Se oli vahinko... vai oliko? || Crystal


Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 14, 2009 12:13

Se oli vahinko... vai oliko? || Crystal

Ada

Yö oli laskeutumassa Cryptiin. Tosin sillä ei ollut mitään väliä pimeässä paikassa, missä synkkä kylä oli varjojen peitossa koko päivän. Mutta silti paikka tuntui heräävän eloon vasta auringon laskettua.. heh, herätä eloon, paikka jossa asui eläviäkuolleita, haamuja ja muuta hämärää porukkaa. Ilma oli viileän raikasta ja taivas oli tähti kirkas. kuunsirppi lipui hiljalleen kohti taivaan kantta... hyvä ettei täysikuu, Ada ei todellakaan olisi halunnut törmätä ihmissusiin tällä hetkellä.
Ada oli pitkästä aikaa päättänyt ilmaantua pimeään paikkaan näyttämään naamaansa. Hän ei ollut vähään aikaan täälläkään kuljeksinut, johtuen siitä että hän asui nykyään Ankokun ja tämän joukkojen luona. Silti Ada tunsi pimeän paikan niin sanottuna kotikaupunkinaan. Tunsihan hän täältä lähes jokaisen ja jokainen tiesi hänet jotenkuten.. tosin hänen maineensa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Useimmat tiesivät Adan vain huijaavana, Hukka nimisenä palkkamurhaajana, joka ei tuntenut sääliä eikä pahemmin itsesuojeluvaistoakaan, paitsi suuren ylivoiman edessä.

Ada käveli pitkin suurta kivitietä, joka kulki kylän läpi. Tien ympärille oli rakennettu koko kylä, joten voisi sanoa että tämä tie oli pimeän paikan aortta. Ada piti mustaa huppuaan päässään, joten tällä kertaa hän ei kerännyt tuttuja katseita osakseen, vaan sai olla rauhassa.. juuri nyt hän ei halunnut yhtään turhaa välikohtausta. Vampyyri jatkoi matkaansa kohti kapakkaa, joka sijaitsi majatalon lähellä.. siellä oli paras paikka viettää iltaa vanhoja muistellen.

Viesti To Loka 15, 2009 4:09

Electra

Electra kulki syrjäisellä kadulla ja huokaisi helpotuksesta päästyään kotikonnuilleen. Polvi oli kipeä taistelusta sen tyhmän kenraalin kanssa, mutta saattoi sillä kuitenkin kävellä. Vampyyriä sapetti ja raivostutti, hävittyään taistelun, mutta hänen oli suojeltava lapsensa henkeä. Hellästi Electra laittoi kätensä mahan päälle ja yritti tuntea vauvan liikkeet, eihän hän mitään tuntenut, sillä vauva oli vasta niin pieni. Niin, pieni todellakin.. Jos tätä tyhmää sinttiä ei olisi hänen vatsassaan, hän voisi edelleen mennä ja tehdä mitä haluaisi. Electra puristi kätensä nyrkkiin ja kirosi mielessään typerän haltia ja tämän jälkeläisen, joka kasvoi hänen sisällään sekä kuninkaan vastenmielisen kenraalin. Vasta kuukausi sitten kaikki oli ollut hyvin, hänellä oli loistava tulevaisuus edessään, eikä tietoakaan lapsista taikka äitinä olosta ja nyt.. Nyt hänestä tulisi äiti, kuusitoista vuotiaana.. Ei! Mieluummin hän kuolisi kuin synnyttäisi haltian jälkeläisen. Vampyyri hätkähti mietteistään, nähdessään tutun kapakan valot. Hymy nousi Electran huulille, jos vielä viimeiset bileet ennen tämän sintin syntymää. Vampyyri astui ovesta sisään ja heilautti kättään tutuilleen. Electra käveli suoraan tiskille ja sai samantien eteensä suuren kolpakon. "Kiitos." Vampyyri sanoi ja hörppäsi kolpakostaan. Electra maiskutteli olutta suussaan ja hymyili sitten isännälle. "Yhtä hyvää kuin aina ennenkin." Tyttö sanoi. "Onkos sinulla jotain mahassasi?" Isäntä kysyi yhtäkkiä ja sai punan kohoamaan Electran poskille. "Äh.. Jotain pientä." Vampyyri sanoi, eikä isäntä kommentoinut asiaa sen enempää. Näkyikö se todellakin jo niin selvästi? Electra mietti ja mutristi huuliaan. Electra tunsi samoin kuin monta päivää aikaisemminkin; Hän ei halunnut tätä lasta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 18, 2009 6:18

Ada

Vampyyri näki kuinka joku täysin tuntematon nuori nainen käveli ennen häntä kapakkaan, mutta Ada ei tuosta pahemmin välittänyt. Kuitenkin tuosta näki että tyttö oli vampyyri... kyllähän vampyyri nyt lajitoverinsa tunnistaa vaikka säkkipimeässä.
No, kuten sanottu, Ada ei pahemmin tuosta välittänyt.. vaikka hänen takaraivossaan pieni ääni huusi ottamaan selvää siitä, kuka tuo oli. hän ei ennemmin ollut törmännyt kyseiseen tyttöön, joten totta kai Adaa kiinnosti tietää hieman enemmän kyseisestä henkilöstä. Vampyyri astui sisään kapakkaan ja sai osakseen erittäin iloisia tervetulotoivotuksia, sekä erittäin murhaavia katseita.. Ada oli vihattu ja rakastettu, mutta lähes jokainen tunsi hänet jotenkuten. Ada vastasi tervehdyksiin pienellä nyökkäyksellä, samalla kun laski mustan huivin alas kasvoiltaan.
Hukan katse kuitenkin kiinnittyi tiskin luo istuneen tytön takaraivoon. Kuka tuo oikeastaan oli? Ada kuuli sivukorvalla tytön ja kapakan isännän puheet... tuo oli raskaana? No jopas, Ada sai tietää tuosta jo jotain ennen kuin edes itse avasi suutaan.

