Good bye old life


Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4014

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 20, 2010 11:00

Ankoku

"Totta kai~" Ankoku hymähti pienesti vampyyrinsä sanoihin ja lähti kävelemään tuon perässä syvemmälle luolastoihin, siirtyen itse johtamaan Adaa oikeaan suuntaan. Ihan kuin vampyyri ei osaisi itse täällä liikkua? Vai johtuiko se vain siitä pikku jutusta ettei Ankoku tykännyt kävellä muiden perässä, etenkin jos asema paikka oli selvä. Vaikka Ankoku olikin mieltänyt Adan rinnallensa, vaikkei sitä rouvalle koskaan myöntänytkään ääneen, ei lohikäärme pitänyt heitä siltikään saman arvoisina. Joskus tuo seikka kyllä johtaisi varas krevin omaan tuhoon, mutta minnekkäs se tiikeri raidoistaan koskaan pääisisi?

Ankoku johdatti pikku vampyyri lemmikkinsä omaan henkilökohtaiseen asuntoonsa luolan perällä, johon vain harvalla ja valitulla oli lupa tunkea nokkaansa ilman syytä. Ja silloinkin Ankoku vaati että koputettisiin... ajatellen sitä, että jos hän sattuisi olemaan puoli pukeissaan tai jotakin muuta.
Ankoku avasi asuntonsa oven, päästi lohikäärmeen menemään ensin sisään ja astui itse sisään, sulkien oven perästään.
"Riisuidu.. ja käy hetkeksi istumaan siihen jakkaralle, jos pystyt." Ankoku selitteli laittaen takkinsa naulakkoon roikkumaan ja siirtyi sitten kaapille, ottaen yhden purkin käteensä ja tarkasti etiketistä mitä siinä on, samalla kun heilautti laiskasti kättää sytyttäen takkaan tulen palamaan.
Ankoku käveli purkki kädessä Adan luokse laskien purkin pöydälle, mennen toiseen huoneeseen josta kävi hakemassa sideharsoja, pyyhkeen ja lämmintä vettä vadissa. Lämmitys? Hah, jos osasi hallita tulta niin pystyi lämmittämään hetkessä pienen vesiastian vedet hetkessä.

Ankoku laski tavaransa pöydälle ja kaatoi jauhetta veteen, sekoitellen sitä puu lusikan kanssa.
"Onko tuo sinun entisen, kuolleen pomosi klaani kuinka iso?" Ankoku kysyi siirtäen puu lusikkansa sivuun ja kastoi pyyhkeen veteen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14166

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 27, 2010 7:30

Ada

No, Ada lähti kiltisti seuraamaan Ankokua peremmälle luolastoihin. Kyllä hän jo osasi täällä kulkea kuin kotonaan, mutta mitä sitä turhaan sooloilemaan. Ja kerta Ankoku kerran halusi leikkiä alfa urosta niin senkus kulki edellä. Mutta auta armias jos Ada olisi kuullut ettei tuo pitänyt vampyyria saman arvoisena mitä hän itse, Ankoku olisi kyllä saanut turpiinsa. Jos Ada jotakin vihasi, niin itseään ylemmälle tasolle nostavia miehiä.

Pian saavuttiin Ankokun pikku pesäkoloon ja Ada astui sisään Ankokun avatessa oven. Kotoisaa? Ei oikeastaan, ei Adan mielestä. Vampyyri piti enemmän kolkoista, kylmistä ja kosteista kellareista.
Ankoku käski - tai no, pyysi - Adaa riisutumaan ja istumaan jakkaralle.
"selvähän se" Ada totesi hymähtäen ja riisui ulko vaatteensa. Sen jälkeen Ada riisui paitansa - joka ikisen niistä - ja istui alas. Ilkosilleen hän ei riisuisi, ei olltu mitään syytä ottaa housuja pois. Eikö Ada hävennyt hyppiä yläosattomasti? Ei oikeastaan. Viimeksi kun hän häpesi omaa kehoaan, oli monta sataa vuotta sitten kun pienenä naperona tuli kavereiden kanssa puheeksi penikset.
Ada ei mitenkään noteerannut Ankokun pikku hokkuspokkusteluun, hän oli nähnyt elämänsä aikana maagin jos toisenkin ja yksi noista teki ihan samanlaisen tempun mitä ankoku, ihan samanlaisella laiskalla heilautuksella, jos edes jaksoi kättään heilauttaa. Muutenkin purnukat huoneessa toivat epämukavasti mieleen erään erittäin tutun kaljupään.

