasti läpi ja ilmassa miekka takaisin käteen, jossa Ankoku iski sen maahan pystyyn hymyillen varsin vittumaisesti tuolle velholle, mutta vakavoitui sitten varsin nopeasti.
Toinen käsi nostettiin ilmaan ja sormet napsautettiin yhteen, jolloin ilma alkoi viilenemään rajusti ollen nopeasti pakkasen puolella selvästikkin. Hän voisi toki jäädyttää tämän miehen hengiltä tässä ja nyt, mutta jätti tekemättä. Sen verran kunnioitusta löytyi Ankokultakin vastustajaansa kohtaan. Mutta pieni pakkanen varmasti ajan kanssa hidastaisi tuon miehen liikkeitä ja etenkin haavojen kanssa pakkanen oli oikea piru...

Ja nyt... Olisi hänen vuoronsa iskeä kunnolla takaisin. Ankoku veti muutaman heittotähden esille ja oli heittämässä niitä... mutta vain hämätäkseen hieman, varsinainen hyökkäys tuli Blackin jalkojen juuresta. Maa tuon alla alkoi jäätymään hurjalla vauhdilla ja sitä kautta tuo itse, jos ei ehdi pois. Ehti pois tai Ankoku nakkasi vasta nyt heittotähdet liikkeelle hurjalla nopeudella, hyvä että niitä edes näki ja olivat osuneet tai ei ne lävistyivät velhon takana olevan talon läpi kuin luodit konsanaan. Ankoku veti miekkansa maasta ja laski sen olkapäällensä lepäämään. Nyt olisi kyllä tehnyt mieli vihelellä...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 23:56

Black

Toinen osasikin jotain.. hienoa, tämä ei tulisikaan olemaan niin tylsää mitä yleensä! Black ei edes muista milloin olisi saanut kunnon vastuksen.. jos Kalmaa ei lasketa, tuon kanssa oli kutakuinkin rankempaa ottaa yhteen. Tosin, Black ei pitkään aikaan ollut käyttänyt voimiaan kunnolla, mikä tarkoitti sitä että taidot saattoivat olla hieman ruosteessa. No, nythän se nähtiin.
Mies sai torjuttua ensimmäisen hyökkäyksen melko lahjakkaasti. Tuo napsauttikin sitten sormiaan, minkä seurauksena ilma alkoi viiletä... Black tuhahti itsekseen, mutta ei kerennyt vielä tekemäänkään mitään kun tuo jo heitti heittotähtiä kohti häntä, samalla kun hyökkäsi alhaalta päin. Black naurahti kuivahkosti väistäessään tähdet, tosin yksi niistä viilsi hänen olkapäähänsä pienen pintahaavan.. mitäs pienistä.
Black vilkaisi jalkojensa jotka alkoivat jo jäätymään, kuten maa hänen allaan. Black vilkaisi yli kulmiensa ja virnisti, samalla kun napsautti omia sormiaan.
Samassa velhon peitti valtava tuli aalto, joka sulatti jään muutamassa sekunnissa ja nosti lämpötilaa hänen ympärillään voimakkaasti. Jäästä ei nyt ollut apua. Black napsautti sormiaan uudestaan ja miehen heittämät heittotähdet irtosivat seinästä ja leijuivat hetken Blackin vierellä, syttyen siinä samassa tuleen. Velho heilautti kättään pienesti ja samalla liekkiset heittotähdet lennähtivät kahta nopeampaa vauhtia kohti miestä ja heti perään Black lennähti ilmaan, ojentaen molemmat kätensä suoriksi kohti miestä ja kasasi niihin valtavan energia pallon, josta lähti purppura energiasäde valtavan paineaallon saattelemana kohti alaviistossa olevaa miestä.
Energia säde jätti jälkeensä valtavan kuopan maahan, nostattaen samalla pölyä ilmaan.. sitä Black ei tiennyt oliko tuo osunut vai ei, hän ei pölyn takia nähnyt mitään juuri tällä hetkellä, mutta oli silti valmiina väistämään yllätyshyökkäyksen..

//note: älä kuuntele can can musiikkia samalla kun vastaat näin "vakavamieliseen" ropeen.. tulee liian koomisia kuvia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Kesä 2009, 16:03

Ankoku Yakuta

Hmh, naarmu ja tuo vielä esti hänen jäädyttämis hyökkäyksensä tuli elementillä. Kiva tässähän olisi vastattava tuleen tulella, jäästä ei paljoa apua ollut tulta vastaan ellei osannut käyttää aivojaan ja hänhän osaisi. Mutta ensin testaillaan mitä tuo oikein osaa.
Tuo irrotti heittotähdet seinästä ja nosti leijumaan viereensä, sytyttäen ne palamaan. Ankoku kohautti kysyvästi kulmiaan tuolle ja tuo päästi heittotähdet matkaan suoraan häntä kohden. Ankoku kyyristyi ja tuo lähetti häntä kohden energia ammuksen. Voi hän olisi voinut vaikka nauraa ja kuolla siihen. Voimakas oli, muttei tarpeeksi voimakas hänelle! Lohikäärmeenä olemisesta oli kyllä hyvätkin puolensa, harmi vain että puolet voimista oli menetetty varsin kuuluisalle vihtahousulle.