No, sen enempiä enää miettimättä Ada lompsi tytön viereen ja istahti alas, kääntäen viekaan katseensa tuohon.
"Vai jotain pientä?" Ada totesi suoraan, sen pahemmin piilottelematta sitä että oli kuunnellut näiden keskustelut "Anna kun arvaan, sinut joko raiskattiin tai sitten tapasit unelmiesi prinssin, joka kuitenkin jätti sinut oman onnesi nojaan? Et kyllä pahemmin näytä iloiselta kotiäidiltä, jolla olisi mies rinnallaan.. tuskin sinä täällä yksin hiippailisit mikäli sinulla olisi! Tai no, mistä minä tiedän, ajat ovat muuttuneet siitä kun minä olin vielä nuori".
Viekas hymy nousi Adan kasvoille. Hän puhui, arvaili ja kyseli, ilman sen parempia perusteita tai tietoja. Tarkoituksena oli saada tyttö puhumaan ohi suunsa tai puollustelemaan itseään niin, että pian Adalla olisi jo pienoinen tietopankki tuonkin asioista.. tiedoilla saattoi käydä kauppaa, sen Ada oli oppinut jo parisataa vuotta sitten.

Viesti Pe Loka 23, 2009 7:52

Tyttö piti kättä vatsallaan ja kirosi mielessään päivän, jolloin oli puolihaltiaan törmännyt. Hän hörppäsi tuopistaan ja toivoi, joka kulauksella pienokaisen pienenevän entisestään. Electra hymyili epävarmasti ystävälliselle isännälle ja huokaisi raskaasti. Ei ollut helppoa olla kuusitoistavuotias, tuleva äiti. Tyttö oli niin omissa maailmoissaan, että ei kuullut jonkun tulevan hänen viereensä. "Vai jotain pientä?" Electra hätkähti ja käänsi katseensa viereensä tulleeseen naiseen. Vampyyri hymyili hiukan, mutta hymy ei ollut ystävällinen. "Niin on. Mitäs se sinulle kuuluu?" Electra kysyi töykeästi. "Jos välttämättä haluat tietää niin kyllä. Tapasin jonkun ja sen seurauksena minusta on tulossa äiti. Oletko tyytyväinen?" Tyttö pamautti ja katsoi vihaisesti naista. "Toivon, että en olisi tavannut..." Electra jatkoi hiljaa ja katsoi epätoivoisena vierasta. Mitä hänen pitäisi tehdä?

Tyttö kohotti tuopin huulilleen ja joi loput alas yhdellä kulauksella. Hän pamautti lasin pöytään ja tilasi uuden. Syrjäkarein hän vilkaisi seuralaistaan. Hän oli ollut töykeä. "Ei minun sinulle pitäisi vihoitella. Omaa syytänihän tämä on." Electra sanoi hiljaa ja hymyili hiukan ystävällisemmin. "No, kuka olet?" Electra kysyi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 22, 2009 1:45

Ada

Ada virnisti ilkukurisesti tytön tuiskaistessa hänelle vastauksen.
"Eihän se minulle kuulu, mutta ainahan sitä saa kysellä" Vampyyri totesi virnuillen, kaiverrellen samalla kynnellään baari tiskiä. Kapakan isäntä ei siitä pitänyt, mutta tuo tiesi kuka Ada oli ja missä piireissä tuo liikkui, joten herra piti suunsa kiinni ja tyytyi sivukorvalla kuuntelemaan naisten juttuja.
Tyttö kertoi tavanneensa jonkun ja sen seurauksena hänestä oli tullut äiti.. söpöä, mutta silti Ada ei voinut olla virnuilematta vahingoniloisesti. Tyttö ei selvästikkään halunnut olla äiti ja tuon seuraavat sanat varmistivatkin sen.
"tyttö parka.. ei pitäisi ryhtyä mihinkään mihin ei ole valmis. Sinun olisi parasta oppia se, ennen kuin seuraavan kerran teet jotain typerää" Ada totesi ilkkuen, aivan kuin yllyttäen tyttöä käymään päälle. Miksi? Adalla oli tylsää.
"Ai kuka olen? Noh.. se ei itseasiassa sinulle kuulu, mutta voit kutsua minua Hukaksi" Ada vastasi esitellen itsensä valenimellään "Mutta entäpä itse? Kuka lienet ja mistä tänne päin tulet?"

//syvimmät pahoittelun kestosta, mutta en saanut tarpeeksi inspiraatiota vastatakseni tähän peliin X__x Toivottavasti nyt alkaisi taas sujumaan, mutta mikäli kyllästyt odottamaan vastauksia, pelin saa myös laittaa poikki //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14276

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 9:38

// Kerta meinaat pitää taukoa, niin pistän tämän pelin sitten poikki. Ota yhteyttä kun palailet, mikäli haluat jatkaa pelin loppuun, niin katsotaan tilannetta sitten. Kiitos kuitenkin pelistä! ja palaile pian~ //

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö