Ankoku
"Totta kai~" Ankoku hymähti pienesti vampyyrinsä sanoihin ja lähti kävelemään tuon perässä syvemmälle luolastoihin, siirtyen itse johtamaan Adaa oikeaan suuntaan. Ihan kuin vampyyri ei osaisi itse täällä liikkua? Vai johtuiko se vain siintä pikku jutusta ettei Ankoku tykännyt kävellä muiden perässä, etenkin jos asema paikka oli selvä. Vaikka Ankoku olikin mieltänyt Adan rinnallensa, vaikkei sitä rouvalle koskaan myöntänytkään ääneen, ei lohikäärme pitänyt heitä siltikään saman arvoisina. Joskus tuo seikka kyllä johtaisi varas krevin omaan tuhoon, mutta minnekkäs se tiikeri raidoistaan koskaan pääisisi?
Ankoku johdatti pikku vampyyri lemmikkinsä omaan henkilökohtaiseen asuntoonsa luolan perällä, johon vain harvalla ja valitulla oli lupa tunkea nokkaansa ilman syytä. Ja silloinkin Ankoku vaati että koputettisiin... ajatellen sitä, että jos hän sattuisi olemaan puoli pukeissaan tai jotakin muuta.
Ankoku avasi asuntonsa oven, päästi lohikäärmeen menemään ensin sisään ja astui itse sisään, sulkien oven perästään.
"Riisuidu.. ja käy hetkeksi istumaan siihen jakkaralle, jos pystyt." Ankoku selitteli laittaen takkinsa naulakkoon roikkumaan ja siirtyi sitten kaapille, ottaen yhden purkin käteensä ja tarkasti etiketistä mitä siinä on, samalla kun heilautti laiskasti kättää sytyttäen takkaan tulen palamaan.
Ankoku käveli purkki kädessä Adan luokse laskien purkin pöydälle, mennen toiseen huoneeseen josta kävi hakemassa sideharsoja, pyyhkeen ja lämmintä vettä vadissa. Lämmitys? Hah, jos osasi hallita tulta niin pystyi lämmittämään hetkessä pienen vesiastian vedet hetkessä.
Ankoku laski tavaransa pöydälle ja kaatoi jauhetta veteen, sekoitellen sitä puu lusikan kanssa.
"Onko tuo sinun entisen, kuolleen pomosi klaani kuinka iso?" Ankoku kysyi siirtäen puu lusikkansa sivuun ja kastoi pyyhkeen veteen.