Ankoku virnisti ja kohdisti suoraan katseensa Blackiin kulmiensa alta tuota tuijottaen hyvinkin kettumainen virne kasvoillaan. Murto-osa sekunnin energia lataus joka purkautui voimalla ulos Ankoku ruumiista, niin että se hajotti ja tuhosi kaiken tielleen tulevan siististi tomuksi, jopa Blackin energia ammus jäi mitättömäksi.. Olihan Ankoku ottanut sekunneiksi kaikki voimansa käyttöön ja purkaissut ne ulos. Niin nopeassa ajassa onneksi hänen kehollensa ei voisi käydä mitään. Sen jälkeen Ankokun ympärille oli ilmestynyt valtava kraatteri, joka oli ainakin metrin syvyinen ja useita metrejä leveä. Heh, saisi hän syvemmänkin tehtyä. Mutta mitä itseään vaivaamaan?
Ankoku suoristautui ja riuhtasi miekkansa viereltään irti maasta ja asetti tuppeensa, mulkaten sen jälkeen vittumainen virne kasvoillaan velhoa kohden. Ankoku ampaisi Balckiä kohden ja koitti potkaista herraa päähän saksi potkulla ja sitten pomppasi tuon taaksen, purskauttaen mustan häntänsä ulos ja yritti kietoa sen velhon ympärille tukehduuttaakseen tuon hengiltä ja vaikka murskata muutama luukin siinä samalla. Helppo ja yksinkertainen keino tappaa kenet tahansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2009, 12:36

Black

Vähitellen Blackille alkoi käydä ilmi ettei tämä herra ollut ihan kuka tahansa... eikä tuolla tosiaan ollut puutosta voimien puutteesta. Jos Black olisi ollut normaali oma itsensä hän olisi kyllä älynnynt perääntyä, mutta paskat Blackin kakkonen minnekkään lähtisi! Kerran kun aloitettaisiin niin saatettaisiin loppuunkin. Paha vain ettei Seth ymmärtänyt kuinka paljon heillä oli menetettävää.
Niin.. tosiaan, Blackin kakkosen nimi oli Seth.. tosin sitä ei käyttänyt kukaan muu kuin Tomtom ja ne harvat jotka sen tiesivät. Black ei pahemmin halunnut tätä "ystävää" nimetä.

Miehen energiapurkaus oli valtava ja vakuuttava, mutta velho ei sen takia liikahtanut minnekkään. Pian tuon purkauksen jälkeen mies ampaisi kohti velhoa melko vittumainen virne kasvoillaan. Blackin silmät revähtivät auki samalla kun mies pääsi isku etäisyydelle ja onnistui kuin onnistuikin potkaisemaan velhoa mojovasti päähän... mutta sen jälkeen velho katosi kuin tuhka tuuleen, pienen tuskanhuudon saattelemana.. oliko hänen päänsä tosiaan niin pallon näköinen että kaikkien piti potkia?
Katu hiljeni hetkeksi, kunnes toisen puolen kattojen päälle ilmestyi tumma varjo.
Blackin päässä soi.. mutta mitäs Seth siitä välitti. Tuo oli paljon kestävämpi mitä velho itse, joten se pystyi jatkamaan äärirajoille asti.
"potkit väärää päätä..." Black mumisi itsekseen samalla kun kohotti kätensä ylös ja heilautti sitä nopeasti sivulle päin.
Heilautuksen saattelemana kadulle nousi valtava tornaado joka kasvoi ja kasvoi, kunnes se ylti aina Blackistä Ankokuun asti. Tornaado oli aluksi varsin lempeä tuulinen, mutta voimistuessaan se alkoi tempomaan mukaansa kaiken mitä kaduilta sai, niin irtokivistä aina tynnyreihin ja laatikoihin.
Pöly mikä kaduilla oli nousi myös mukaan, joten Tornaadossa oli lähes mahdoton nähdä mitään. Hurjalla vauhdilla kulkevat irtotavarat paiskautuivat aina välillä rakennusten seiniin, tehden niihin suuria reikiä ja irroittaen näin lisää tavaraa tuulen vietäväksi.

Black hymähti pienesti ja käveli keskemmälle tornaadoa, leijuen kattojen tasolla ilmassa. Vaikka ympärillä tuuli ja lujaa, Black näytti sitlä kuin olisi seissyt keskellä keväistä aroa. Nyt liikkuessa täytyi olla varovainen.. paitsi Blackin, eihän oma loitsu vahingoittaisi, mutta tässä oli se huono puoli että Black oli nyt kadottanut Ankokun näköpiiristään.. mutta hän luotti siihen että aistisi tuon auran, olihan sekin valtava.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2009, 23:45

//sry, kiskaisen Blackin pois kun tämä vaikuttaa olevan "unohdettu" peli :/ Kiitos kuitenkin ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron