Ada
Yö oli laskeutumassa Cryptiin. Tosin sillä ei ollut mitään väliä pimeässä paikassa, missä synkkä kylä oli varjojen peitossa koko päivän. Mutta silti paikka tuntui heräävän eloon vasta auringon laskettua.. heh, herätä eloon, paikka jossa asui eläviäkuolleita, haamuja ja muuta hämärää porukkaa. Ilma oli viileän raikasta ja taivas oli tähti kirkas. kuunsirppi lipui hiljalleen kohti taivaan kantta... hyvä ettei täysikuu, Ada ei todellakaan olisi halunnut törmätä ihmissusiin tällä hetkellä.
Ada oli pitkästä aikaa päättänyt ilmaantua pimeään paikkaan näyttämään naamaansa. Hän ei ollut vähään aikaan täälläkään kuljeksinut, johtuen siitä että hän asui nykyään Ankokun ja tämän joukkojen luona. Silti Ada tunsi pimeän paikan niin sanottuna kotikaupunkinaan. Tunsihan hän täältä lähes jokaisen ja jokainen tiesi hänet jotenkuten.. tosin hänen maineensa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Useimmat tiesivät Adan vain huijaavana, Hukka nimisenä palkkamurhaajana, joka ei tuntenut sääliä eikä pahemmin itsesuojeluvaistoakaan, paitsi suuren ylivoiman edessä.
Ada käveli pitkin suurta kivitietä, joka kulki kylän läpi. Tien ympärille oli rakennettu koko kylä, joten voisi sanoa että tämä tie oli pimeän paikan aortta. Ada piti mustaa huppuaan päässään, joten tällä kertaa hän ei kerännyt tuttuja katseita osakseen, vaan sai olla rauhassa.. juuri nyt hän ei halunnut yhtään turhaa välikohtausta. Vampyyri jatkoi matkaansa kohti kapakkaa, joka sijaitsi majatalon lähellä.. siellä oli paras paikka viettää iltaa vanhoja muistellen.