No, Ankoku palasi takaisin kera kaiken tarpeellisen ja esittikin sitten seuraavan kysymyksen. Ada ei voinut olla naurahtamatta pienesti.
"Niin iso, ettei se rajoitu pelkästään Cryptiin" vampyyri vastasi noautuessaan kyynärpäillään polviinsa "Hän oli vain paikallinen pomo, minulla ei ole hajuakaan missä tämän 'pikku' klaanin isot pomot ovat. Ei kukaan tiedä, mutta varmasti lähettävät uuden johtajan paikallisille palkkamurhaajille kun kuulevat edellisen kuolleen".
Adan entinen klaani oli täydellinen palkkamurha klaani. Se toimi ympäri maailmaa, vaikka sitä ei olisi voinut uskoa. Vain murto-osa oli Cryptissä. Homma toimi niin, että kun joku halusi jonkun pois päiviltä, käytiin ilmoittamassa paikalliselle pomolle. Pomo sitten valitsi alaisistaan sopivan miehen - tai naisen - kyseiseen hommaan ja tuo sai osansa tehtävästä. Yksinkertaista ja erittäin tehokasta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4014

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Huhti 12, 2010 9:52

Ankoku

Voihan se olla että Ankoku toi mieleen tempuillaan sen kaljupään, mutta hei nuo olivat hänen kuulemansa mukaan ihan velhon perus oppeja joten ei mikään yllätys että lohikäärmekin osasi ne. Tosin Ankoku ei opiskellut magiaa tullakseen parhaimmaksi tai edes vahvimmaksi, vain päästäkseen eroon joskus noista kirotuista riimuista selästään... ellei joku muu sitten pystyisi siihen?
Lohikäärmeen katse valui vadista Adaan tuon riisuessa yläosansa paljaaksi. Lohikäärme ei voinnut olla virnuilematta itsekseen aavistuksen pervosti, mutta piti vielä kiltisti päänsä vaikka hänen tiikerinpennulla olikin varsin ihastuttava rinta varustus. Katse siirtyi Adan kasvoihin tuon avatessa suunsa ja Ankoku naurahti pienesti kastaen pyyhkeen veteen, jonka siinä samalla lämmitti sopivaksi pitämällä kättä siinä yläpuolella joka hohkasi kuumaa lämpöä.
"Mukava tietää.. Sääli ettei oma klaanini ole enää siinä samassa hohdossa mitä se on joskus ollut." Ankoku hymähti surkuhuvittuneesti, silloin joskus heitä oli ollut jopa 300 miestä ja naista, mutta sattui matkalla pikku ongelmia ja heitä on enää jäljellä vain kourallinen, jos sitäkään.

Ankoku nosti pyyhkeen pois vedestä ja puristi siitä kaikki ylinmääräiset vedet pois kävellen Adan taakse.
"Tämä voi vähän tuntua.." Ankoku tuumasi ja alkoi sitten kevyin, mutta reippain liikkein putsaamaan haavaa tyttökaverinsa selästä. Saatuaan haavan puhtaaksi Ankoku laittoi siihen vielä sideharso kerroksen ja se oli siinä.
"Noniin, nyt olisi neito paikattu."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14166

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 14, 2010 5:18

Ada

Ada ei pahemmin lähtenyt kyselemään Ankokun klaanista. Mikäli tuo ei sitä itse alkanut hehkuttamaan, ei siinä siis ollut hehkuttamisen aihetta. Eikä Adaa suoraansanottuna kiinnostanut mikään mikä liittyi menneisyyteen. Hän eli tässä hetkessä, turha sitä menneitä muistella.
No, Ankoku alkoi puhdistamaan Adan haavoja. Vampyyri puri hammasta yhteen. Totta kai se sattui, mutta koska Ada oli sadomasokistinen persoona, ei tuo kivusta pahaksi pistänyt. Päinvastoin. Vampyyri istui kiltisti ja hiljaa koko toimenpiteen ajan, antaen Ankokun tehdä voitavansa kaikessa rauhassa. Eihän tuo parantaja ollut, joten ei tämä nyt ykskaks ohi olisi. Oli sitä ennenkin kärsitty, eikä siihen vielä kuollu oltu.

"kiitokseni" Ada totesi Ankokun ilmoittaessa paikkailun olevan valmis. Varovasti vampyyri nousi ylös ja koetti selkäänsä. Sattuihan se, mutta mitäpä tuosta.
"Ja esitys loppui siihen" Ada totesi virnistäen, vetän T-paidan ylleen. Kyllä Ada oli nähnyt Ankokun virneilyt, mutta ei hän niihin jaksanut reagoida. Miehet olivat miehiä, eivätkä nuo haluilleen ja himoilleen mitään voineet.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4014

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 21, 2010 8:05

Ankoku

No ei Ankoku ajatellut olla ihan tuppi suunakaan, joten pitihän siitä nyt jostakin jutella ja klaanista puhuminen nyt tuli näin ensinmäisenä mieleen. Mutta se ei nyt oikein vaikuttanut kiinnostavan Adaa, joten lohikäärme päätti siitä olla enempää mainistematta.

Ada nousi ylös tuolilta ja ilmoitti esityksen olevan ohi jolle Ankoku vain virnisti pervosti jonkin sortin vastaukseksi. Kyllä noita rintoja ja kroppaa olisi kauemminkin jaksanut katsella, mutta hänen kotimaansa ah niin kuuluisan hyvätapaisuuksien takia, jotka olivat jonkin verran jumittuneet Ankokuun, jätti lohikäärme asian sikseen mitään mukisematta... vaikka vähän mieli olisikin tehnyt.
"Ole hyvä vain." Ankoku hymähti pienesti Adan kiitokselle käyden laittamassa tavaransa paikoillensa palaten sitten takaisin, kävellen Adan taakse jääden seisomaan siihen hetkeksi aikaa hiljaa. Ankoku asetti kaksi sormea Adan selkärankaa vasten ja veti niitä sitten hittaasti ja hellästi tuon selkää pitkin alaspäin. Ankoku hymähti itsekseen ja veti kätensä omalle puolellensa.
"Sori... oli pakko." Ankoku hymähti joksiskeen pervosti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14166

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 22, 2010 2:37

Ada

Ankokun pervo virnistys oli ihan enemmän kuin tarpeeksi kertomaan tuon ajatuksen kulusta. No, miehet olivat miehiä ja Ada oli siunattu jollain mistä miehet pitivät. Sääli ettei Ada itse ollut niitä naisia jotka joka miehelle lämpenivät.
Ankoku vastasi kiitokseen ja keräsi tavaransa, vieden ne paikoilleen. Mutta tuon seruaavaa siirtoa Ada ei osannut odottaa. Ankoku käveli vampyyrin taa ja asetti kaksi sormenaa tuon selkärankaa vasten, vetäen ne sitten hellästi selkää pitkin alaspäin. Normaalisti Ada olisi tällaisissa tilanteissa antanut turpaan, mutta nyt vampyyri vain hymyili vienosti ummistaen pienesti silmiään. Adan iho meni suorastaan kananlihalle, ei hän tiennyt että pelkkä kosketuskin voisi tuntua näin hyvälle.

Sitten Ankoku veti kätensä omalle puolelleen ja pahoitteli äskeistä tempaustaan.
"Jos olisin kissa, kehräisin nyt varmasti" Ada totesi vilkaisten olkansa yli virnistäen "Harvoin sitä noin lämpimiä eleitä on johtajilta saatu" vampyyri lisäsi ja kääntyi ympäri, kasvotusten Ankokun kanssa.
"Onko herralla kenties jotain tähtäimessä, vai?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 14166

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 12, 2010 7:47

// Vedän hahmoni pois kun täällä on niinsanotusti kuollutta. Kiitos pelistä //
Edellinen

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö